Vastuullinen matkailu, kasvavat matkailijamäärät ja Islanti. Kombo, joka aiheuttaa paljon sinne tänne sinkoilevia mielipiteitä. Tätä aihett...

Pari sanaa vastuullisesta matkailusta Islannissa

18.10.19 Satu Kommentteja: 13

Vastuullinen matkailu, kasvavat matkailijamäärät ja Islanti. Kombo, joka aiheuttaa paljon sinne tänne sinkoilevia mielipiteitä. Tätä aihetta mietin taas vaihteeksi tänään.


Olen itsekin kirjoittanut Islannin kasvavista matkailijamääristä tänne blogiini. Liian nopea nousu liian lyhyessä ajassa tuottaa yleensä ongelmia alalle kuin alalle, myös matkailuun. Eikä se maailman ensimmäinen geysir ole enää tietenkään ihan samanlainen luontokokemus kuin vuonna 1965.



Tässä turistibuumissa on monia puolia, eivätkä ne luontomatkailun ideaalit ole aina aivan yksiselitteisiä. Aiheesta on niin paljon sanottavaa, että en oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Miten olisi siis vaikka siitä "luontokohde on pilalla" -puheesta, jota niin usein kuulee?

Elikkäs siitä sitten.

Islannin suosituimmille luonnonnähtävyyspaikoille pääsee nykyään asfaltoituja kävelypolkua pitkin. Etelärannikon suosituimmat nähtävyydet kuten Kultainen kierros, Reynisfjaran musta hiekkaranta ja ykköstien varrella olevat näyttävät vesiputoukset ovat asfaltoineet parkkipaikkansa ja osan kävelyreiteistä. Ja noihin paikkoihin suurin osa kävijöistä sapuu isoilla busseilla.

Siis ei mitään luonnollisuutta enää missään. Asfalttitie vie vesiputoukselle, Geysirin vieressä on ravintolamaailma ja joka paikassa sairaan isoja vessoja ravintoloineen. Kamalaa kaupallista paskaa.



Vaan eipä sittenkään. Islantiin tulee nykyään paljon matkailijoita, mutta silti olisi hyvä pitää mielessä, että ei kukaan tulija ole matkailijana toista arvokkaampi. Kyllä minusta ainakin on mahtava juttu, että myös pöyrätuolilla ja lastenrattailla pääsee katsomaan geysiriä, vesiputouksia ja mannerlaattojen väliin muodostunutta hautavajoamaa. Siinä, että rinkka selässä reissaavaa elämäntapaseikkailijaa harmittaa liikuntarajoitteisia varten suunnitellut kulkureitit, ei liikuta minua mikään - paitsi ärsyttää omaan ja oman viiteryhmän napaan tuijottaminen. Että minulta on nyt se aito kokemus viety.

Vastuullisuudesta on tässä yhteydessä turha puhua. Se, että joku on luonnollista, ei tarkoita että se on luonnolle parempi. Kun luonnonnähtävyyspaikoille rakennetaan kunnolliset kävelyreitit, ne reitit suojaavat paitsi kävijää uppoamasta kuumaan lähteeseen, ne suojaavat myös sitä luontoa ihmiseltä. Jos muutama tuhat päiväkävijää kävelee missä sattuu, luonto kärsii, vaikka se nurmi olisi paljon luonnollisempi kuin asfaltti. Kun pysytään merkityllä kävelyreitillä, ympäröivä herkkä luonto ei tallaannu vaelluskenkien alla mössöksi. Kun tullaan osana isompaa ryhmää bussilla, pienennetään yksityisautoilun päästöjä.





Kun kävijämäärärt kasvavat, kasvaa myös vessatarpeen määrä. Ei kukaan tietenkään ylläpidä vessoja maksutta. Vessojen yhteydessä on ne ravintolat ja kahvilat ihan syystä: ihmisten pitää juoda ja syödä ja käydä vessassa. Yrittäjälle ja myös asiakkaalle parasta, jos se voi tarjota nämä kaikki vaihtoehdot samasta kassajonosta.

Sitäpatsi jos tuhat ihmistä päivässä käy asioilla pusikossa ja syö luonnonnähtävyyksiä kierrellessään reppuun pakattuja eväitään, menee kakat ja kakut aika äkkiä sekaisin.

No entäs se isojen matkailijamäärien vaikutus Islannin maahan? Sehän on koko maa ihan pilalla kohta kun siellä käy niin paljon ihmisiä lomailemassa. Tuhkatkin viedään pesästä.



Vaan eipä mene ihan pelkästään niinkään. Matkailuelinkeino on tuonut työpaikkoja myös syrjäseudulle. Ei ole pakko kaikkien asua kaupungissa, kun töitä löytyy maaltakin. Yksityisiä yrityksiä tänne kuitenkin tarvitaan, sillä tällä hetkellä yli puolet Islannin työvoimasta on töissä julkisella sektorilla. Ei ihme, että veroaste on matala- ja keskituloisilla kovempi kuin Suomessa mutta verorahoille saa paljon vähemmä vastinetta. Paikallisia yrityksiä ja ulkomaalaisia asiakkaita siis tarvitaan lisää.

Mieluummin annan ääneni matkailuelinkeinoille kuin alumiinisulattamoille. Niitäkin täällä on ja tulossa olisi varmasti paljon lisääkin.

Senkin haluan sanoa, että ei hotelleihin keskittynyt ryhmämatkailu tietenkään sulje pois luontomatkailua. Islantiin voi tehdä hyvin erilaisia matkoja. Jos fiilistelee eniten autioita alueita, haluaa vaeltaa näkemättä muita ihmisiä, on valmis kantamaan ruokaa rinkassa (ja roskat tullessaan pois), sellaisten paikkojen löytäminen on tosi helppoa. Me kävimme perheen kanssa toissakesänä vaelluksella Pohjois-Islannin hiljaisuudessa. Nukuimme vuoristomökissä yksin. Kävelimme polkua, jolla tuli vastaan yksi kalastaja ja satakunta lammasta.

Islannin Länsivuonoista kirjoitin ison matkajutun taannoin Mondo-lehdelle ja lehti valitsi tämän nykyisen kotiseutumme vuoden luontomatkakohteeksi. Tyhjää tilaa riittää, on seutuja vaeltaa ja hiljaisuutta, josta nauttia. Tällaisille reissuille pitää vain varata oikea määrä aikaa ja sellainen reissuseura, joka arvostaa samoja juttuja.





Jos tekee omatoimisen luontomatkan ja halajaa yksinäistä erämaakokemusta, täytyy vastuullisuuskysymysten kanssa olla erityisen tarkkana. Hiljaisuutta arvostava reppureissaaja kun saattaa olla ympäristölle isompi rasite kuin hotellissa yöpyvä pakettimatkaaja.

Kun kulkee villissä luonnossa, siellä pitää kulkea jälkiä jättämättä. Luontoon ei saa jättää vessapapereita. Telttaa ei saa pystyttää minne vain. Ei saa mennä alueelle, joka on niin herkkä että se ei kestä ihmisen jättämiä jälkiä.



Islannissa on yllättävän monella alueella tallottu maastoa mössöksi, kun on menty kuvaamaan jotain vesiputousta, luolaa tai vastaavaa luontokohdetta, josta on nähty upeita instagram-kuvia ja joissa ei ole "ketään muita". Paitsi ne parisataa muuta samalla alueella viikon aikana käynyttä luontomatkailijaa, jotka eivät tulleet ajatelleeksi että villien kulkijoiden kenkien alle jäänyt sammal ei kasva takaisin ihan heti. Siinä menee noin 800 vuotta.

Vastuullinen matkailu ei ole sitä, että sniiduilee kustannuksissa, yöpyy teltassa keskellä autiota erämaata ja pyrkii paikkoihin, joissa kukaan muu ei ole käynyt. Vastuullinen matkailija valitsee ympäristöasioihin panostavan hotellin, suosii mahdollisuuksien mukaan joukkoliikennettä, ei jätä jälkeensä turhaa roskaa mutta jättää jälkeensä rahaa. Sillä maksetaan työntekijöiden palkkoja ja verojen kautta ylläpidetään kohteen infraa.



Tämän jutun pääpointti oli? En tiedä, oliko sellaista. Halusin vain tuoda esiin, että joskus niin kutsuttu massaturismi on ympäristölle paljon parempi vaihtoehto kuin itsenäisten reppureissaajien toteuttama matkailu, jossa käydään "koskemattomissa paikoissa".

Asfaltoitu polku geysirille on ympäristöteko.

Kuvat: Satunnaisia Islanti-otoksia kovalevyn uumenista.

13 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, mä vaihdoin työsektorin turismista Amerikkalaiseen alumiinirikastamoon ja ensimmäisen kerran 5 vuoden aikana palkka on ja tulee just eikä melkein. Ymmärrän hyvin yksityisen piensektorin yritystarpeen, mutta kun joku vielä laatisi lain työntekijän oikeuksista, jota olis pakko noudattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tulee heittämällä mieleen montakin islantilaista matkailualan firmaa (myös niitä isoimpia), joissa työntekijän oikeuksilla pyyhitään lattiaa.

      Poista
  2. Asiaa. Olimme Islannissa 25 vuotta sitten. Kaikkialle pääsi tallomaan ihan miten halusi. Jo silloin ajattelin, ettei tämä voi olla ihan viisasta. Ihanaa, kaunista luontoa. Polut jo silloin tallottu muusiksi. En ole varsinainen vaeltaja vaan retkeilijä, ihastuin Islantiin yli kaiken ja toivoin pääseväni sinne vielä joskus takaisin. Tiedän, että nykyään väkeä käy siellä ihan eri määrin kuin silloin vuosia sitten ja olen mielessäni pohtinut, miten maa on pärjännyt tämän kasvavan matkailijamäärän kanssa. Olen enemmän kuin tyytyväinen, jos sinne on rakennettu asfaltti- ym. polkuja, ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ne ovat välttämättömiä, jos me kaikki haluamme sinne mennä. Mieheni on nykyään liikuntarajoitteinen eikä pääse enää mihinkään ilman rakennettuja polkuja (eikä paljon niitäkään pitkin). Maapallo ei voi olla vain niille, jotka hakevat aitoutta itselleen vaan meille kaikille, jotka haluamme nähdä sitä mitä ikinä haluammekaan, mutta niin, että tulevatkin sukupolvet voivat nauttia luonnosta. Hinta, mikä siitä on maksettava, on se, että rakennetaan polkuja ja kulkuteitä kaikille. Hyvä postaus sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, se hinta on paljon kovempi. Matkailun osuus maailman kasvihuonepäästöistä on jo 10 % ja vaan kasvaa. Mutta hyvin kuvaa sitä ajatusmaailmaa, että "meillä on oikeus". Ilmastonmuutoksen myötä myös se jälkipolville jätettävä luonto muuttuu. Olisikin mielenkiintoista kuulla, millaisia skenaarioita Islannin osalta on tehty. Sulavatko jäätiköt vai mitä tapahtuu? Tiedätkö tästä tarkemmin Satu?

      Poista
    2. Kiitos Unknown!
      Anonyymille, kyllä, jäätiköt tosiaan sulavat. Tänä vuonna yksi jäätikkö poistettiin "jäätiköiden rekisteristä" eli sitä ei enää ole olemassa. Pieni kökkärehän se on ollut niin kauan kuin muistan, mutta nyt siis tunnustettu poistuneeksi. Se on surullista.

      Poista
  3. Todella hyvä teksti! Hyvä, että turistimassoja ohjaillaan, niin pysyy joku tolkku hommassa. Vielä, kun telttailijat ja luonnon vesissä peseytyjät ymmärtäisivät käyttää biohajoavia pesuaineita.

    VastaaPoista
  4. Jotenkin tulee mieleen tästä kuka maksaa ja kuka ottaa vastuun syytöksistä mieleen jonkin sortin kommunismi/taistolaisuus/äärikonservatismi. Siis vain tietyt heput saa matkailla vrt. byrokraatit ja kuninkaalliset. Helppo on syytellä ja osoitella sormella näissä kommenttilaatikoissa. Onko siis tarkoitus että pitää vaan nököttää omassa mökissään eikä kuljeta mihinkään.
    Äsken katselin lentolippuja, mutta sitten tuli taas paha mieli ja mietin että ehkäpä joulukuussa mennääkin vain automatkalle perheen kanssa. Tai jos ei mennä mihinkään... ainakin säästyisi pitkä penni.
    Joo ja asun täällä kapitalismin ja trumpin ikeen alla (vaan en ole ökyrikas ja teen töitä kohtuullisella tuntitaksalla ja laskut maksan ajallaan) . Hitto vie tulee vähän äkäinen olo että miksi yleensä tässä teen listaa ja yritän saada pointseja itselleni.
    Ymmärrän hyvin että tulevaisuus on tärkeä jälkipolville ja ilmastomuutos näkyy meilläkin. Kesät ovat täälläkin olleet paljon kuumempia edellisiin vuosiin verrattuna. Tämä kesä varsinkin oli aivan karmea ja nyt kuivuus pakkaa päälle. Toisaalta on paljon alueita joissa on saatu liikaa vesisateita ja tulvia. Pelko... sitä itsekin tunnen ja mietin tämäkö on nyt se uusi normaali.
    Vaan kun ei ole oikein infoa tai käyttöohjeita mistä lähtisi muutoksiin. Onko yksittäiset metalliset juomapillit ja mukien kuljetus, samoin turhan kulutuksen vähentäminen ja isompien ostosten tarkkaan miettiminen eräs mahdollisuus. Vain pienikin sellainen. Vaatteita voi ostaa kirppareilta. Kts esim. swap.com kahden suomalaisen tyypin perustama nettikirppis Illinois osavaltiossa.
    Tulee kuitenkin mieleen miten kilttejä me suomalaiset ovat verratuna moniinkiin eri kansallisuuksiin. Me usein otetaan koko maapallon vastuu hartioille. Jonkimoista luterilaisuutta ja säälitään ja tunnetaan syyllisyyttä. Sillä välin maailmalla "tuhlataan ja törsätään" tarpeettomiin asioihin, let the good times roll. Ostetaan fixer upper sieltä best zip code ja pistetään talo nurin jotta voidaan rakentaa se american dream ja siihen vanishing swimming pool. Jopa rakentavat saaria unemamatkailua varten Dubaissa. Tuntuu hullulta jos oikein alkaa ajattelemaan. Totta kai tällainen jatkuva kulutus varmasti muuttaa tasapainoa. Vai mitä luulette?
    Vai onko tarkoitus mennä siihen miten vanhempani asuivat ja kuluttivat. Kaikessa säästettiin ja jumis kyllä äitini ei jättänyt paljonkaan vaatteita jälkeensä. Hän käytti tarkkaan kengät ja vaatteet, takit kaiken. Vanhat vaatteet lopulta päätyivät matonkuteiksi. Hän leipoi kotona itse leivät, kaiken ja pakastin oli niitä pulloaan. Joten ruokalaskut olivat pienet. Mihin raha sitten meni: maalaistalon koneisiin...
    Ja tähän nyt on tultu. Muistan monet kerrat kun tätini muisteli jotakin "kotilieden" juttua "muovi valtaa maailmaa." Hänen elämänsä suurin mullistus oli varmaankin ollut muovituotteiden käyttö ja niiden yleistyminen.
    Meitä ihmisiä vaan on niin paljon ja jokainen haluaa helpompaa elämää ja mukavuuksia. Sitä samaa haluaisivat myös ne monet siirtolaiset jotka hakevat länsimaiden onnellista elämää. Pohjoismaat ovat hyvinvointivaltioita ja niissäkin kulutetaan. Mutta vähemmän populaa joten vähemmän kerskakulutusta. Ainakin vielä. Vai onko... juuri tänään luin hs.fi juttua Pasilan uudesta Tripla ostoskeskuksesta. Kuulema liian suuri ja kalliskin on ollut, ja kun niitä ostareita on jo liian paljon. Kuitenkin osa on siitä hyvillään kun taas toiset puhisee kritiikkejään.
    Jos tiedätte mistä löytyisi ratkaisu kuluttamisen vähentämiseen niin kertokaa minulle ilman syyllistämistä. Sillä on niin helppo sanoa sitä ja tätä mutta ratkaisuja kuitenkin NIIN vaikea löytää. Toivo on kuitenkin pidettävä yllä. Ja kaikenlaista uutta keksintöä on ja uutta tulossa. Pitää uskoa uusin sukupolviin ja heidän tuomiin kreettoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteestä! Yhtä oikeaa vastausta tuskin löytyy mihinkään kysymykseen. Toisaalta lentomatkailua pitäisi verottaa ja karsia, mutta jotain pitäisi tehdä myös sille katumaastureiden tulvalle, jotka ovat hirmuisesti yleistyneet viime vuosina ja aiheuttavat isoja päästöjä. Yhden palikan siirtäminen vaikuttaa aina moneen muuhun ja syy-seuraussuhteet ovat tosi monimutkaisia. Se ei tarkoita etteikö mitään olisi tehtävissä, vaan sitä, että yksinkertaisilla tempuilla "ei käytetä enää lainkaan muovipillejä" ei pystytä ratkaisemaan isoa ongelmaa.

      Poista
  5. Kiitos hienoista kommenteistastasi, erityisesti liikuntarajoitteisten huomioimisesta!

    VastaaPoista
  6. Hei, kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista ja teidän kaupassakin tuli aikoinaan käytyä. Nyt olen työmatkalla Islannissa ja ihmettelen kovasti, että miten paljon asioita on Reykjavikissa muuttunut siitä, kun 5v sitten kävin viimeksi. Asuntoja ja tiloja on muutettu hotelleiksi ja vuokra-asunnoiksi turisteille. Ja turistien määrä on vähintään tuplaantunut. Hintataso Reykjavikissa on järkyttävä, pohdin että onko Islannin talous ylikierroksilla, kuten aiemmion 2000-luvulla. Samalla on ollut ikävä huomata, että monet pienet rakennukset ja viihtyisät paikat ovat hävinneet keskustasta. Olisin kiinnostunut tietämään, että missä Otsikon alla oleva ensimmäinen kuva on otettu?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?