Kaikkeen et voi ikinä vaikuttaa, mutta tähän voit

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi

Suurin motivaatio asioiden tekemiseen mulla itsellä on se, että tekemisessä on joku järki. On päämäärä, sitten tehdään asioita, että siihen päämäärään päästään. En varmasti ole näkemykseni kanssa yksin. On nihkeän vaikeaa tsempata itsensä tekemään asioita, joista tietää jo etukäteen, ettei tekemisessä ole mitään järkeä.



Työn puolesta tällaisia tilanteita tulee välillä vastaan. Väsätään jotain turhaa markkinatutkimusta viikko ja sitä tehdessä jo tietää, ettei ei työssä ole mitään järkeä. Mutta koska "meidän osastopäällikkö käski, niin nyt tehdään". Työstä luvattu palkkio eli raha motivoi tekemään luvatun homman loppuun, mutta kyllä siinä saa turhautuneena pureskella poskiaan. Samalla tulee lupaa itselleen, että saman asiakkaan hommia ei tule priorisoimaan enää seuraavalla kerralla.

Tämä täsmälleen sama tekemisen järki liittyy hyväntekeväisyyteen. Mä olen jo pitkään ollut Planin tyttöjen oikeuksien tukija. Täältä voi lukea jutun siitä, miksi lahjoitan juuri Planille ja teen Planin kanssa yhteistyötä myös töissä Jos et ehdi lukea nyt, tässä sen jutun tärkein sisältö yhdessä lauseessa: Plan tukee tyttöjen koulutusta ja sillä on isoin merkitys köyhyyden vastaisessa työssä.

Iso osa Planin avustustyötä on kummilapsitoiminta. Tiedän siitä työstä aika paljon, koska olen itsekin kummi ja olen käynyt paikan päällä katsomassa, kuinka paljon Planin läsnäolo alueella vaikuttaa ei vain sen yhden lapsen elämään vaan koko yhteisön hyvinvointiin. Täältä voi lukea jutun Planin kummilapsitoiminnasta ja mun omista kokemuksistani kummina. Täältä blogista löytyy myös juttua kenttämatkasta Ugandaan. Tuolla reissussa näin itse sen, kuinka suuri vaikutus esimerkiksi Planin kaltaisten toimijoilla on köyhyyden vastaisessa työssä.



Maailman monimutkaisuus iskee päin näköä joka päivä. On saatanallisen suuria ongelmia ja kriisejä ja kaaoksia, eikä  niitä voi ratkaista yhdellä puhelinsoitolla.  Kun poistat yhden nappulan kasasta, koko pino kaatuu. Kun laitat sinne yhden ainesosan lisää, kokonaisuus muuttuu ihan toiseksi.

Mutta! Näissä asioiden välisissä riippuvuussuhteissa on myös se ratkaisun avain. Kun löytää sen oikean hyvän pääpalasen, vaikutat moneen hyvään asiaan. Kun alkaa liikutella pääpalasta, vaikutukset leviävät laajalle. Ei tarvitse ratkaista jokaista pientä asiaa erikseen, jos osaa ratkaista sen yhden ison ja työskennellä sen kimpussa. Juuri tästä "yksi muuttuja vaikuttaa suunilleen kaikkeen" -syystä fanitin aikanaan kansantaloustieteen opintoja. Kun korkotaso täällä nousee, noille tulppaaninviljelijöille tuossa maassa tulee tällaisia vaikutuksia.

Kun panostaa tyttöjen kouluttamiseen, köyhyys maailmassa vähenee.

Eikä tämä ole mikään mainostoimiston ideointipalavereissa syntynyt slogan, vaan se perustuu makrotaloustieteen tutkimukseen. Kirjoitin tästä aiheesta lähdeviitteineen jutun: Tyttöjen koulutus on paras investointi köyhyyttä vastaan.



Ja aina oppii vanhakin lisää. Nimittäin. Olen nyt viime viikolla syventynyt tutkimusmateriaaleihin, jotka näyttävät selvän linkin ilmastonmuutoksen, köyhyyden ja tyttöjen aseman välillä. En ala niitä kaikkia tutkimuksia nyt tähän referoida (tulisi liian pitkä juttu), mutta tässä ovat löydösteni pääpointit ja lisää voi halutessaan lukea kootusti esim. täältä Planin verkkosivuilta.

Ilmastonmuutoksen seurauksista, kuten lisääntyneistä tulvista, myrskyistä ja kuivuuskausista, kärsivät erityisesti kehittyvien maiden heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, vaikka he ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta.

Erityisen heikossa asemassa ovat köyhien maiden tytöt. Yksi käytännönläheinen esimerkki on pahenevasta kuivuudesta johtuva vedenhakumatkojen piteneminen. Koska tyttöjen rooli yhä edelleen - valitettavasti - on osallistua kotitöiden tekoon koulunkäynnin kustannuksella, pidentynyt vedenhakumatkat tarkoittavat työtunteja lisää päivään, jolloin aikaa koulunkäyntiin ei ole. Koulu väistyy veden edeltä. Ja jos tyttöjä ei kouluteta, köyhyydestä ei päästä ikinä eroon. Köyhyyden kierre vain kiihtyy.



Toinen esimerkki: lapsiavioliittojen yleistyminen. Kun perheen ruokaturva heikkenee ja päivittäinen selviytyminen käy yhä vaikeammaksi, tytöt naitetaan yhä nuorempina pois kotoa, koska naimakaupassa tytön perhe saa myötäjäiset. Avioliitto voi näyttäytyä keinona taata perheen tyttölapselle ruokaa. Esimerkiksi maataloudesta riippuvaisessa Malawissa on kärsitty vuosikymmeniä luonnonmullistuksista. Vuoden 2015 tulvat hankaloittivat jo entuudestaan vaikeaa tilannetta. Tulvia seurannut kuivuus heikensi etenkin ruokaturvaa. Sään ääri-ilmiöiden syventämän köyhyyden vuoksi lapsiavioliittojen määrä on lisääntynyt. Arviolta 30–40 prosenttia Malawin lapsiavioliitoista on seurausta ilmastonmuutoksesta (lähde löytyy tämän linkin takaa).

Fak, miten epäreilua!

Tyttöjen koulutus, ilmastonmuutos ja köyhyys muodostavat kokonaisuuden, jota täytyy tarkastella yhdessä.  Tyttöjen kouluttaminen nimittäin tukee ilmastonmuutoksen hillintää. Jokainen tyttöjen koulussa viettämä vuosi parantaa valtion kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen (lähde: Three platforms for girls’ education in climate strategies. Brookings Institute, 2017).



Tässä monimutkaisessa ja tsiljoonien eri näkökulmien välittämän uutisvirran keskellä ahdistuneena on toisaalta helpottavaa myöntää itselleen se, että kaikkeen ei voi yksi ihminen tai edes kokonainen kansa mitenkään vaikuttaa. Mutta jos osaa vaikuttaa siihen pääpalaseen, ketjureaktion kautta vaikutus laajenee isolle alueelle. Sellaisiinkin juttuihin, joita ei aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi. Siksi on tärkeää auttaa oikein.

Aina pelkkä auttamisen halu ei riitä, koska  väärinkin voi auttaa. Ei ole paljoa järkeä kerätä miljoonaa euroa ja mennä rakentamaan kaivo ja viedä maatalouskoneita köyhyydestä kärsivään paikkaan, jättää tavarat sinne ja häipätä takaisin kotiin ja kääriytyä villasukat jalassa peiton alle takkatulen ääreen hyvillä mielin siitä, että tulipas autettua maailman köyhiä. Sellainen auttaminen ei auta pitkällä aikavälillä yhtään mitään eikä ketään. Paitsi auttajan omaatuntoa.

Mutta jos tökkäisee oikeaa palikkaa, ei tarvitse lahjoittaa miljoonaa euroa traktoreihin, vaan ihan vaikka viisi euroa, kymppi tai pari ja kohteena tyttöjen koulutus. Se on köyhyyden vastaista työtä ja se on ilmastotyötä.



Anteeksi kun nyt saarnaan (pelkään että alan kohta kuulostaa automaattiselta äänitteeltä), mutta kun tämä on ihan älyttömän tärkeä juttu. Pieni lahjoitus tyttöjen koulutusta edistävään työhön ehkäisee köyhyyttä. Se on myös avuksi ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.

Siksi tänään  perjantaina 11.10. Tyttöjen päivän teemana on nimenomaan ilmastonmuutos. Lahjoita siis Planin Tyttöjen päivän keräykseen. Tämä on nyt sitä pääpalan heiluttelua. Tyttöjen koulutusta edistävää työtä. 

Lahjoita sen verran kuin pysyt. Vaikka vitonen! Neljälläkymmenellä eurolla tuetaan yhden tytön koulutusta, mutta viitosestakin on jo iso apu.

Lahjoittamaan pääset tästä. Lahjoitan kerran kuussa 30 euroa Planin kummilapsityöhön. Tähän keräykseen lahjoitin koko meidän perheen puolesta, laitoin viisikymppisen.


PS. Pohdin pitkään, millaisia kuvia haluaisin tämän postauksen yhteyteen laittaa. Ugandan kenttämatkalla vahvistui niin moni oma ennakko-oletus tämän avustustyön tärkeydestä, että haluan puhua siitä matkasta myös kuvien kautta. Saan kuitenkin päänsäryn ja oksureflektin, kun näen kuvia, joissa hyvinvoivat valkoiset länkkärit ovat menneet auttamaan Afrikan ja Aasian köyhiä ja sitten siellä poseerataan puhtaissa vaatteissa, arskat silmillä, tonnin kengissä ja Rolex ranteessa lasten kanssa, jotka käyttävät öisin makuualustana omia vaatteitaan. Jos haluat nähdä tätä pohdintaani tästä white saviour -teemasta, IG storyn puolella on kohokohdissa tuo pätkä. Noiden pohdintojen ja teiltä tulleen ihan mahtavan runsaan palautteen myötä (kiitos niistä ihan jokaiselle!), päädyin näihin kuviin.

Tunnisteet: , ,