Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavali...

Lämmin voileipäkakku - juhlapöydän ihana mättöruoka

25.9.19 Satu Kommentteja: 13

Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavalikoiman, islanninlampaan ja skyr-kakun ohella on leipäannos (brauðréttur) eli sopivammin käännettynä lämmin voileipäkakku.



Se on kahvipöytien retroherkku, jota on tarjolla lähes aina ja kaikenlaisissa kokoontumisissa. Lasten synttäreillä, rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa, ompelukerhon illanistujaisissa, hautajaisissa, sukukokoontumisissa, aikuisten synttäreillä, sunnuntaikahvituksilla. Erityisen hyvältä tämä päältä rapea ja sisältä pehmeä luomus maistuu seuraavana päivänä, kun juhlat on siivottu pois ja jääkaapista kaivetaan esiin sisältöä juhlapäivän jälkeisiin rääppiäisiin. Kyllä vaan maistuu mikrossa lämmitetty ruoka taivaalliselta!

Islannin voileipäkakku ei ainakaan vielä ole kokenut "uutta tulemista" suomalaisen voileipäkakun tapaan. En ole pistänyt merkille ruokablogeissa tuunattuja versiota tästä perinneherkusta. Eikä tästä oikein kukaan postaile instagrammiinsa kuvia. Koska ruokalaina tämä on niin tavattoman epäkuvauksellinen! Yritin ottaa kuvia leipäkakusta lautasella, mutta lopputulos oli jotain niin hirveää ruskeaa mössöä, että niitä kuvia en kyllä kehtaa julkaista. Tämä uuniruoka on nimittäin sata kertaa parempaa, miltä se kuvissa näyttää.



Perinteinen lämmin voileipäkakku on siis todellakin perinteinen. Siinä on vaaleaa leipää, lihaa ja hitokseen juustoa. En tiedä, saisiko tästä tehtyä ilmastoystävällisen, vegaanisen, gluteiinittoman tai laktoosittoman version. En ole koskaan kokeillut - tai maistanut. Jos joku saa sellaisen aikaiseksi, niin vinkatkaa ihmeessä.

Reseptiä saa muutoinkin muokata muutenkin mieltymyksien mukaan eikä makuelämys mene siitä millään tavalla rikki. Jotkut tykkäävät laittaa sekaan sieniä tai paprikaa. Jotkut skippaavat parsapussikeiton ja laittavat nesteeksi esimerkiksi hapankermaa ja/tai tuorejuustoa.

Tämä tässä julkaisemani resepti on peräisin anopilta. Vuosikymmenien aikana hän on ehtinyt tehdä niin monta lämmintä voileipäkakkua, että hän ei enää ei juuri mittaa raaka-aineita, vaan heittelee vaan luovasti materiaalia toisen päälle. Seurasin viikonloppuna sivusta hänen kokkailuaan ja tein raaka-aineista määräarviot.  


Yksi vuoka riittää reilusti neljälle vieraalle, jos juhlapöydässä ei ole tarjolla muuta suolaista ruokaa. Tämä määrä voileipäkakkua ja joku raikas salaatti muodostavat pätevän illallisen nelihenkiselle perheelle.

Islantilainen lämmin voileipäkakku 

(neljälle)

Pieni paketti paahtoleipää
Purkki säilykeparsaa (vihreää parsaa) + säilykkeen mehu
Noin 200 g kinkkua
Yksi pussi parsakeittoa (sellainen pussikeitto, mihin lisätään vain vesi)
Pari desilitraa juustoraastetta
Voita


Tee siis jokseenkin näin:

Voitele uuninvuoka (noin 20 cm x 30 cm) voilla. 
Revi paahtoleipäsiivut palasiksi ja laita vuokaan.
Kaada säilykeparsan palaset ja säilykepurkissa oleva neste leipien päälle. 
Revi kinkut palasiksi ja laita vuokaan leipien ja parsan päälle.
Valmista pussikeitosta parsakeitto, mutta jätä keitto aika paksuksi; sellaiseksi "mannapuuronpaksuksi". Kaada parsakeittoa vuokaan niin paljon, että keitto peittää täytteet.
Viimeistele juustoraasteella ja laita uuniin.
Paista uunin keskiosassa noin 200 asteessa noin puoli tuntia.

Anna vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. 

Kokeilitko? Kuinkas kävi?

13 kommenttia:

  1. Voisin visioida, että herkkusieni- tai kanttarellipussikeitolla tulisi jotain herkkua, joka kaipaisi viiniä kylkeen. :)

    VastaaPoista
  2. Nyt on kyllä niin outo ohje, että aivan pakkohan tätä on kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Purkkiparsaa ja vanhoja paahtoleivänpaloja. Ja pussikeittoakin vielä. Toivottavasti onnistuu!

      Poista
  3. Wow mun pitää testata mutta tulee kyllä jonkinlainen sävellys Turkki aineksilla ja siis hyytyykö se ne keitto hyvin uunissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitto on ainoa neste siinä (keitto kannattaa jättää aika paksuksi, sellaiseksi lähes mannapuuronpaksuksi) ja imeytyy hyvin pohjalla oleviin leipiin eli aika kiinteänä se herkku tulee uunista ulos (toivottavasti, hehe).

      Poista
  4. Jos tohit, voit laittaa joskus kuvan siitä karmean näkösestä sisällöstä, niin sais tajua, miltä sen pitäisi näyttää. Paras poissaoleva kuva jätti uteliaaksi. Pakko kokeilla, kun lukee tarinaasi ja muita kommentteja: hyytyykö se keitto, keitto mannanpuuronpaksuksi, vanhat leivät ja revityt kinkut, viiniä kylkeen, ja jumankauta ompelukerho! Repesin, ei voi kyetä yhdistämään virkkuukoukkua ja viiniä. Kokeillaan sitten sitäkin - uuninluukulla ootellessa. Hui hai ja lämmin leipä ja anopille kiitos tästä ilon hetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep, sellainen onnellinen sekasotku. Parhautta!

      Poista
  5. Tässä ohjeessa on selvästi potentiaalia erilaisille muunnoksillekin. Onko tätä mahdollista saada epäonnistumaan?
    Ruoan nimi voisi olla suomeksi leipälaatikko, ellei sennimistä ruokaa jo ole (säilytysbokseja ei lasketa).
    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipälaatikko on muuten aika osuva nimi! Vähän kuin makaroni-, lanttu-, peruna- jne. laatikot.

      Poista
  6. HAhaaa! Leipälaatikko on ainoa asia jota olen syönyt vain mummillani aikanaan...hänen tekemänsä oli toki makea jälkkäri eli vastasi ehkä brittien bread puddingia. Eli kukaan muu ei varmaan ikinä ole kuullut muista leipälaatikoista. Aina kun olen availlut tämän lapsuuden suosikkini ihanuutta ihmisille Suomessa niin olen saanut hölmistyneita katseita. Vasta britteihin muutettuani tajusin että mummon ja isomummon resepti oli varmaan jonkunlainen versio kyseisestä britti ruuasta. Isoisoisäni purjehti Suomen ja Englannin väliä osan työelämästään, joten on saattanut tuoda reseptin mukanaan...tai ainakin kuvaillut mitä siinä oli. Meidän mummolassa se oli valkoinen leipa, maito ja muna, sokeri sekä puolukoita. Sitten PAKSUA kylmää vanilija kastiketta päälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilmankos sana kuulosti tutulta, tuollaista meilläkin tehtiin yli puoli vuosisataa sitten! Nimi saattoi olla myös pullalaatikko, en muista. Meillä päälle tuli kermavaahtoa, ehkä aina ei sitäkään.
      Brittikontakteja meillä ei ollut. Luulen, että kyseessä oli vanhan kansan keino käyttää jämiä hyödyksi.
      Mirja

      Poista
  7. Suomessa on totuttu syömään makeaa versiota tästä herkusta. Pullavanukkaan nimellä ainakin kulkee joitakin versioita, ja on hyvää! Tätä suolaista versiota pitänee joskus kokeilla myös, vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?