Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomen kanssa. Pampula on tajunnut eron päiväkodin ja koulun välillä. Koulussa ei saa olla ...

Minäkin tahdon kouluun

16.3.19 Satu Kommentteja: 0

Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomen kanssa.

Pampula on tajunnut eron päiväkodin ja koulun välillä. Koulussa ei saa olla yhtä pitkään kuin päiväkodissa eikä koulumatkan varrella ole kahvilaa, jonne poiketa. Päiväkodin kävelyreitin varrella sijaitsee hänen kaksi suosikkikahvilaansa. Siis ne kaksi, missä me välillä pysähdymme kaksistaan syömässä lettuja tai kakkua.



Vaikka päiväkodilla on selkeät etunsa, Pampula on kuitenkin tavattoman kiinnostunut koulusta. Isosiskolla on hieno reppu, eväät, oma penaali ja läksyjä, joita tehdään keittiönpöydän ääressä ennen illallista. Yksi päivä hän kyllästyi huomiovajeeseen, kävi ottamassa toimistohuoneeni printteristä kasan paperia, kaivoi kynätelineestä kasan kyniä, istahti siskonsa viereen, otti samanlaisen asennon (toinen jalka koukussa takapuolen alla) ja alkoi vetää viivoja paperiin.

"Minulla on myös näitä heimaverkefnejä."

Kolmen vuoden kuluttua hänkin pääsee kouluun. Totta kai hän pääsee. Hänen maailmassaan kouluunmeno on kaikille lapsille itsestäänselvyys.

Kolmevuotias on siis ymmärtänyt eron päiväkodin ja koulun välillä. Esikoinen ymmärtää ikänsä puolesta enemmän. Hän tietää esimerkiksi, että koulussäkäynti ei ole itsestäänselvyys ja että monet joutuvat keräämään pulloja voidakseen käydä ruokakaupassa. Maailman epäoikeudenmukaisuus on avautunut hänelle pienin askelin.

Teidän blogilukijoiden tuen avulla ostetut koulukirjat, jotka veimme Ugandassa Planin-yhteistyökouluun. 

Suomessa käydessämme hän on nähnyt kaduilla kerjäläisiä. "Eikö heillä ole makuuhuonetta? Mitä he syövät? Missä niiden lapset ovat? Missä ne säilyttää vaatteita?"

Ulkomaanmatkoilla hän on nähnyt ihmisiä nukkumassa ulkona pahvilaatikoissa. "Jos ihan kaikki antaisi rahaa, voisivatko he ostaa kodin?"

Kun asuu yhdessä maailman turvallisimmista ja rikkaimmista maista eikä rajua köyhyyttä juuri näe, voi olla vaikea ymmärtää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Siksi yritän vastata kaikkiin kysymyksiin, koska koen, että yksi tärkeimpiä tehtäviäni vanhempana on selittää asioita. Selittää ihan kaikkea, mitä ne vain keksivät kysyä.

Uskon, että samalla kun tiedon lisääntyminen lisää yleistä viisautta, se lisää myös kysyjän omaa itsevarmuutta. Kun tietää, kuinka monipuolinen ja mutkikas paikka maailma on, on varustautunut sen kohtaamiseen paremmin.

Luulen, että tiedon lisääntyminen on minulle itsellenikin perimmäinen syy tehdä työtä juuri kansalaisjärjestö Planin kanssa. Haluan itse varmistua jatkuvasti enemmän siitä, millaisten asioiden eteen kannattaa laittaa aikaa ja millaisten asioiden puolesta haluan puhua. Mitä enemmän itse tiedän, sitä enemmän minulla on pokkaa ja uskottavuutta puhua niistä asioista, joihin haluan vaikuttaa.


Koulu Ugandassa.

Eikö tyttöjen oikeuksista ole jo puhuttu tarpeeksi? EI OLE.
Tytöillä on sukupuolensa takia poikia heikommat lähtökohdat toteuttaa oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan. 12 miljoonaa tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin alle 18-vuotiaana, siis lapsena.

Eikö tämä tyttöjen oikeus koulutukseen ja sen vaikutukset köyhyyden vähentämiseen ole jo kaluttu aihe? EI OLE.
Maailmanlaajuisesti yli 130 miljoonaa 6–17-vuotiasta tyttöä ei pääse kouluun. Siinä on 130 miljoonaa ratkaisua huutavaa ongelmaa.

Eikö ole epätasa-arvoista keskittyä tyttöjen kouluttamiseen (eikä poikien). EI OLE.
Tämä ei ole valikoivaa auttamista, vaan pahimpien epäkohtien korjaamista ja koko yhteiskunnan tilanteen parantamista. Tyttöjen koulutukseen satsaaminen on dominoefekti, joka etenee näin:

1. Kun tyttöjen koulutustaso nousee, he saavat parempia ammatteja ja tienaavat enemmän rahaa.

2. Kun naiset tienaavat enemmän rahaa, he käyttävät rahan perheen lasten koulutukseen ja paremman ruoan hankintaan. Perheen elintaso nousee.

3. Kun naiset käyvät töissä kodin ulkopuolella, syntyvyys laskee.

4. Kun lapsia on vähemmän, perheen lapset ovat terveempiä ja hyvinvoivempia.

5. Kun on enemmän rahaa ja terveemmät lapset, lasten koulutustaso nousee ja seuraava sukupolvi aloittaa paria askelmaa korkeammalta kuin heidän vanhempansa.

6. Kun satsataan tyttöjen koulutukseen, koko kansakunnan koulutustaso ja tulotaso nousevat. Köyhyys vähenee.



Tässä on vielä pari tärkeää faktaa (tarkemmin talousnäkökulmalla juttua näistä aiheista & lähteet löydät täältä aikaisemmasta tyttöjen koulutusta käsittelevästä jutustani).

Kehittyvän maan talouskasvu lisääntyi 5–12 prosenttia jokaista lisättyä koulutusvuotta kohden. Naisten koulutustaso vaikutti talouskasvuun eniten: sekä naisten tuottavuuden kannalta suoraan että laskevan syntyvyyden kautta.

Kun toisen asteen opinnoista valmistui prosentti lisää naisia, maan talous kasvoi 0,3 prosenttia.


Tyttöjä ja poikia koulussa Ugandan maaseudulla.


Planin lahjoitusvarojen avulla kouluun yhteyteen rakennettu wc-tila, jossa saa ovet lukkoon.

Kun tytöt saadaan kouluun, hyviä asioita alkaa tapahtua.

Mitä tyttöjen koulutukseen satsaaminen käytännössä tarkoittaa ja miten tällainen hyvinvointivaltion kasvatti siihen pystyy vaikuttamaan? Tyttöjen koulutukseen panostaminen tarkoittaa aivan ensiksi sitä, että poistetaan niitä esteitä, jotka estävät tyttöjä käymästä koulua.

Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi tyttöjen kokema väkivalta koulumatkoilla, lapsiavioliitot, lapsiäitiys ja yhtenä hyvin konkreettisena asiana puutteelliset kuukautissuojat. Esimerkiksi Ugandassa kuukautiset ovat yleisin koulupoissaolojen syy. Siksi Plan satsaa Ugandassa esimerkiksi kuukautishygieniaan liittyvään koulutukseen ja kunnollisten vessatilojen rakentamiseen.

Olen käynyt Ugandassa katsomassa kummityön tuloksia, työttöjen oikeuksien eteen tehtävää työtä ja mm. juurikin näitä kuukautishygieniaan liittyviä projekteja. Siellä karulla koulupihalla seistessäni vasta konkreettisesti ymmärsin, kuinka iso vaikutus niinkin pieneltä kuulostavalla asialla kuin kestositeiden ompelutunnilla ja lukittavilla vessatiloilla on tyttöjen arkeen. Voit lukea tästä Planin kenttämatkastani Ugandaan, jossa olin yhdessä mahtavien ystävieni Laura Satamon ja Hanne Kettusen kanssa.



Ihminen on aika huono kuvittelemaan mitään muuta elämää, kuin sitä jota itse elää. Siksi tarvitaan tiedonjakoa ja asioiden toistoa, toistoa, toistoa.

Siksi haluan olla mukana Planin tekemässä työssä ja jatkaa näistä asioista puhumista. Minulla on Planin kautta kummilapsi Ugandassa ja teen kuukausittaisen kummilahjoituksen lisäksi silloin tällöin satunnaisia lahjoituksia.

Minun vankkumaton mielipiteeni on, että jos haluaa tehdä jotain oikeasti pitkäkestoista maailman parantamiseksi, kannattaa sijoittaa tyttöjen kouluttamiseen ja tukemiseen.

Yksi helppo tapa on tehdä se Plan International Suomen kautta. Planin Tyttösponssi on kuukausilahjoitusmuoto, jonka kautta tukee maailman heikoimmassa asemassa olevia tyttöjä. Sen avulla raivataan esteitä tyttöjen koulutuksen tieltä ja edistetään sitä kautta parempaa maailmaa.


Meillä kaikilla on kummilapset Planin kautta. Tyttösponssi on myös kuukausilahjoitus, mutta se ei sido kummiuteen ja kk-lahjoituksen määrän voi säätää kummimaksua pienemmäksi.

Tyttösponssin kuukausisumman saa itse valita (vähintään 10 €). Tämä on hyvä lahjoitusmuoto silloin, jos yksittäiseen kummilapseen sitoutuminen tuntuu liian henkilökohtaiselta asialta ja kuukausittainen kummimaksu liian suurelta summalta.

Ymmärrätte varmaan, että tämä on minulle tärkeä aihe. Ilahdun, jos lähdet mukaan. Oikeastaan vasta silloin tässä minun omassa työssänikin on joku järki.

Ryhdy siis Tyttösponssiksi. Jos et nyt pysty lahjoittamaan, mutta pidät asiaa tärkeänä, jaa tämä juttu kanavissasi. Sekin on teko, jolla on väliä. Ehkä joku toinen elää nyt elämänvaihetta, jossa kympin kuukausilahjoitussumma on mahdollinen.

Pitkäjänteinen työ asioiden muuttamiseksi vaatii onnistuakseen toistoa, toistoa, toistoa.

Kiitos kun luit!

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?