Viikonloppuna saimme nauttia todella harvinaisesta talvisäästä Reykjavikissa. Oli hieman pakkasta ja satoi lunta alaspäin . Tuuli ei pitäny...

Harvinainen talvipäivä Reykjavikissa

5.2.19 Satu Kommentteja: 1

Viikonloppuna saimme nauttia todella harvinaisesta talvisäästä Reykjavikissa. Oli hieman pakkasta ja satoi lunta alaspäin. Tuuli ei pitänyt yhtään ääntä. Lähdimme pulkkamäkeen ensimmäistä kertaa tänä talvena. Voi vitjat, mutta se olikin hauskaa ja erikoista.



Etelä-Islannin talvi on vähän kuin litimärkä lapainen eteisessä. Se tavallaan sisältää lupauksen talvesta, lumesta ja kylmästä, mutta todellisuudessa haisee märälle koiralle ja kastelee kaiken, mihin se koskee.

Täällä päin lumihiutaleet eivät talvissäässä pahemmin leijaile. Kun Islannissa sataa lunta, lumihiutaleet sinkoilevat vaakatasossa, pyörivät kuin pienet sirkkelit ja porautuvat sisään ulkoilemaan uskaltaneen ruumiinaukoista. Sama pätee sateeseen: paikalliset eivät juuri sateenvarjoja käytä, koska vesi saapuu kuitenkin vaakatasossa ja ensimmäinen kovempi tuulenpyrähdys vetää varjon saranat puuroksi.





Nytkin kun kirjoitan tätä juttua, ulkona paahtaa parisenkymmentä metriä sekunnissa ja radiossa juuri kerrottiin, että osa etelärannikon teistä on pistetty tuulen takia käyttökieltoon. Puolison huomenna alkava työmatka jäätikölle peruttiin, koska sinne ei voi nyt päästää ketään. Tässä katselen, kuinka kadun ainoa isompi puu - joka kätevästi sijaitsee juuri meidän talomme edessä - huojuu kuin viimeistä päivää ja oksille kiinnitetyt jouluvalot muodostavat heiluessaan valosadetta. Toivottavasti eivät kolahda ikkunaan.

Näissä säätiloissa riittää asennetta.


Pari päivää sitten oli kovin toisenlaista. Pieni pakkanen, tyyni ilma ja juuri sopivasti lunta Reykjavikin keskustan tunnetuimmalla mäellä houkuttelivat meidät ulos nauttimaan harvinaisesta luonnonilmiöstä.

Esikoisen ystävä otti mukaan kelkan, minä kaivoin autotallistamme pulkan ja pistin kaakaota termariin. Kävimme muutama sata metriä Arnarhóllin kukkulalle laskemaan mäkeä.



Arnarhóllin mäen päällä jököttää ensimmäisen islantilaisen Ingolfur Arnarsonin patsas. Viikinki seilasi laavakökkäreelle 800-luvulla ja pisti tilukset pystyyn Reykjavikiin, "savujen lahteen", kuumien lähteiden äärelle. Nykyään Arnarhóll on suosittu kokoontumispaikka. Kesäiset ilmaiskonsertit ja kansanjuhlat pidetään täällä. Samalla mäellä on katseltu myös jalkapallo-otteluita. Kun Islannin miesten jalkapallomaajoukkue palasi Ranskan EM-kisoista takaisin Islantiin, ne maailmallekin uutisoidut bileet pidettiin juuri täällä.



Talvisin mäen päällä on hiljaista satunnaisia turisteja lukuunottamatta. Mäki on liukas, joskus luminen mutta useimmiten litimärkä jääkenttä. Silloin harvoin kun lumi jää maahan useammaksi päiväksi, Arnarhóll on keskustan paras mäenlaskupaikka.

Pampula halusi laskea itse ja sai tahtonsa läpi. Kuopuksen tuntien tiesin, että mitä kovempi vauhti, sitä parempi meininki. Niinpä en yrittänyt jarrutella vaan juoksin mäkeä alas pulkan perässä vahtien, että se ei vain pääse kadulle asti tai läheisen Hennes Mauritzin pääovista sisään. Sykehän nousi mukavasti, kun vedin parikymmentä kertaa mäkeä kovaa juoksua alas ja täyttää pulkkaa vetäen ylös.



Tällaisten talvipäivien jälkeen on yhtä aikaa kiva mutta kuitenkin haikea fiilis. Tällaisesta talvesta kun saa täällä nauttia niin kamalan harvoin. Sirkkelilumihiutaleet kasvattavat kyllä sietokykyä ja niistä saa hyviä tarinoita, mutta onhan se kyllä pirun kivaa ihan vain seistä ulkona hiljaisessa talvi-ilmassa ja juoda kaakaota tavallisesti eli ilman, että tuuli heittää sen kupista rinnuksille.

Lue lisää:
Pakkausvinkit Islannin-matkalle
Islantilaisten jalkapallomenestyksen salaisuus

1 kommentti:

Mitä tuumaat?