Mitä Islantiin kannattaa pakata mukaan? Minkälaisilla vaatteilla siellä pärjää? Pitkääkö kesällä ottaa pipo? Onko siellä koskaan teepaitak...

Mitä mukaan Islannin-matkalle?

6.4.18 Satu Kommentteja: 10

Mitä Islantiin kannattaa pakata mukaan? Minkälaisilla vaatteilla siellä pärjää? Pitkääkö kesällä ottaa pipo? Onko siellä koskaan teepaitakelejä? Onko oltava talvimakuupussi kesälläkin? Saan usein tällaisia kysymyksiä. Ja nytpä vastaan kaikille yhteisesti. 

Kaupallisessa yhteistyössä Partioaitan kanssa.

Kävimme kuvaamassa tämän jutun kuvat Reykjavíkin kaakkoisreunamilla. 

Olen tämän kevään aikana tehnyt ulkoilukauppa Partioaitan kanssa yhdessä töitä. Tällä viikolla ilmestyneessä 365-lehdessä on juttu siitä, kuinka löysin ratsastuksen uudestaan Islannissa. Partioaitan blogiin tein kaksi juttua Islannin matkailusta. Reykjavikin TOP 10 -jutut kertoo mielestäni kivoimmat menovinkit Reykjavikiin. Päivämatkoja Islannissa -jutussa vinkkaan muutaman hauskan päiväretken, jotka pystyy toteuttamaan Reykjavíkista vuokra-autolla, bussilla tai opastetun retkenjärjestäjän kanssa.

Kevään mittaan olen noiden kirjoitusjuttujen lisäksi selannut läpi Partioaitan ulkoiluvaatetarjontaa, ja siinähän ei mennyt ihan lyhyttä aikaa. Valikoima on nimittäin todella suuri.  Valitsin sieltä omasta mielestäni parhaat vaatteet sellaiselle, joka on tulossa Islantiin luonto-, vaellus- tai hevosmatkalle. 

Ensiksi muutama perusfakta tästä kauniista maasta. Vuoden keskilämpötila on neljä astetta. Hah! Toivottavasti joku jatkaa tämän tiedon jälkeen vielä lukemista.

Täällä on talvisin leudompaa kuin Suomessa, mutta kesät ovat viileämpiä. Saarella tuulee jatkuvasti ja paljon. Aurinko paistaa voimakkaasti, vaikka lämpötilat eivät kovin korkeiksi nousekaan. Islantilaiset yrittävät suojella eläimiään tartuntataudeilta, ja siksi maahan ei saa tuoda lainkaan esimerkiksi käytettyjä kalastusvälineitä, käytettyjä ratsastushanskoja eikä nahkaisia ratsastushousuja tai -kenkiä. 

Hyvä neuvo on, että osta kaikki tarvitsemasi ulkoilutavarat ennen tänne saapumista, sillä Islanti on todella kallis maa. Siis ihan joka maailman maahan verrattuna. Älä jätä mitään ulkoiluvaatehankintoja tänne, koska kaiken saa Suomesta paljon edullisemmin. Partioaitan sivuilla kaikki seuraavat suosittelemani tuotteet ovat kootusti

Toivottavasti tästä jutusta on teille iloa ja hyötyä!

Kesä tekee tuloaan, mutta pitkähihaa tarvitaan silti.

Reykjavikin katukuvassa turistit tunnistaa heti: heillä on kahisevat ulkoilutakit, paksupohjaiset kävelykengät tai lenkkarit ja ulkoiluhousut, jotka yleensä eivät imartele vartalonmuotoja. Ja reppu! Mutta tässä kaikessa ei ole mitään pahaa. Se on välttämättömyys. Farkuissa ja poolopaidoissa tai puuvillaleggareissa ei täällä ulkona kamalan kauaa pärjää.

Käsilaukulla ei Islannissa matkustava tee juuri mitään. Ota suosiolla kiva reppu: sinne mahtuu juomapullot, kamera, muistiinpanovälineitä, eväitä ja kokoonpuserretut sadevaatteet. Käytän itse Ospreyn reppua - synttärilahja puolisoltani - kaikessa mahdollisessa: vaelluksilla päiväreppuna, treenireppuna, kaupunkilaukkuna jos olen pyörällä liikkellä. Tuohon pienimpäänkin malliin mahtuu kaikki päivän aikana tarvittava.

Satsaa hyvään reppuun.

Vaatteissa mennään ensiksi iholle eli alusvaatteisiin. Pitkähihainen ja -lahkeinen alusasu on todella tärkeä myös kesällä. Kesän ratsastusvaeluksilla minulla on mukavien alushousujen (juu ei todellakaan stringejä jos istuu satulassa 7 tuntia putkeen) ja urheilurintsikoiden päällä villa-alusasu. Suosin villaa, koska se pitää lämpimänä, haihduttaa kosteutta iholta ja se ei haise (kuten tekokuituiset tekniset aluskerrastot). Villa maksaa polyesteria enemmän, mutta hankinta kannattaa, jos liikkuu ulkona muutenkin. Koska näihin ei kovin helpolla tartu voimakas hientuoksu, asua ei ole pakko edes joka käytön jälkeen pestä vaan tuulettamalla irtoaa isoimmat hiet.

Merinovillaiset alusvaatteet. Käytän pitkä- ja lyhythihaisia merinovillapaitoja muuten myös sisätreeneissä!

Sekä minulla että puolisolla on alusvaatekorissa iso tukku Icebreakerin alusasuja. Eettisesti tuotettua merinovillaa, pehmeää päällä eikä kutita. Ja mikä parasta: nämä ovat konepestävät. Icebreakerin pitkähihainen aluspaita ja pitkät kalsarit ovat hyvä perussetti, josta aloittaa. Islannin kesä on joskus lämmin (siis yli 15 astetta), joten kunnon hikivaellusreissulle kannattaa pakata myös lyhythihainen paita. Icebreakerin musta villateepaita on tosi perus: käy alusvaatteeksi mutta kyllä se päällä kehtaa kahvilaankin mennä.

Tulevan kesän vakkaritakkini. 

Sitten seuraava kerros eli se, jonka kanssa voi ulkoilla ihan sellaisenaan, jos ei kovasti tuule ja sada. Vedän kalsarikerroksen päälle villapuseron tai fleecen eli pehmeän ja hengittävän mutta kuitenkin vähän tuulta pitävän takin. Suosin avattavia malleja, koska niitä voi hien puskiessa iholle avata ilman että tarvitsee ottaa koko puseroa päältä. Koska sitten olisi kuitenkin taas jo kylmä.

Marmotin violetti huppari (sain tämän Partioaitalta) on testattu käytössä loistavaksi. Lämpimällä säällä ja vaeltaessa tämä riittää ulkoilutakiksi. Viileämmällä säällä tai esimerkiksi ratsastaessa jossa itse ei liiku niin paljoa, tämä on erinomainen välikerros. Materiaali hengittää hyvin, se ei kastu ihan heti ja lämmmittää. Tilavat taskut edessä ovat plussaa, samoin käsien yli vedettävät peukalorei'älliset hihat ja huppu, jonka voi vetää pään yli. 

Villapaita on Islannissa ulkovaate. Se tuo kivasti lisälämpöä vaikka fleecen päällä.

Toinen vaihtoehto on islantilainen villapaita, lopapeysa, joka on myös mainio Islannin-tuliainen. Se lämmittää eikä kastu pienestä vesisateesta läpimäräksi. Lopapeysa on sen verran karheaa villaa, että en suosittele sitä ihoa vasten. Toimii paremmin ulkoilutakkina verkkatakin, fleesen tai pitkähihaisen aluspaidan päällä. Tuolta Partioaitan Reykjavik-vinkkijutusta löytyy ohjeet myös paikalliseen villakauppaan.

Vaellushousut, ratsastushousut, ulkoiluhousut. Ne voivat ihan hyvin olla  yhdet ja samat housut. Joka lajiin ei tarvita omia pääntsejä.  Tällä hetkellä käytän ulkoilukäytössä Haglöfsin Breccia-housuja (sain nämä kuvassa näkyvät Partioaitalta). Ne joustavat, pitävät tuulta ja hylkivät vettä. Tykkään todella paljon housujen vyötäröllä olevista tukevista tarroista, joiden avulla vyötärön tiukkuutta pystyy säätämään. Mikään ei ole vaelluksella ärsyttävämpää niiden hankaavien kenkien lisäksi kuin housut, jotka joko roikkuvat liian isoina tai puristavat pyllyn täyteen hikeä. Joustavuus ja säädettävyys on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota vaellushousuja ostaessaan. 

Juuri nyt haaveilen Fjällrävenin istuvista vaellustrikoista (kuvassa alla), joissa on takapuolen ja polvien kohdilla vahvikkeet. Mutta ilmeisesti näistä haaveilee aika moni muukin, koska ne olivat viimeksi kaupasta loppu. Odotan uutta lähetystä ja käyn ostamassa heti kun kokoja tulee lisää. Mallinsa ja superjoustavan mutta vahvan materiaalin ansiosta täydelliset vaellusratsastamiseen. 


Fjällrävenin housut aion käydä ostamassa tulevan kesän ratsastusreissuille. Smartwoolin sukkia on kotona korillinen. Vaelluskengät pitää kävellä sisään ennen matkaa.

On harvinaista viettää Islannin luonnossa viikko ilman, että sataa kertaakaan. Ota siis mukaan sateenkestävät housut ja takki. Ulkokuorivaatteissa rassaa usein hinta. Kalleimmat tekniset vedenkestävät takit saattavat maksaa useita satoja euroja. Olen tällaisena keskireippaana ulkoilijana pärjännyt vähän edullisemmilla merkeillä. Valitsin tähän keskihintaiset suositeltavat, koska kupissa painoi myös tuotteiden eettisyys. Kaikki eivät välttämättä halua gore texia ymmärrettävistä syistä (kirjoitin vedenkestävistä vaatteista ja gore texin arveluttavuudesta jutun reilu pari vuotta sitten).

Tierran Flon-sadekuoritakki on valmistettu kierrätetystä polyesteristä, eikä sen kyllästyksessä ole käytetty fluorihiiltä. Kestää vettä ja tuulta. Saman merkin housut on valmistettu samasta kierrätysmateriaalista.

Hanki hyvät sadevaatteet. Tierran Flon-sadeasu (vasemmalla kuvassa yllä) on valmistettu kierrätysmatskusta. Oikealla olevat Sasta-housut ovat ihanan väljää mitoitusta, mutta matsku on gore texiä.

Sitten on heitä (eli meitä), joilla on melko lyhyet jalat ja lihaksikkaat reidet ja takapuoli. Nämä olisivat meidän valinta: Sasta-sadehousut ovat väljällä mitoituksella, väljyyttä lantion kohdalla ja lahkeet ovat tavallista lyhyemmät. Nämä pökät tosin ovat gore texiä.

Näillä sadevaatteilla pärjää vuoristovaelluksilla, luonnossa kävellessä ja päiväretkillä. Jos suuntaa useaksi päiväksi erämaihin, kannattaa satsata todella laadukkaisiin kuorikamoihin. Esimerkiksi issikkavaellustallit tarjoavat ratsastajille kaiken mahdollisen kuran kestäviä "sadepanssareita". Vaativilla hiihtovaelluksilla lähtijöiltä vaaditaan tietynlaisia sateenkestäviä vaatteita - jos matkanjärjestäjä tarjoaa pakkauslistaa, se kannattaa lukea tarkkaan.

Kun on vuoristo-opas aviomiehenä, saa lahjaksi aina jotain kahisevaa. Eikä se tosiaan ole satiinia. Edellisjouluna kääreistä paljastui tämä sadetakki.

Sitten kengät ja sukat. Minä en käytä enää mitään muita sukkia arkisin kuin Smartwooleja. Ne ovat ihania. Käytän niitä crossfit-treeneissä treenisukkina (istuvat hyvin), kotona ollessa kotisukkina (ihanan lämpimät!) ja vaeltaessa ja ratsastusreissuilla vaelluskenkäsukkina. Ne eivät ala tuoksahtaa ihan vähästä, kestävät järjettömän monta pesukertaa lörpsähtämättä ja ovat tarpeeksi ohuet ihan tavallistenkin lenkkarien kanssa.

Kenkien kanssa kannattaa olla ronkeli. Matkakassiin ei kannata pakata uusia kenkiä: ne on pakko ajaa sisään ennen reissua. Tee pieni kävely metsässä tai polunpientareella, kuseta koiraa uudet kengät jalassa, tee pyörälenkki - ihan mitä tahansa liikuntaa, mutta liiku kengissä ennen tositoimia. Minä suosin itse kahdenlaisia vaelluskenkiä.

Merrellin maastojuoksukengät. Kengissä on kunnolla röpelöinen ja sopivan paksu pohja: toimii hyvin epätasaisessakin maastossa.

Korkeavartiset, tukevat ja päältä kovat ja vedenkestävät vaelluskengät ovat käytössä pitkillä hevosreissuilla (ratsastan niillä; kova päällinen suojaa hevosta hoitaessa jalkaa satunnaisilta kavioniskuilta) ja useamman päivän mittaisilla vaellusretkillä. Yksi hyvä vaihtoehto ovat esimerkiksi nämä Hanwag Tatra -kengät. Tatrat ovat klassikot, ja tässä uusimmassa mallissa on kiinnitetty erityistä huomiota mukavaan pohjalliseen. Näiden kanssa on ihana vaeltaa!

Kuivilla päiväretkillä käytän maastolenkkareita. Näillä samoilla maastolenkkareilla myös lenkkeilen, eli minulla ei erikseen ole kevyitä juoksukenkiä. Lenkkeilen sen verran epätasaisessa maastossa ja en verran lyhyitä lenkkejä, että en ole satsannut erityisiin juoksukenkiin. Hyvin olen pärjännyt. Nämä Merrellin maastojuoksukengät (Dexterity) sopivat omaan räpylääni kuin nakutettu. Koska räpylä se todellakin on: jalkani on päkiän kohdalta todella leveä, eli ihan mikä tahansa lenkkari ei minulle sovi. Tämän kenkäparin sain Partioaitalta ja se solahti jalkaani, kuin olisi sitä varten tehty.

Kotona on kasa omituisenvärisiä mainostuubihuiveja. Ehkä pitäisi vihdoin hankkia tällainen neutraali, joka ei satu silmiin? Niin ja ne pipo ja hanskat pitää pakata mukaan Islantiin myös kesällä.

Pipo, hanskat ja päähuivi - nämä pitää olla mukana joka Islannin-reissulla. Omat käteni palelevat usein, joten käytän ihan kesälläkin paksuja hanskoja. Kuumaverisempi selviää kesäkuukausina ohuemmilla sormikkailla. Pitkille ulkoiluretkille, kuten issikkavaelluksille, kannattaa kuitenkin ottaa hanskat, jotka pitävät tuulta. Suosin nahkaa, koska niiden avulla on tukeva pitää ohjista kiini. 

Pipona käytän kesällä mahdollisimman litteää ja ohutta mallia, jotta se mahtuu hyvin ratsastuskypärän tai hupun alle. Taskussani kulkee aina myös muutama seminolo mainospäähuivi eli tuubihuivi (Islannissa kutsumme näitä nimellä buff). Ne ovat ihanan monikäyttöisiä. Jos sää on pipolle liian aurinkoinen, laitan ratsastuskypärän alle buffin. Käytän sellaista myös kaulahuivina, koska se on kätevä vetäistä vaikka suun päälle, jos oikein vihmoo. 

Muina rouvina laavakökkäreiden äärellä.

Sitten viimeisenä muutama sana leiriytymiskamoista. Reykjavikista löytyy kauppoja, jotka vuokraavat leirintävarusteita kuten telttoja, kaasukeittimiä ja muuta isokokoista kamaa, jota ei välttämättä tee mieli raahata mukana Suomesta. Kaasukeittimiä ei saa edes tuoda lentomatkatavarana. 

Kotoa kannattaa ottaa ne eniten telttailukokemukseen vaikuttavat asiat: makuupussi ja tarpeeksi paksu mutta pieneen tilaan menevä retkipatja. Makuupussin pitää olla pakkasta kestävä myös kesäaikaan, sillä öisin voi lämpötila laskea lähelle nollaa. Ohut kesämakuupussi riittää vain, jos yöpyy sisätiloissa.

Telttailijoille tiedoksi: talvimakuupussi sen olla pitää. 

Jos yöpyy hotelleissa tai majataloissa eikä telttailukamoille ole tarvetta, yksi asia kannattaa silti pakata tältä osastolta mukaan: lämmin istumatyyny. On kiva keittää kahvit näköalapaikalla, istahtaa polunvarteen syömään eväitä tai vaikka poiketa Reykjavikissa kesäiseen ulkoilmakonserttiin - kunhan takapuoli ei jäädy! Friluftsin kokoontaitettava istuintyyny maksaa alle kuusi euroa ja on varmasti joka sentin arvoinen.

Mennäänkö jo? Ulkona. Perillä.

Kuvat luonnossa otti: Björgvin Hilmarsson.

10 kommenttia:

  1. Btw Suomen keskilämpötila on melko sama: esim Utsjoen tietämillä -0,3 C (vuonna 2017) ja Helsingissä 6,6 C ( vuonna 2017). ;-). Tietty vaihteluväli on paljon suurempi kuin teillä Islannissa kesän ja talven välillä.

    Terkuin Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten ihan totta! Täällä se vaan on sen neljä astetta melkein koko ajan :D

      Poista
  2. Kiitos vinkeistä, juuri pohdinkin, mitä kannattaa pakata mukaan :) Tosin kurssilla ei kaiketi olla maastossa, paitsi käydään jollain tutkimusasemalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos tästä oli apua :)

      Poista
  3. Vaatteet näyttää tosi kivoilta ja varmasti hoitaa tehtävänsä, mutta osaatko Satu sanoa miksi naisten ulkoiluvaatteet, etenkin yläosat, on mykyään aina slim fit -mallia ja kiristävät ja kinnaavat? Ja eikö lämmöneristämisen kannalta tärkeää ole se kerrosten väliin jäävä ilma, ei itse kerrokset? Toki oon tällainen hartioista ja käsivarsista paksu, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan perus keski-ikäisen naisen mitoissa.

    Vai olenko ainut jota tämä hämmentää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa. Mallit on todella kitsaita, minusta myös housuissa. Yläosat on toisinaan myös hämmentävän lyhyitä, sekä hihasta että selästä.

      Nettikaupoissa (myös partioaitalla/varustella) on myös turkasen epämääräiset tai vajaat kokotaulukot, joten ostaminen etänä on melkoista sokkopeliä :(

      Poista
    2. Sama koko-ongelma myös täällä! Vyötäröltä "normaali" (housukoko 36-38), mutta rintavarustusta sen verran, että joustamattomassa yläosassa jopa koko 42 ei mene kiinni. Ja jos sen 42 takin sattuu saada kiinni, niin mahan kohdalle jää niin paljon tyhjää tilaa, että sama takki kävisi äitiystakista viitosia odottaessa.

      Poista
  4. Sanos muuta! Mulla on aina vaikeuksia etenkin housuissa, koska olen aika lyhyt ja kuitenkin alaosastakin lihaksikas ja vähän roteva muutenkin verrattuna pituuteen ja yläkropan suuruuteen. Nuo väljemmän mitoituksen sadepöksyt olikin musta siksi ihan mahtava uutuus (vaikka pitäisi kyllä olla oletusmitoitus, sillä suurin osa ulkoilevista ja liikkuvista naisista on enemmän tämänkokoisia eikä niitä 180 senttisiä ja 60-kiloisia...).

    Melkein kannattaa mennä ainakin housut ja istuvammat yläosat kokeilemaan paikan päällä, jos ei jaksa sitä palautus- ja postitussäätöä.

    VastaaPoista
  5. Minkälaiset pistorasiat on Islannissa? Voiko suomalaisen kännykän laturin laittaa suoraan seinään vai tarvitaanko muuntaja tai erilainen pistoke siihen väliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaiset kuin Suomessa, eli samat johdot ja laturit sopivat.

      Poista

Mitä tuumaat?