Juttelin eilen lasten kanssa messengerissä. Pakkasin Helsingissä vaatteitani matkalaukkuun, pesin käsienpesualtaassa sukkaaparin seuraaval...

Paluu pitkältä työmatkalta

31.1.19 Satu Kommentteja: 6

Juttelin eilen lasten kanssa messengerissä. Pakkasin Helsingissä vaatteitani matkalaukkuun, pesin käsienpesualtaassa sukkaaparin seuraavalle päivälle ja survoin tuliaisia kangaskasseihin. Reykjavikissa Pampula kysyi murokulhon äärestä, että ootko äiti vielä elämässä. Ihanan tarkka sanakirjakäännös islannnin kielestä. Toisella kotimaisella toisen hengissä oloa tiedustellaan kysymällä Ertu á lífi (líf = elämä).


Ymmärrän kuopuksen huolen. Olenhan ollut nyt pari viikkoa poissa kotoa ja se kieltämättä on aika pitkä aika, etenkin lapsille. 

Omalla kohdalla pariviikkoinen hujahti nopeasti,  kun vauhti oli päällä jo Suomeen tullessa. Päivä ennen lentokentälle lähtöä olin mukana laittamassa pakettiin seitsemän vuotta kestänyttä kauppayritystä. Lepo ennen pitkää työreissua jäi hyväksi suunnitelmaksi, joka ei toteutunut. 

Listasin äsken omaksi huviksi, mitä kaikkea viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut. Mutta asiaa tuli niin paljon, että en kehdannut kirjoittaa sitä tänne. Kun ei tarkoitukseni ollut selittää paljonko olen tehnyt vime aikoina töitä vaan todeta tämä:

Periaatteeni on, että kun ollaan työmatkalla, tehdään paljon töitä. Muutoinhan voisin olla kotona, missä toki mieluiten olisin. Koska yritän lentää harkitummin ja harvemmin, olin päättänyt yhdellä kerralla hieman pidempään ja heittää kaksiviikkoisen palaveriputken kahden lyhyemmän visiitin sijaan.

Tammikuu meni siis vähän jalka kaasulla. Siksi aion ottaa muutaman seuraavan päivän happea, järjestää vaatekaappia ja tarttua johonkin uuteen hyvään kirjaan.

Nyt istun täällä lentokenttäbussissa ja köröttelen lumen peittämän laavapeltomaiseman läpi kohti kotia, halimaan lapsia ja miestä. Elossa ollaan.

6 kommenttia:

  1. Näin sinut rautatieasemalla eräänä aamuna viime viikolla luettuani juuri kirjoituksesi kaupan lopettamisesta. Teki mieli tulla kiittämään blogista, jota olen vuosia lukenut, ja kirjoista ja toivottaa tsemppiä jatkoon. Olin sitten kuitenkin suomalainen, enkä viitsinyt tulla jossain asemalaiturilla häiritsemään, varsinkaan aamutuimaan. Mutta kiitos ja tsemppiä nyt kuitenkin, nauti rennommista päivistä perheen kanssa!

    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka <3 Olisit vaan tullut juttelemaan, olisi ollut kiva tavata. Mutta ymmärrän hyvin tämän suomalaisuuden, olen nimittäin itse ihan samanlainen :D Saatan laittaa jollekin puolitutulle myöhemmin instaviestin että moikka vaan, kävelit ohi mutta en kehdannut jäädä pysäyttelemään. ..

      Poista
  2. Hauskaa miten lapset ajattelevat, pähkäilevät ja sanovat asioita. "Voiko joku höpistä mesessä jos ei elä". Totuushan on että kaikki painettu sana ei ole totta mutta entäs some? Mukavia talvipäiviä perheen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, heillä on ihan mahtava, suodattamaton ajatuksenkulku. :)

      Poista
  3. Harmittaa vietävästi kun en tiennyt tulla kuuntelemaan sua Joensuussa! Lohuttaudun sillä, että huippua kun tulit ja voin silti seurata sua täällä netissä, ja ehkä joku päivä vielä sitten livenä muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Joensuussa oli valtavan kiva käydä, tulen varmasti uudestaan joku kerta. Ehkäpä silloin tavataan :-)

      Poista

Mitä tuumaat?