Matkustan ympäri maailmaa, CO2-päästöt ne kasvaa vaan

Lentomatkailun järkevyys on alkanut viime aikoina mietityttää paljon. Pidän matkailusta ja työni vaatii lentomatkailua, mutta lentämisen ympäristövaikutukset tuntuvat alati kasvavana painona omassa niskassa. 

Samasta aiheesta kirjoittaa tänään myös Aamukahvilla-blogin Henriikka. Hän pohtii hienosti matkustamisen järkevyyttä, syitä ja seurauksia. Allekirjoitan kaiken.



Kirjoitin tämän oman juttuni valmiiksi Islannissa, Hornstrandirin luonnonsuojelualueella, Länsivuonoilla. Matkustimme sinne purjeveneellä Länsivuonojen pääkylästä, muutaman tuhannen asukkaan Ísafjördurista, jonne ajoimme autolla Reykjavíkista. Se oli aivan ihan uskomaton paikka: jylhää luontoa, jossa ei asu kuin napakettuja ja lintuja. Siellä käydään vain telttailemassa, vaeltamassa, surffaamassa, melomassa ja juoksemassa. Mestoille ei pääse lentäen eikä edes autolla vaan ainoastaan vesiteitä tai omin jaloin yli vuorten. 

Nykyinen asuinmaani ja kotimaani Islanti on mahtava matkailukohde. Jos yhtään luonnosta, maisemista ja ulkoilusta tykkää eivätkä lämpimät ilmat ole elinehto, tämä on täydellinen paikka lomailla ja viettää aikaa. Visiitti Hornstrandirin erämaassa avasi itsellenikin jälleen uusia himotusmatkakohteita Islannin sisällä. 

Ja silti minä lennän ihan helvetin usein täältä muualle. Se on viime aikoina alkanut todella mietityttää. Maaliskuu on ollut henkilökohtainen ympäristökatastrofi: Reykjavikista aamulennolla Helsinkiin, josta kone vei meidät Dohan kautta Kampalaan Ugandan pääkaupunkiin. Ja sitten viikon päästä sama reittiä takaisin. Huhti-, touko-, kesä- ja heinäkuillekin olen jo hankkinut lentopisteitä. Suurin osa reissuista liittyy työhön. 


Huomasitteko, kun sanoin äsken, että henkilökohtainen ympäristökatastrofi? Koska sitähän se on. On ihan sama, että autoilen todella vähän, pyöräilen arjessa kesät ja talvet, ostan aika harvoin tavaraa. Että kierrätämme lastenvaatteet, muovin, metallin, pahvin ja lasin. Että harvoin ostamme uutta, jos vanhan voi korjata (jep, asumme sata vuotta vanhassa talossa, korjaus on tullut tutuksi…). Että yritän sijoittaa vastuullisiin yrityksiin. 

Tein Sitran hiilijalanjälkilaskelman ja se antoi aika rujoja tuloksia. Kun lentää kuten minä, lastenvaatteiden ostaminen käytettynä on vaikuttavuudeltaan kokoluokkaa kolikko Soroksen taskussa. 


Tapasin tammikuussa Matkamessuilla Aamukahvilla-blogin Henriikkan. Olimme ehtineet jutella ehkä kaksi minuuttia, kun puheeksi tuli lentämisen vastuullisuus. Koska olimmehan Matkamessuilla, joiden ideana on koota matkailusta kiinnostuneita yhteen ja innostaa ihmisiä matkustamaan. Siinä on vain yksi huono puoli: matkustaminen aika usein vaatii lentämistä. 

Me molemmat matkustamme paljon ja molemmat myös työksemme. Henriikka on tehnyt viime aikoina paljon matkailuaiheisia yhteistyöjuttuja blogissaan, ja minä taas suhaan vähän väliä Helsinkiin töiden takia ja matkustan toimittajana. Meillä molemmilla on tästä lentämisestä sairaan huono omatunto ja ihan syystä. 

Niinpä päätimme kirjoittaa aiheesta yhdessä ja haastaa muutkin pohtimaan ja kirjoittamaan samasta aiheesta. Hästägää instakuvasi #kestäväreissu ja/tai jätä kommenttikenttään aiheesta kirjoittamasi juttu, niin levitämme niitä eteenpäin omissa somekanavissamme. 

Ihan siksi, että tätä aihetta pitäisi miettiä enemmän. Lentämistä pitäisi jotenkin pystyä vähentämään. Tietokirjailija ja mm. Long Playssä vaikuttava toimittaja Hanna Nikkanen jätti kerran blogiini kommentin, joka herätti. Kirjoitin tammikuussa jutun siitä, kuinka matkustaa Ylläkselle ja eri matkustustapojen plussat ja miinukset. Hanna kysyi aiheellisesti lentämisen ympäristövaikutuksista. Myönnän, että oli todella ajattelematonta, että en itse ollut ottanut tuossa jutussa niitä lainkaan huomioon. Melko ääliömäistä. 


Sama Hanna kirjoitti juuri tosi hyvän jutun lentämisestä Long Playhin: Halpalentojen aika on pian ohi. Juttu on sellainen lyhyt ”single”, joka on luettavissa maksutta Long Playn nettisivuilla. Suosittelen! Jutussa muun muassa kerrotaan, että Ruotsi on alkamassa uudestaan verottaa lentomatkustajia. Se tarkoittaisi lentolipun hintaan korotusta, joka olisi suuruudeltaan muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Muut maat toivottavasti seuraavat perässä. 

Lentoliikenne on ihan omanlaisensa bisnes. Tiedän, että alalla katteet ovat todella alhaiset, eikä lentolipun hinnasta jää yhtiölle kuin muutama hassu euro. Lentoliikenteessä ei kuitenkaan makseta arvonlisäveroa. Kansainvälisessä lentoliikenteessä lentokone, sen varaosat ja varusteiden myynti on vapautettu arvonlisäverosta. Mutta kun minä menen ostamaan polkupyörääni uuden ajovalon, joudun kyllä maksamaan siitä arvonlisäveroa 24 %. 

Koska lentäminen saastuttaa, olisi vähintäänkin reilua, että sitä myös verotettaisiin ja jopa vähän rankemmalla kädellä kuin vähemmän saastuttavia liikkumisen muotoja. Toki kuluttajat voivat halutessaan lahjoittaa rahaa CO2-päästöjen vaikutusten minimoimiseksi, mutta ei se voi olla niin, että yhteiskuntavastuu on vain asiakkaalla eikä bisnestoimialalla itsellään. 

No mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Mitä minä voin ja toisaalta aion tehdä? 

Yritän karsia välilaskuja ja suosia aina suoria lentoja, vaikka ne maksavat enemmän. 

Lomilla aiomme tulevaisuudessa suosia entistä enemmän kotimaanmatkailua. 

Olisin valmis maksamaan lentolipuista enemmän. En voittona lentoyhtiöille vaan esimerkiksi ympäristöverona. Elän juuri nyt sitä vaihetta elämässä, jossa 300 euroa ei ole työmatkalennoista kovin hurja hinta. Jos meno-paluu Suomen ja Islannin välillä maksaisi vaikka 600 euroa, lentäisin taatusti harvemmin. 

Vietän pidempiä aikoja kohteessa. Tätä minä teen kyllä jo nytkin. Viikonloppumatkat Euroopan kohteisiin tai jenkkeihin eivät kiinnosta, koska kahdessa päivässä ei minun mielestä edes ehdi tehdä mitään ja rentoutua. Mieluummin säästän rahat ja matkustan harvemmin mutta pidempään. 

Sitten se tärkein: on ylipäätään pakko lentää vähemmän. Islannista ei pääse ulkomaailmaan kuin lentämällä (lautta Tanskaan kestää kolme päivää, joten se ei ole vaihtoehto). Eli minun on pakko vähentää matkailukertoja. Teen kerralla pidemmän reissun (niin tosin teen jo nytkin, mutta silti niitä matkoja kertyy, mutta tähän pitää kiinnittää huomiota vieläkin enemmän). Yritän järjestellä töitäni siten, että ne eivät vaadi Suomessa ramppaamista senkään vertaa kuin nytkään. Sovitut hommat hoidetaan, mutta tulevaisuus on mietittävä toisin. 

Mitäs tuumaat? 

Jos haluat liittyä mukaan pohtimaan tätä juttua julkisesti, hästägää instakuvasi #kestäväreissu ja/tai jätä kommenttikenttään aiheesta kirjoittamasi juttu, niin levitämme niitä eteenpäin omissa somekanavissamme.