Eilen sattui hassusti. Käveltiin Pohjois-Islannissa Akureyrin kaupungin kävelykadulla kun puhelimeni soi. Täällä on Heiða Akureyrin po...

Löytyi ennen katoamistaan

8.9.18 Satu Kommentteja: 10

Eilen sattui hassusti. Käveltiin Pohjois-Islannissa Akureyrin kaupungin kävelykadulla kun puhelimeni soi.

Täällä on Heiða Akureyrin poliisista päivää. 



Ounou. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleeni, että ei kai suomalaisille ratsastusmatkalaisille ole sattunut jotain. Meillä kun oli vapaa aamupäivä kaupungilla ja hajaannuimme kahviloihin ja ostoksille. Jos joku on eksynyt tai törmännyt autoon. 

Onkohan sinun lompakkosi kadoksissa?

No ei kyllä pitäisi olla. Äsken käytiin jäätelöllä tuossa Valdísin jäätelökioskilla ja siellä maksoin kortilla.

Samalla tosin jo avasin reppuani ja etsin ruskeaa nahkalompakkoa. Sen pitäisi löytyä helposti, onhan se halon kokoinen. Olen aika laiska lajittelemaan kuitteja ja kuljetan siksi kultakin alv-kaudelta kertyneitä kuitteja mukana lompakossani. 

Juu no eihän se löytynyt.

Jäätelöbaari täsmää! Yksi mies kävi tuomassa lompakon tänne meille poliisiasemalle. Hän oli löytänyt sen jäätelöbaarin pihalta. Löydettiin sun ajokortti täältä ja päätettiin soittaa.

(Ainiinainiinainiin, en siis ollutkaan muistanut laittaa lompsaa reppuun, vaan jättänyt sen repun päälle kännykän räpläämisen ajaksi. Koska pitihän jäätelöstä saada kuva instaan. Fakfakfak.)

Tuletko hakemaan?

Lähdin vatsa täynnä jäätelöä askeltamaan poliisiasemalle, jonne oli vartin kävelymatka kun reippaasti meni. Jäätelökioskikäynnistä oli kulunut alle puoli tuntia. Joku oli siinä ajassa ehtinyt jädekiskalle, löytänyt lompakon, vienyt sen poliisille, poliisi oli etsinyt yhteystietoni ja soittanut minulle. Enkä minä ollut edes ehtinyt huomata lompakkoa kadonneeksi.

Astuin sisään perjantairauhaa huokuvalle asemalle. Heiða joi vastaanottotiskin takana kahvia ja ojensi pleksilasin takaa ruskean lompakkoni. Tunnisti naamani ajokortista. Kurkkasin sisään ja kaikki oli tallella: kortit, kuitit ja tukku käteistä. Toivoteltiin hyvät viikonloput. Häippäsin poliisiasemalta hiljaa itsekseni hihitellen  tälle muumilaaksomeiningille. Löytyi ennen kuin ehti edes kadota. 

10 kommenttia:

  1. Heippa!
    Ihana juttu, että lompsa löytyi. Ennen kuin ehti tosiaan olla edes kateissa.;)

    Luin eilen illalla ja lopettelin tänä aamuna islantilaisesta perhe-elämästä kertovan kirjasi. Oli ihanaa ja mielenkiintoista lukea,miten asiat siellä sujuu. Tuntui, että olisin ollut hyvän kaverin kanssa, jota ei ollut pitkään aikaan nähnyt, vaihtamassa kuulumisia kaffekupin ääressä. Tunnelma oli lämmin ja välitön. Melkein maistoin sen raparperiherkun maun lukiessani.Reseptit oli nasta lisä! Oli tosi kiva saada kurkistaa islantilaiseen mielenmaisemaan. Kirjasi oli sopiva sekoitus hauskoja tarinoita ja sattumuksia, sekä faktaa. Yksi seikka osui silmään, en edes tiedä oliko se tarkoituksella niin, mutta mulla on sellainen hölmö (valikoiva?) muisti, että muutamissa kohdissa huomasin, että tämän saman asian olin lukenut jo kertaalleen ja nyt se lukee lähes samoin sanoin uudelleen. (Miksi ei koskaan asiat jää samalla tavoin päähän tentteihin päntätessä?)
    Kiitos tästä(kin) kirjastasi, mitähän seuraavaksi? :)

    T:Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvia ihanasta palautteesta! Kirjaan on voinut hyvinkin jäädä toistoja; laiskaa tomitustyötä :) Usein kappaleiden ja lukujen paikkoja vaihdellaan viime metreille asti ja editorin pitäisi pitää huoli, että tuplat eivät jää roikkumaan. Mutta välillähän näitä käy...

      Ja oli niin ihanaa saada lompakko takaisin. *happy*

      Poista
  2. Ai miten ihanaa ja ihailtavaa rehellisyyttä. Itse unohdin sen kännykän kertaalleen auton lavan reunalle ja huomasin asian puolivälissä matkaa kotiin. Kun palasin tapahtumapaikalle siellä kolme teinipoikaa yritti mun puhelimen kanssa keksi kenelle niistä numeroista soittaisi ilmoittaakseen että puhelin oli löytynyt. Tämä siis aikana ennen sormenjäkitunnistusta ja kasvotunnistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan että pienellä paikkakunnalla muut luulevat tietävät asiasi paremmin kuin sinä itse. Nyt se tosiaan piti paikkansa. Haha :D Jäi niin hyvä mieli tästä!

      Poista
  3. Selvisikö koskaan se viimevuotinen murha mikä tapahtui islannissa? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu selvisi, kirjoitin siitä Yle:lle jutunkin. (taitaa löytyä vielä yle:n ulkomaanuutissivustolta).

      Poista
  4. Ihana, hyvän mielen sattumus ja kertomus! <3

    VastaaPoista
  5. Ihana tapaus! Tämä rehellinen ja turvallinen meininki on Islannissa niin hienoa. Harmi vaan, että sekin asia on murenemassa turistimassojen myötä. Kiukuttaa vielä kolmen vuoden jälkeenkin ne Reykjavíkin keskustan guesthousen yhteisjääkaapista pöllityt eväät. Kiukkua lisää se, että puoliksi syödyt juustoviipalepaketit, tuorejuustot sun muut aamiaistarvikkeet löytyi vessan roskiksesta. Ikävästi jäi sellainen luottamuspula jättää enää eväitä niihin yhteisiin kaappeihin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hauska sattumus kerta kaikkiaan :) On täällä toki varjopuoliakin, ja tekijöinä yhtälailla islantilaisia kuin turistejakin. En itse jättäisi käsilaukkua vartioimatta kaupungin kahviloissa tai ravintoloissa, ja ovet laitetaan kotoa lähtiessä lukkoon. Maalla on iisimpää, kaikki kulkijat huomataan eikä kutsumattomia vieraita juuri näy.

      Poista

Mitä tuumaat?