Melkein kaikki Islannissa käyvät kaverini kysyvät samaa: Onko täällä muuminlaaksossa rikollisuutta? Kun ei täällä näy edes poliisiautoja ka...

Islanti - kaksi murhaa vuodessa

20.12.15 Satu Kommentteja: 8

Melkein kaikki Islannissa käyvät kaverini kysyvät samaa: Onko täällä muuminlaaksossa rikollisuutta? Kun ei täällä näy edes poliisiautoja katukuvassa. Ja hämmästys on aina yhtä suuri kun kerron, että poliisit eivät kanna edes käsiaseita.

No toki rikoksia tehdään täällä siinä missä muuallakin, mutta jääpalan koosta ja sijainnista johtuen rikollisuus on aika pientä näpertelyä verrattuna muihin paikkoihin.

Mieheni pikkusisko johtaa pääkaupunkiseudun huumepoliisia*. Jututin häntä Islantilainen voittaa aina -kirjaani varten. Haastattelu julkaistiin myös Poliisi & Oikeus -lehdessä. Julkaisen nyt sen saman artikkelin täällä blogissa, sillä juttua aiheesta on kyselty muutamaan otteeseen.
Reykjavík 101.
Sisäänkäynti Reykjavíkin huumepoliisin tiloihin on vaatimaton. Sisään astutaan lounaskahvilan viereisestä ulko-ovesta ja noustaan rämisevällä hissillä neljänteen kerrokseen.

Lasiovessa ilmoitetaan, että toimisto on auki arkipäivisin kahdeksasta neljään, mutta ei sen tarkemmin kerrota, mikä toimisto on kyseessä.

”Ei kenenkään ulkopuolisen tarvitsekaan tietää, minkä nimisiä ihmisiä täällä on töissä”, sanoo apulaispoliisipäällikkö Aldís Hilmarsdóttir, joka parhaillaan allekirjoittaa paperipinoa kolmen tietokoneruudun täyttämän työpöytänsä takana.

Aldís – kaikkia islantilaisia puhutellaan pelkällä etunimellä – johtaa Islannin pääkaupunkiseudun huumausainerikoksia ja järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivaa osastoa.

”Valvon ja vastaan peitetoiminnasta, tiedottajatoiminnasta ja meneillään olevista tutkimuksista. Esimiestyötähän tämä pääasiassa on.”

Huume- ja seksuaalirikokset yleistyneet


Islanti on noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta ja maassa asuu 320 000 asukasta. Tavalliset poliisit eivät edes kanna käsiaseita. Jos aseen tarvitsee käyttöönsä, se pitää luvan saamisen jälkeen hakea lukollisista kaapeista poliisin tiloista. Islannin poliisilla on aseistettu erikoisjoukko, mutta heidät kutsutaan paikalle vain uhkaavissa tilanteissa.

Murhia Islannissa tapahtuu vuodessa yksi tai kaksi. Se on asukaslukuun verrattuna vähemmän kuin Suomessa, jossa murhia tehdään vuosittain keskimäärin 40.

Viime vuonna maassa tilastoitiin yhteensä 52 000 rikosta, joista yli puolet oli liikennerikoksia. Tilastojen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana huumausaine- ja seksuaalirikokset ovat kasvaneet jopa kymmeniä prosentteja. Seksuaalirikosten kohonneet luvut johtuvat pitkälti siitä, että uhrit ilmoittavat rikoksesta herkemmin poliisille. Huumausainerikollisuus sen sijaan on selkeässä kasvussa.

”Huumeet tulevat Islantiin kansainvälisen lentokentän, Tanskasta tulevan matkustajalautan tai konttiliikenteen mukana. Kaikki kaduilla pyörivä kannabis on kasvatettu Islannissa.”

Huumekauppaa pyörittävät pääasiassa kansainvälisesti verkostoituneet islantilaisrikolliset. Islantilaisissa vankiloissa istuu huumetuomioista myös monia Islantiin muuttaneita latvialaisia ja puolalaisia, joilla on yhteyksiä omien kotimaidensa rikollisliigoihin.

Jengitunnuksia kantavia ei päästetä maahan 

Aldíksen johtamalla osastolla tutkitaan pääkaupunkiseudun huumausainerikosten lisäksi myös järjestäytynyttä rikollisuutta, mikä on ainakin toistaiseksi ollut Islannissa melko pientä.

”Jos kantaa liivejä tai muita jengitunnuksia, Rajavartiolaitos käännyttää rajalta pois. Islannilla on ollut tämä periaate jo pitkään”, Aldís sanoo.

Islantilaisten lisäksi liikkeellä on jonkin verran ulkomaalaisia liigoja, jotka tulevat maahan vain suorittamaan rikoksen – esimerkiksi kellokaupan ryöstön – ja yrittävät heti sen jälkeen ulos maasta.

”Viime vuosina etenkin organisoidut luottokorttivarkaudet ovat yleistyneet. Ammattimaisesti toimivat ryhmittymät muun muassa Romaniasta ovat asentaneet pankkiautomaatteihin korttitietoja kopioivia laitteita.”

Aldíksen johtamalla huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden osastolla on parikymmentä työntekijää. Työtahti on kova.

”Koko Islannin poliisi kärsii resurssipulasta”, Aldís sanoo ja kertoo, kuinka poliisin budjettia on leikattu jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja myös silloin, kun taloudessa meni poikkeuksellisen hyvin.

Islannin poliisikunnassa työskentelee 680 henkilöä. Vuonna 2003 heitä oli yli 800. Viime vuonna poliiseilla kertyi ajokilometrejä 3,5 miljoonaa. Kymmenen vuotta sitten määrä oli lähes kaksinkertainen.

”Kehitys on todella surkea. Säästöt tulevat esiin kustannuksina myöhemmin jossain muualla.”

Erityisen hankala tilanne on haja-asutusalueilla, jossa pieni määrä poliiseja työskentelee isolla alueella. Esimerkiksi Pohjois-Islannissa Húsavíkin poliisipiirissä työskentelee 12 henkilöä, joista kentällä on neljä ja tutkinnassa kolme. Alueella asuu tuhansia ihmisiä satojen kilometrien päässä toisistaan.

”Poliiseilla ei ole esimerkiksi resursseja valvoa liikennettä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Niinpä liikennerikoksien raportoitu määrä on viime vuosien aikana laskenut huimasti. Eikä se johdu siitä, että ihmiset rikkoisivat vähemmän liikennesääntöjä.”

Poliisivoimasta 12 % naisia

Islannissa poliisilla on hyvä maine. Erityistä hilpeyttä herättää Reykjavíkin poliisin Instagram-tili, jonne poliisit lähettävät kuvia tien päältä, treeneistä ja kahvitauolta. Instagram-tilillä on yli satatuhatta seuraajaa.
Aldís on työskennellyt poliisina kymmenen vuotta.

”Opiskelin yliopistossa liiketoimintaa, kun tajusin, että haluan poliisiksi. Suoritin kesken jääneen kandintutkinnon loppuun poliisikoulusta valmistuttuani.”

Poliisinura alkoi järjestyspoliisina pienessä Keflavíkin kaupungissa. Sitten Aldís siirtyi talousrikospuolelle. Ennen apulaispoliisipäälliköksi nimittämistä hän työskenteli vuosia erityissyyttäjän toimistossa, jossa hän tutki Islannin pankkikriisin aikaan tehtyjä talousrikoksia.

Poliisiuransa aikana Aldís vietti vuoden konsulttiyhtiö Deloitten palveluksessa.

”Vaihdoin nopeasti takaisin poliisiin. Haluan, että työlläni on isompi merkitys kuin yhden yrityksen voiton kasvattaminen. Poliisina pystyn antamaan yhteiskunnalle enemmän, ja juuri se minua tässä työssä motivoi.”

Aldís on ensimmäinen nainen pääkaupunkiseudun apulaispoliisipäällikkönä. Vain alle 12 prosenttia poliisin henkilöstöstä on naisia.

“Olisihan se mukavampaa, jos jakauma olisi tasaisempi. Mutta en ole antanut tämän miesvaltaisuuden haitata.”

PS. Paitsi että Aldís on työssään ihan päällikkö, hän on myös henkilö näiden supersuosittujen näkkileipien takana.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

*) EDIT tammikuu 2017: Aldís on tällä hetkellä muissa hommissa.

8 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos. Islantilaisten poliisien Instagram-tili on todellakin riemastuttava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ihanan hassuja kuvia. Vähän toisenlainen näkökulma poliisin työhön...

      Poista
  2. Hyva postaus. Ja nuo nakkarit on ihan huippu! Reseptia olen maistajaisten jalkeen pyynnosta jakanut monille taalla Israelissakin, terveisia vaan Aldikselle tasta kansainvalisesta kunniasta. Mainitsen aina erikseen etta on islantilaiselta huumepoliisilta saatu.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tästä luinkin jo tuosta sinun mahtavasta kirjastasi! Tosi kiinnostavaa. Mutta minkä takia naisia on noin hemmetin vähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys... Jotenkin toi poliisikoulu houkuttelee enemmän miespuolisia hakijoita, se on vähän omituista. Kun täällä muuten kuitenkin naiset ottaa aktiivisesti osaa kaikkialla työelämässä.

      Poista
  5. Mä en ikinä tullut kiittäneeksi sua tästä postauksesta vaikka pariin otteseen tämän perään huhuilinkin. Jälkikäteen siis iso kiitos, mielenkiintoinen aihe! Työskentelen ite pk-seudulla vartioimisliikkeessä ja koko Suomen mittakaavassa meitä on kaksinkertainen määrä kuin Islannissa poliiseja, ja me ollaan pieni firma. Toki Suomessa ihan ylipäätään yksityinen turvallisuusala on huomattavasti isompi, mutta vinkeä kontrasti siitä huolimatta. Pääsisköhän Islannissa vartijaksi, "vaihto" vois olla mielenkiintoista, heh.

    Mulla on sun koko blogin lukuprojekti kesken tässä, aloitin ehkä pari kolme viikkoa sit ja nyt oon tässä tekstissä. Kohta on valmista :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?