Kuvion näkee vasta, kun katsoo taaksepäin

Joskus tapahtuu asia, joka vain tapahtuu eikä johda sitten yhtään mihinkään sen kummallisempaan. Työsuhde loppuu, suosikkilehti lakkautetaan, hyvästä Netflix-sarjasta ei tulekaan enää uutta tuotantokautta. Ne voivat tuntua hetken isoilta asioilta, mutta sitten ne unohtuvat samalla tavalla kuin järveen viskattu kourallinen pieniä kiviä.



Sitten joskus tapahtuu sellainen asia, joka tapahtuu aika tavanomaisesti, mutta alkaa johtaa seuraavaan asiaan ja sitten seuraavaan. Se kourallinen soraa osuukin kolahtaen johonkin pinnan alla kelluvaan, ja kas niin löytyi muinaisaarre.

Tai ehkä tuo oli vähän liian dramatisoitua. Ei nyt ehkä kuitenkaan ihan muinasaarre, mutta joku muu mikä kiinittää huomion, houkuttelee lähemmäs ja törkkäisee ottamaan seuraavan askeleen.

Kirjoitin Unelmahommissa-kirjassa aikanaan Merette Mazzarellan ja Steve Jobsin tekemistä ketjuhavainnoista, joita voi soveltaa vaikka omaan työelämään. Mazzarella kirjoitti kirjassa Tähtien väliset viivat, kuinka taivaalla oli aluksi ihan vain avaruus ja tähtiä. Vasta myöhemmin joku seikkailunhaluinen ihminen alkoi kertoa niistä tarinoita ja yhdistää tähtiä kuvioiksi. Steve Jobs kertoi vähän samaa: omia tähtiä eli niitä tehtyjä päätöksiä, oman elämän tärkeitä päätöksiä, harrastuksia ja kokeiluja ei välttämättä voi yhdistää kuin vasta jälkeenpäin. Kun katsoo taaksepäin, näkee kuvion ja sen, mikä oli se heitetty kourallinen kiviä, joka siihen tärkeään pisteeseen ihmisen lopulta toi.

No minulla on nyt yksi semmoinen tähtikuvioajatus alkanut selkiytyä pään sisällä. Se kourallinen soraa oli mainion Mondo-lehden päätös lakkauttaa upea matkakirjasarja. 

Nyt tekee mieli kertoa ihan koko juttu. Tämä on muuten aika pitkä tarina, ja koska minulla menee iho vähän kananlihalle tätä kertoessa, hain itselleni villapeitteen ja kääriydyin ihan ensiksi siihen.


Me Mondo-oppaita tehneet kirjailijat kokoonnuimme yhteen ja aloimme miettiä, että mitä hitsiä nyt tehtäisiin. Meillä on käsissä hyvää materiaalia matkakohteista, jotka tunsimme hyvin. Kirjat on loppuunmyyty eikä uusia enää painettaisi. Kohta niitä saisi vain kirjastoista ja hyvällä tsägällä divareista. Tuntuisi surkealta heittää se kaikki vuosien aikana syntynyt oman kohteen tietotaito ja kirjoitusurakka pois. 

No niinpä me päätimme perustaa oman matkailumedian. Markkinointi&Mainonta kirjoitti siitä jutunkin. Ai että tuntui hvyältä! Keksittiin sivustolle yhdessä nimi ja tuttu graafikko piirsi meille logon. Syntyi Tripsteri. Jos haluatte lukea enemmän Tripsterin alkuvaiheesta, täältä blogista löytyy aiheesta juttu: Tripsteri, me matkailutoimittajat loimme uuden online-oppaan. 

Kului pari vuotta ja tapahtui lisää. Jutun Oho, loimme oman matkailumedian! loppuun olin kirjoittanut näin jälkikäteen luettuna varsin kiinnostavan lauseen. Sen lukeminen näin jälkikäteen tuntuu siltä, että ehkä olin aavistanut nähneeni jonkun uuden pisteen: Kyllä se nyt vähän siltä näyttää, että Tripsteristä alkaa monta kivaa matkaa.


Tässä on nyt tapahtunut ihan älyttömän paljon kaikenlaista. Meillä Tripsterillä on nyt oma matkakirjasarja (oppaat mm. Islantiin, Thaimaahan, Berliiniin, Barcelonaan ja Roomaan ovat ilmestyneet. Kohta tulee oppaat mm. Lissaboniin, Lontooseen ja New Yorkiin. 

Meillä on Tripsteri-verkko-opas, jonka sivuilla on ajankohtaisia kohdevinkkejä ja kukin kohteen Tripsteri vastaa matkailuaiheisiin kysymyksiin. Minulle tippuu Islanti-osioihin kysymyksiä useita joka viikko. Nautin niihin vastaamisesta suunnattoman paljon. 

Sitten teimme matkailu-applikaation nimeltä Tripsteri App. Ja tämä on nyt se, josta eniten tällä hetkellä intoilen. Me halusimme verkko-oppaan ja printin lisäksi myös matkailusta kiinnostuneiden mobiiliin. Osallistuimme idealla täydellisen hyvästä matkailuapista Helsigin Sanomain säätiön Uutisraivaaja-mediainnovaatiokilpailuun ja voitimme jaetun ykkössijan. Se oli ihan järjetöttömän siistiä. Ja kyllä sen eteen osa tripstereistä sitten järjettömän paljon töitä tekikin.


Ryhdyimme ihan villeiksi: Mitä jos appioppaaseen voisi lisätä lisätyn todellisuuden ominaisuusksia?Siis siten että jotain kohdetta kännykän läpi katsomalla kohteeseen tulisi lisää koettavaa. Esimerkiksi historiallisen linnan haamut, tai edessä näyvästä tulivuoresta tulisikin pulppuavan kuumaa laavaa. Miltä se näyttäisi miltä se kuulostaisi? Miten paljon nojatuolimatkailusta nauttiminen edistyisikään! Ja miten siistiä olisi oppia tuntemaan rakkaita matkakohteitaan tarkemmin siirtämällä silmien alle asian, joka on tapahtunut kohteessa joskus aikaisemminkin. Millaista olisi vaikkapa Helsingissä vierailevan Kaurismäki-fanin kiertää Helsingissä juuri ne kuppilat, joissa on kuvattu Kaurismäen elokuvia ja nähdä juuri oikea kohtaus juuri siinä oikeassa kahvilassa? 

Siis me ihan oikeasti teimme tämän (tai no en käytännössä minä niinkään, mutta ne muut tripsterit). Hankimme Kaurismäeltä luvat hänen leffojensa käyttöön. Teimme suomalaisen lisätyn todellisuuden taikoihin erikoistuneen Arilynin kanssa temppuja. Sijoitimme Kaurismäen baareihin Tripsteri-lasinalusia. Kun baarissa skannaa kännykällä sen lasinalusen, pärähtää kohtaus Kaurismäen leffasta päälle.

Siis ihan älyttömän siistiä! Enhän minä edes tiennyt vielä vuosi sitten mitä on lisätty todellisuus ja että joku Aki Kaurismäki kiinnostuisi meidän matkailuapplikaatiosta. Todella kummallisia asioita näköjään tapahtuu välillä.


Tänä syksynä olemme tämän Tripsteri-tiimin kanssa osallistuneet Singaporessa Slushiin. Teimme Singaporelle oman applikaatiooppaan Tripsteri Singapore ja siitä tehtiin sitten Slushin virallinen Singapore-applikaatio. Morojes!

Sitten YK:sta joku otti yhteyttä. He olivat nimenneet Tripsterin World Summit Award 2018 -kilpailuun parhaaksi digitaaliseksi sovellukseksi kulttuurin ja matkailun alalta. 

Mä olen samaan aikaan ihan totaalisen pihalla tästä kaikesta ja soikeana onnesta.


Oma roolini tässä kaikessa mitä Tripsteri on tehnyt, ei ole ollut järin suuri, mutta olen ollut mukana sen verran kuin olen välimatkalta ja muilta töiltä suinkin ehtinyt. Juuri nyt työstän matka-appia Islannista. Hykertelen jo ajatuksesta, että nyt vihdoinkin voin ihan oikeasti näyttää oppaan käyttäjälle niiden kuuluisien piilokansan kivien sisästä esiin nousevat astraaliolennot. Jes!

Jos et ole vielä ladannut Tripsterin matkailuapplikaatiota, niin mitä jos kävisit klikkailemassa? Opas on maksuton. Meillä on tällä hetkellä oppaat Helsinkiin, Tukholmaan ja Singaporeen suomeksi, enkuksi ja osittain myös japaniksi. Löytyy Appstoresta ja Google Playstä. Kohdevinkit kaupunkeihin, erilaisia kierroksia, audio-oppaita ja mahdollisuus varata majoitus ja vaikka pöytä ravintolasta. 


Tämä kaikki siis lähti siitä että me istuttiin matkamessujen jatkoilla alas jonkun hikisen baarin sohvalle ja mietittiin, että jotenkin sitä kertynyttä ja nyt kustantajalta takaisin itselle tipahtanutta käsikirjoitusmassa pitäisi hyödyntää. Me halusimme vain kertoa aitoja juttuja tuntemistamme matkakohteista, jeesata matkaajia hyvien juttujen äärelle reilua matkailua korostaen ja paikallista vastuullista yrittäjyyttä edistäen. Sitten siitä jollain tapaa tuli lisätyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävä start up. Huhhuh.

Sitähän ei todellakaan tiedä, tuleeko tästä koskaan kannattavaa bisnestä, tai edes rahaa ylipäätään. Kaikenlaisia tähtipisteitä on alkanut tipahdella siihen malliin nenän eteen, että ei niitä voi olla enää näkemättä. Ne pystyy yhdistämään tarkaksi kuvioiksi vasta jälkikäteen, mutta jonkinlainen koukero tässä on nousemassa esiin. Se on hurjan jännää, vaikka en kyllä yhtään vielä tiedä, minne se lopulta vie.


Kourallinen pieniä kiviä.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: , ,