Minulla on tähän aika suoraviivainen mielipide: kyllä pitää. Luin tänään tulevaisuustutkija Ilkka Halavan fb-sivuilleen nostamia ajatuksia...

Pitääkö koulussa leikkiä kaikkien kanssa?

31.8.18 Satu Kommentteja: 23

Minulla on tähän aika suoraviivainen mielipide: kyllä pitää. Luin tänään tulevaisuustutkija Ilkka Halavan fb-sivuilleen nostamia ajatuksia koulukiusaamisen lopettamiseksi. Kannattaa lukea, siinä oli paljon hyviä konkreettisiakin ehdotuksia.



Nyt kun koulunpenkille on täällä Islanninkin suunnalla palattu, aihe tuli heti meilläkin ajankohtaiseksi. En tiedä miten yleinen ilmiö tämä on muualla, mutta olen nyt itse ihan joka kesäloman jälkeen syksyllä ja joululoman jälkeen vuodenvaihteessa todistanut samaa ongelmaa: draamaa kaverisuhteissa, kaveriporukoiden ja yksittäisten kavereidenkin tuolileikkiä ja sitä miten joku sanoi jollekin jotain ilkeää ja sitten joku sanoi takaisin ja daa. 

Mä oon nyt ton paras kaveri. Toi ei voi tulla mukaan. Juostan kovempaa että se eksyy meistä. Mitä jos viivytellään välitunnille menoa niin, että ne muut tyypit ei yritä taas tulla meidän kanssa. Mä en ainakaan halua leikkiä muiden kuin sun kanssa.

Näitä kiistoja joutuu selvittämään väsymiseen asti. Mutta tämä on yksi semmoinen asia, jonka edessä ei saa väsyä. Siinä kohtaa kun vanhempia ei enää kiinnosta ja asenne on "antaa lasten hoitaa omat juttunsa", kiusaamisesta tulee helpompaa.

Ei kaikkien kanssa tietenkään tarvitse olla ystävä tai kaveri. Viikonloppuisin, lomilla ja iltaisin koulun jälkeen voi leikkiä ihan kenen kanssa vain, mutta koulussa, välitunneilla ja iltapäiväkerhoissa pieniin piireihin sulkeutuminen ei ole oikein. Siinä sekoilussa jää aina joku yli. Kun joku tai jotkut suljetaan jatkuvasti pois leikeistä tai juttelupiireistä, parista kerrasta voi muodostua rutiini. Yleensä siinä kärsivät eniten ne, jotka syystä tai toisesta ovat hiljaisempia tai eivät osaa leikkiä juuri niitä leikkejä, jotka nyt ovat suosiossa. 

Ja kun se kiusaaminen alkaa ihan pienestä. Vaikka siitä, että ei muka vahingossa huomata toista.

En nyt halua kuulostaa tässä miltään maailman suurimmalta hyväntekijältä, mutta mulla on aivan ehdoton ei tällaiseen toimintaan. Pienikään pois sulkeminen tai ulkopuolelle jättäminen ei ole hyväksyttävää. Mitä aikaisemmassa vaiheessa pienenkään kiusanyrityksen kitkee pois, sitä helpompaa kiusaamisen torjuminen on.

Esikoisen opettajalla on loistava tapa arpoa paikat luokassa. Kukaan ei jää ulkopuolelle etsimään sitä ainoaa vapaata tuolia, koska kaikki paikat arvotaan muutaman kerran vuodessa.  

Meillä saman luokan lasten vanhemmilla on oma facebook-ryhmä, jossa mm. kerrotaan tulevista synttäreistä ja jaetaan kutsut. Meillä on yhteinen päätös siitä, että jos tuodaan kutsuja kouluun eli järkätään koulukaverisynttärit, sinne kutsutaan joko koko luokka tai vain tytöt tai vain pojat. Valikoituja kutsuja ei saa antaa.



En ole mukana vanhempaintoimikunnissa, mutta otan osaa päivittäisiin yksittäisiin juttuihin. Kysyn ihan joka päivä, kuinka koulussa meni. Kenen kanssa leikit. Jäikö joku yksin. Onko joku joka ei halua koskaan leikkiä. Mitä luulet, miksei.

Tänä syksynä sain olla selvittelijänä jo toisena koulupäivänä. Kuulin yhdeltä vanhemmalta, kuinka oma lapseni ja hänen hyvä kaverinsa (leikkivät usein yhdessä koulun jälkeen ja lomilla) olivat sanoneet toiselle tyttöporukalle, että eivät halua näitä - ja erityisesti yhtä heistä - mukaan johonkin leikkiinsä vaan jättäytyvät tahallaan jälkeen saadakseen olla välitunnin kahdestaan.

Kiehahdin, mutta ulospäin näyttelin tyyntä. Asia oli taas selitettävä uudestaan.

Pidin tytöille kotona pienen monologin. Että sellaista ei vaan tehdä, ei jätetä ketään pois leikistä, vaikka juuri sillä hetkellä haluaisitte olla kaksin. Te voitte olla kaksin koulun jälkeen, viikonloppuisin ja lomapäivinä. Mutta koulussa on pakko leikkiä muidenkin kanssa. Sellaista se elämä on. Aina ei voi tehdä sitä mitä itse eniten haluaa, ei ainakaan silloin, jos siitä koituu harmia muille ja ympäristölle. Tai vaikka universumille. Pitää oppia näkemään "musta on kivaa" -tunteen ulkopuolelle. 

Taisin jopa sanoa heille, että tällä hetkellä koulussa tärkeintä ei ole se, että te opitte lukemaan ja käyttämään viivotinta vaan se, että te opitte olemaan erilaisten ihmisten kanssa. Jos joku käyttäytyy tosi huonosti ja on ilkeä, siitä  pitää kertoa vanhemmille ja opettajille. Mutta se että joku on tylsä tai ei tajua tai puhuu teidän mielestä omituisia, ei ole syy jättää leikkien ulkopuolelle. Vartin välitunti on todella lyhyt aika ja sen kyllä kestää erilaisten ihmisten seuraa. Kannattaa opetella olemaan kiva. Se on myös taito, josta on iloa ja apua tulevaisuudessa.

Koska muuten karsitaan eduista: yhteisistä lomamatkoista, jätskikiskakäynneistä ja harrastuksista.

Tytöt näyttivät ymmärtävän ja jäivät miettimään asiaa. Juttelin vielä illalla muutaman vanhemman kanssa samasta aiheesta ja tunnelma tuntui olevan reilusti positiivisen puolella.

Nyt tytöt kertovat minulle joka päivä koulusta tultuaan, kuinka koulussa oli leikitty. Ketkä kaikki olivat isossa keinussa ja ketkä antoivat vauhtia. Koulussa on kuulemma hauskaa. Opettajakin on kiva. Muut oppilaat ovat kivoja. Eikä olla kuulemma leikitty vain kahdestaan.

Hyvän yhteishengen luominen luokkaan on jatkuvaa työtä eikä sitä minusta voi jättää vain opettajan hommaksi.  Samaa asiaa pitää vääntää rautalangasta yhä uudestaan, ihan kyllästymiseen asti. Uskon, että ainakin suurin osa lapsista oppii. Ja samalla he huomaavat, että kun on muille kiva, itsestäkin tuntuu kivemmalta.

23 kommenttia:

  1. <3 <3 <3

    Oon aika sanaton, kiitos. Kiitos niiden lasten puolesta jotka pääsevät sosiaalisiin piireihin mukaan, kun vanhemmatkin jaksavat panostaa, ohjeistaa ja tsempata. Ei tosiaan aina käy lapsilta luonnostaan, vaan kivana oleminen on tärkeä taito joka on hyvä oppia. Siitä on iloa ja hyötyä moneen suuntaan. Kiitos myös omasta puolestani, siitä että joku ulkopuolinen sanoittaa kipeitä asioita silloin kun itse koittaa ne unohtaa ja näyttää vuosikymmenien ajan ulospäin siltä että hyvinhän tässä pärjätään.

    <3

    t. yksinäisestä lapsesta yksinäiseksi aikuiseksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!
      Yksinjääminen on kova paikka eikä lapset sitä välttämättä osaa edes sanoittaa. Siksi onkin musta tosi tärkeää että opet ja vanhemmat jaksaa jankuttaa tästä aiheesta jatkuvasti. En voi sietää semmoista, että kyllä meidän lapset saa ihan itse päättää kenen kannsa ne koulussa leikkii. Silloin ei ole ihan ymmärretty koulunkäynnin kaikkia ulottuvuuksia. Samoille nillittäjille tuskin tulisi mieleen vaatia, että lapseni saa ihan itse päättää, mitä kirjoja hän koulussa opiskelee.

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjoituksesta. Esikoinen aloitti juuri eskarin ja sain juuri pari hyvää kysymystä lisää iltapäiviin. Nimittäin nuo "jäikö kukaan yksin, onko joku joka ei halua koskaan leikkiä" kysymykset. Muut onkin kuulunut jo listalle. Ja kun kuulin että luokassa on yksi joka ei puhu vielä paljoa suomea, mietittiin mitä voitaisi tehdä jotta hänetkin saisi mukaan leikkiin. Meni pari päivää ja eskarista kerrottiin että tyttöni on ottanut tuota lasta mukaan hienosti leikkiin. Ja taisimme saada koko perhe uudet ystävät sen ansiosta siillä tämä eskarikaveri perheineen vieraili meillä tänään, laittoivat yhteystiedot eskarin kautta meille kun meidän tytön nimi alkoi vilahdella niin tiuhaan heidän lapsen kertomuksissaan päivän kulusta. Eli kyllä, vanhempien tekemisilläkin on väliä, koulun vastuulla on niin paljon kaikkea muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan superhieno juttu!! Kamalan pieni vaiva, mutta niin isot positiiviset seuraukset <3

      Poista
  3. Olin pari päivää sitten tokaluokkalaisen vanhempainillassa, jonka paras hetki oli, kun opettaja sanoi, että meillä koulussa otetaan aina kaikki mukaan leikkiin. Vapaalla voi sitten olla kenen kanssa haluaa.
    Hurrasin sisäisesti, sillä sääntö helpottaa vanhempana toimimista paljon, kun ei jää lapsille tulkinnanvaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, mahtavaa!! Siinä tuli samalla myös vanhemmille väline asian käsittelyyn kotona. Yksinkertaiset sännöt ovat parhaita!

      Poista
  4. Hyviä pointteja mutta jäin miettimään miksi on ok vapaa-ajalla ja lomilla eristää muttei koulun välkällä ja IP-kerhossa? Kyllähän kiusaaminen voi jatkua koulun ulkopuolellakin. Kai sitä "vaikeampaa" kaveria pitäisi jaksaa joskus vapaa-ajallakin eikä silloinkaan tehdä mitä huvittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taisin vastata samaan aiheeseen jo facen puolella, kopioin sieltä :)
      Eli:
      En sanonut että on ok eristää vapaa-ajalla. Jos meidän ovelle tulee joku koulututtu koputtamaan, se otetaan mukaan leikkeihin. Synttäreille kutsutaan kaikki. Tuhkapäivänä eli ns Karkinkeruupäivänä (halloweenin tyylinen juhla täällä) mennään porukassa.

      Yleensä se menee tavallisena arkena ja pidemmillä koulujen lomilla kuitenkin niin että koulupäivän jälkeen on harrastukset ja muuta hommaa, tavataan niitä frendejä jotka käy samoissa harrastuksissa tai asuu lähellä. Isompien lasten kanssa dynamiikka on saletisti eri, mutta siitä mä en tiedä vielä mitään 😊

      Poista
    2. Hieno homma 😊 Onkin siinä sitten haastetta ehkä enempi kun on kännykät ja toisilleen soittelut. Joku saattaa saada aina pakit yhteisistä touhuista. Kyllä meidän aikuisten pitää silloin opettaa että ketään ei jätetä yksin ja kyllä se kolmaskin mahtuu hyvin mukaan vaikkei se paras frendi oiskaan.

      Poista
  5. Olen päiväkodissa töissä, ja ihan samaa mieltä! Omilleni olen aina opettanut, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin, ja jos näkee jonkun yksin voi mennä pyytämään leikkiin mukaan.

    Jatkuvasti päiväkodissa saa selvitellä näitä, kun lapset haluais leikkiä vain kahdestaan. Mukaan ei oteta sitä, ja koskaan ei muka saa leikkiä kahdestaan. Päiväkoti-iässä mielestäni ensiarvoisen tärkeää on opettaa leikkimään porukassa, ei kahdestaan; en kyllä osaa jokainen 5 vuotias, mutta kolmestaan onkin jo vaikeampaa. Uskon, että kun varhaiskasvatuksessa onnistutaan, niin se tuottaa hedelmää myös koulun puolelle.

    VastaaPoista
  6. Oon niin samaa mieltä! Sen eteen pitää tosiaan tehdä töitä, itsestään ne ryhmäleikit ei aina ala. Ja tosiaan myös vanhemmilla pitäisi olla tahtoa ja viitsimistä siihen ohjaamiseen.

    VastaaPoista
  7. amen to that! opena olen välillä ihmetellyt, kun tuntuu että vanhemmat toivovat tätä koulussa tehtäväksi, niin kuin tietysti tehdäänkin, mutta sitten vapaa-ajalla ei ehkä huomata kuinka paljon lapset vielä tarvitsevat tukea sosiaalisten tilanteiden opetteluun. ts. ei ne taidot pelkästään koulussa ja pelkästään open avulla kehity, tarvitaan myös vanhempien yhteistyötä. kiitti siis sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttu! Jep, olisi hullua jättää tämä vain koulun vastuulle; koulu on kuitenkin vain pieni osa siitä koko valveillaoloajasta ja siksi vanhempienkin pitäisi ilman muuta muistaa tämä "koulutus".

      Poista
  8. Niin totta! Satu, olisitpa kaikkien mun oppilaiden äiti ❤️
    Terveisin, ope-äiti Münchenistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi olla että sitten olisin aika väsy :D
      Mutta: kiitos!

      Poista
  9. Päiväkodeissa opetellaan kaveritaitoja ja näihin sosiaalisiin taitoihin kiinnitetään paljon enemmän huomiota kuin muinoin omassa lapsuudessa viime vuosituhannella. Siksipä on tullut itselle yllätyksenä että koulumaailma tuntuu olevan justiinsa samanlaista kuin 30 vuotta sittenkin. Samat roolit, kiusaajat, ulkopuolelle jättäjät ja sanallisesti haukkuvat ne siellä ovat tänäkin päivänä. Olen vuosia välttänyt leimaamasta ketään kiusaajaksi. Olen puhunut lapselle että osa vielä harjoittelee kaveritaitoja samalla tavalla kuin joku muu harjoittelee vaikka pyörällä ajoa. Mutta kun oma lapsi joutuu ihan oikeasti kiusatuksi niin prkl kyllä loppuu multakin ymmärrys näitä muita lapsia kohtaan. Ohjeistan itse että pitää osata olla kiusaamatta ja erittäin tärkeä taito on osata hakeutua niiden lasten seuraan jotka osaavat olla hyviä kavereita itse. Enää en pakota lastani kutsumaan näitä sosiaalisilta taidoiltaan rajoittuneita ikätovereitaan esim. synttäreille. Ja kyllä. Lasten vanhempien kanssa on keakusteltu, opettajan kansaa on keskusteltu ja jokainen taho suhtautuu tosi fiksusti tähän. Mutta jos ei tulosta synny niin jossain on vika ja mun tehtävä on kyllä pelastaa ihan vain oma lapseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko maailmaa ei voi pelastaa yksin, niinhän se on. Tärkeää on, että yrittää. Ei väkivaltaisen kiusaajan kanssa lasta tietenkään kuulu pakottaa leikkimään; usein taustalla on ongelmia joita lapset eivät keskenään osaa edes ratkaista.

      Poista
  10. Ihanteellinen ajatus, joka myös mulla oli, kun esikoinen meni kouluun. Paikkakunnalle muuttanutta lasta vierastettiin ja "pakotin" lapseni olemaan myös hänen kanssaan, jottei jää uutena porukassa yksin. Tulokaspa tykästyi ja liimautuikin sitten lapseeni niin kovasti, ettei antanut enää muiden leikkiä hänen kanssaan lainkaan, vaan omi lapseni kokonaan itselleen. Ja kun tätä vyyhtiä yritettiin purkaa, oli tulokkaan äiti juuri tuota mieltä, että kyllä lapset itse setvivät välinsä ja jos eivät tästä selviä, niin kyllä maailma antaa heille vielä kylmää kyytiä tulevaisuudessa, mikä tässä nyt on ongelma yms. Lopulta oma lapseni ei halunnut aamuisin enää mennä kouluun, vaan vatsaan koski,koska tiesi edessä olevista sosiaalisista ongelmista; muutkin haluaisivat leikkiä hänen kanssaan ja hän muiden, mutta tämä tulokas ei tule toimeen kenenkään muun kanssa eikä salli muita kavereita (potki ja uhkaili muita, jos lähestyivät lastani). Tulihan painajainen, vaikka hyvää tarkoitin, kun kielsin, ettei ketään saa jättää yksin. Asiaa setvittiin koko 1. luokka koulun kera ja ilman, vaihdettiin ryhmää jne. tilanteen laukaisemiseksi. Tulokas muutti uudelleen ja ongelma ratkesi sillä. Jäljet tietysti jäivät, mutta eiköhän ne pikkuhiljaa haihdu. Enää en kannusta lastani leikkimään kaikkien kanssa, vaan lapsi saa ihan itse valita seuransa. Enpä olisi uskonut moista ajatusta koskaan allekirjoittavani, mutta aina ei mee ku Srömsössä. Ihanaa, että teillä vanhemmat ovat kaikki samoilla linjoilla leikkiasian kanssa, mun kokemus oli nyt vaan huono. Toivottavasti muualla toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, todella ikävä kokemus. Eihän nämä yksinkertaisia asioita ole, ei tosiaankaan... Tässä olisi (siis näillä tiedoilla) mun mielestä tämän uuden lapsen vanhempien pitänyt ymmärtää tilanne ja auttaa sen selvittämisessä. Ikävä kyllä kaikkien kanssa tällainen yhteen hiileen puhaltaminen ei onnistu. Mutta ainakin te yrititte.

      Poista
  11. Hei, ja kiitos tästä viisaasta tekstistä. Sanoitit upeasti asian ytimen. Ilo lukea kirjoittamiasi mietteitä ja viisauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitosta paljon tästä superkivasta kommentista!

      Poista
  12. Olen periaatteessa täysin samaa mieltä, mutta minua hämmentää tämä Suomessakin yleinen "kutsutaan synttäreille kaikki tai ei ketään". Ymmärrän totta kai, että ketään ei saisi jättää ulkopuolelle. En tietenkään halua, että kukaan kokisi tilanteen niin. En vaan tajua, miten ihmisillä on tilaa ja varaa järjestää kekkerit tyyliin 20-30:lle lapselle. Meidän kotiin ei missään tapauksessa mahdu tuollaista määrää lapsia (ehkä 3), ja jos lapsi haluaa kutsua myös entisiä pk-kavereitaan tai muita ystäviä, niin monetko juhlat pitää olla? Jos kaikki pitää kutsua, se tarkoittaa ainakin meillä vuokratiloihin menemistä ja budjetti lähtee hurjaan nousuun. Jos luokalla on vähävaraisia, joutuvatko he jättämään lapsen omat juhlat järjestämättä tämän "säännön" takia? Se vasta edistäisikin syrjäytymistä.

    Ja sitten vielä se tavaramäärä (Suomessa, muistan että teillä on se kolikkojuttu siellä Islannissa)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on ratkaistu tämä niin (ei tosiaan mahdu 30 lasta kotiin....), että on järkätty kimppasynttäreitä. Eli muutama muu jolla on samalla luokalla syndet samassa kuussa, järkkää juhlat yhdessä esim. voimistelusalissa tai kiipeilykerholla ja kulut jaetaan järjestäjien kesken. Tulee edullisemmaksi kaikille, eikä tule niin montaa syntymäpäiväjuhlaa peräkkäin, jonne kuskata lapsia.

      Poista

Mitä tuumaat?