Olen pari viime päivää lueskellut kirjaa Kuinka kasvattaa diginatiivi  (Satu Irisvik ja Jenni Utriainen).  Kirjasta ja sen aiheista onkin ...

Lapset ja ruutuaika

31.1.18 Satu Kommentteja: 12

Olen pari viime päivää lueskellut kirjaa Kuinka kasvattaa diginatiivi (Satu Irisvik ja Jenni Utriainen).  Kirjasta ja sen aiheista onkin aika moni kirjoittanut viime vuonna, esimerkiksi Oi Mutsi Mutsin Elsa. Kirjassa puhutaan järkeviä ruutuajan käsitteestä, eritellään erilaisten pelien luonnetta, kerrotaan miksi YouTube on huonoista huonoin sovellus jota lasten käyttämään pädiin kannattaa ladata ja miksi kannattaa hylätä ilmaispelit ja ostaa mieluummin maksullinen versio.

 Esikoisen ruutuaikaa.

Teen itse töitä läppärillä, kännyllä ja pädillä. Kun kurkin puhelinta tai olen kyyristyneenä jonkun muun ruudun ääreen, minua kehotetaan "tulemaan pois töistä". Vaikka näiden vempeleiden kanssa tulee puljattua ihan joka ikinen päivä, en silti tiedä lasten digiasioista oikein mitään. Peleistä osaan nimetä Cut the Ropen ja Angry Birdsin. Lasten sovelluksista tiedän vain Pikku Kakkosen ja Netflix Kidsin. Kuinka kasvattaa diginatiivi oli tarpeellinen opas lasten digimaailmaan minullekin.

Kirjassa nousi kivasti esille myös lasten erot. Ei kaikkia kiinnosta pelaaminen, mutta perusjutut digilaitteiden käytöstä on silti hyvä käydä läpi yhdessä vanhempien kanssa. Ei kaikkia lapsia kiinnosta urheilukaan, mutta silti olisi hyvä vähän ulkoilla.

Meillä kotona esikoisen ja kuopuksen väliset luonne-erot ovat huomattavat. Se heijastuu myös digilaitteiden käyttöön. Esikoinen käytti jo kaksivuotiaana silloin tällöin iPadia. Sieltä katsottiin lastenohjelmia ja suomenkielisiä lastenlauluja. Piirrosohjelmalla vedettiin viivoja "paperiin". Nykyään hän katselee iPadista välillä Netflix Kidsin kautta lastenohjelmia tai islantilaisen yleisradion lastenohjelmatarjontaa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, saa kesken olevan ohjelman katsoa loppuun, ja sitten iPad hyllytetään. Siitä ei ole ikinä tullut mitään sanomista.

Mutta kuopus. Oh my loooord. Hänelle ei voi iPadia antaa kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Kosketusnäyttö tekee hänestä ihan hyperzyberaktiivisen. 

Kuopus jaksaa kyllä keskittyä katsomaan Doraa, Muumeja, lastenelokuvia ja lasten lauluohjelmia dvd:ltä. Hän laulelee mukana, istuu sohvalla paikallaan ja välillä tekee lattialla kuperkeikkoja. 

Jos käsissä sen sijaan on laite, jota hän voi itse näperrellä, katsomisesta ja keskittymisestä ei tule yhtään mitään. Hän sammuttaa laitteen, käynnistää laittteen. Sammuttaa, käynnistää, sammuttaa, käynnistää. Vaihtaa applikaatiota. Klikkaa auki kaiken minkä voi. Ei keskity, vaan suhaa viiden sekunnin välein asioiden välillä ihan vain pelkästään siitä painamisen ja asioiden tapahtumisen ilosta. Ja mitä enemmän niitä eri applikaatioita painelee, sitä todennäköisempää on, että ruudulle lävähtää jotain shaissea netin syövereistä tai koko laite jumittuu.

Erikoistilanne, jossa kuopus saa räplätä pädiä: lentomatka.

Olemme yrittäneet yhdessä pampulan kanssa tutustua iPadiin, katsoa mitä sillä voi tehdä ja miten sitä pidetään sylissä katseluhetkellä. Mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Laitteen nähdessään muutenkin energisestä pakkauksesta tulee sähköjänis, jonka kärsivällisyys on kokoluokkaa atomin puolikas.

Niinpä meillä on nyt tehty sellainen ruutuaikapäätös, että pädiä saa käyttää vain esikoinen. Hänellä on aikaa katsoa ohjelmia koulun loppumisen ja kuopuksen päiväkodin loppumisen välinen aika. Se tunti on hänen omaa aikaansa ja silloin hän saa istua sohvalla, syödä välipalaa ja tsillata jonkin kivan ohjelman parissa.

Kuopuksen tultua kotiin laite kätketään mahdollisimman korkealle hyllylle, josta kuopus ei sitä näe. Luulenpa, että tässä kohtaa on fiksuinta toimia näin. Katsotan se digikortti pampulan osalta sitten vaikka vuoden kuluttua uudestaan.

12 kommenttia:

  1. En itse oikein osaa keksiä että miten tuon paremmin tuota voisi ratkaista... Jos nuoremmalle ei tuota mitään hyvää tabletin käyttö niin miksi ihmeessä hänen pitäisi sitä saada käyttää, vaikka esikoinen saakin. Toisaalta ei esikoista voi rangaista tablettikiellolla siksi, että nuorempi ei pysty sitä käyttämään. Tsemppiä teille!

    Asiasta viidenteentoista, pystytkö antamaanjotain neuvoja kun olen muuttamassa miehen työn perässä Saksaan ja vastavalmistuvana viestintätyyppinä mietin että yksi vaihtoehto olisi ryhtyä kirjoittamaan paitsi kaupungista, myös kaikesta EU:n sisäiseen muuttoon liittyvästä paperisäädöstä blogia ihan jo kirjoitusharjoituksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Tasa-arvoinen kohteleminen ei tarkoita että kaikkien kuuluu saada kaikki samat. Kuopus saa sitten toisenlaista huomiota ja tekemistä - esim. juuri nyt puisten kalojen onkiminen kepeillä vadista on siisteintä ikinä.

      Tuollainen blogi olisi varmasti tosiaankin paikallaan! Jos se on sulle itselle kirjoitusharjoitus ja kanava purkaa omia ajatuksia ja kertoa kuulumisia tutuille ja jäsentää ajattelua, voit vaan alkaa huiskia menemään. Jos toisaalta haluaisit siitä selkeästi ammattimaisen blogin asiantuntijakirjoittajan roolissa, niin silloin kannattaa alusta asti miettiä se niin: eli rajata jutut sen päättämäsi aihealueen ympärille, kaivaa tietoa ja jakaa sitä muille. Kannattaa perustaa somekanavat sen yhteyteen ja tuollaiseen asiantuntijablogiin ainakin sopisi hirveän hyvin aktiivinen twitteröinti (keskusteluihin osallistuminen, aihepiiriin liittyvien uutisten kommentointi jne.).

      Poista
  2. Kääk! Kerro miksi se YouTube on huonoista huonoin?? Meillä lapsi katsoo melkein koko ruutuaikansa sieltä kun Roni Back pelaa Minecraftia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan koska siellä helposti päätyy katsomaan mitä tahansa. Siis ettei ole lapsille rajattu, se sisältö mitä siellä on. Jos tietää mitä lapsi katsoo ja lapsi pysyy siinä sovitussa, ei liene kummempia ongelmia.

      Poista
    2. Siellä on niin häiriintynyttä kamaa, ja jos lapsella on tapana klikkailla feedistä uusia ohjelmia, siellä voi tulla vastaan jotain sellaista joka ei lainkaan sovi lapsille. Esikoinen osaa katsoa sitä ohjelmaa, mikä sieltä on aloitettu (eli hän saa katsella youtubea valvotusti), mutta kuopus ei malta olla näppäilemätä joten olen laittanut hänen kanssa youtuben kieltolistalle ja koko pädin ainakin toistaiseksi. Siitä on aina "akku loppu".

      Poista
  3. Mulla ei ole kokemusta villeistä pikkulapsista kuin työnpuolesta, joten tämä ajatus on lähinnä mutua.

    Minusta tuntuu, että häiriintymättömyys ja näpläämättömyys on asia, jota tulisi jotenkin harjoitella vuoden aikana, se ei välttämättä ns. korjaannu itsekseen. Esim. joku stressipallo tai muu näpsyteltävä juttu käteen käytön ajaksi, syöminen usein rauhoittaa ihmistä eli purkkaa suuhun kun katsoo (en tiedä minkä ikäisenä purkkaa voi syödä). Tai joku muu tilanne, jossa joutuu läheltä katsomaan asiaa, jonka haluaisi ottaa käteen tai jota ei saa painaa, ja vasta luvan saatuaan voi tehdä niin. Siinä voisi ehkä oppia saamaan harkinta-aikaa.

    Elämässä on myös paljon tilanteita, joissa hänen luonteestaan tulee olemaan hyötyä. (En tietystikään voi tietä, millainen hänestä kasvaa, mutta vähän tämän suuntaista olen ollut ihmisissä huomaavinan.) Esim. katastrofitilanteissa monesti voi toimintakyky säilyä ja tulla pelastettua vaikka ja ketä tuon impulsiivisuuden avulla, kun muut vaan jäätyy eivätkä osaa toimia.

    Ja nämä ajatukset kumpuaa itsestäni. Olen ollut ennemmin niin kuin esikoisesi, varmaan edelleen. Tietyllä tuulella ja tietyissä tilanteissa kuitenkin puskee päälle tuo armoton häsellys, jos vähääkään on mahdollisuus näprätä jotain ja avata ne kaikki hauskat jutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peleistä on aika paljon iloa nyt, ongintapelit, lautapelit ja "laita muovinasta helmitauluun" -tyyliset näpertelyleikit on suosittuja. Niissä pääsee liikuttelemaan pieniä asioita ja välillä voi ravistella kaiken olohuoneen lattialle ja koota uudelleen.

      Poista
  4. Meillä ruutuaikaa ei tarvittu pitkiin aikoihin, mutta kun pari vuotta sitten (vasta!) vapautin wifin käytön kotona, niin nuo koululaiset ovat koko ajan puhelimella. On täysin mahdotonta rajata isompien lasten ruutuaikaa, kun kaikki yhteydenpito jopa kouluasiat hoidetaan netissä. Kännykällä viestaat, soitat, kuuntelet musiikkia, pelaat, katsot sarjoja. Täysin toivotonta rajata.

    Meillä tosiaan tämä alkoi huomattavasti tavallista myöhemmin, koska nuorilla ei ollut vielä pikkukoululaisina älypuhelimia. Halusin suojella heitä. En edelleen ole suostunut antamaan heille nettiä puhelinliittymään, jotta voin edes wifin kautta vähän rajata, ettei netissä roikuta yötä päivää. Puhelimet ovat myös kiinni öisin (tämän varmistaakseni soitan välillä heille kun nukkuvat:D)

    Olen ollut näin tarkka siksi, että kuulen jatkuvasti miten koululaiset eivät nuku vaan roikkuvat netissä. Myös kiusaaminen ja täysin turha informaatiotulva lastittaa nuoria. Olen varmaan nykyaikana jälkeenjäänyt tiukkapipo. Lapseni tosin eivät valita asiasta, joten kai se rajaaminen on ollut ihan hyvä asia. Someen en ole päästänyt kumpaakaan. Välillä olen tosin kysynyt, että kai te tajuatte, että voisitte olla siellä multa salaakin. Tähän vastaavat, ettei omatunto anna periksi. Jee.

    Tuon youtuben olen itsekin huomannut hurjaksi. Etenkin tuo nuorin ottaa juuri kaikista tubetajista mallia. Kaikkien jutut eivät ole kovin korkeatasoisia. Myös arveluttavia videoita on sitten osunut kohdalle, kun hakutuloksiin tulee "10 pahinta sairautta", "10 tapaa kuolla" jne. Ei kiva.

    Netistä keskustelu lasten kanssa on todella tärkeää, jotta he kertovat jos ovat nähneet jotain pelottavaa. Valitettavasti myös luokkakaverit voivat näytellä tällaisia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa diginatiivikasvatuskirjassa oli muuten tosi hyvin juttua juurikin ruutuajasta - avaavia ajatuksia laadusta ja määrästä.

      Meillä on esikoisella käytössä mun vanha iphone, josta se kuuntelee musiikkia wifi:n kautta ja ottaa valokuvia. Some-applikaatioita siinä ei ole eikä sim-korttia. Sim-kortillinen puhelin on se, joka kulkee mukana ja se ei ole älypuhelin.

      Näillä eväillä mennään nyt, muutoksia tulee varmasti kun lapset tuosta kasvavat ja whatsappeilu tulee arkeen koulukavereiden kautta.

      Poista
  5. Olen 100 % samaa mieltä, että Youtube on huonoin videosovellus lasten käyttöön ja tärkein syy on se helvetin häiriintynyt porukka, joka tuottaa sinne pikkulasten videoiksi naamioitua suoraan sanottuna aivopesumatskua. Esimerkiksi osa juuri noista videoista, mitä kuopus tossa valokuvassa katsoo on tosi kyseenalaisia.

    Esimerkkejä:
    - Aikuiset näyttelijät ovat pukeutuneet Hämähäkkimieheksi, Elsaksi ja Annaksi. Elsalla on suuri raskausvatsa ja Spiderman työntää vatsaan jotain suurella neularuiskulla. (Kuulostaa ehkä vitsiltä, mutta ne videot ihan hiton WTF-kamaa)
    - Spidermaniksi pukeutunut aikuinen mies "kidnappaa" pikkulapsen ja sulkee tämän auton takakonttiin
    - Lapset ovat pukeutuneet hahmoiksi ja taas joku on raskaana ja saa ruiskusta

    Lisätietoa suomeksi täällä: http://www.iltalehti.fi/digi/201709172200398998_du.shtml
    https://www.is.fi/digitoday/art-2000005151229.html (tosin toi rajoitus ei aina auta)
    Kuulin itse asiasta ekaa kertaa Aaveellä: https://www.vauva.fi/keskustelu/2975259/youtuben-hairiintyneet-lastenkanavat?page=51&changed=1508830468

    Omasta mielestä selkein ja avaavin ohjelmasarja täällä (tosin englanniksi, mutta tästä näkee esimerkkejä noista videoista) https://www.youtube.com/watch?v=lfhErut2-j8&list=PLx6LGBW0K2FcQgJwXu-UMj4aH-MlBsDvV Kanava on siis Investigating Youtube ja heiltä soittolista videoista, joissa ovat paneutuneet asiaan.

    Sori ei ollut kovin selkeä kommentti, mut pointtina se, että Tubesta voi löytää vahingossa todella synkkää paskaa Frozen-käärepaperissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Sitten on vielä ne videot, jotka näyttää piirreltyiltä, mutta niissä on ihan skitsoa läppää dubattuna. Saattaa naurattaa aikuisia, mutta ei sovi lapsille. Tästä aiheesta oli itse asiassa tosi hyvin myös tossa Diginatiivi-kirjassa.

      Poista
  6. Se mikä minua on ruvennut mietittämään tässä digiaajassa on se, mitä jää tekemättä lapsilla koneiden takia. Uskon, että lapsilla kuuluukin olla tylsää ja silloin luovuus pääsee kukkimaan. Eli nyt ei piirretäkään tai keksitä hullua askartelua tai kehitetä itse leikkiä niin paljon vaan naps otetaan kone viihdyttämään. Tai ainakin se itse kehitetyn tekemisen aika on huimasti vähempi, tuntikin päivässä on tosi paljon arkipäivästä.
    TanjaK

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?