Suomi 100 - terveiset ja kiitokset Islannista

Minulla on välillä Instassa storyn puolella tapana videoida lyhyitä pätkiä minun ja mörssärin yhteisistä kirjanlukuhetkistä. Pitkäänhän hän ei jaksa vielä yhteen kirjaan keskittyä, mutta kiinnostus kirjoihin on kuitenkin kiivasta. Kirjoja avataan, sivuja käännellään ja siisteintä hänen mielestä on oppia kaikkien kirjan sivuilla esiintyvien henkilöiden nimet ulkoa ja sitten näyttää minulle, että hän osaa ne.


Kuopus on nyt kaksivuotias ja puhuu islantia sujuvasti, paljon ja kovaa. Puhun itse hänelle suomea ja hän ymmärtää sitä, mutta höpöttelee vielä takaisin islanniksi. Luontevimmin hän puhuukin suomea silloin kun me luemme yhdessä kirjaa. Silloin hän useimmiten myös vastaa suomeksi. Se kun ampiainen on ampiainen eikä biiflyyyyga, tuntuu hienolta!

En tiedä, kummalle nuo kirjanlukuhetket ovat tärkeämpiä, minulle vai lapselle. Eikä sillä oikeasti ole edes väliä, kumpi viihtyy enemmän. Hauskaa se kirjojen pläräily on ihan joka kerta. Hienointa (minulle) on käydä niitä lyhyitä keskusteluja suomeksi. Suomen kieli ja kirjallisuus ovat minulle valtavan tärkeitä asioita. Minulle ne muodostavat maan itsenäisyyden ytimen. Suomi ja suomalaisuus merkitsevät minulle paljon, vaikka olen nykyään myös Islannin kansalainen. Suomen kielen ja suomenkielisten tekstien kautta avautuu monia kerroksia siihen maahan, jossa joskus asuin ja joka edelleen on tärkeä ja tuttu. Monta ajatusta jäisi ajattelematta ja tunnetilaa kokematta, jos ne pitäisi kokea vain englanniksi tai islanniksi.

Siksi minusta on tärkeää opettaa tämä kielini omille lapsilleni. Esikoinen puhuu aika täydellistä suomea eikä ole enää vuosiin yrittänyt puhua minulle islantia. Islannin puhuminen minulle tuntuu kuulemma hänestä vähän oudolta. Sehän on hieno asia. Koska meidän yhteinen kielemme on suomi. Jos kuopus seuraa - toivottavasti niin käy - esikoisen jälkiä, reilun vuoden kuluttua hänkin alkaa vastata minulle sillä useampien sijamuotojen kotikielellä. Ihanaa!

Te kaikki ihanat lukijat ja Insta-kaverini, jotka olette kommentoineet kannustavasti lasteni lukuharrastusta ja kaksikielisyyttä: kiitos ihan valtavan paljon. Ette välttämättä itse tiedäkään, kuinka tärkeitä nuo kommentit ja sparraavat terveiset ovat minulle. Eivät islantilaiset täällä omassa islantilaisessa ympäristössään huomaa niin kovin voimakkaasti sparrata suomen kielen taidon edistämistä, se oman kielen nosto jää luonnollisesti meidän omalle vastuulle. Eli kiitos vielä jokaiselle, joka on tsempannut. Se merkitsee tosi paljon minulle. 

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää  <3

PS. Ja jos et vielä huomannut Facessa laittamaani suomenkielistä itsenäisyyspäiväonnitteluvideota Islannin presidentiltä, niin käypä katsomassa. Kyllä on erinomaisesti äänetty ärrät ja pitkät vokaalit. Suomalainen h on islantilaisille yksi vaikeimpia äänteitä, mutta senkin Gudni ääntää aika hienosti.

Tunnisteet: , , , ,