Mikä on kaksikielisen perheen arjessa vaivalloisinta? Se ei ole jatkuva kahteen kertaan selittämisen tarve. Lapset kyllä puhuvat molempia ...

Kaksikielisen perheen suurin haaste

16.11.17 Satu Kommentteja: 14

Mikä on kaksikielisen perheen arjessa vaivalloisinta? Se ei ole jatkuva kahteen kertaan selittämisen tarve. Lapset kyllä puhuvat molempia kieliä, mutta puolisoni ei.  Kohteliaisuus- ja ihan käytännön syistäkin jotkut minun ja lasten käymistä keskusteluista pitää käydä kahteen kertaan, että isäkin tietää, mistä on kyse.

Se ei oikeastaan haittaa. Tuleepa itsellekin selväksi kaikki asiat ja ne muistaa paremmin, kun kahteen kertaan toistetaan. 


Siihen, että minä ilmaisen itseäni islanniksi aina vähän vajaammin kuin syntyperäinen islantilainen, olen tottunut jo aikoja sitten. Itsetuntoni kestää sen jo, että olen isommassa porukassa se vähän hidas ja lapsekkaasti puhuva. Paljo välii. Sukukokoukset ja sukujuhlat eivät jännitä enää yhtään, pysyn jo kartalla siitä kuka on kukakin, ja pystyn juttelemaan kaikkien kanssa ainakin jostain.

Kaksikieliseen parisuhteeseenkin olemme molemmat tottuneet. Kahdenkeskeinen viestintä on löytänyt yhteisten vuosien saatossa omat muotonsa, vaikka kaikkia sanoja en aina muistaisikaan. 

Minulle vaivalloisin ja itseäni eniten harmittava asia liittyy niinkin arkiseen asiaan kuin uutisiin ja päivittäisiin kuulumisiin.

Selaan joka päivä sekä suomalaiset että islantilaiset uutissivustot ja keskeisimmistä jutuista Twitterissä ja Facebookissa käytävää keskustelua. Islanninkielisistä uutisista ja tapahtumista juttelemme puolison kanssa päivittäin, koska me molemmat seuraamme niitä aktiivisesti ja elämme  yhdessä tätä täkäläistä arkea. Jos Islannissa on tapahtunut jotain merkittäävää, yllättävää, surullista tai omituista, käsittelemme niitä aiheita yhdessä.

Vaikka asun täällä, minua kyllä edelleen todella paljon kiinnostaa myös se, mitä Suomessa tapahtuu. Puolisoni ei kielitaitonsa puolesta voi juuri seurata suomalaisia uutisia. Ei Islannistakaan tehdä kunnollisia uutisia englanniksi - ilman islanninkielen taitoa ei voi käsittää, mitä tässä maassa oikeasti tapahtuu. Täsmälleen sama koskee Suomea: jos ei osaa suomea, on todella vaikeaa seurata päivittäisiä uutisia, äänensävyjä ja puheenaiheita. 

Tässä tulee se kohta, jossa jään usein yksin.

Olisi niin ihanaa jatkaa kotona niiden aiheiden keskustelua, joihin olen päivän mittaan osallistunut virtuaalisesti. Mutta yritä nyt selittää islantilaiselle miehelle suomalaisen isänpäivän merkitystä ja lähimmäisenpäivästä noussutta somemyrksyä. Ei noita asioita ihan kahdella lauseella selitetä. Tai sotea, Jari Aarnion oikeudenkäyntiä tai Finlandia-ehdokkaista käytävää keskustelua. 

Jos tulee eteen sellainen asia, josta tulee hirvittävän paha olo, sitä oloa haluaisi keventää jakamalla se toisen kanssa. Yksi tällainen tilanne oli tällä viikolla. Olisin halunnut jotenkin käsitellä kotona sitä kammottavaa Porvoossa tapahtunutta rikosta, mutta minä en vain pystynyt alkaa omin sanoin selittää juurta jaksaen, mitä on tapahtunut ja missä. Olisin halunnut, että me olisimme aamulla lukeneet samat uutiset ja sitten puhuneet niistä. Haluaisin, että meillä olisi yhteinen tietopohja meidän molempien elämiin liittyvistä ajankohtaisista asioista, jotta niitä voisi yhdessä käsitellä. 

Mutta ei meillä ihan joka asiaan ole. Tähän kaksikieliseen ja kahden kotimaan perheessä elämiseen liittyy hetkittäin tiettyä yksinäisyyttä. Se pitää vain hyväksyä. 

14 kommenttia:

  1. Niiiiinpä! Ja jotkut asiat on ihan mahdotonta ottaa molempia kattavasti pöydälle. Meillä on ollut sattuneesta syystä sairasturva, lääkärit ja vakuutukset tapetilla,kun toi mies on tilapäisellä sairaseläkkeellä. Mä ymmärrän kyllä, mutten käsitä. En sitä miten onneton on sairauspäiväraha,miten se maksetaan, miksi lääkäri ei määrää tutkimuksia tai kokeita joihin Suomessa pääsee flunssan takia. Ja miksi vakuutus ei korvaa mitään vuosiin. Ja mitä helvettiä tähän kaikkeen tarvitaan asianajaja.
    Ja sitten lyödään vielä lisäksi, ettei yhteinen kieli ole kummankaan natiivi. Onneks on some, sieltä saa juuri näin vertaistukea samoissa painivien ajatuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Ymmärrän hyvin. Jaksamista teille!!

      Poista
  2. Tästä päästään mutkan kautta mua vaivanneeseen asiaan: miksi se toinen puolisko ei opettele toisen kieltä? Tiedän ainoastaan suomenruotsalais-/suomalaisperheitä, jossa vanhemmat ymmärtävät toisiaan molempien äidinkielellä. On tietysti luonnollista, että yhteiseksi kieleksi jää se, jolla on tutustuttu, etenkin jos se on toisen äidinkieli, mutta minua on aina vaivannut, miksi puolisoita ei kiinnosta opetella toistensa kieltä. Kymmenen vuoden parisuhteessa sen toisenkin kielen (= sen jossa maassa ei asuta) oppisi suhteellisen hyvin, jos vain tahtoa on. Tämä helpottaisi perheen arkea, kun ei tarvitsisi kääntää lasten kanssa juteltua, sukulaisten kanssa olisi helpompaa lomareissuilla, voisi seurata helpommin toisen maan tapahtumia - ja mikä minun mielestäni tärkeää myös: jos perheen tilanne muuttuu, toiseen maahan muuttaminen ja siellä töiden saaminen olisi helpompaa, kun siitä toisesta kielestä on kohtuullinen pohja olemassa. Tämä on asia, joka on vaivannut mieltäni, mutta en ole siitä kehdannut kysyä kaksikielisiltä tuttava perheiltäni, kun olen ajatellut, että asia saatettaisiin helposti tulkitaan arvosteluksi tai sekaantumiseksi perheen asioihin. Niinpä ajattelin, jos sinä Satu osaisit avata minulle asiaa - tai ainakin kertoa oman näkemyksesi...
    -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin vastata tähän meidän osalta: yhdessä sen kymmenen vuotta nyt ja kaksi pientä lastakin; minä puhun suht sujuvasti miehen äidinkieltä, mies osaa auttavasti suomea. Meillä tosin on niin että ollaan aina asuttu muualla kuin kummankaan kotimaassa ja että minä osasin tavatessa jo jonkin verran miehen äidinkieltä. Eli meillä epäsuhtaa selittyy sillä että mulla oli etumatka ja enemmän kielipäätä ja että kulloisenkin asuinmaan kieli on ollut etusijalla kielenopinnoissa. Mies on kyllä opetellut Suomen alkeita sen mitä on ehtinyt ja lasten kanssa perussanasto on alkanut tulla tutuksi mutta kahden pienen lapsen kanssa aika ja aivokapasiteetti on aika kortilla. Meillä kuitenkin on selvää että ajan kanssa mies kyllä kielen oppi mutta ellemme muuta Suomeen siihen saattaa mennä kauan aikaa varsinkin ihmiseltä joka ei ole niin kokenut kielenopiskelija.

      Poista
    2. Mä pärjään kyllä islannilla, käytän pääsääntöisesti töissä. Meillä ei ole lapsia kotona, eli meillä niitä parhaita suomen alkeita jäätiin paitsi (= puhut lapselle, sana kerrallaan.)
      Me tavattiin aikanaan Norjassa ja aloitettiin kommunikoimaan sillä. Eikä ole ollut tarvetta vaihtaa, ainakaan ekan viiden vuoden jälkeen. Ainoa mikä tietysti on totta, että mulla varmaan islannin sanavarasto karttuis nopeammin, mutta pysyypä tuo neljäskin kieli mielessä.

      Poista
    3. Tämä oli hyvä kysymys, kiitos Elina!

      Osaan vastata omasta puolestani.

      Mun puoliso on asunut Suomessa ja opiskellut vähän suomea. Hän ymmärtää puheenaiheet mutta ei sen enempää. Jos me muutettaisiin Suomeen, hän menisi kyllä kurssille ja opiskelisi - olisi ihan pakkokin, että saisi töitä - mutta nyt kun me asumme täällä Islannissa (eikä mulla ainakaan vielä ole pientäkään aikomusta suunnitella perheen muuttoa Suomeen), ei kielen opiskelulle jää aikaa. Eikä sitä voi opiskella täällä Islannissa missään muutamia peruskursseja enempää. Mulle taas oli luontevaa oppia kieli (menin yliopistoon sitä lukemaan), koska asumme täällä. On aika vaikea oppia uusi kieli hyvin asumatta siellä.

      Ehkä sitten joskus kun työnteko vähenee ja lapset kasvaa ja aikaa jää enemmän, hän voisi alkaa jollekin kirjekurssille :D

      Poista
    4. Meillä on tilanne se, ettei täällä tarjota suomen kielen kursseja enää korkeammalla tasolla. Tai tarjotaan kyllä, mutta opiskelijoita ei enää riitä (minimi kurssin alkamiseen ja jatkumiseen on 5 hlöä). Alkeistasolle riittää kyllä kiinnostuneita, mutta korkeammalla tasolla enää ei.

      Poista
  3. Mäkin olen miettinyt miksi niin harva oppii sen toisen puolison kieltä. Itse olen naimisissa norjalaisen miehen kanssa, joka on käynyt kolmella suomen kurssilla ja kuunnellut mun ja lapsen suomenkielisiä keskusteluja kohta 10 vuoden ajan. Mies ymmärtää lähes aina, että mistä aiheesta puhutaan ja käyttää tiettyjä helppoja lauseita arjessa ("Otatko kahvia?" "Minä menen nyt"), mutta mihinkään kunnon keskusteluihin ei todellakaan päästä. Silti valtaosa ulkomaalaisista puolisoista ei osaa suomea edes tämän verran.

    Yksi syy on varmasti se, että kielikursseja on tosi vähän tarjolla. Kaikki eivät opi korvakuulolta ja jos kursseja ei järjestetä, niin opiskelu jää ihan oman aktiivisuuden varaan. Toinen syy on varmaan se, että suomi on niin erilainen kieli moniin muihin kieliin verrattuna. En tiedä onko suomi oikeasti vaikea kieli, mutta erilainen. Kolmas syy...? Ehkä motivaatiota ei ole, kun ulkosuomalaiset niin kiltisti opettelee asuinmaa kielen ja suomi nähdään niin marginaalisena kielenä.

    Ja ton yksinäisyyden tunnistan todella hyvin. Itse olen vuosien varrella pakottanut miehen katsomaan suomalaisia klassikkoelokuvia ja lukemaan suomalaista kirjallisuutta, mutta viikon uutiset referoin hyvin lyhyesti, kun arjessa ei vaan jaksa alkaa selittää sotekiemuroita. Olen huomannut, että usein sitten paasaan asioista ihan liikaa Facebookissa, kun en pääse puhumaan niistä kotona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis omalla miehelläni kielen opiskelu on vaan jäänyt arjen jalkoihin. Ja toisaalta siihen, että sopivia kielikursseja on vaikea löytää. Kurssitarjonta loppuu usein alkeiskurssin jälkeen, joten syvempää oppimista ei synny. Mulle taas riittää, että opetan suomea lapselle enkä jaksa ryhtyä myös mieheni opettajaksi. Ruokapöytäkeskustelut meiltä sujuu suomeksi, mutta sitä vakavammat keskustelut ei.

      Poista
    2. No tässäpä oli ihan yksi yhteen kuvaus meidän perheen arjesta. Kiitos, näin se menee meilläkin :-)

      Poista
  4. Näitä samoja asioita olen itse pyöritellyt eräänkin kerran. Harmittaa, kun en pysty jakamaan puolison kanssa useimpia suomalaisia juttuja, vitsejä tai ajankohtaisia asioita. Sitten kun koitat niitä selittää, ei vitsit ainakaan paremmiksi muutu! Meillä on kotikielenä englannin, suomen ja portugalin sekoitus. Pääasiassa tosin puhumme englantia. Nyt esikoisen synnyttyä minä puhun hänelle suomea, mies portugalia ja me keskenämme englantia. Laps parka. Tietyille sanoille ja tilanteille on tosin vakiintunut suomalaiset tai portugalilaiset ilmaisut, mikä varmaankin ulkopuoliselle kuulostaa ihan pöhköltä. Asumme tällä hetkellä Skotlannissa, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti muutamme jomman kumman kotimaahan. Silloin toinen kielistä noussee vahvemmaksi. Mieheni ymmärtää auttavasti suomea, minä puhun portugalia aika sujuvasti. Suomi on tosiaan kielenä aika hankala, mielestäni juuri sen erilaisuuden takia.

    Piti vielä sanomani, että blogisi on todella helmi! Ja podcastille myös peukkua :). Matka Islantiin on haaveissa ja intohimoisena ratsastajana eivät postauksesi issikkavaelluksista yhtään helpota asiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samanlaisia havaintoja. Parasta (pahinta) on vitsien kääntäminen. Ulvoi just yksi päivä ihan täyttä kurkkua jollein suomalaiselle sketsille Youtubessa. Mutta eihän sitä vaan pystynyt mitenkään islanniksi tai englanniksi kääntämään.

      Ja kiitos kamalan paljon palautteesta!!! Superia kuulla kaikki tämä <3

      Poista
  5. Mun mies halusi oppia turkkia aikoinaan, mutta sanoinpa silloin typerästi, että ei hänen tarvi, kunhan vaan mä opin suomea (myönnän senkin, etten silloin jaksanut opettaa hänelle turkkia). Hän haluaisi rupatella kovasti mun vanhempien, sukulaisten ja tuttujen kanssa turkiksi, mutta eivät yksittäiset sanat pelkästään riitä siihen ja valitettavasti vanhempani eivät osa englantia. Ajattelimme, että jos hän menisi turkin kielen kurssille, kun onneksi se on alkanut työväenopistolla. Onko Islannissa muuten suomen kielen kurssi aikuisille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on välillä satunnaisia alkeiskursseja, mutta ne ovat usein sitä Hyvää päivää, saanko leipää -osastoa. Suomea opetettiin aikanaan yliopistossa, mutta rahoituksen puutteessa se lopetettiin. Harmitti kovasti.

      Poista

Mitä tuumaat?