Toisen lapsen syntymän jälkeen päätin, että olen nelikymppisenä paremmassa kunnossa kuin kolmekymppisenä , jos se vain minusta itsestä on ...

Kuinka kävi kunnonkohotusprojektin?

10.10.17 Satu Kommentteja: 4

Toisen lapsen syntymän jälkeen päätin, että olen nelikymppisenä paremmassa kunnossa kuin kolmekymppisenä, jos se vain minusta itsestä on kiinni - eli jos en sairastu tai satu jotain muuta ikävää, mihin en voi vaikuttaa. Sitä lupausta kohti on menty ja ihan kelpo tuloksin.

Crossfit on siitä kiitollinen laji, että omaa kehitystään on helppo seurata. Teen väkisinkin jotain oikein, kun voin käyttää harjoituksissa vähän enemmän painoja nyt kuin vuonna 2015, kun kello näyttää 400 metrin juoksun jälkeen pienempää lukemaan nyt kuin viime vuonna tähän aikaan. Kun pystyn juoksemaan kympin tuntiin ja puhumaan sen jälkeen kokonaisia lauseita. 

After-wod bliss.

On varmasti monta muutakin hauskaa urheilulajia, mutta minä ja tämä ollaan täydellinen match. Pidän siitä, että näen tehdyn työn tuloksen, oli kyse sitten kiloista, sekunneista tai toistojen määrästä. Harjoitukset ovat lyhyitä. Koska aikaa urheilulle on vähän, on verratonta että koko päivän urheiluun menee vain yksi tunti mutta tuntuu, että on hikoillut kaksi. En diggaa ryhmälajeista, mutta en tykkää myöskään yksin harjoittelusta. Tässä lajissa tehdään yksin mutta ryhmässä ja aina valmentajan valvovan silmän alla, eli palautetta saa, jos asento on viturallaan. 

Tänä syksynä olen saavuttanut muutaman itselleni asettaman tavoitteen. Pahoittelen, mutta tämä seuraava on melkoista crossfit-slangia.

- Squat clean & split jerk 45 kg
- Leuanvetoja (keinuen) 4 putkeen ilman kuminauhaa (tämä!!!)
- Punnerrussetit menevät nykyään suorin jaloin
- Squat snatch 30 kg (hiton vaikea liike minusta, joten olen tästä erityisen tyytyväinen!)
- Tuplanaruhyppyjä 20 hypyn setti ilman taukoja (välihypyillä tosin, mutta voitolta se tuntuu silti)
- Fight Gone Bad -tulos ylitti 200. Tuut-tuut!

En ole hirveän tiukaksi kuitenkaan ryhtynyt. Vaakaa en ole käyttänyt itseni enkä ruokani punnitsemiseen, enkä noudattanut orjallisesti mitään proteiiniruokavalioita. Juon treenien jälkeen yhden palautusjuoman ja joskus välipalaksi proteiinipatukoita. Muutoin syön aivan tavallista ruokaa lasagnesta nakkikastikkeeseen ja kasvispitsaan. Välillä syön vähän karkkia ja jäätelöä. 

Seuraavat tavoitteet? No haluaisin vielä tämän vuoden puolella nostaa vähän kyykky- ja maastavetolukemiani. Tulen luultavasti paukuttelemaan tänne blogin puolelle henkseleitä, kun tavoite on saavuttanut. Koittakaa kestää :-)

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa!!! Itsellä vielä odottelee se ensimmäinenkin (ilman keinuntaa) leuka mutta sieltä ne tulee ja nelikymppisiin on onneksi vielä 7vuotta aikaa. Itsellä on tavoitteena penkata oman painon verran, siihen on vielä reilu kymmenenen kiloa matkaa mutta saavutettavissa se on. Kunhan en nyt päätä alkaa norsuksi.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on aikaa :)
      Kivoja treenejä!!

      Poista
  2. Mä aloitin Crossfitin tänä syksynä sun innoittamana. Olen aika rupukunnossa oleva ylipainoinen kotiäiti, joka vihasi koululiikuntaa, etenkin kaikenmaailman leuanvetoja yms. Mutta Crossfit on ihanaa, siinähän saa tehdä kaikki omalla, hyvin matalalla tasolla, eikä kukaan naureskele!!!! Ohjaajat kannustavat vaan, kun pystyy roikkumaan tangosta jotenkuten hallitusti eikä kuin märkä pyykki. Jos olisi aikaa, treenaisin joka päivä :) eli kiitos inspiraatiosta, Satu!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis juuri tämä! Mä en vieläkään osaa seistä käsillä (3 vuotta kohta opetellut), enkä varmaan ikinä opikaan. Mutta ei se haittaa, koska kaikki liikkeet voi skaalata. Tosi upeaa kuulla, että nämä crossfit-juttuni ovat ispiroineet. Jea!!! Hyviä hetkiä tangolla myös jatkossa. :)

      Poista

Mitä tuumaat?