Kävimme siis viime kesänä telttailemassa koko perheen voimin. Sehän oli, jos muistatte, aika hirveää. Mutta tiedättekö mitä? Minä en kuit...

Teltalla perheen kanssa - kerran vielä jaksan yrittää

29.8.17 Satu Kommentteja: 19

Kävimme siis viime kesänä telttailemassa koko perheen voimin. Sehän oli, jos muistatte, aika hirveää. Mutta tiedättekö mitä? Minä en kuitenkaan kokemuksesta viisaantunut, vaan lähdin uudestaan. Jälleen kerran  painelin pohjoistuulessa näpit jäässä teltan kiinnikkeitä Islannin kovaan laavaperäiseen maastoon ja kiroilin. Mutta vain hiljaa mielessäni.



Joku saattaisi kysyä, että miksi ihmeessä. Ihmetyttää se itseänikin. Se kesän ensimmäinen telttailumatka ei kuitenkaan ollut kenenkään muun mielestä epäonnistunut kuin minun. Lapset halusivat kovasti lähteä. Esikoinen diggaa telttailusta ja kuopus nyt tulee joka paikkaan, minne isosiskokin menee ja missä on mahdollisuus syödä eväitä. Puolisossani on aidon eräjorman vikaa - hän oikeasti rentoutuu paremmin nukkuessaan viikon teltassa kuin hotellissa. (Onneksi hän ei kertonut tätä itsestään ensitapaamisella.)


Yritin siis olla kypsä ja ajatella tämän asian niin, että jos minun fiilikseni menee telttailun myötä vähemmän miinukselle kuin loppuporukan fiilis menee plussalle, kannattaa minun optimoida perheemme kokonaisilo. Eli siis niellä marmatus ja lähteä messiin. 

Olenhan aikuinen kuitenkin ja aika joustava tyyppi noin muuten. Nämä sparrauslauseet mielessäni lähdimme heinäkuun loppupuolella viikoksi telttailemaan. Tiivistettynä fiilikset menivät jokseenkin näin:

Parhautta:
  1. Maisemat. Suuntasimme Flateyn saaren kautta syrjäisille Länsivuonoille ja kävimme parissa vuononpohjukassa, joissa en ollut aikaisemmin käynyt. Kaunistahan siellä oli ihan joka paikassa.
  2. Paksu patja. Puoliso ja esikoinen olivat käyneet ulkoilutarvikeliikkeessä ostamassa äidille/vaimolle patjan, jotta "hän suostuu tulemaan telttailemaan kanssamme". Olisinpa nähnyt myyjän ilmeen! Kaupat tulivat; tyypit poistuivat myymälästä 20 cm paksuinen ilmalla täytettävä varapatja kainalossa. Siinä oli muuten törkeän hyvä nukkua!
  3. Aurinkoiset illat. Kolme päivää ja iltaa seitsemästä paistoi aurinko. Silloin ei edes illalla tarvinnut pukeutua toppatakkiin. Lapset leikkivät kaksistaan ulkona, puolisoni otti valokouvia ja minä sain istua retkituolilla lukemassa kirjaa ja juomassa kylmää Rieslingiä. Naes.
  4. Syöminen ulkona. En ehkä ole suurenmoinen telttailun ystävä, mutta rakastan kokata ja syödä ulkona. Primuksella ja pikakahvijauheella valmistettu aamukahvi olisi sisätiloissa karmeaa kuraa, mutta ulkona puisella penkillä istuessa se on makunystyröitä hierova nautinto.




Poskihampaiden kiristelyä:
  1. Sadesää. Neljä päivää seitsemästä satoi vettä. Neljä päivää kävimme uimassa, kävelimme ulkona kuravaatteissa ja istuimme teltassa kuivaamassa kuravaatteita. Että tuota.
  2. Sairastaminen lomalla on perseestä, mutta sairastaminen lomalla teltassa vie sairastamisen ihan uudelle levelille, vaikka kyseessä olisikin vain päivän kestävä 38 asteen kuume.
  3. Vaipanvaihto teltassa.
  4. Yhteiset nukkumistilat. Kuopuksen mentyä yhdeksältä nukkumaan koko lopun porukan piti hiipiä ympäriinsä ja varoa ettei kahisuta telttakangasta liikaa, että unta hakeva mörssäri ei havahtuisi hereille. Siinä sai laskea muutaman kerran kymmeneen.
  5. Pussipasta. Siinä kohtaa kun ei jaksa enää tiskata ulkotiloissa, sade estää grillaamisen ja ylipäätään kaiken ulkona kokkailun, ainoa vaihtoehdo tehdä ruokaa on keittää vettä ja sekoittaa se lisäaineenkeltaiseen carbonarakuivapastaan. Maistuu paperilautasilta nautittuna tarpeettoman pahalta.
  6. Viinin loppuminen. Olimme telttoinemme niin perähikiällä, että kylässä ei ollut omaa viinakauppaa. Join loman viimeiset kaksi päivää ruoan kanssa kaakaota ja vettä.


Lähtisinkö uudestaan näillä spekseillä? Jos kyse olisi vain minusta, niin en herran tähden lähtisi. Pysyisin kotona, ja nauttisin lämpimästä kylpyhuoneesta ja astianpesukoneesta. Kyse on kuitenkin koko perheestä, ja jostain ihme syystä - jota minä en vielä ole tajunnut - he kaikki muut diggaavat tällaisesta tavasta lomailla. Niinpä minä olen päättänyt ajatella tämän asian näin: voin tehdä lomamyönnytyksen yhden kerran vuodessa ja ahtaa itseni kolmen muun kanssa viiden neliön tilaan ilman, että teen siitä numeroa (paitsi täällä blogissa).


Vanhemman roolissa joutuu välillä tekemään kompromisseja omien mieltymystensä suhteen. Menköön tämä siis sisällöksi siihen sukkalaatikkoon.  

19 kommenttia:

  1. Näin avioeron partaalla olevana mietin että ehkä joitakin kertoja olisi omassakin elämässä ollut syytä toimia näin viisaasti ja olla vain ihan hiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tiedä onko tämä viisasta. Ehkä mä pohjustan tässä jotain suurta räjähdystä, joka sitten jollain telttaretkellä koittaa.. Mutta yritetään nyt kuitenkin. Jaksamista sinulle tuohon elämänvaiheeseen, ei varmasti oo helppoa.... <3

      Poista
  2. Luulin joskus, että aikuisena ei tarvitse enää tehdä vihaamiaan asioita. Lasten saaminen käänsi pakan. Asioita vain pitää tehdä lasten vuoksi ja lasten kanssa tai perheen vuoksi. Muuten muilla olisi elämä hankalampaa. Onneksi jotain asioita voi ulkoistaa kuten yläkouluikäisen fysiikan läksyissä minun ei tarvitse enää osata, kun puoliso tai vaikka appiukko osaa ne asiat opettaa paremmin.
    Telttailemaan minua ei kyllä saisi noin pitkäksi aikaa. Yksi yö olisi maksimi. Ja sekin mielellään tosi lähellä kotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tämä on ihan hullua. Mutta "ei sitä nyt yhden yön takia aleta pakkaamaan kamoja ja hankkimaan uusia patjoja". Noh, pointtinsa siinäkin toisaalta :D

      Poista
  3. Musta tuo kuulostaa i h a n a l t a ! Miksköhän en ole sitä kuitenkaan tehnyt? Laiskuuttani varmaan ja nihkeän puolison takia. Kaksin kyllä, mutta ei perheenä. Ehkä pitäis vaan ryhtyä. Luulen, että nukkuisin tosiaan paremmin kuin hotellissa - tai varmasti nukkuisin. Laura

    VastaaPoista
  4. Meidän perheen telttaretki taisi tältä kesältä jäädä koska ei osunut sopivia säitä sopiviin ajankohtiin. Jos ilmatieteenlaitos lupaa pelkkää vettä niin en todellakaan vie pesuettani metsään yöksi. Muuten siellä on oikein kivaa. Edellisen kerran jälkeen päätin että näillä ikövuosilla ei tarvitse enää nukkua gore-takki myttynä niskan alla Jan ostin ilmalla täytettävän retkityynyn. Saa sen ensi kesänäkin koeajettua.. mutta että viikko - huh. Mä ainakin tarvitsisin siirtymiä sen aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säällä on niin väliä. Tosin täällä meillä päin ei voi täysin luottaa sääennusteisiin, koska ne muuttuvat niin nopeasti.

      Poista
  5. Siis toi paksu patja! Viime kesänä olin yli puolivälin raskaana ja paksu patja oli mun ehtoni sille että suostuin perheen kanssa 4 viikonlopuksi telttailemaan. No, nukkuminen onnistui, mutta se jatkuva pissahätä ja mskuupussista ulos könyäminen.... Nyt vauvan kanssa kieltäydyin tämän kesän reissuista, ens kesänä sitten taas. Nautin metsässä olosta, mutta se pakkaaminen ja säätäminen vie musta mehut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se patja oli ihana! Melkein kuin olisi nukkunut hetekalla tai tavallista paksummalla vaahtomuovipatjalla jonkun lattialla. Ei tullut edes kylmä!

      Poista
  6. Mä olen kyllä ihan varma, että tuo telttailukin on parin vuoden päästä helpompaa, kun mörssäri vielä hieman kasvaa. Tosin sitten saattaa olla, että siitä tuleekin isän ja tyttöjen juttu ja äiti saa suosiolla jäädä kotiin. Joten hyvä, että pääsit nyt mukaan. :) Mä olen meillä tehnyt yhden telttaretken poikien kanssa kun olivat pieniä. Minä tekisin niitä vieläkin, mutta muu perhe ei. Joten pitänee alkaa harjoitella yksin vaeltamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaa pohdiskelin. Että sitten kun nuo kaksi menevät yhtä aikaa nukkumaan, leikkivät yhdessä ja tekevät omia juttujaan, myös telttailu helpottuu. Ja tuollainen isä&tyttäret-leirintäretki ois ihan todella mahtavaa. Voisi olla aika virkistävääkin jäädä itse kotiin, tai liittyä itse mukaan vasta ihan lopussa/alussa.

      Poista
  7. Mun mielestä kanssa se pakkaaminen ja varusteiden miettiminen mahdollisiin ääriolosuhteisiin on se rankin pala. Jos lisäks perillä odottaiskin puolijoukkueteltta, jossa mahtuisi myös hyvin liikkumaan ja seisomaan niin sekin lisäisi käyttömukavuutta. Olis vähän niin kuin telttaretkien Hilton :) Noin monta yötä kuulostaa ihan hurjalta, hatunnosto!
    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en onneksi joutunut pakkaamaan - se olisi ollut katastrofi, joten puoliso ja esikoinen hoiti sen puolen. Kävin mä viini- ja ruokakaupassa kuitenkin :)

      Poista
  8. Musta se jälkipyykki on kamalinta. Reissulta kuin reissulta tullessa. Ei vaan jaksaisi purkaa laukkuja.
    Mutta Satu, sait kyllä reissunne kuulostamaan silti aika houkuttelevalta :) Pieni kärsimys tuo parhaat jutut ;)
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jebulis, olihan siinä hetkensä. Ja KYLLÄ se pyykinpesu ja ruokalaatikoiden siivoaminen. Se nakki on pakko syödä heti, muuten olohuoneen lattialle jää epämääräinen kerros kamaa päiväkausiksi..

      Poista
  9. Oikea asenne! Ja onneksi on blogi, mihin voi tulla valittamaan :) Kaipa niitä myönnytyksiä vaaditaan perheessä kaikilta, äideiltäkin :)

    VastaaPoista
  10. Meidän perhe telttaili kesällä Islannissa ja koto-Suomessa. Lapset 4 ja 6. Meillä on sellainen autolla rahdattava 6-8hlö teltta jossa on kaksi makuutilaa ja kunnon välieteinen. Aivammahtavaa! Säät kyllä suosi meitä. Lokakuussa lähdetään pikkuteltalla ihan kahdestaan vaikka jälkikasvu varmaan nuriseekin kun ei pääse mukaan. Kesällä oli (idiootti)koiratkin mukana elämänsä ekaa kertaa. Ne änkesi öisin lasten kanssa samoihin pusseihin nukkumaan. Kaikki oli tyytyväisiä. Seuraavaksi aletaan panostaa retkiruuan laatuun.

    VastaaPoista
  11. Minusta on ihan hyvä tietää omat rajansa :D Itse vihaan telttailua, joten en sinne lähde voimaan huonosti ja myrkyttämään muidenkin mieltä. Vaikka sitä kuinka yrittää niin aina on liian kylmä tai kuuma, epämukava alusta jne jne. Asiaa ei auta kun se puoliso siinä vieressä nukkuu aivan kuin oltaisiin viiden tähden hotellissa untuvapatjalla, eikä itsellä tule uni silmään millään mm noiden edellämainittujen asioiden vuoksi. Niin yritä siinä sitten olla hyvällä tuulella seuraavana päivänä univajeisena ja päänsärkyisenä.

    Minunkin mies on islantilainen vaikka asutaankin muualla maailmalla. Islantilaisilla tuntuu olevan tuo ulkoilmaelämä verissä, mutta onneksi olen saanut miehenikin totutettua edes vähän luksukseen ;) Viimeksi Islannissa käydessä asuimme osan ajasta luonnon keskellä luksusmökissä, siinä sai parhaat puolet molemmista maailmoista. Minä viihdyn luonnossa ja Islanti on todella hieno paikka ulkona oleiluun, mutta yöni vietän silti sisätiloissa :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?