Lähdimme kesäkuun alussa telttailemaan - jos muistatte. Noooh, minä muistan kyllä, enkä tule ihan heti unohtamaan. Se reissu ei men...

Totuus perheen telttaretkestä

24.6.17 Satu Kommentteja: 15

Lähdimme kesäkuun alussa telttailemaan - jos muistatte. Noooh, minä muistan kyllä, enkä tule ihan heti unohtamaan.


Se reissu ei mennyt putkeen, vaikka sitä katsoisi miten monipuolisesta näkökulmasta tahansa. Mutkalle meni. Ensinnäkin jo heti ensimmäisenä päivänä oli kylmä kuin Helsingin helmikuussa. Kääntelin tuloiltana toppatakki päälläni lampaankyljyksiä matkagrillissä ja kirosin sitä, että unohdin kotiin suolan ja astiapyyhkeen. 

Ilma kylmeni iltaa kohden ja kaikki kävi hankammaksi: pukeminen, hampaidenpesu, iltapalan laittaminen. Kuopuksenkin kiukku kasvoi. Telttailun idea ei avautunut hänelle ihan ensi yrittämällä. 

Uudesta nukkumispaikasta hämmentynyt mörssäri heräsi kymmenennen kerran kellon ollessa jotain aamukolmen ja neljän välillä. Pärähdin itse kuiskaushuutamaan että pitäkää s**tana tunkkinne, minä menen autoon nukkumaan.

No en voinut mennä, koska siellä ei ollut tilaa vaan kaikki matkatavarat hujan hajan. Kun kuopus vihdoin sai unesta kiinni ja yhteiseen makuutilaan laskeutui rauha, minä itse en enää saanut unta, koska selkääni särki, koska minulla oli kylmä ja koska minulla oli hirveä pissahätä.


Pujottauduin vaelluskenkiin ja sukelsin kylmään ulkoilmaan. Ei ollut pimeä ulkovessa selvin päin olevan toimistotyöläisen paikka neljän aikaan aamuyöllä. Vessareissun jälkeen pillitin teltan eteisesä villapaitaan kääriytyneenä väsymyksen, turhautumisen ja lomapettymyksen kyyneleitä. Vannoin hiljaa mielessäni, että en enää ikinä lähde telttailemaan. En ainakaan täällä jääkaapissa. En ainakaan lasten kanssa enkä ilman tukevaa aikuisten koon matkasänkyä, jossa on hyvä patja. Perhetelttailua kyllä todellakin, kun vain h-kirjaimen vaihtaa s-kirjaimeen. 

No tuli aamu. Tuli lisää vettä. Vesisade jatkui tunteja. Myöhemmin iltapäivällä tuuli "onneksi" nousi 15 metriin sekunnissa, niin saatiin sateen tauottua kamat hetkessä kuiviksi. 

Pikkulusikat hävöksissä, hedari univajeesta ja hammasharja, joka tipahti aamuväsymyksessä vessanpönttöön. En tiedä itsekään miksi, mutta päätin jaksaa vielä toisenkin yön. Kun kerran tänne asti oli lähdettu ja kaikki kamat pakattu.

Sitä paitsi pakkohan tästä lomailusta on parempi olo jäädä, ajattelin.

Ja jäihän siitä, ainakin ihan pikkuriikkisen. Ilma lämpeni jo kymmeneen kesäiseen asteeseen ja seuraavalla leirintäalueella oli pöytä ja sen ympärillä pari puupenkkiä. Ruoanlaitto kävi helpommin kun ei tarvinnut sammakkoperspektiivistä pyllistellä. Pikkulusikatkin löytyivät ja yöunien pituus venähti jo jopa seitsemään tuntiin.

Reissun jälkeen olin silti väsyneempi kuin reissuun lähtiessä. Naamani oli turvoksissa, hiukset takussa ja teltassa leijaili hienhaju. Muu perhe vaikutti freesiltä ja jopa tyytyväiseltä. Ainoa kritiikinpoikanen koski äidin ja vaimon tunnelmaa, sitä olisi kuulemma voinut olla vähän paremmalla tuulella.


Tämä lapsiperhetelttailu on kyllä sellainen hc-harrastus, että niistä treeneistä palautuminen vaatii aikaa. Siksi onkin ehkä vähän kummallisen kuuloista, että huomenna me mennään taas. 

Auto odottaa pihassa täynnä tavaraa ja kylmälaukun jääpalikat ovat pakkasessa jäätymässä. Suuntaamme neljäksi yöksi kolmen tunnin ajomatkan päähän yhdelle ryoliittialueelle värikkäitä vuorenrinteitä ja kuumia lähteitä katsomaan.

Odotan matkaamme innolla! Sillä tällä kertaa vaadin ohjelmaan yhden parannuksen. Minun ei tarvitse nukkua teltassa, jos en halua. Olen kohta 40-vuotias. Voin ihan itse päättää. Niinpä vuokrasin leirintäalueelta simppelin mökin, ja minä aion ihan kaikkien ja etenkin oman hyvinvointini takia nukkua siellä. Sinne saa kuka tahansa muukin ryömiä teltasta vaikka keskellä yötä. Kaikki muut kyllä tosin vannoivat viihtyvänsä teltassa. Mörssärikin katseli eteisen nurkkaan kokoontaitettua matkasänkyään hyväksyvään malliin.

Perhelomailu on ihana asia. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki asiat on pakko tehdä koko reissun ajan yhtenä yksikkönä. Kannustan soveltamaan. Jos makuupaikasta, matkakohteesta tai matkustustavasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja kompromissit maistuvat kuivalta sahanpurulta, kannattaa kunkin tehdä niissä tärkeimmissä asioissa kuten itse haluaa. Sitten niissä vähemmän tärkeissä voi antaa periksi ja etsiä yhteisiä tapoja tehdä ja toteuttaa. 


Minulle nukkuminen ja hyvät yöunet ovat erittäin tärkeitä, haluan pitää niistä kiinni. Siksi minä haluan nukkua sisätiloissa. Mutta voin ihan hyvin vääntyä raikkaaseen ulkoilmaan aamukahvia juomaan ja lounasta laittamaan.

Ja kas, perheen yhteenlaskettu tyytyväisyys reissua kohtaan on taas pikkuisen korkeampi. Tai no, ei minun varmaan vielä kannata luvata. Raporttia seuraa sitten viikonlopun jälkeen...

15 kommenttia:

  1. Hahah kuulostaa niin meidän telttareissulta muutama vuosi sitten! Vieläkin toivun niistä traumoista, lapset sen sijaan ovat siitä asti kärttäneet uutta reissua kun oli niin kivaa... Silloin lapset olivat 3 ja 5, oltiin harjoiteltu teltassa nukkumista pari kertaa takapihalla, ja joka ainoa harjoitus oli mennyt päin helvettiä. Silti päätettiin lähteä kun kiinnosti niin kovasti. Yöllä en juuri nukkunut kun oli selkä kipeä ja kuopus ei saanut unta koska pelkäsi susia. Joista joku joskus vuosi aiemmin oli puhunut sivulauseessa... Kaikki ne kamat ja säädön määrä, vaikka olis vaan yhden yön, argh! Siltikin ajatus telttailusta kiinnostaa vieläkin, lapset on nyt 1, 5 ja 7. Ehkä sitä joskus vielä uskaltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuttuja fiiliksiä. Ja se mikä tässä hämmentää on, että auto on turkasen täynnä kamaa, vaikka oltaisiin vain yksi yö poissa. On se varmaan aika erilaista sitten kun lapset kasvavat. Täytyy vaan antaa miehen kärsivällisesti totuttaa lapset telttailuun - mä siirryn sinne samoihin tiloihin sitten muutaman vuoden kuluttua, haha.

      Poista
  2. Me telttaillaan lasten kanssa melko paljon. Ollaan miehen kanssa aikanaan oltu aktiivipartiolaisia ja lapset on vauvasta asti pyörineet mukana. Nykyisin 9, 11, 13 ja 15 vuotias harrastavat partiota itsekkin. Edelleen joka kesä tehdään joku telttailureissu, lapset tosin nukkuvat mieluiten riippukeinuissa. Mun vinkkini on se, että panosta makuualustaan. Hyvä ilmatäytteinen makuualusta maksaa maltaita, mutta on joka pennin arvoinen. Ja jos autolla menee, niin siihen päälle vielä toinen, ei liukasta materiaalia olevia ohuempi patja. Ja sit oma tyyny ja korvatulpat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta, että hyvä ilmapatja maksaa, mutta se lisää myös merkittävästi nukkumismukavuutta. Itse kävin juuri viettämässä 6 yötä Islannissa ja joka yö nukuin teltassa leirintäalueella. Hyvä ilmapatja, pieni ilmalla täytettävä tyyny ja sopivan lämmin makuupussi - nukuin kyllä hyvin! Kaikille tämä ei tietystikään sovi, eikä tarvitsekaan sopia, onneksi on myös mökkejä tarjolla.

      Poista
    2. Meillä oli käsittääkseni ihan hyvä ilmapatja (sellainen yli 5 cm paksu, menee ihan sairaan pieneen tilaan), sama patja jolla mies telttaili Grönlannissa pari viikkoa. Ehkä mulla vaan on tosi herkästi väsyvä selkä...

      Poista
  3. Arvaa mitä? On varmastikin niin, ettei teidän porukasta, koskaan, kukaan ikinä jää minkään asian, tilanteen edessä sormi suussa olettamaan, että joku muu tai edes kohtalo hoitaa ja ratkaisee eteen tulevan. Niin kummallista porukkaa tunnutte iloisesti olevan, että jos tilanne ja sää vaatii, voitte aivan hyvin yhteistuumin sulloutua kaikki vaikka mörssärin matkasänkyyn. Se nauratti eniten, kun mörssäri hämmentyi ylipäätään mistään eli telttailusta. Raikasta juhannus retkeilyä sinne vaan edelleen! Aina tulee hyvälle päälle blogistasi, tulee vaikka olisikin jo valmiiksi hyvällä päällä ;p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kommentti tämä! Mä ihan oikeasti mietin jo sinne lapsen matkasänkyyn menemistä, mutta tuli sitten järkiini kuitenkin. Siitä olsi varmaan pohja irronnut...

      Poista
  4. Minusta tuo ajatuksesi siitä, että sinä saat nukkua mökissä, on aivan loistava. Jokainen hoitaa lomailunsa haluamallaan tavalla. Minä olen tehnyt lasten kanssa yhden telttalomamatkan ja se oli kyllä mukava. Tosin pojat olivat kaikki kouluikäisiä ja meillä oli yhdessä kivaa. Mies ei mukaan lähtenyt, koska ei pidä telttailusta. Joten jokainen tyylillään. Innolla odotan raporttiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportti on tuloillaan, kuviakin on. Ja mökki oli upea - lölleröt patjat, mutta hyvin nukutti silti...

      Poista
  5. Se on nimenomaan niin, että paras reissu tulee, kun jokainen tekee sitä mistä itse tykkää JA välillä yhdessä jotakin. Suuntaan elokuussa puolison kanssa Norjaan, ukko saa könytä vuoren nokkaan ja hyppiä alas ja minä maastopyöräilen sillä aikaa. Illalla ja huonon kelin sattuessa kökötetään yhdessä asuntoautossa tai patikoidaan jalkaisin. Kaikki tekee samaan aikaan samaa asiaa -mentaliteetti ei vaan aina toimi ja kompromissi väärässä kohdassa vituttaa vietävästi. Ehdin vuodattaa useamman kiukkukyyneleen liian vaikeilla kiipeilreiteillä ennen kuin ryhdyimme valkkaamaan kiipeilymestat sen mukaan että sieltä löytyy helppoa näköalareittiä mulle ja tuskallisen vaikeaa ukolle. Kaikki ovat tätä nykyä tyytyväisiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis juuri näin! Jokaiselle omia juttuja että jokainen on tyytyväinen, ja sitten yhteistä tekemistä sopiva määrä myös, että ei kuitenkaan jää olo että on oltu kukin tahoillaan yksinään matkalla.

      Poista
  6. Ihana postaus! Lämmittää mieltä kuulla, että välillä saa myös kiukutella ja homma jatkuu. �� Toivoisin kovasti, että kirjoittaisit parisuhdeasioista. Olen itse siinä tilanteessa miehen, neljävuotiaan ja neljä kuukautta vanhan vauvan kanssa ettei parisuhteesta voida oikein enää puhua.. Raskaaksi tuleminen, raskaus ja synnytys on ollut kaikki vaikeaa ja vienyt paljon itsetuntoani ja voimiani. Rakkautta on suhteessamme, mutta parisuhteen läheisyyttä ei ole ollut vuoteen.. En tiedä korjaantuuko asia, miten, en tiedä osaanko ja jaksanko.. en tiedä onko tämä vain omaa kaipuutani, miehestä kiinni kuitenkin. Olisi mukavaa kuulla miten muilla, jotta saisin perspektiiviä. Ei tällaista muilla ole, mutta silti. Kiitos! /Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo aiheet on kyllä tosi tärkeitä, ja niistä tekisi mieli kirjoittaakin. Vähän hankalaa kuitenkin puhua parisuhteesta puhumatta puolisosta, ja häntä ei blogi"julkisuus" oikein samalla tavalla innosta kuin mitä se taas tähän omaan tekemiseeni ja blogityöhönkin kuuluu. Mutta vinkiksi, kannattaa kuunnella tämä podcast, siinä oli just ihan tajuttoman hyvää settiä näistä asioista. Ei lässytystä eikä liitelyä, vaan järkevää konkretiaa. Tykkäsin hurjasti: https://www.wecast.fi/ihanat-ipanat-podcast/ ja klikkaa jaksoa numero 6

      Poista

Mitä tuumaat?