Se on hyytävä ja monelle epämiellyttävän ajankohtainenkin kysymys, mutta se pitää silti uskaltaa kysyä. Kaupallinen yhteistyö: YTK...

Entä jos työt loppuvat?

15.6.17 Satu Kommentteja: 26


Se on hyytävä ja monelle epämiellyttävän ajankohtainenkin kysymys, mutta se pitää silti uskaltaa kysyä.

Kaupallinen yhteistyö: YTK ja Suomen Blogimedia

Kun minä hain opiskeluaikana osa-aikatöitä, kävin hetken aikaa erään työnvuokrausfirman kautta tekemässä keikkatoimistoduunia muutamissa eri firmoissa. Aika pian tajusin, että minun olisi paljon kannattavampaa laskuttaa näitä firmoja suoraan kuin tuottaa rahaa jonkun väliportaan taskuun.

Niinpä perustin toiminimen ja aloin tehdä kaikenlaisia viestintään liittyviä projekteja: yritysjulkaisuja, oikoluku-urakoita, lehtijuttuja, julkaisujen suunnittelua, käsikirjoitusten editointia ja yritysten mediasuhteita. Sitten vähän myöhemmin kokonaisia lehtiä, yritysviestintäprojekteja, kirjojen käsikirjoituksia, vähittäiskauppaa ja digimarkkinointia. Tällä yrittäjän polulla olen ollut kohta 15 vuotta – ja aina, joka ikinen vuosi, kuukausi ja viikko on riittänyt töitä. Yleensä enemmän kuin mitä olisin ehtinyt edes tehdä. Koska olin jo usean vuoden ajan ehtinyt vastata aika moneen tiedusteluun ”kiitos, mutta nyt en ehdi”, en osannut yhtään odottaa, että yhtäkkiä tapahtuisi hetkellinen hyytyminen.


Tänä talvena sukset sitten osuivat hiekkaan ja eteeni tömähti kuiva kausi. Kirjoitin aiheesta tänne blogiinikin, ja siitä postauksesta tuli yksi tämän vuoden luetuimpia. Hienoa! Koska työ, sen merkittävyys ja sen riittävyys on tärkeä miettimisen aihe kenelle tahansa.

Kevät meni ja tuli kesä - ja tilauskanta niin sanotusti palasi ennalleen. En ilmoittautunut keväällä työttömäksi vaan elin säästöillä ja käytin arkisin aikaa kaikkeen sellaiseen, mihin minulla ei ole muuten ollut tarpeeksi aikaa. Nyt taas elellään ja tehdään töitä entiseen malliin. En tiedä, kuinka kauan, mutta eipä tässä maailmassa mikään muukaan asia koskaan täysin varmaa ole.

Vaikka oma tämänhetkinen työtilanne näyttäisi todella hyvältä eikä mitään riskiä työpaikan menettämisestä tuntusi olevan – on vain yksi asia lopulta 100 %:n varma. Ja se on se, että työn jatkumista ei oikeasti koskaan voi varmaksi tietää.

Ei tarvita kuin yksi luonnonkatastrofi maapallon toisella puolella tai joku iso markkinahäiriö, joka laittaa liikkeelle vierivän lumipallon. Sen jälkeen yllättäviä asioita tapahtuu nopeastikin. Ennen kuin kiireinen asiantuntija ehtii lounastaan lopettaa, saattaa hän yhtäkkiä ollakin vailla työtä.



Kerronpa muutaman esimerkin, jotka kuvaavat hyvin työttömyyden yllättävyyttä.


Kun Islannissa purkautui Eyjafjallajökullin tulivuori keväällä 2010, tuhkalingon vaikutus levisi kansainvälisen kaupan kautta Afrikkaan ja Aasiaan asti. Esimerkiksi Kenian Isoon-Britanniaan suuntautunut kukkavientibisnes kärsi lentoliikenteen lamautumisen takia paljon. Moni kenialainen kukkafarmari meni konkurssiin ja moni tiloilla työskennellyt jäi työttömäksi.

2000-luvun alun pankkikriisissä monet pankkiirialan työntekijät, myös monet kaverini, täällä Islannissa ja meren takana Yhdysvalloissa saivat kenkää ilman varoitusaikaa, koska suuret ja perinteikkäät työnantajat kaatuivat muutamassa päivässä.

Juuri nyt on paljon työtä tarjolla IT-alalla esimerkiksi pilviarkkitehdeille sekä lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden osaajille. Vaan mikä on tilanne 5 vuoden kuluttua? Millaisia osaajia digitaalisen megatrendin murros silloin janoaa töihin? Kiinnostako vuonna 2025 enää ketään asioiden internet? En minä vaan tiedä. Tietääkö loppujen lopuksi kukaan? (Ei tiedä.)


Elämäänsä ei voi kuitenkaan elää jatkuvasti kytevä tuli takapuolen alla pahinta peläten. Siksi ihmisillä on tapana vakuuttaa tärkeitä asioita elämästään. Koti turvataan kotivakuutuksella, perheenjäsenten hyvinvointi turvataan matkan aikana matkavakuutuksella, älylaitteet tietoturvalla, kesämökeille hankitaan varashälyttimiä ja niin edelleen.

Mutta mitenpä on työttömyyden varalle?

Suomessa on tällä hetkellä satojatuhansia ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään työttömyyskassaan. Voisi olla paikallaan liittyä.

YTK eli Yleinen työttömyyskassa on Suomen suurin työttömyyskassa. Vakuutus työttömyyden varalle maksaa alle 10 euroa kuussa. Kuka tahansa töissä käyvä voi liittyä, alalla ei ole väliä. Yrittäjät – kuten minä – emme voi tähän kassaan liittyä, mutta kuka tahansa palkansaaja voi. (Yrittäjille on siis omat työttömyyskassansa.)


Jos sinä käyt töissä, mutta et kuulu työttömyyskassaan, mieti hetki, kannattaisiko liittyä. Tee edes yksi pieni laskutoimitus. Laske, paljonko maksat kuukaudessa koti-, matka-, henki-, auto- ja muista vakuutuksista.

Summa on mitä luultavimmin kymmentä euroa suurempi. Silloin työttömyyskassajäsenyys kannattaa jo ihan siksikin, että mahdollisen työttömyyden koittaessa selviää helpommin niistä muista omaa elämää ja omaisuutta turvaavista maksuista. Se että menettää työpaikan, on nimittäin jo tarpeeksi iso kolhu omaan arkeen. Jos sen lisäksi epävarmuus kasvaa muillakin elämän osa-alueilla, arki muuttuu nopeasti todella tukalaksi.

Pienimmilläänkin ansiosidonnainen päiväraha on joka tapauksessa isompi kuin peruspäiväraha.

Yleisen työttömyyskassan jäseneksi voit liittyä täällä, alle kympillä kuussa.

Kuvat: Uusimmalta työreissultani Pohjois-Islannista. Lupaan reissusta oman jutun ja lisää kuvia pian! Ensin venyttelen satulassa rasittuneet pakarat vetreiksi, että pystyn jälleen istumaan koneen ääressä...

26 kommenttia:

  1. Hei Satu! Kiitos hienosta blogista ja inspiraatiosta! Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että kannattaa AINA liittyä ensisijaisesti oman alan ammattiliittoon kuin pelkkään työttömyyskassaan jollainen YTK on. Ammattiliitto ajaa alansa ihmisten etuja, valvoo oikeuksia ja tarjoaa apua ongelmatilanteissa, kassa ei. Kaikilla aloilla ei toki ole toimivaa ammattiliittoa, ja se taitaa olla meillä nykypäivän itse itsensä työllistävillä pätkä- ja silpputyöläisillä usein ongelmanakin :) Tästä asiasta lukisin mielellään ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on ihan totta. Onneksi on useampia vaihtoehtoja, joista valita. Tärkeintä on että turvaa oman selustansa ja ylipäätään miettii sitä, miten se kannattaisi omalla kohdalla tehdä.

      Mä kuuluin Suomessa ensin jonkin aikaa Ekonomien liittoon, sitten Journalistiliittoon. Nykyään kun olen yrittäjä, ja jos asuisin Suomessa, liityisin yrittäjien kassaan.

      Poista
  2. Komppaan edellistä, lisäksi YTK ei edes ole kassana edullisin hinnoiltaan, vaan esim IAET on hinnoittelultaan edullisempi. YTK:n hintaesimerkit pitävät aina sisällään sen mitä muut maksavat liiton ja kassan palveluista vaikka he itse tarjoavat vain kassapalvelut. Liitto tarjoaa paljon monipuolisempia palveluita jäsenistölleen, myös työttömyystilanteessa. Esim. moni akavalainen liitto tarjoaa jäsenistölleen urapalveluita, joiden avulla työttömyys saadaan usein nopeasti katkaistua kun saadaan hiottua työnhakijan työnhaun dokumentit, oman osaamisen tunnistaminen tai vaikkapa asiantuntijan henkilöbrändi kohdalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Mutta esim tuo mainitsemasi iaet ei ole kassa kaikille (kaikilla ei ole korkeakoulututkintoa tai työskentele ylempänä toimihenkilönä), ytk sen sijaan on.

      Poista
  3. Komppaan edellisiä. Liittykää kaikki ehdottomasti oman alanne ammattiliittoon! Tarjoavat paljon palveluita ja erityisesti ongelmatilanteissa liiton juristista on hyötyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liitoista on tosiaankin paljon hyötyä. Kannattaa miettiä mikä itselle sopii ja mistä on itselle kaikkein kannattavinta. Se että ei "vakuuta" itseään mitenkään esim työttömyyden varalle on ikävän yleistä.

      Poista
  4. Minäkin komppaan edellisiä...ammattiliittoon kuuluva saa paljon enemmän palveluita samalla hinnalla. Ja työttömyyskassaan kuuluminen on halvempaa.

    Vielä tuosta mainitsemastasi työttömyyden yllättävyydestä. Se mikä minusta on merkillistä yhä edelleenkin on se, että työttömiä edelleen pidetään "luusereina" eli jonkinlaisena surkeita työntekijöinä, jotka omasta syystään ovat menettäneet työpaikkansa. Kuitenkin kun on niin, että tässä nykyajan työelämäbingossa ihan kuka tahansa voi löytää itsensä työttömän asemasta.

    Siitä kiitos, että toit esille myös tämän näkökannan että globaalit muutokset saattavat vaikuttaa yllättävällä tavalla työmarkkinoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkaa todella paljon ottaa aivoon kun joku vetää esiin sen luuserikortin. Se että itsellä ei ole töitä eli ei voi itse luoda omaa toimeentuloaan ja saada niitä työnteosta kumpuavia tarpeellisuudentunteita on jo tarpeeksi järsivää.



      Poista
  5. Kannattaa muistaa, että työttömyyskassa ja ammattiliitto ovat eri asioita ja kassaan voi liittyä vaikka ei liiton jäsen olisikaan. Siis minkä tahansa kassan jäseneksi.

    Itse kuulun liittoon ja kassaan (IAET) ja olen kokenut molemmat tarpeellisiksi. Omasta liitostani saan palveluja joiden katson olevan hintansa arvoisia ja he ajavat alani etua. Suosittelen siis minäkin miettimään myös liiton jäsenyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear, hear! Kannattaa tosiaankin analyyttisesti laskea mikä kombo on itselle kannattavin. Surkein tilanne heillä, jotka eivät kuulu mihinkään kassaan ja sitten työttömyys yllättää...

      Poista
  6. Mä olen eri mieltä edellisten kanssa. En ole nähnyt ammattiliitoista olevan mitään hyötyä lystin kalleuteen verrattuna ja liittojen ulostulot aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Ansiosidonnainen työttömyysturva riittää mulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää Katja, että näet asian näin. Toki moni liitto on profiloitunut melko jyrkillä ulostuloilla ja aina lausunnot eivät tunnu olevan tämän päivän työelämästä, mutta on ikävää, että se leimaa koko toimialaa. Itse työskentelen ammattiliiton urapalveluissa ja meidän tavoitteena on ainakin tarjota jäsenille mahdollisimman paljon vastinetta jäsenmaksun suuruudelle niin henkilökohtaisissa palveluissa kuin kollektiiviedunvalvonnassa.

      Esim. jo muutama työnhakukoulutus, henkilökohtainen urasuunnittelukeskustelu tai vaikkapa työsopimuksen tarkistuttaminen riittää kuittaamaan liittomaksun verrattuna yksityiseltä sektorilta ostettuihin palveluihin. Lisäksi meillä liitoissa on yleensä paras näppituntuma siihen mitä ammatillisella kentällä tapahtuu ja pystymme reagoimaan nopealla aikajänteellä tehostamalla toimintaamme esimerkiksi isojen YT-neuvottelujen yhteydessä räätälöidyllä palvelulla irtisanottaville.

      Henkilökohtaisten palvelujen lisäksi liitot keskittyvät myös kollektiivisen edunvalvontaan työllisyyspolitiikan saralla. Olemme seuranneet ja nostaneet esiin työllisyys- ja kasvupalveluhin liittyvään lainsäädäntöön liittyviä asioita. Ajamme työttömille laajempaa oikeutta oman osaamisensa päivittämiseen, koska päivitetty osaaminen käytännössä ainoa tapa, jolla asiantuntija varmistaa työuransa jatkumisen. Tämän lisäksi olemme nostaneet esiin nykylainsäädännön sekä nyt työn alla olevan lainsäädännön heikkoudet siitä, että ihmistä tarkastellaan yleensä joko opiskelijana, palkansaajana tai yrittäjänä vaikka yhä useampi tällä hetkellä on vähintää kahta yllämainituista.

      Toki itse katson toimialaa liittotoimijan silmälasien läpi, mutta en itse ainakaan tässä toiminnassa syytä häpeämiseen löydä.

      Poista
    2. Joo, ymmärrän hyvin että jos on töissä liitossa, on syytäkin allekirjoittaa missio. :) Mulle noista mainitsemistasi palveluista ei ole hyötyä, mutta se ei tarkoita että kellekään ei ole. Mä olen myös vähän allerginen sille ajattelulle että mua aina yritettäisiin työsuhteessa riistää tai lannistaa, se paikallinen sopiminen olisi tosi jees. :)

      Poista
    3. Paikallinen sopiminen on enemmän kuin jees myös meillä liitoissa ja kannustamme sekä koulutamme jäsenistöä neuvottelemaan myös työpaikka- ja henkilökohtaisesti mahdollisimman hyviä ehtoja. TES tai lakihan ei ole maksimi vaan se on se minimitaso, jota paremmin voi aina neuvottela ja monessa talossa näin onkin toimittu täysin naurettavien kiky-tuntien kohdalla. Parhaimmillaanhan se työpaikkojen yhteistoiminta on aitoa yhdessä kehittämistä eikä vain yt-lain 8. luvun mukaisia irtisanomia.

      Mutta tiedostan itsekin, että tässä on isoja kun kysytään asioita akavalaisilta tai vaikkapa SAK:laisilta liitoilta. Eri työntekijäryhmillä on kuitenkin aina erilaiset käsitykset siitä mikä on heille parasta edunvalvontaa ja työelämän muutos entistä vahvemmin ajaa siihen, että myös liittojen edunvalvonnan tulokulma tulee muuttumaan radikaalisti (tai sitten osa liitoista kuolee pois omaan mahdottomuuteensa jos pitävät katseen liiaksi peräpeilissä).

      ja siis missään nimessä en sano etteikö liittojen toimintaa saa kritisoidaa. Sitä saa ja pitää, koska moni ei sitä työelämän muutosta tunnista ja liittoja pitää haastaa tuottamaan jäsenistölleen relevantteja palveluita.

      Poista
    4. Minä pidän liiton jäsenyyttä myös yhdenlaisena vakuutena. Ideaalimaailmassa ei tietty työnantajat riistä ja sorra, mutku sitäkin vaan tapahtuu ja yllättävän paljon.

      Yksikin silmäänkusetusyritys, johon tarvii ammattiapua (juristia) maksaa äkkiä enemmän kuin useamman vuoden liiton maksut. Been there, done that.

      Myös työsopimusten luetuttaminen on ollut tarpeen. Ja työttömänä ne koulutukset ja uraillat.

      Minustakaan järjestelmä ei ole ideaali ja liitot ei toimi kuten haluaisin, mutta koen hyödyn itselleni riittäväksi.

      Poista
  7. En kiistä ammattiliittojen historiallisia saavutuksia, mutta tänä päivänä niiden toiminta on lähinnä änkyröintiä, menneiden aikojen perään huokailua ja liittojärjestöjen omien työntekijöiden etujen puolustamista. Työttömien etuja ei aja yksikään liitto. Se miten paljon maailma on muuttunut AY-kuplan ympärillä tuli konkreettisesti esiin jo kymmenen vuotta sitten ekonomiliiton mennessä lakkoon. Koska työskentelin insinöörivaltaisessa yrityksessä, niin 25 hengen osastolla olisin ollut ainoa lakkoon menijä. Yleissitovat ehdot ja palkankorotukset ilman yksittäisten yritysten tai toimialoihin tilanteen huomiointia ei soisi enää olevan tätä päivää.

    Pienen ihmisen paras puolustaja on edelleen pieni ihminen itse. Vaikka maailman ja työmarkkinoiden tarpeiden muuttumista ei voi ennustaa, niin paras tapa turvata oma työpaikka on tuntosarvet esillä kulkeminen ja itsensä kehittäminen sillä hetkellä ja vähän ennakoiden parhaalta vaikuttavaan suuntaan. Se voi tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista ja itsensä jatkuvaa haastamista. Se voi myös tarkoittaa kutsumusammatista luopumista ja ruton ja koleran välillä valitsemista. Satu on kirjoittanut unelmahommista ja se mikä tekee niistä kirjoittamisen arvoisen on se, että loppujen lopuksi harva meistä niihin pääsee. Ja vielä harvempi sellaisiin unelmahommiin, jossa on vieläpä kohtuullisen ennustettava tulevaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, insinöörivaltaisessa työyhteisössä ainoana ekonomina sinun kanssasi olisi kyllä insinöörienkin pitänyt mennä lakkoon, koska edunvalvontaanne hoitaa YTN, jossa sekä Insinööriliitto, Tekniikan akateemiset että Suomen Ekonomit ovat jäseninä ja tällöin myös työtaisteluun mennään aina sopimusaloittain kaikkien koulutusalojen voimin.

      Työehtosopimustoiminta ei myös mitenkään ole este paikalliselle sopimiselle. TES:jä paremmin saa sopia niin työpaikka- kuin henkilökohtaisesti.

      Siitä olet aivan oikeassa, että meistä jokaisella on velvollisuus seurata aikaa ja pitää huolta oman osaamisen ylläpitämisestä. Asiantuntijatehtävissä varsinkin se oma työmarkkinakelpoisuus on täysin sidottu siihen miten hyvää osaamista pystyt myymään. Useinhan puhutaan siitä, että tulevaisuudessa meillä ei niinkään en ole ole työntekijöitä ja työnantajia vaan osaamisen myyjiä ja osaamisen ostajia.

      Poista
    2. Kiitokset anonyymille multakin, hyvä kommentti!

      Poista
  8. Ai saakeli mutta täällä on hyvää pohdintaa nyt - kiitos
    Anu ja Katja ja muut. Toi mitä Anu sanoi lopussa on tosi hyvin tiivistetty - mun työelämä (toki tiedostaen että tämä mun tapa seilata toimeentulosavotassa ei ainakaan vielä ole se tavanomaisin tai kaikilla aloilla edes mahdollinen tapa) on aina ollut sitä että myyn osaamista ja ostan sitä osaamista mitä itse en osaa mutta tiedän mistä sitä saa. Tämä yhtäaikainen työnantajan ja toisaalta freelancetyöntekijän rooli on saanut näkemään aika monia tulokulmia työntekemiseen. Tästä aiheesta on tulossa vielä oma, toinen postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun näkemykseen varmasti vaikuttaa toi sama että mulla on tämä ihmeellinen urahybridi yrittäjänä ja palkollisena eli toimeentulo ei ole yhden kortin varassa. Mä yllätyin siitä, että näin moni pitää liittoja investoinnin arvoisina, kun mua suurimmaksi osaksi sylettää koko sektori.

      Poista
  9. Mun mielestä järjestelmä jossa ansiosidonnaista saa vain kuulumalla johonkin kassaan on tosi syvältä. Mielestäni koko järjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi että sen ansiosidonnaisen saisivat kaikki automaattisesti. Kenen pussista ne muuten maksetaan? Eiks ne ole nekin valtion kassasta?

    Itse kyllä kuulun sekä liittoon että työttömyyskassaan. Mä koen saavani liitosta hyvää apua a) cv:n ja työhakemuksen viilaamiseen, lakikysymyksiin (olen tainnut aina vähintään kerran vuodessa kysyä jotain) ja lisäksi tulee hyvät rahalliset edut vakuutuksista ja lehtitilauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voisikohan tämän koko systeemin järjestää jotenkin toisin ja tehokkaammin? Veikkaan, että voisi. Mutta onhan se jo nähty miten vaikeaa esim. niinkin yksinkertaista asiaa kuin vanhempainvapaajärjestelmää on uudistaa, kun etenkin miesvaltaiset liitot ovat olleet sitä kohtaan aika nuivia. Perustulosta en edes aloita :D

      Poista
  10. Mua kiinnostaisi kuulla Katjalta lisää mikä erityisesti sylettää ammattiliittojen ulostuloissa ? Mun mielestä kun asiat joihin ammattiliitot on nykyisin ottaneet kantaa on enimmäkseen yleishyödyllisen asioita kuten työttömän oikeus kouluttaa itseään työttömyysaikana jne.

    Toki oman jäsenistön etuja ajetaan TES neuvotteluiden yhteydessä, mutta olen itse ymmärtänyt niin että nämä palkka-asiat on vain yksi pieni osa ammattiliittojen toiminnasta.

    Niin ja tuosta kalleudesta... liittojen välillä on toki isoja eroja, mutta esim. Insinööriliiton jäsenmaksu on muistaakseni n. 350 e vuodessa ja tähän kuuluu jo työttömyyskassan maksu 105 e eli liiton osuudeksi jää n. 20 e/kk. Tämän jäsen maksun vastineeksi olen sitten saanut esim. niitä urapalveluita.

    Noista urapalveluista vielä... yhteiskunta kun niitä ei ainakaan kaikille pysty tarjoamaan, esim TE-palvelut ei pysty työttömyystilanteessa mitenkään auttamaan akateemista työtöntä. Hyvä silloin että ammattiliitoilla on ko. palvelua tarjolla.

    Ja vielä... Olen sen verran ollut mukana ay-toiminnassa 90-luvun laman aikana että tiedän, että jo silloin nimenomaan ammattiliitot puolustivat työttömiä ja pyrkivät keksimään keinoja työllistämiseen. Nuo urapalvelutkin on tainneet lähteä sieltä ay-liikkeestä alunperin liikkeelle. Ainakin Insinööri liitolla oli silloin muutaman muun liiton kanssa OTTY projekti jonka kautta moni akateeminen työtön on saanut töitä.

    VastaaPoista
  11. Hei! Luen parhaillaan Unelmahommissa-kirjaa! Sieltä luin, että joku voi ammatikseen lukea blogeja ja naistenlehtiä ja tehdä niistä mediaraportteja erilaisille yrityksille. Kuulostaa mahtavalta, mikähän tällaisen tyypin titteli voisi olla? Millaisille yrityksille? Itse olen 1,5 vuotta sitten valmistunut generalistihumanisti ja tässä on valmistumisen jälkeen ehtinyt tulla tutuksi niin työttömyys, hanttihommat kuin myös lopulta jokseenkin koulutusta vastaava aliurakointi etätietokoneyhteydellä (en ollut tällaisista edes tietoinen ennen valmistumista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile hakea viestintä- ja mediatoimistoihin töihin, muun muassa niissä tehdään tämänkin tyylisiä töitä. Yritykset ja muut organisaatiot haluavat tietää mitä heistä julkisesti puhutaan, ja mediaseuranta on yksi tapa tehdä tätä mediakentän skannausta.

      Poista

Mitä tuumaat?