Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee? Olen pohtinyt tätä kysymystä varmaan satoja kertoja kuluneen kevään aikana. On nimittäin ensim...

Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee?

10.4.17 Satu Kommentteja: 34

Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee? Olen pohtinyt tätä kysymystä varmaan satoja kertoja kuluneen kevään aikana. On nimittäin ensimmäinen kerta koko yrittäjäurani aikana, kun minulla ei ole tarpeeksi töitä.

Ja tämän myöntäminenhän ei ole synonyymi epäonnistumiselle. Siitä, että töitä ei ole tarpeeksi, ei puhuta läheskään niin usein kun siitä, että töitä on aivan liikaa ja on muuten ihan kamala kiire koko ajan. Ja juuri siksi päätin ottaa aiheen puheeksi. 


Puhutaanpa siis hetki alamäestä ja siitä, miten se lasketaan alas kaatumatta. Tai jos kaadutaan niin mielellään sillä tavalla, että ei tule kamalasti ruhjeita.

Olen ollut yrittäjä 2000-luvun ensimmäististä vuosistani asti, jolloin perustin ensimmäisen yritykseni. Se oli toiminimi nimeltä Räiskäle.

Sen jälkeen olen yrittänyt eri kokoonpanoissa monenlaisia viestintäalaan, kirjailijan työhön ja vaikuttajamarkkinointiin  liittyviä asioita. Olen maustanut keitosta vip-matkailupalveluilla, islanninhevosvaelluksilla ja designin myymisellä. Tehnyt sellaisia asioita, jotka kiinnostavat ja joissa tiedän olevani joko tosi hyvä. Tai sitten olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat siinä asiassaan tosi hyviä ja lyöttäytynyt heidän kanssaan samaan tiimiin tekemään hommia. 

Tämä kevät on ollut ensimmäistä kertaa 16 vuoteen työkuvioiden osalta haastava siksi että tekemistä ei ole ollut tarpeeksi. On ollut vähän nihkeää. Hetkittäin jopa ihan paskaa, jos suoraan sanotaan.


Pari vakiopalstaa, joita olen pyörittänyt jo useita vuosia, loppuivat vuodenvaihteeseen. Se oli todella hyvä, koska vaihtelua tarvitaan tai jutut alkavat toistaa itseään. Upea Unelmahommissa-kirjamme valmistui eikä seuraava kirjaprojekti startannut ihan heti. Islannin kruunu on vahvistunut ihan helvetisti, mikä on realisoinut valuuttakurssiriskiä huonompaan suuntaan. Täällä blogin puolella on ollut tosi hyvä meininki ja lukijamäärätkin ovat kasvaneet, mutta harmillista on ollut se, että yhteistöitä ei ole ollut pitkään aikaan. Se on hankaloittanut työajan antamista blogille. Vaikka teen tätä siksi että tykkään tästä, en silti voi tarinoida tänne näin usein, jos siitä ei tule yhtään tuloja.  

Ja kaikki nämä typerät umpisolmut samaan aikaan. Tässä tilanteessa jaksamista on jeesannut kolme asiaa.

1. Ajatus siitä, että muilla on joskus ihan sama tilanne. Jokaisessa yritystoiminnassa tulee joskus vastaan alamäkiä, se nyt vaan kuuluu asiaan. (Jos ei tule, yritys ei käytä läheskään kaikka potentiaaliaan mikä sillä on.) Oli yritys sitten kahden ihmisen viestintäyritys tai 50 ihmistä työllistävä IT-pulju, aina on olemassa riski että hommat eivät mene putkeen. Alamäki ei välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tilauksia. Alamäki voi olla sekin, että avainhenkilöstö lähtee, joku sairastuu, teknologia sakkaa tai maailmalla tapahtuu joku iso asia, joka lykkää maailmanpoliitiikkaan oloshdemuutokset liikkeelle yritykselle epämieluisaan suuntaan. Se tilanne pitää vaan kestää ja jos se kestää liian kauan, pitää toimintaa mukauttaa.

2. Pidä puskurirahasto. Lainaan tässä itseäni Unelmahommissa-kirjan viimeisiltä sivuilta: "Ennen kuin aloitat täysipäiväisenä unelmatyöyrittäjänä, yritä saada säästöön noin viisituhatta euroa. Vaikka sinulla olisi asiakkaat valmiina, aikaa työn aloittamisesta laskusta tulleeseen suoritukseen menee keskimäärin pari kuukautta. Rahapulassa kärvistely syö motivaatiota."

Lisäisin tuohon lainaukseen, että pidä se vararahasto aloittamisen jälkeenkin jos se vain mitenkään on mahdollista. On suoranaista luksusta, että  tilillä on joka tilanteessa sen verran massia, että saa hoidettua välttämättömät laskut ja itselleen palkan myös kuivina aikoina. Rahapulassa kärvistely toden totta syö motivaatiota entisestään. Tekemättömyys on erityisen tylsää tyhjätaskuna.


3. Tee sitä, mihin normaalisti ei ole aikaa. Jos töitä ei ole tarpeeksi, on erinomainen idea tehdä jotain muuta! Jotain sellaista, johon tavallisessa tilanteessa ei ole aikaa. Itsehän olen tänä keväänä treenannut kuin pieni eläin. Tulokset crossfitissä ovat nousseet, juoksukunto kasvanut ja puoliso katselee tämän tästä käsivarsiani ihaillen ja toteaa niiden olevan kohta paksummat kuin hänellä. Tavallisena arkena aikaa urheilulle on vaikea löytää. Nyt kun luppoaikaa on ollut vähän enemmän, olen käyttänyt siitä ison osan urheiluun. Ehkä paljastan ennen kesää sikspäkkini. (Ehkä en.)

Urheilua sijaistoimintona harrastavat muuten muutkin. Muistatteko, kun Stubbilla meni pääministerin hommissa heikosti, hänen fyysinen kuntonsa parani? Kun oma puolue vikuroi ja hallituskumppanit vittuilivat, oli ihan terveellinen vaihtoehto tehdä 50 kilometrin juoksulenkki.

Urheilun lisäksi olen pohjustanut tulevia töitä. Siis sellaisia, jotka eivät vielä tuota penniäkään, mutta joista aion tulevaisuudessa yrittää takoa rahaa. Ei niistä kaikista välttämättä koskaan täysin valmista tule, mutta jokaisesta varmasti jotakin ja ehkä yhdestä tai kahdesta jättipottikin. Uusille, hauduttelua vaativille jutuille on harvemmin aikaa silloin, kun dedikset painavat päälle ja on saatava valmiiksi laskutettavaa työtä. Mutta nyt olen ehtinyt ajatella ja rönsyillä. Tällä hetkellä minulla on  ajatustasolla, aloitus- ja keskivaiheessa menossa esimerkiksi seuraavanlaisia juttuja:

- Oma podcast. Well, of course.
- Eroottinen viihderomaani.  (En keksinyt yhtäkään syytä, why not.)
- Muutama asiaproosan alle luiskahtava kirja-aihio. Eivät liity seksiin, mutta muihin elämännautintoihin kyllä. 
- Verkkokauppa ja pari muuta idistä kauppiaskollegoideni kanssa.
- Osuuskunnan kanssa yhdessä rakentamaamme matkailumediaan Tripsteri.fi:hin liittyvät jutut.

kuva: Janita Autio

4. PING-BONUS! Huononakaan hetkenä älä laske hintoja. Älä laske hintoja etenkään silloin, jos olet aikaisemmin saanut kaupaksi saman homman sillä korkeammalla hinnalla. Vaihda mieluummin asiakasta, myymääsi tuotetta tai vaikka alaa. Alennusmyynti on osa vähittäiskauppojen vuosikalenteria ja bisneslogiikkaa, mutta se sopii huonosti esimerkiksi asiantuntijatyön, ajatustyön ja muunlaisten palvelujen myyntiin. Hintoja ei kannata polkea, koska ethän halua itsellesi halvan leimaa? Tai hintapolkijan mainetta oman alasi tekijöiden keskuudessa? Eikä varmaan oikein kiinnosta tehdä viime vuoteen verrattuna neljä kertaa enemmän töitä tienataksesi saman rahasumman?

kuva: Janita Autio
kuva: Janita Autio

Oman työn hinnoittelu on todella kiinnostava aihe, jota aion pöyhiä lisää. Vedän sisältömarkkinointitapahtuma PING Helsingissä 28.4. Q&A-session yhdessä bloggaaja Janicke Hansenin, matkailualan some-vaikuttaja Melvin Böcherin ja somevaikuttaja Joonas Linkolan kanssa. Näillä kaikilla on rutosti suuremmat sosiaalisen median verkostot kuin minulla, joten keskustelusta tulee varmasti todella mielenkiintoinen. Minua ainakin kiinnostaa tietää, kuinka paljon kuuluu pyytää yhdestä Instagram-kuvasta, jos omalla tilillä on lähemmäs puolisensataatuhatta seuraajaa.


Tämän Q&A:n jälkeen tiedät (ja minä tiedän) vähän enemmän siitä, miten paljon omasta some-työstä pitäisi pyytää, miksi ei kannata myydä alennuksella ja mistä kohtaa löytyy se oikea hintataso. Kesto 40 minuuttia ja kielenä englanti. Jos olet tulossa PING-festareille, ilmottaudu ihmeessä Q&A-settiini! Lupaan palata aiheeseen festarin jälkeen myös täällä blogissa. Adios! 

Mä lähden taas sinne salille. Ahhaahh.

34 kommenttia:

  1. Minua kiinnostaisi tietää millä pidät pääkoppasi kunnossa? Mihin nurkkaan saat tungettua ne itsesäälin tunteet ja ne häilähtelevät ajatukset ettei tästä tule mitään ja ettei minusta ole mihinkään? Vai pystytkö suhtautumaan asiaan täysin rationaalisesti?

    Itse olen palaamassa perhevapailta töihin joita minulla ei vielä ole. En ole yrittäjä, minulla on ns. kunniallinen ammatti johon nyt ainakin aluksi yritän työllistyä. Mutta voi helvetti sentään että se on helpommin sanottu kuin tehty.

    Rahatilanne ei ole akuutisti katastrofaalinen, eikä kotielämäkään vielä tunnu puulta, mutta tämä kelpaamattomuuden ja osaamattomuuden tunne syö minua ihan ennennäkemättömällä tavalla ja kuristaa kurkkua öin ja päivin. Eli mihin sinä tunget nämä fiilikset vai onko sinulla rautainen itsetunto joka kantaa hiljaisempienkin aikojen yli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo rautainen itsetunto :D Mua vituttaa välillä rankastikin se, kun tulee hylsyjä ja moni taho sanoo yhtä aikaa EI jollekin mun idealle, joka on musta ihan sairaan hyvä ja tiedän että toimisi. Mun puoliso kuuntelee aika paljon näitä mun avautumisia. Se jeesaa. Sekin jeesaaa kummasti, kun lähden yli tunnin juoksulenkille ja kuuntelen nappikuulokkeilla täysillä gangsta rappia. Terapiansa kullakin ;-)

      Tärkeimpänä asiana kuitenkin toi postauksessakin mainitsemani "pidä itses kiireisenä" eli että teen jotain sellaista työhöni liittyvää, mistä kukaan ei vielä ole valmis maksamaan mutta josta joskus tulee jotain. Kauheen pitkään tällaista tilannetta ei voi kuitenkaan pitää päällä, koska jossain kohtaa se puskurirahasto loppuu, jos tilauksia ei tipu lisää sisään. Jos tulisi eteen sellainen tilanne, lähtisin varmaan johonkin matkatoimistoon töihin vähäksi aikaa, niitä täällä Islannissa tällä hetkellä riittää.

      Yritän siis löytää konsteja pitää sen tarpeettomuuden tunteen poissa duunailemalla jotain muuta, jos laskutettavaa työtä ei ole. Loppupeleissä siinä tarpeettomuuden ja osaamattomuuden tunne on sitä, että ajattelee muiden kuvittelevan omasta toimiettomuudestaan jotain. Kun totuus on kuitenkin se, että ketään puolituttua tai tuntematonta ei loppujen lopuksi kiinnosta, ootko kiireinen vai et, meneekö ihan sikahyvin vai vähän heikommin. Pääasia on, että saa itsensä pidettyä tyytyväisenä ja ylläpidettyä sillä tavalla sitä omaa toiminnallisuutta ja skarppiuden tunnetta.

      Tulipa aika pitkä ja sekava vastaus, mutta toivottavasti tämä sisälsi edes yhden ymmärrettävän ajatuksen :)

      Poista
  2. Huh. Kylmäävän samankaltaisia ajatuksia täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän vois kliseisesti todeta että great minds think alike :)

      Poista
  3. Kyllä sulla aika hyvä itseluottamus on, minusta ri tuollaiseen työhön olisi. Itse olen opettaja, työkokemusta 8 vuotta. Vakityössäkin ehdin olemaan, mutta nyt kolmatta vuotta pätkäläisenä, kun asuinpaikkakunta vaihtui. Tällä kokemuksella luulisi jo saavan (monessa paikkaa saisikin) helposti töitä, mutta ei, kun kyseessä opettajia kouluttava yliopistokaupunki. Keväät on tosi rankkoja, kun pähkäilee riittääkö nykyisessä koulussa töitä vai ei. Hirveä spekulaatio jatkaako joku hoitovapaalle vai ei, meneekö joku koulutusvapaalle, mitä taitoja tällä kertaa vaaditaan vakivirkoihin. Näissä pätkähommissa otettava kaikkea kivaa ekstrahommaa (kerhot, oppilaskunta yms.), jotta on aktiivinen ja näyttäis oikein hyvältä työntekijältä. Sitten se vakkariporukka ei tee mitään ekstraa ja hyvä jos pakolliset....
    No tänä keväänä panikoin vain viikon, nyt ollaan vaan ja katsellaan ja oon tyytyväinen, jos saan jatkaa taas vuoden. Kun ei se spekulointi ja miettiminen tunnu tilannetta parantavan.
    Mutta ehkä tän kommentin pointti on se, että en kestäisi jatkuvaa epävarmuutta ja itsensä markkinointia. Itsetunto oli tosi alhaalla viime keväänä, kun tuntui ettei kelpaa yhtään minnekään, vaikka kokemusta ja pätevyyttä löytyy. Että jos koko ajan pitäisi sitä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, minä olen tuo eka anonyymi ja olen juurikin opettaja myös. Ja sehän tässä kaihertaakin että se hemmetin "ota minut töihin" show pitää käydä vuodesta toiseen. Se on henkisesti todella kuluttavaa. Itselläni on sama tilanne, opettajia kouluttava yliopistokaupunki joka ei kuitenkaan ole oma koulutuskaupunkini. Ironista kyllä, menestyin sen verran hyvin opinnoissani ja lyhyellä työurallani ennen lasta, että siellä minulle löytyisi varmasti töitä monen muun nenän edestä. Mutta täällä toisella puolen Suomea ammatillinen arvoni on näköjään pyöreä nolla.

      Että ymmärrän kyllä täysin.

      Poista
    2. Jäätävän tyly tilanne. Olen kyllä kuullut huonoja juttuja Suomen työllisyystilanteesta, mutta tämä kuulostaa kyllä ihan kamalalta. Miksi niitä opeviroja ei vakinaisteta?

      Poista
    3. Kouluja lakkautetaan eli opettajien työt vähenee. Ja sitten kun virka aukeaa, niin hakijoita 120. Ei vain riitä kaikille.

      Poista
    4. No just. Eli isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, mutta paikkojapa ei täytetäkään, vaan karsitaan ja suurennetaan. Tuolla menolla ei kyllä ole ihan hirveästi jäljellä Suomen hyvästä koulutussysteemistä joskus vuosikymmenen kuluttua...

      Opekoulutuksella pystyy kai hakemaan muitakin paikkoja? Tosin en tiedä miten jähmeetä Suomessa on tuollaisissa tilanteissa alalta toiselle siirtyminen, mutta mulla on esim. Briteissä ja Jenkeissä jonkun verran tuttuja opettajia, jotka siirtyivät yksityiselle uralle esimerkiksi valmennustehtäviin, yritysten HR-funktioihin ja koutsaukseen...

      Poista
  4. Toi Sadun mainitsema B-suunnitelma varmaan helpottaa kans, sitten ei ole sellainen olo että jos plan A ei toimi, koko maailma romahtaa. Mulla se on tällä hetkellä järkälemäinen kokemus matalapalkka-aloilta ja trukkikortti, jos vaikka oman alan työt loppuis (mikä ei Saksassa näytä todennäköiseltä).

    Yksi vinkki mikä mulla auttoi (ammatillisiin) itsetunto-ongelmiin on se, että erottaa markkinatilanteen henkilökohtaisista ominaisuuksista. Olen tradenomi, joten Suomessa omassa kotikaupungissa olisin varmaan työtön, Saksassa taas töitä löytyi keskinkertaisella paikallisen kielen taidolla. Ei se tarkoita, että mä Suomessa sen huonompi ihminen olen. Suomessa on tosin niin järkyttävää henkistä väkivaltaa se työttömien syyllistäminen että saa pitää tosissaan pään kylmänä, ettei syyllisty. Omille kesäalaisille joskus antanut neuvon että hyville tekijöillekään ei aina löydy töitä jos niitä ei ole, ei siitä kannata tehdä tulkintoja omasta ihmisarvosta suuntaan tai toiseen.

    Yksi on sitten sekin, että oiekassa depiksessä mulla ainakaan ei työnhaku vain onnistu. Itsellä on kaksisuuntaista heilahtelua, ja marraskuussa kun olisi teoreettisesti pitänyt hakea töitä jouduin toteamaan että ei onnistu, joudun elämään lainalla ja odottamaan kevättä ja auringonvaloa jolloin masennus loppuu ja jonkinlainen ylivaihde saattaa mennä päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tuo eron tekeminen on tärkeää. Siis se, että jos omaa viraa ei vakinaisteta tai saa vain niitä rasittavia pätkäduuneja, vika ei hyvin todennäköisesti ole itsessä vaan paskoissa käytännöissä. Tai jos yrittäjältä ei tilata, ei syy ole aina se että tyyppi ei osaa. Syynä voi olla sekin, että asiakkailla ei vaan ole just nyt ole rahaa ostaa, vaikka haluaisivatkin.

      Poista
  5. Luin juuri kirjasi - tykkäsin kovasti!
    Kiitos, että avaudut myös näistä puolista rehellisesti eli siitä, ettei unelmatyössäkään kaikki aina ole helppoa ja vaikeitakin aikoja tulee. Mutta niiden jälkeen paistaa usein taas aurinko. Olen samaa mieltä tuosta, että laakereille ei kannata jäädä lepäämään vaan pitää edesauttaa projekteja, jotka ehkä joskus tuovat myös leipää pöytään. Ja siinä sivussa vähän urheilla. Tsemppiä! Ennen kuin huomaatkaan, olet taas kaulaasi myöten työsuossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näin mäkin toivon :D
      Ja iso kiitos kiitoksista!!

      Poista
  6. Ja tämä rouva on nyt vain entistä tyytyväisempi, että älysin heti PING-paikkojen avauduttua varata oman sessioni juuri sinun vetämääsi settiin. Antaahan viimeisten maija ja matti myöhäisten taistella paikoista vain... jos niitä on edes enää jäljellä :). Pingissä kuullaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kivaa! Siellä tavataan :-)

      Poista
  7. Olet kyllä niin mahtava, kun kirjoitat tällaisesta(kin) aiheesta suoraan. Olet niin oikeassa, että tästä ei juuri puhuta, vaikka veikkaan että kuivat kaudet koskettaa suurinta osaa freelancereista ja yrittäjistä. Itsellekin se on tuttua kauraa. Aina on kuitenkin noustu, vaikka kyllä ne vaikeat ajat kieltämättä syö itsetuntoa. Toisaalta on hirmu tylsää, että mielialat on niin riippuvaisia työtilanteesta. Pitäisi pystyä tilanne jotenkin paremmin ulkopuolelta ja rationaalisesti eikä ottaa jokaista hylsyä henkilökohtainsena takaiskuna, ja tätä harjoittelen jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta, ihanaa että tästäkin puheenaiheesta digataan eikä sitä koeta liian negatiivisena. Koska tämmöistähän tää elämä just on, ylös- ja alaspäin ja välillä on puuduttavan tasaista. Eikä sellainen kiiltokuvameininki, jossa kerrotaan jutuista vain ne parhaimmat puolet, oikein oo mun juttu. En vaan osaa :D

      Poista
  8. 2. Pidä puskurirahasto. Puskurirahastoa kannattaa olla vähintään 20 000€ tai mielummin enemmän, koska yrittäjänä apua et saa mistään jos homma menee pieleen. Vaikka et olisi yrittäjä, kannattaa olla kunnon puskuri esimerkiksi laittoman irtisanomisen varalta sille ajalle, kunnes oikeudenkäynnit on puitu, nimittäin siinäkään tilanteessa ei paljoa naurata jos ja kun homma venyy.

    3. Tee sitä, mihin normaalisti ei ole aikaa. Kehitä ammatillisia taitojasi ja pidä yllä ammatillinen iskukyky terävimmässä kunnossa, toki jumppakin on ihan hyväksi jaksamisen kannalta. Tunnetusti ainakin pienyrittäjän lomat on utopiaa, joten jumppailu voi olla myös lomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtaan 2 liittyen: kannattaa ottaa vakuutus, joka kattaa oikeudenkäyntikuluja. Ettei puskurirahasto mene siihen.

      Ja kohtaan 3 nyökkäilyä, just näin!

      Poista
    2. Kotivakuutuksessa on pääsääntöisesti oikeusturvavakuutus. Se korvaa kuluja n. 10 000 €:oon asti. On aika karkkirahaa jos oikeasti aletaan käräjöidä. En tiedä sitten että mitä joku erillinen vakuutus oikeudenkäyntikuluihin liittyen maksaisi. Eikö liitot ole tollasissa 'laiton irtisanominen' caseissa apuna?

      Poista
    3. Mun vakuutuksessa toi oikeusturvaosuus on korkeampi. Plus mulla on yrityksellä myös vastaava vakuutus. Mutta näitä vakuutuskohtaisiakin eroja tietysti on...

      Ehdottomasti liitot jeesaa jos on siis työntekijänä ja kuuluu liittoon. Mä kuuluin aikanaan Sefeen (Ekonomiliittoon) mutta siirryttäni yrittäjäksi ja muutettuani ulkomaille, erosin liitosta kun en pystynyt enää hyödyntämään niitä etuja.

      Poista
    4. Kyllä, puskurirahastoa tarvitsevat kaikki!
      Irtisanomisen ei tarvitse olla edes laiton - monilla pörssiyrityksillä on tapana siivota kolmen vuoden välein kymmenen prosenttia väestä pihalle. Tuotannollis-taloudellisin syin eli tuloskunnon parantamiseksi, vaikka firma ei ole mitenkään kuilun partaalla.

      Itseeni pullonpyöritys osui pari vuotta ennen eläkeikää. Pidennä siinä sitten työuraa! Puskuria tarvittiin muun muassa silloin, kun yhtäkkiä kassan maksut hyytyivät kuukausiksi organisaatiomuutosten takia.

      Poista
  9. Mielettömän hyvä kirjoitus taas, Satu. Se on jännä, miten tuo ensimmäinen kohta toimiikin niin hyvin itsetunnon kohottajana. "Kyllä muillekin niitä hiljaisia hetkiä kohdalle osuu" -ajatus tsemppaa uskomattoman paljon. Ja tähän perään vielä kaikki mahdolliset kliseet, kuten "se, mikä ei tapa, vahvistaa" ja "asioilla on tapana järjestyä", niin johan taas on uutta uskoa mieli täynnä! :D PINGissä nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Pingissä nähdään. Hauskaa!!

      Poista
  10. Mulla ois sulle lisäliikeidea (ehkä tosin olet jo keksinyt sen itsekin). Täällä moni varmaan on intoutunut blogisi johdosta matkailemaan Islantiin. Oletko ajatellut, että voisit toimia yksityishenkilöille matkaoppaana? Mä olen :D Ehkä sitten joskus, jos sinne asti pääsen ;)
    Tsemppiä hiljaiseloon (usein se lopulta kääntyy työkiireiksi) ja nauti!
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ostaisin kans Satulta matkaopastuksen! Sitten kun joskus Islantiin pääsen :)

      Poista
    2. Juu! :)
      Teen vip-opastuksia (eli pienille, yksittäisille ryhmille tai yksityishenkilöille), mulla on tämä firma siinä hommassa: www.meetandgreet.is

      Poista
  11. Kiitos jälleen kerran rehellisestä ja koskettavasta kirjoituksesta!

    Tälläinen pessimisti jännää suvantovaihetta tavallaan silloinkin, kun töitä on enemmän kuin ehtii tekemään. Että onko mulla esim. elokuussa yhtään töitä (etenkään kun en ole ehtinyt markkinoimaan yhtään).

    Itsekin kun myyn omaa osaamistani niin kyllä se on vähän kolauttanut, kun joku asiakas on vaihtanut toiseen tekijään/mainostoimistoon. Mutta sitten olen todennut, että pääsen käyttämään taitojani ehkä johonkin parempaan proggikseen.

    Janne Jääskeläinen on sanoittanut yrittäjyyttä ja siihen liippaavaa mun mieleisellä tyylillä: https://www.jannejaaskelainen.fi/

    Jos ei tarviis rahaa miettiä niin pikku suvanto olis kyllä hyvä, että pääsis toteuttaa kaikkia ideoita joita päässä pyörii! Niin ja urheilemaan :)

    Eiköhän sullakin kohta taas kassakone laula korkealta, kun oot niin idearikas multitalentti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos upeista sanoista ja tsempeistä, Laura <3
      Mulla on vahva fiilis siitä, että tämä on vaan suvantovaihe, joka menee ohi. Nautin tästä nyt, kun on kerrankin aikaa lukea kirjoja ja urheilla ja oikeasti keskittyä miettimään tulevaa.

      Poista
  12. Okei... kolmas kerta toden sanoo... En näköjään onnistu edes tässä kommentoinnissa. Takkuaa ihan niinkuin kaikki muukin, työelämä pääsääntöisesti.
    Ihanan mieltä lämmittävää tekstiä sinulta taas. Jos nyt se voi olla mieltä ylentävää, että toisella on työt vähissä. Sitä en tietenkään tarkoittanut. Itsellä saman sorttinen tilanne, vain sillä erolla, että itse myyn tavaraa, en omaa osaamistani. Asiakkaat vaan puuttuu. Ja oi ja voi kun olisikin joskus ollut viisas ja hankkinut tuon puskurirahaston. Pahaa pelkään tosin, että se olisi jo moneen kertaan imetty kuiviin.

    Tarkoitus lukea tuo sinun uusin kirjasi ja ammentaa sieltä lisää voimaa...
    Kun omaisinkin tuon sinun energiasi ja talenttisi. Ehkä meissä kaikissa piilee jossain syvällä se juttu, missä on ihan pirun hyvä. Paras. The best. Tuntuu toistaiseksi allekirjoittaneella olevan haudattuna umpisyvälle. Pitää jatkaa kaivamista.

    Ai niin, oli unohtua. Luin viime syksynä kirjasi "Islantilainen voittaa aina" ja piti heti laittaa sinulle viestiä. Kirja sykähdytti erikoisella tavalla. Ja minusta tuntui niin mukavan hassulta, että sinä myyt designia minun synnyinmaassani ja minä sinun :) Yksi salaisista haaveistani onkin joskus palata...
    Kveðjur <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla että meillä on tällaiset vaihtoroolit, ihan mahtavaa :)
      Siinä Unelmahommissa-kirjassa on muuten lisää juttua tuosta designin myynnistä ja ylipäätään kivijalkabusineksesta.

      Toi kommentoiti muuten välillä tökkii ihan meistä riippumattomista syistä, ei huolta siis. Jos netti pygii ja tässä mun uudessa teemassakin on ollut vähän viilaamisen varaa.

      Poista
  13. Kiitos tästä kirjoituksesta ja rehellisyydestä. Näitä blogeja lukiessa kun usein tulee sellainen fiilis, että kyse on superihmisistä, joille kaikki onnistuu.

    Samanlaisia fiiliksiä on itselläkin, vaikka en yrittäjä olekaan. Töitä hakiessa kun nykyään täytyy olla yrittäjämäisellä asenteella liikkeellä.

    Itsellä on ollut ongelmia työmarkkinoilla jo vuosia... 2008 maailmantalouden dyykkauksen jälkeen töitä on ollut enemmän tai vähemmän vaikea löytää. Sekä minulla että puolisolla. Puoliso oli jossain vaiheessa lähes kolme vuotta työttömänä, voitte kuvitella, miten paljon henkisiä voimavaroja se meiltä molemmilta vei...


    Sen positiivisen spiritin ylläpitäminen on todella vaikeaa kun tilanne jatkuu vuosia, olen kuitenkin kovasti yrittänyt. Olen mm. viimeisen puolentoista vuoden aikana opiskellut uuden ammatin/tutkinnon ja toivon sen tuovan uusia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Nyt seuraavana hommana heti viimeisten opiskelujuttujen jälkeen on miettiä tosissaan, mikä se unelmahomma voisi olla ja mistä lähden niitä uusia töitä tosissani hakemaan.

    Vielä tuosta taloudellisesta puolesta... meilläkin oli puskureita, mutta kun tilanne on jatkunut näin kauan eli lähes kymmenen vuotta on ne jo aikoja sitten kulutettu loppuun ja lisää lainaakin on ollut pakko ottaa. Perheen kun on pakko syödä ja asua.

    Käsittämätöntä Suomessa on jatkuva työttömien ja työnhakijoiden "piiskaaminen" julkisuudessa. kyse kun tuntuu olevan vain näiden ihmisten omasta aktiivisuudesta että löytäisivät töitä... varmaan näin joidenkin kohdalla on, mutta valtaosa porukoista haluaa oikeasti elättää itsensä työnteolla.

    VastaaPoista
  14. Kyllähän se day trading on se juttu! Varsinkin, kun asut Islannissa. Puskurirahastot vaan huutamaan ;)

    VastaaPoista
  15. Pingissä nähdään! Oon tulossa kuuntelemaan juuri tuota teidän Q&A-sessiota. :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?