Eilen kaikki oli jotenkin täydellistä. Esikoinen leikki kavereidensa kanssa ulkona koulun jälkeen. Kuopus oli anopin kanssa kotieläintarha...

Suomalaisislantilaiset lapset rannalla

23.5.17 Satu Kommentteja: 15

Eilen kaikki oli jotenkin täydellistä. Esikoinen leikki kavereidensa kanssa ulkona koulun jälkeen. Kuopus oli anopin kanssa kotieläintarhassa. Minulla oli aikaa viimeistellä yksi työasia ja tehdä ruoka ilman kiirettä. Monen tunnin ajan tuntui siltä, että tilanne on hallinnassa.  Kukaan ei ole myöhässä mistään, kukaan ei odota meitä missään. Ollaan ihan tässä näin vaan ja kaikki on kohdallaan.




Kun lapset kotiutuivat ja olimme saaneet syötyä, muuten koko päivän pilveettömältä taivaalta paistanut aurinko meni hetkeksi ohuen harson taakse.  Vaaleansininen iltavalo paistoi kauniisti ikkunoista sisään ja joka puolella oli jotenkin rauhallista. Pienen pieni tihkusade värjäsi kadut harmaista tummanharmaiksi ja ulkona tuuli navakasti, mutta lämpimästi, mikä on Islannissa harvinaista. 



Päätimme käydä yhdessä pienellä iltakävelyllä. Kodistamme ei ole näkymää merelle, mutta meri on niin lähellä että roiskeet näkyvät välillä ikkunoissa asti. Altantin näkee, kun kävelee muutaman kymmenen metriä kotitaloltamme vasemmalle tai oikealle. Päätimme mennä sinne vasemmalle, eli viikinkialusmuistomerkille. Lasten mielestä sen rakenteissa on kiva roikkua ja kiipeillä. 

Vartin mittaisen kävelymatkan ajan kuopus piti puupalikkaa korvallaan ja leikki soittavansa isälleen, joka on Grönlannissa työmatkalla vielä torstai-iltaan asti. 

Halló pabbi, hallóóóóó...

Koska satoi vähän, liikkeellä ei juuri ollut muita. Saimme koko merenrannan ja muistomerkin - sen nimi on muuten auringon matka, sólfar - itsellemme. Viikinkialusta esittävä patsas kuvastaa veistäjän mukaan toivoa, edistystä, meille vielä tuntemattomia alueita ja vapautta. Se pystytettiin tänne meren rantaan  vuonna 1990 juhlistamaan 200-vuotiasta Reykjavíkin kaupunkia.



Olen korviani myöten pihkassa suomalaisen Myssyfarmin villapipoihin. Käytän niitä vuoden ympäri, Islannissa kun täytyy vetää pipo päähän joskus myös keskellä kesää. Tutustuin näihin Pöytyällä käsinneulottuihin pipoihin, kun yritimme myydä niitä täällä Reykjavíkissa design-myymälässämme. Mutta siinä kävi vähän niin kuin arvasimmekin: eivät islantilaiset osta Suomessa neulottuja villapipoja, koska täällä jokatoisen isovanhempi, täti tai muu sukulainen neuloo villavaatteita islanninlampaan villasta. Lapaset, sukat, myssyt ja villapaidat ovat joululahjoista suosituimpia. Vaikka näistä ei tullut täällä myyntihittiä, sain jotain parempaa: itselleni täydellisesti istuvan pipon. (Nämä kuvan pipot Myssyfarmi antoi meille lahjaksi.) 

Tuulelta ja sateelta suojaavat lasten sadetakit ja esikoisen pusakka ovat 66Northin, Islannin perinteisimmän ulkoiluvaatemerkin myymälästä. Kirkkaat värit ja hauska design ovat näiden vaatteiden juju, mutta laadultaan nämä eivät vedä veroja kunnon teknisille vaatteille - vaikka hinta on ihan sama. Ostan harvoin 66Northin vaatteita täysihintaisina. Sen sijaan käyn aina silloin tällöin etsimässä löytöjä firman varastomyymälästä Reykajvíkin keskustan ulkopuolella Faxafenissä - se kun sijaitsee kätevästi crossfit-treenisalini naapurissa. (Suosittelen muitakin käymään siellä; merkin vaatteet ovat varastomyymälässä 20–60 %:n alennuksella). Itselleni olen hankkinut sieltä mm. tämän talvitakin.



Siellä pienessä tihkusateessa, oudon lämpimässä tuulessa ja kauniisti laskeutuvassa valossa oli jotain niin hetkeen sidottua ja todellista. Lapset leikkivät keskenään, istuivat käsikkäin, juoksivat välillä ympäriinsä ja bongailivat merilintuja.

Vapautta, toivoa ja edistystä. Mulla alkaa jo vähitellen olla sellainen olo, että nämä satunnaiset viikot yksin lasten kanssa alkavat sujua. 

15 kommenttia:

  1. Kuvat ja teksti puhuvat samaa kieltä. Aivan ihania otoksia, jotenkin on kaikki kohdallaan! Hyvä sinä ja te! :) PS. Pipoista puheen ollen, luulisi, että Suomessa on ihan sama juttu markkinaraon kanssa? Onko täällä markkinarakoa käsinneulotuille myssyille? Ainakaan näin neulebuumin aikoihin. Sillä suoraan sanottuka tuollaisen pipon paksusta langasta neuloo yhdessä illassa. Aidosti siis ihmettelen, en arvostele. Ihan hieno juttu, jos neulomalla elää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa neuloa niin en oikein osaa sanoa kuinka kovatöisiä nämä on ja miten paljon esim. mallin suunnittelu vie aikaa. Näissä Myssyfarmin pipoissa on kyllä tosi hyvä malli - ekaa kertaa pipo joka istuu ja imartelee pääni mallia. Plus hyvä brändi pakkausta myöten ja tosi kauniit värit.

      Mä silti luulen että iso menestys tulee kuitenkin kv-markkinoilta; skandinaavisuus, luomumatsku ja suomalainen luonto ja käsityö on aika kovia juttuja, joille on nyt kysyntää.

      Poista
    2. Olen muuten pohtinut ihan samaa noista myssyistä kun niitä on näkynyt jo vuosia blogeissa. Tässä on kyllä kaiketikin lähdetty rakentamaan brändiä vähän ammattimaisemmin kuin Suomessa yleensä. Onko lapsilla muuten aikuisten pipot kun ne jää noin pitkiksi hiipoiksi?

      Poista
    3. Juu, no, käsityöihminen pystyy päättelemään ohjeen parilla vilkaisulla eli sinänsä mallissa ei ole kovasti suunnittelua. Silti simppelistä piposta rakennettu hieno brändi. Kiva, kun puree perussuomituote maailmalla, mikseipä :)

      Poista
    4. Pilami, lasten koot on erikseen. Näitä on monia malleja, meillä on ollut näitä "hiipallisia", tykästyin itse niihin eniten. Sitten on enemmän päätä myötäileviä malleja, tupsuttomia jne.

      Poista
    5. Jep, naulankantaan anonyymi! Se on just niin siistiä tässä, että kotimaisella käsityöllä nopeasti valmistettavissa oleva simppeli tuote on osattu tehdä brändiltään tällaiseksi. (Tai no mä en osaisi tällaista tehdä, mutta paksu lanka ja melko yksinkertainen väritys tekee varmasti ammattilaiselle tästä nopean valmistaa)

      Poista
  2. Tulipa nyt kova ikävä Islantiin, jossa olen kerran käynyt.

    VastaaPoista
  3. Kuulosti kivalta! Täydellisiä päiviä tarvii kyllä, niin jaksaa sitten taas niitä epätäydellisiä. Itse vielä odotan sitä aikaa, että miehen työreissut lakkaa ahdistamasta, mutta ehkä se vielä tulee. (Lapset 2 ja 4v.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se aika vielä tulee... Nyt kun kuopus on jo melkein 2 v, tämä alkaa sujua, etenkin kun esikoinen on "jo" 7 v, niin hänestä on niin paljon apua ihan kaikessa. Mutta silti kyllä oikein innolla odotan, että kohta se työmatkalainen palaa kotiin :)

      Poista
  4. Kuulosti niin rauhalliselta ja mukavalta teidän päivänne ja iltanne. Kuopus alkaa olla jo riittävän iso tuohon yksin lasten kanssa olemiseen. Se on heti niin erilaista, kun lapset osaavat jotain jo itse ja pärjäävät hetken jopa keskenään leikkien. Nuo pipot ja takit ovat tosi kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Olin itsekin tosi fiiliksissä tuosta pipo&takki-mätsistä. Kaiken lisäksi vielä ihanan suomalaisislantilaista.

      Nämä toisen poissaolot olivat aika hankalia vielä viime vuonna, nyt on jo vähän eri meno. Tuntuu, että selviän - ja hetkittäin jopa on tosi kivaa, vaikkakin kova säätö tietysti koko ajan päällä, mutta jotenkin siihenkin on jo tottunut...

      Poista
  5. Iii! Kuopus näyttää ihan Pikku Myyltä! Minäkin haluan tuollaisen takin, käviskö se parikymppiselle?
    Onko Islannilla ja Grönlannilla muuten paljon yhteistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis! Noita sadetakkeja oli vain lasten kokoluokassa (tarksistin asian, koska olisin itsekin halunnut). Tosin samantyylisiä pitkiä sadetakkeja löytyy kyllä aikuisillekin - ne eivät ainakaan vielä tosin olleet alennusmyynnin puolella. Jos kiinnostaa enemmän, niin kurkkaappa tarkemmat tiedot heidän nettikaupasta, se löytyy osoitteear www.66north.is

      Poista
  6. Paitsi että, ethän sinä ole täysin yksin, kun on anoppi auttamassa. On ihan mielettömän iso asia jos saa edes toisen lapsen pariksi tunniksi hoitoon toisaalle. Itse olen kokenut, että kaikki muu kotityö sujuu kyllä "yksinkin" - kunhan vaan saisi sen oman hetken johonkin rakoon ja tehdä asioita ns. rauhassa. Edes hetken. Ja yhdyn edellisiin, tosi hienoja kuvia!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?