Muistatteko, kun kirjoitin viime viikolla pitkään suunnitelluista kaverisynttäreistä, jonne kutsuisimme aivan kaikki luokkakaverit ? No n...

Lapsi käsittelee pettymystä

5.2.17 Satu Kommentteja: 16

Muistatteko, kun kirjoitin viime viikolla pitkään suunnitelluista kaverisynttäreistä, jonne kutsuisimme aivan kaikki luokkakaverit? No ne olivat eilen. Kaikki meni kuten pitikin, yli kolmekymmentä lasta tuli paikalle. Ensin hypittiin tunti voikkasalin trampoliineilla, temppuiltiin renkaissa ja vedettiin spontaaneja juoksukilpailuja joustavalla permannolla. Sen jälkeen syötiin kakkua, läikytettiin maitoa ja heiteltiin popcorneja pöydän toisella puolella istuvan suuhun.


Vain yksi asia meni ihan toisella tavalla kuin oli suunniteltu. Esikoinen sairastui. Perjantaiaamuna nousi kova kuume ja se jatkui oksennustautina. Lauantaina lähti ääni. Kurkusta kuului pelkkää pihinää, kun kohta seitsemän vuotta täyttävä muisti peiton alla sängyn pohjalla maatessaan, että mullahan olisi tänään ne synttärit. Juuri se yksi silmäräpäys, jolloin asia valkeni lapselle, tuntui erityisen pahalta. Miten niin voisi muka olla, että hän ei pääsisi omille synttäreilleen?

Äiti miksi juuri tänään piti tulla kipeäksi! Miksi juuri minä? Sinne juhliin tulee kaikki paitsi minä! Mä olisin halunnut leikata kakun ja leikkiä. 


Nyyh. Hirivittävä pettymys. Juhlat oli kuitenkin pakko pitää eilen, sillä lapsen ystävä vietti juhlia samana päivänä ja hän oli terve, kaikki oli jo kutsuttu, tila oli jo maksettu, kakut oli jo tilattu eikä seuraavana neljänä viikonloppuna tai arkipäivän iltana lastenjuhlia olisi pystytty aikataulujen takia järjestämään. 


No miten siitä selvittiin? Ensin juttelimme tunnin pettymyksistä. Siitä, miten asiat eivät aina mene niin kuin toivoo. Suunnitelmat eivät aina onnistu ja mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa. Kerroin, kuinka minun ja isin hääjuhlissa, jolloin esikoinen oli vasta muutaan kuukauden ikäinen, melkein puolet vieraista ei päässyt paikalle, koska tulivuori purkautui ja lentokoneet eivät kulkeneet. Niin, että vaikka tämä juhlien missaaminen harmittaa nyt kamalan paljon, tulee kuitenkin uusia juhlia ja uusia hauskoja päiviä. Yksien synttärijuhlien menettäminen ei ole kuitenkaan maailman kamalin juttu. (Mitä seurasi tietysti kysymys, että mikä sitten on maailman kamalin juttu. Ja kun en heti vastannut, esikoinen täytti tyhjän kohdan itse. Hän totesi maailman kamalimman jutun olevan se, mitä tapahtui Birnalle. Siihen en oikein voinut lisätä mitään.)


Menin kuitenkin itse sovitusti järjestämään juhlia, autoin lasten vahtimisessa, takkien järjestelyssä siivoamisessa ja laastareiden etsimisessä. Tallensin lasten yhteisen tervehdyksen kännykälle ja keräsin talteen kaikki kortit. Kotiin palattuani esikoinen katsoi koulukavereidensa tervehdyksen sairastuneelle juhlakalulle kännykästäni ja luki lapsilta saamansa kortit. Kävin ostamassa irtokarkkia ja sipsejä ja vuokrasin naapuritalon leffavuokraamosta yhteisen suosikkielokuvamme Beverly Hilssin Chihuahua 2:n.

Päivä saatiin päätökseen eikä lapselle näyttänyt loppujen lopuksi jääneen kauhean paha mieli. Luulenpa, että siinä auttoi suora puhe pettymyksistä ja siitä miten kaikki ei aina onnistu niin kuin haluaisi. Luokkakavereiden lähettämät terveiset ja kortit lääkitsivät myös sitä omien synttäreiden missaamisesta syntynyttä surua. Sekä tietysti ne yhteiset irtokarkit ja leffailta mutsin kanssa. Ja lupaus siitä, että reippaana tyttönä saatkin tosi kivan syntymäpäivälahjan äidiltä ja isältä. Nyt pitäisi enää keksiä, mikä se on. Vielä on muutama päivä aikaa!

16 kommenttia:

  1. Voi, olipas kurja juttu... Kiva ajatus kuitenkin, että juhlavierailta tuli tervehdyksiä :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsivieraat olivat kyllä kamalan mukavia kun jättivät videotervehdykset ja kovasti kaikki kyselivät, että tuleehan hän maanantaina taas kouluun. (toivottavasti keskiviikkona, tämä sairasputki näyttäisi kohta olevan loppu...)

      Poista
  2. Samaistuminen 10/10. Omat rippijuhlat, koulun matkat, laivareissut, IKEA-reissut, festarit... Muut pitää kivaa ja meikä makaa migreenissä toivoen kuulaa kalloon. Jokasen elämään kuuluu pettymyksiä ja luopumista, toisilla enemmän kuin toisilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tosi harmillistahan se on, kun on kovasti odottanut jotain mukavaa tapahtumaa ja sitten ei pääsekään lähtemään. Argh.

      Poista
  3. Tuo pettymyksen tunteiden käsittely yhdessä voi olla paras synttärilahja, minkä lapsi saa ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan varmasti! Kyllä tässä oli ihan hyvä sauma pieneen vakavampaan keskusteluun ja sitä kautta uusien asioiden oivaltamiseen.

      Poista
  4. Birnasta muuten: minusta oli ihanaa, miten maailman lehdistö käsitteli tapausta, erityisesti https://www.theguardian.com/world/2017/feb/05/iceland-greenland-unite-in-grief-birna-brjansdottir-murder
    Vähän kuin olisi vaikea uskoa, että jossain on tuollainen lintukoto, missä mokomasta asiasta tehdään iso numero. Kateus ja ihailu paistaa läpi koko jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä tosi mukavalla tavalla kirjoitettu juttu surullisesta aiheesta. Huomasin nimittäin sellaisiakin, jossa asialla mässäiltiin kuin jollain dekkarin juonella (esim. Hesarissa oli tällainen juttu ja siinäkin osa faktoista oli ihan pielessä).

      Poista
  5. Voi toista :(
    Meikäläinen täällä jo pillittää myötätunnosta. Ja toisaalta olisipa mulla ollut vanhemmat, jotka selittäisivät ja auttaisivat tuollaisissa tilanteissa. Tai vanhemmat ylipäätään.
    Se on kyllä totta, että lapsi helposti kuitenkin ymmärtää tilanteen ja "sopeutuu", etenkin kun noin kivasti hyvitellään. Voi olla, että myöhemmin nämä olivatkin kivoimmat synttärit ;)
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nämä olivat ne synttärit jotka jäävät mieleen... Toivottavasti myös hyvällä tavalla, ja kyllähän tytön mieli oli jo melko positiivinen sen jälkeen kun suurimmasta pettymyksen tunteesta oli päästy eroon.

      Poista
  6. Onpa ollut ikävä juttu, kun ekat synttärit koululaisena meni sivu suun :( muistan sen teidän lapsen luokan sopimuksen, että kutsutaan kaikki tai ei ketään... mutta eikö tuossa tapauksessa oli oikeutettua, jos yksi tai kaksi parasta kaverusta tulisi "tapaamiselle" (siis synttäreille, vaikka ei julkisesti) :)

    No, joka tapauksessa hyvä perhe pelastaa paljon ja varmasti saa hyvät juhlat teidän tyttö tänäkin vuonna, ei häntä ole unohdettu kuitenkaan. Onnea vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mekin itse asiassa ajattelimme, että kutsumme esikoisen muutaman lähimmän koulukaverin meille iltapäiväkylään ensi viikolla kun kaikki meistä ovat lusineet tämän saakelin flunssan :D

      Poista
  7. ...entäpä ajallaan kuopus, nauraakohan vaan kovaan ääneen. Ihania lapsia ja aikuisia teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopuskin on flunssassa - sama meininki kuin aina, vähän vaan hitaammalla vauhdilla. Nukkuu ja syö ja levittäää ylpeänä räkää joka paikkaan. Aika perusteellinen sairastupameininki täällä.

      Poista
  8. Pettymykset ovat kova paikka lapselle käsiteltäväksi ja se vaatii vanhemmalta sellaista järkevyyttä, jota sinulla oli. Osasit ottaa asian esille lapselle sopivalla etkä antanut mahdollista omaa pettymystäsi ilmi, joka olisi vaikuttanut lapseen.
    Hienosti kaikki kaverit myöskin suhtautuivat tilanteeseen ja lähettivät viestiä.
    Toivottavasti neiti on paremmassa kunnossa! Myöhästyneet onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari mukasvasta kommentista - ja onnitteluista!

      Poista

Mitä tuumaat?