Nautin tänään erinomaisen lounaan. Ruoka oli hyvää, mutta parasta oli itse tapaaminen. Se osoittautui todella kiinnostavaksi. Juttelin päi...

Kuinka suomalainen voisi voittaa aina?

8.2.17 Satu Kommentteja: 14

Nautin tänään erinomaisen lounaan. Ruoka oli hyvää, mutta parasta oli itse tapaaminen. Se osoittautui todella kiinnostavaksi. Juttelin päivän kalan äärellä suomalaisen opiskelijan kanssa yrittäjyydestä, urasuunnittelusta sekä tietysti Islannin ja Suomen eroista. Mistäpä muustakaan sitä kaksi suomalaista Islannissa puhuisi. No tietysti vähän myös tulivuorista ja kalavesistäkin.


Hän kysyi minulta erään varsin kiinnostavan kysymyksen: kuinka "suomalainen voisi voittaa aina"? Siis tässähän viitataan siihen kirjassani paljon mehustelemaani peri-islantilaiseen elämänmittaiseen seikkailuun, jossa kaikki on mahdollista ja maailman parasta. 

Tietenkään siis Islannissa kaikki ei ole maailman parasta, eikä se ole tässä ajatuksessa oleellistakaan. Tärkein pointti on se, että itse kokee sen mitä tekee olevan todella mahtavaa. Että kaikki mitä tehdään ja saadaan aikaiseksi on aivan sairaan siistiä, ainutlaatuista ja timanttipölyn kyllästämää tiivistynyttä ihanuutta.

Koska tuo keskustelu jäi mieleeni kuplimaan pidemmäksi aikaa, pitkälle iltapäivään, ajattelin jakaa ajatukseni siitä myös täällä. Seuraavaksi neljä vinkkiä täältä Islannin myrskytuulten keskeltä. Ainakin tämän minä olen täällä oppinut.


1. Jos sitä mitä tarvitaan ei ole, hanki se tai tee itse. Eli pulinat pois ja kädet saveen. Ei ketään kiinnosta kuulla juttuja esteistä ja syitä siihen, miksi joku asia ei mitenkään onnistu. Asioita ei kannata  ensin voivotella ja sen jälkeen suunnitella kuoliaaksi. Pitää käydä ongelman kimppuun ja selvittää se parhaalla mahdollisella tavalla. Aina ei tarvitse yltää huippusuoritukseen, sillä todella usein myös tarpeeksi hyvä on riittävän hyvä. Eli maailman paras juuri siihen tilanteeseen. 

2. Älä yritä ratkaista liian suurta ongelmaa. Suomalaiset ovat hyviä suunnittelmaan. Ministeriöissä on valmiina satoja strategioita ja varmaan yhtä montaa valmistellaan tälläkin hetkellä. Ongelma on toteutuksessa: siinä, että niillä toimenpide-ehdotuksilla ei tehdä muuta kuin kerätä pölyä kirjahyllyyn. Islannissa taas ei tavata  suunnitella juuri mitään (missä on omat heikkoutensa, myönnetään), mutta täällä tehdään. Jos pitää suunnitella uusi tuote, remontoida talo tai rakentaa kortteli, ei kannata käydä asian kimppuun suurella halausotteella vaan tehdä pienin askelin. Tee yksi pieni juttu ja jos se toimii, etene seuraavaan. Pieniä kokonaisuuksia taklaamalla isostakin jutusta tulee lopulta valmis. Kokemuksen kautta oppii ja pienistä valmiiksi saamisista saa energiaa, joka auttaa jaksamaan eteenpäin.


3. Käännä omat omituisuudet ihmeellisyyksiksi. Berlusconi haukkui Tarja Halosen vieraana ollessaan vierailulla tarjolla ollutta perinneruokaa. Suomalainen ei ole päässyt siitä vieläkään yli. Islannissakin on tarjolla kaikkea ällöttävää niin kutsuttua ravintoa, jota katsoessa meinaa tulla ylen. Mutta täällä pissille haisevasta hainlihasta ja harmaista lampaankiveksistä on tehty matkailuviihdettä. Omaa historiaa ei hävetä, vaan lampaanpäät heitetään lautaselle ja silmiin pistetään sopivasti ripsaria. Ylläoleva kuvahan ihan huutaa katsomaan, kuinka mahtavan omituisia me olemme! Emmekö olekin vain aika kiinnostava, ihana ja erikoinen tapaus? 

Tätä samaa kikkaahan kauneusalan huippuammattilaisetkin käyttävät: ei mallin kannata piilottaa harvassa olevia hampaitaan tai hörökorviaan - ne ovat päinvastoin tavaramerkki, josta hänet tunnistetaan. Jos vaimentaa itsensä osaksi harmaata massaa, muuttuu lölleröksi suopelloksi. Erilaisuus on ihanaa. Äänekäs nauru, naaman vääntely puhuessa, kova ääni, sorahtava r-kirjain, hämäläisyys, lörpöttely, päälle puhumisen taito ja muuhun kroppaan suhteutettuna leveä takapuoli ovat mahtavia juttuja kaikki ja niistä jokaisesta voi saada itselleen vahvuuden jos asiaa suostuu katsomaan oikeasta näkökulmasta. (Mulla itselläni on noista luetelluista ominaisuksista yli puolet!) 


4. Voittaja ei tee sitä, mitä osaa, vaan sen, mitä haluaa. Älä anna koulutuksen, sukupuolen, iän, uskonnon, kansallisuuden tai minkään muunkaan asian rajoittaa sitä, mitä olet ja haluat tehdä tai mitä joku muu haluaa olla ja tehdä. Älä ajattele esimerkiksi elämää tai työtä putkena, jossa asiat kuuluu tehdä tietyssä järjestyksessä. Katsele sen sijaan jokea, joka menee minne sattuu. Kuivana kesänä se liruttaa vähän vähemmän, sateisena syksynä lätäkkö haarautuu sataan eri suuntaan. Siihen liittyy uusia jokia ja osa sivuhaaroista kuivuu pois. Mutta: se on kokoajan liikkeessä. Eli älä liikaa mieti sitä, mitä kannattaa opiskella tai mitä kursseja kannattaa valita, jos haluaa sellaiseen ja sellaiseen työhön. Missä baareisa kannattaa käydä, että tapaa sen oikean pulison ja millainen ilme Tinderin profiilikuvaan kannattaa laittaa. Niillä asioilla ei ole niin kamalasti väliä. Pääasia on tehdä se, mikä tuntuu hyvältä ja järkevältä juuri siinä hetkessä.

Täällä Islannissa tämän purosta toiseen sekoilun näkee ihanan konkreettisella tavalla: pankista lähdetään lastentarhaan töihin, ekonomeista tulee personaltrainereita ja pitkän lentoemäntäuran tehnyt avaa crosfit-salin. Insinööriksi opiskellut joogaopettaja vetää aamuisin astangaa pankkiireille paikallisen pankin kokoussalin lattialla ja iltapäivälllä taittaa samalle pankille tilinpäätöstä. Illalla insinööri-joogaopettaja-graafikko valmentaa tyttöjen voimistelujoukkuetta.  (Hänhän voisi myös jäädä kotiin istumaan ja harmitella, kun ei löytynyt koulutusta vastaavaa työtä.)

Kuvat vaihtelevista paikoista Islannissa: Björgvin Hilmarsson

14 kommenttia:

  1. Kohtaan kolme on kyllä ruoan osalta tullut jo muutos ja se on kansainvälisestikin noteerattu. Helsingin fine dining skenessä kotimaisuus on nyt muotia niin raaka-aineissa kun ruokajeissakin, ja suomalaiseen ruokaan nojaavat Olo ja Ask saivat viime vuonna Mischelin tähdet. Samoin "tilapäisravintola" Finnjävel niittää mainetta ja palkintoja. Miltäs kuulostaa esim. Askissa tarjoiltava poronsydämellä höystetty mannapuuro? Tai Askin friiteerattu jäkälä (jäkälää on syöty muionoin katovuoden sattuessa tai jos nyt ei vaan muuta ollut). Askissa tarjoiltiin myös yhtenä ruokalajina keitettyjä perunoita, silleen kuorineen ja pelkältään :D Mutta olivat jotain ekstra hyviä perunoita. Ihan mielettömiä makuelämyksiä ja yllätyksiä noissa ravintoloissa, suosittelen! Ja oli myös mielenkiintoista katsoa miten viereisessä pöydässä syöneet nuoret jenkkitytöt suhtautuivat petteri punakuonon syömiseen (toinen söi hyvällä halulla, toinen epäröi ja jätti kesken :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en puhunut tässä niinkään sellaisesta hyvästä ravintolaruoasta (parhaat ravintolaielämykset mulla on juuriki helsinkiläisistä ravintoloista ja Ask on musta kiistatta yksi parhaita ravintoloita, jossa olen koskaan syönyt, täältä blogistakin löytyy juttu siitä, se taisi olla heinäkuuta 2015 kun olimme siellä) vaan nimenomaan niistä oikeista ns. ällöttävistä perinneruuista kuten mykyrokasta ja veripaltusta, joita Suomessa on syöty arkiruokina joskus vuonna herne ja nauris ja joita syödään paikka paikoin vieläkin silloin tällöin. Niitä ei kannata piilotella ja harmitella nuorta ruokaperinnettä, vaan esittää ne kiinnostavana osana maan historiaa ja vanhoja perinteitä. Ehdottaisin esim. mykyrokkakioskia Rautatieasemalle. :D

      Poista
  2. Uhhuhh, maitokaalia ja aladoobia joo turreille vaan tarjolle :) Niin ja mämmiä tietty :)

    Kun olin vielä yliopistolla töissä, meillä oli tapana, että aina kun meillä oli ulkomaalaisia vierailevia proffia, niin he järjestivät oman maansa perinneruokailtapäivän ja me sitten tarjoilimme hänelle suomalaisia perinneruokia, tietty vähän satokauden mukaan. Itselle jäi mieleen unkarilainen naudan sisäelimistä tehty lihapata (vähän haggiksen tyylistä), joka oli todella hyvää, vaikka alkuun epäilytti ja kiinalaiset kuukakut, jotka olivat kauheita ja joiden sisältöä kukaan ei uskaltanut kysyä, niitähän on ties millä täytteillä.

    Toisin päin taas jäi mieleen espanjalaisen proffan ilme, kun syötimme hänelle pääsiäisen alla mämmiä (hän muuten loppujen lopuksi tykkäsi siitä, kun uskalsi maistaa) ja jenkki, joka ei pystynyt nielaisemaan mustaamakkaraa, kun kuuli, että se on tehty verestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Rohkeasti vaan suu auki, tämä on herkullista" :D
      PS. Pakko muuten myöntää, mutta mäkään en pysty syömään mämmiä. Se rakenne ja ulkonäkö ovat mulle liikaa...

      Poista
  3. Miten meidät onkin kasvatettu siihen, että ei pystytä, osata eikä kyetä mitään? Aina pitää kysyä joltakin neuvoa, tehdä suunnitelmat ja sitten ehkä toteuttaa jos suunnitelma niin sanoo. Yhtä pieni maa ja vähän porukkaa kuin Islannissa, mutta täysin erilaisella luonteella varustettu. Tunnuslauseenihan on "mitä ne naapurit meistä ajattelee?". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta. Ei tämä ehkä ihan joka puolella Suomea tule samalla tavalla esiin, mutta kotiläänissäni Hämeessä se itsensä vähättelemisen taito on niin läsnä, että siitä on vaikea päästä eroon. Kai sen voisi huumorillakin ottaa :D

      Poista
  4. Hyviä pointteja. Jaksan aina ihmetellä kuinka täällä tyhjä liiketila ei kauan vanhena, taas siinä on pian uusi yrittäjä. Noh, toisinaan pienelle markkinointisuunnitelmalle ja muille mietinnöille olisi tarvetta mutta yritteliäisyyden puuttumisesta ei voi turkkilaisia syyttää. Tuo vika kohta on itselle valaistunut maailmalla, monilla nuorillakin suomalaisilla on edelleen vahvana mantra oman alan duunia, oman alan duunia, sen voisi kyllä toisinaan unohtaa ja miettiä mitä kannattaa ja voi tehdä riippuen omasta elämäntilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Kiva tekeminen pitää ottaa sieltä missä sitä olisi tehtävänä ja raha pitää ottaa sieltä mistä sitä olisi saatavilla. Eikä ainakaan miettiä ekana sitä, että sopiiko tämä nyt mun cv:n urapolkuun tai koulutukseen...

      Poista
  5. Huh! Mitä vuodatusta ja mahtavaa asennetta, nelonen! Itse olen jo edellisellä vuosisadalla kiitänyt yhden päivän ja illan aikana työstä toiseen, vuodesta toiseen. Hauskaa, että siellä nyt. Ali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jesh! Munkin sydän sykkii etenkin tuolle neloskohdalle <3

      Poista
  6. Tuosta Berlusconista sen verran, että kaikki eivät jääneet sitä visiittiä itkemään vaan Kotipizza teki "kostoksi" Berlusconi-pitsan, joka vieläpä valittiin jossain kilpailussa maailman parhaaksi pitsaksi. Vaikka en nyt suoranaisesti ole Kotipizzan suurin ystävä niin se oli mielestäni hyvä veto.

    Samoin Slushin "Nobody in their right mind would come to Helsinki in November"-banneri on sellaista suomalaisen negatiivisuuden kääntämistä positiiviseksi mitä kaipaisi enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear, hear, on tämä lisääntynyt. Nyt vaan enemmän kaasua vielä. Diggaan myös tosi paljon siitä Very Finnish Problems -mediasta. Ihan mahtavaa kamaa.

      Poista
  7. Valitettavasti tämä otsaluun asento lähtee Suomessa kasvamaan jo koulussa. Kaikki lapset tasapäistetään ja lahjakkuus ja osaaminen on kirous. Kateus kukoistaa jne.

    Tsemppihenki puuttuu myös aika monelta kasvatusalan ammattilaiselta ja lasten (ja aikuistenkin) motivaatiota yritetään rakentaa hyvin vahvasti negaation kautta.

    VastaaPoista
  8. Suomalaisille kun hoetaan aina että on lottovoitto syntyä Suomessa, niin siihenhän se voittamishalu sitten jääkin kun jokainen luulee voittaneensa päävoiton jo syntyessään ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?