Tulin vanhemmaksi seitsemän vuotta sitten. Mitään sertifioitua kasvattajaa minusta tuskin saisi vieläkään. Parina päivänä joka viikko tunt...

5 keskinkertaisen vanhemman kasvatusohjetta

16.1.17 Satu Kommentteja: 15

Tulin vanhemmaksi seitsemän vuotta sitten. Mitään sertifioitua kasvattajaa minusta tuskin saisi vieläkään. Parina päivänä joka viikko tuntuu, että olen eksyksissä myrskyssä. Mutta siltikin, niinä muina päivinä homma tuntuu jotenkin toimivan ja pakka pysyvän näpeissä. Muutamien vanhemmuusvuosien aikana mukaan tarttuneista vinkeistä osa osoittautunut todella hyödyllisiksi. Jaanpa ne nyt teidän kanssanne.


1. Puhelin taskuun, kun haet lasta tarhasta/koulusta. Joskus pienissä yksityiskohdissa piilee iso asia. Tämä on siitä mainio esimerkki. Kun haet lasta koulusta tai tarhasta, niin laita se kännykkä pois kädestä. Taskuun, käsilaukkuun tai vaikka housujen vyötäröresorin alle. Älä mene sisään tai pihalle asti ennen kuin olet lopettanut sen legendaarisen päivän viimeisen työpuhelun tai "ihan yhden lyhyen sähköpostiviestin". Vaikka muksu ei olisi lainkaan odottanut sinun ilmestymistä tarhan pihalle, on silti oman mutsi tai faijan näkeminen yksi päivän kohokohdista. Älä siis tunaroi tätä kohtaamisikkunaa roikkumalla kiinni luurissa.

2. Anna ruoan lämmetä hetki muovikasseissa. Tämän jutun opin psykologifrendiltäni: heti kotiin tullessasi vietä pieni hetki aikaa lasten kanssa ja unohda hetkeksi kaikki muu. Kun tulet kotiin pitkän työpäivän jälkeen kauppakassit käsivarsia venyttäen, sinua mitä luultavammin ollaan vastassa. Äitii, äitii, äitiiiiii!! Kato, kato kato! Aaaaa, mulla kävi tänään tämmöinen. Hei katso vähän tänne, nyt joo heti. Vääää..... Jep, helvetillinen meteli ja hyörinä, vaikka juuri se mitä nyt toivoisit olisi hetki hiljaisuutta järjestää asioita ja ihan vain hengittää. No lapsiperheissä kotiintulo ei koskaan ole hengähdystauon paikka - pakko hyväksyä. Ilahdutat lapsia ja pääset itsekin helpommalla, kun olet pienen hetken aikaa läsnä. Jätä ne ostoskassit sinne nihkeään eteiseen ja peuhaa hetki muksujen kanssa lattialla. Siihen menee noin viisi minuuttia. Perijät löytävät sinua kiinnostampaa tekemistä melko pian - pakko hyväksyä sekin. Sitten voit hakea ne ostoskassit ja jatkaa siitä, mihin ovesta sisään tullesssasi jäit. Ja kas: kaikilla on parempi mieli.

3. Kehu joka päivä ja jostain konkreettisesta. Lapset toimivat samalla tavalla kuin terveet aikuisetkin: heistä on kivaa olla kiva toisille ja olla hyödyksi. Kun saa yhden asian hoidettua hyvin ja siitä kiitosta, saa valtavasti energiaa tehdä sama asia uudelleen ja kokeilla jotain uutta, vaativampaakin juttua. Lapsia pitää siksi muistaa kehua usein ja konkreettisin esimerkein. Joka ikinen päivä muistan kertoa esikoiselle, kuinka hän on taas upeasti lukenut kirjasta neljä lisäsivua, muistanut tuoda eväsboksin kotiin, pitänyt huolta siitä että molemmat lapaset palaavat iltapäivällä kotiin ja jaksanut leikkiä kuopuksen kanssa. Kuopusta kehun vaikka siitä, että hän söi taas reippaasti, vei oman vaippansa itse roskiin (tämä on ihan lempipuuhaa hänelle), osasi laskea kanssani kolmeen ja löysi itseltään navan. 


4. Ole luovasti löysä. Olen huomannut, että antamalla sopivasti löysää saa myös itse enemmän pelivaraa. Meillä on siis aika vähän kiveenhakattuja sääntöjä. Ei ole karkkipäivää, jäätelöpalkintoa tai aina ruokahetki samaan kellonaikaan. Käymme jätskillä kun huvittaa, tikkarin voi saada joskus tiistaisinkin ja jos maanantaiaamuna tuntuu todella kenkulta syödä taas kaurapuuroa, voin ihan hyvin kattaa pöytään murojakin. Nobody dies. Toki vastavuoroisesti oletan, että vaatteet ripustetaan naulakkoon, likapyykit eivät jää lattialle ja kädet pestään kotiin tullessa ilman mutinoita. Ja tämä on toiminut.

5. Aikaisin nukkumaan. Jep - ole luovasti löysä, paitsi tästä et tingi ikinä. Olisi kivaa istua iltaa arkenakin ystävien kanssa illallista myöhään syöden, mutta se vaan ei onnistu juuri tässä elämänvaiheessa. Aikuinen kestää kyllä mennä pienessä krapulassa ja kuuden tunnin yöunien jälkeen töihin, mutta lapsen kone ei pysy käynnissä koulupäivää, jos takana on liian vähän unta. Päiväkotiaikana pystyimme joustamaan aamuissa ja nukkumaan vaikka aamuyhdeksään koko perhe, mutta koulun alettua se ei enää käy. Herätys on 7.15 jok'ikinen arkiaamu, eli kersan on oltava iltaisin sängyssä puoli yhdeksän. Jos iltaunille mennään liian myöhään, koko seuraava päivä menee ihan perseelleen - eikä näistä muistakaan vinkeistä ole siinä kohtaa enää mitään hyötyä.

PS. Täällä suosittu postaus vuoristo-opaspuolison kasvatusneuvoista.  

15 kommenttia:

  1. Kauppakassivinkkiin vielä lisä: Parasta on, jos ei mene lasten kanssa kauppaan töitten jälkeen. Toinen aikuinen menee kauppaan, toinen lasten kanssa kotiin ja pelmuaa vähän aikaa. Takaa rauhan ja lisäksi rauhallisen kaupassa käynnin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Mä en ikinä mene ruokakauppaan lasten kanssa, ellei ole ihan viimeinen hätä. Tilaan mieluummin vaikka pitsat kotiin kuin että lähden ruokaostoksia tekemään yhdenkään vaunuikäisen kanssa.

      Poista
  2. Hauska postaus. Oma arki yksin kahden lapsen kanssa on joustavan rentoa ja napakkaa! Isot linjat kunnossa, pikkujuttujen kanssa säädetään fiiliksen mukaan. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! Jep, pikkujutuista en jää natisemaan. Muuten sitä ei muuta ehtisi tehdäkään :)

      Poista
  3. Lisäisin yöunista: kun koululainen (vielä tärkeämpää pienemmän kanssa) on yöllä herännyt painajaiseen tms. univajeen kertymä pitää katkaista heti. Seuraavana iltana on nukkumaanmenoaika vähintään puoli tuntia aikaisemmin. Muuten voi mennä äkäisenä koko viikko. Koko perheeltä.

    Uusiä sääntöjä pitää aika ajoin keksiä ja teini-ikäisen kanssa otetaan taas jossain omatoimisuudessa reilusti takapakkia. Teinin kanssa jossain asioissa 20 kehoitusta on vielä ihan pieni määrä. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, teinivuosia odotellessa. Niistä jutuista mä en tiedä vielä yhtään mitään...

      Hyvä vinkki muuten tuo univajeen katkaisu, kesken unia herääminen tosiaan syö paljon lepoa, vaikka se hereillä oltu aika olisi miten lyhyt. Sen huomasin itsestänikin, kun pienen vauvan kanssa nukkui 10 h mutta heräsi tunnin tai parin välein, niin kyllähän siinä aika tavalla väsytti aamulla.

      Poista
  4. Yhdessä K-Marketissa kauppias on pannut heti ensimmäiseksi hevi-ostaston kärkeen pienen korin, jossa on kypsiä banaaneita (syötäväksi sopivia, myyntiin hiukan yli) lapsille joilla verensokeri on kiikun kaakun. Nerokasta! Viestinnän ihmisenä tietenkin ihailen brändinrakennusta ja käytännöllisyyden rakastajana tykkään win-win-win-tilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh miten ihana idea! Aivan mahtavaa markkinointia!!

      Poista
  5. Amen näille vinkeille. Mäkin oon aika lupsakka vanhempi (mielestäni), turhia sääntöjä ei ole mutta nukkumaanmenon kanssa oon vähän natsi, uni nyt vaan on tosi tärkeää. Harmi kun en sit itseäni saa kuitenkaan ajoissa nukkumaan ;). Ja joo, en oo ihan saanut siitä kiinni, et miks Suomessa niin monet käy lasten kanssa kaupassa. Kun nykyään on kauppakassipalvelua yms. Meillä oikeesti on ihan välillä iltapalalla vaikka sit jogurtti mieluummin loppu kun et raahautuisin kahden lapsen kanssa kauppaan sen takia. No joo, välillä on toki pakko, mutta viimeseen asti välttelen jos voin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin omasta kynästä tuo oma nukkuminen, haha. Nimittäin ihan liian myöhään menen joka kerta. Oon ollut koko aikuisiän yökukkuja...

      Poista
  6. Ihan kelpoja pikku arkivinkkejä. Arjesta se elämä rakentuu, ja pikku hetkistä :) Ja lapset ovat vain hetken pieniä.

    Ja, ja, ja sun vanhemmuudessasi on hyvää myös se, että uskallat myöntää ääneen, että välillä ei kaikki suju ja mennään väärään suuntaan. Niin se meillä muillakin on. Usein pitää ottaa aikalisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu juuri näin, ihan oikeasti aika toissijaisissa asioissa ei kannata vetää ruuvia liian kireälle. Alkaa vaan omaan päähän sattua.

      Poista
  7. Mä olen myös uninatsi (ja aika tiukka muutenkin, välillä liiankin), uni on sellainen, mistä ei meidän perheessä ikinä tingitä. Ja toi kehuminen myös; pyrin kehumaan molempia lapsia useamman kerran päivässä. Esikoista vaikka siitä, että puki itse, riisui itse ja laittoi ulkovaatteet naulakkoon. Kuopusta kehiin tänään kun hän oppi sanomaan isosiskon nimen ja että pissa tuli pönttöön.

    Meidän perhe on sit varmaan just se perhe, jota ihmetellään kaupassa. Me käydään yleensä aina yhdessä kaupassa, lähinnä siksi että lapset tykkää siitä. Niistä ne autokärryt on ihan parhaita ja se, että saa pitää jotain tavaraa tai laittaa hedelmäpussiin tarran. Sitä en ymmärrä, kuka menee vapaaehtoisesti viikonloppuna kauppaan... Niin paljon parempaakin tekemistä yhteisille vapaapäiville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupassakäynti esikoisen kanssa on ihan ok, se on jo sen verran iso. Mutta tuo vuoden ikäinen sähköjänis.... Siitä ei vaan tule mitään, liikaa meteliä ja touhottamista. :)

      Poista
  8. Meillä vajaa 2v. on ihan onnesta soikeana kun saa pitää vaikka puuropakkausta tai kurkkua. Pitää vaan välillä kattoa ettei se kamalasti nuole niitä. Vaikka sillähän ne taitaa sitä vastustuskykyä hankkia. Ja auta armias jos isosisko päästää sen välillä autokärryyn! Eli teilläkin varmaan kohta voi ottaa pienemmänkin mukaan kauppareissulle. :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?