Rahasta puhuminen on tabu. Ainakin silloin kun puhutaan omista rahoista, omista tuloista, omista veloista ja omista omistuksista. Enpä nyt...

Puhunpa hetken rahasta

4.12.16 Satu Kommentteja: 22

Rahasta puhuminen on tabu. Ainakin silloin kun puhutaan omista rahoista, omista tuloista, omista veloista ja omista omistuksista. Enpä nyt mene case-Sipilään sen syvemmälle, mutta tuo hänen naurettava tuohtumisensa viime viikkojen esteellisyyspohdinnoista ja sitä ennen tiedostusvälineiden kiinnostuksesta valaista hänen omaisuuttaan kertoo juuri tästä. Että mun tai perheeni raha-asiat eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle (vaikka olen pääministeri, eh).


Voi että. Kunpa rahasta ihan oikeasti puhuttaisiin enemmän ja vapautuneemmin! Mietikkääs vaan, kuinka paljon aikaa me kaikki käytämme mitä ihmeellisempien asioiden tutkisteluun. Jos kotona on käynnissä remontti, tapettivalintoja saatetaan pohtia viikkokausia ja tapettiliikkeeseen tehdään useampi vierailu. Matkaa suunnitellessa roikutaan päiväkausia netissä etsimässä mahdollisimman halpoja lentoja ja hotelleja. Been there done that. Lapsiperheissä lastenvaunuja vertaillaan hartaudella monta tuntia, jopa päiviä. Tai kelatkaa kosmetiikkaa. Täydellisen hajuveden tai kasvosaippuan metsästämiseen ja näistä metsästysretkistä raportointiin laitetaan ihan pelkässä suomenkielisessä blogosfäärissäkin tuhansia tunteja joka ikinen viikko.

Johan sen huomaa ihan vain otsikoita vilkaisemalla. 48 vinkkiä keväiseen keittiöön! 5+1 tapaa päästä eroon kuivasta talvi-ihosta. Viisi tapaa liikkua! 10 parasta huulipunaa - rajauskynää unohtamatta!

Käytämmekö saman verran energiaa parhaan asuntolainan löytämiseen? Tai järkevimmän sijoitustavan haravointiin? Vertailemmeko rahoitusten tuotto-odotuksia niiden kustannuksiin? Niin. Eipä juuri. Eipä juuri näy viikkolehtien kansiotsikoissa: 5+1 parasta tapaa sijoittaa halvalla!

Eikä raha-asioihin liittyvistä uutisista juuri koskaan pillastuta nettiyhteisöissä. Interwebbi on tupaten täynnä esimerkiksi ravintosivustoja, joissa hifistellään puristettujen juuresten perään ja noudatetaan milloin mitäkin dieettiä. On facebook-ryhmiä, joissa analysoidaan ja arvostellaan joka ikinen "valtamedian" kirjoittama ravitsemukseen ja ruokavalioihin liittyvä juttu.

Sen sijaan hyvin paljon vähemmän näkee intohimoisesti tuotettua tekstiä, joissa tökitään vaikkapa rahoituslaitosten meille kuluttajille tarjoamia säästökohteita ja lainoja. Kyse on siitä, että raha on tabu. Siitä ei ole totuttu puhumaan. Ei se asian vaikeudesta ole kiinni. Eivät raha-asioiden perusteet ole sen vaikeampia asioita oppia kuin kestovaippojen koostumus, juoksukenkien materiaalivalinnat tai joogatekniikat. Itse asiassa olen melkein valmis lyömään vetoa, että ravitsemustieteen perusteet on paaaaaljon monimutkaisempi opintokokonaisuus kuin rahoituksen perusteet.


Minäpä pistän tässä esimerkkinä säpäleiksi yhden paljon viime aikoina positiivisessa valossa esillä olleen asian: pankkien tarjoamat asuntolainojen lyhennysvapaat.

Siinä ovat kyllä pankkien viestintäosastot tehneet hyvää työtä. Lähes kaikki julkisuudessa käyty keskustelu myötäilee pankkien kertomaa tarinaa: vastuullisena toimijana tarjoamme asuntolainasta lyhennysvapaata hankalaan elämäntilanteeseen, työttömyyden sattuessa tai elämäntilanteen muuten muuttuessa. 

Yeah right. Ei pankki tietenkään ole mikään hyväntekijä, se tekee bisnestä. Noita lyhennysvapaita tarjotaan todella näkyvästi juuri nyt, koska juuri nyt korot ovat käsittämättömän alhaalla. Pankeille sopii erinomaisesti, että nyt kukaan ei lyhennä reilulla kädellä lainojaan. Koska jos kaikki lyhentäisivät juuri nyt reippaasti lainojaan, pankin tulot - eli ne korot jotka lainapääomasta maksetaan - jäisivät mataliksi. Parempi antaa mahdollisimman monen asuntovelkaisen hautoa lainojaan ja sitten kun korot nousevat, niin tsi-ding! Pankin kassakone alkaa käydä. Mitä enemmän ihmisillä on lainaa kun korot alkavat nousta, sitä lihavammat ajat pankille.  

Pankkien ylihinnoiteltuihin yhdistelmärahastoihin, säästövakuutuksiin ja muihin monimutkaisiin sijoitustuotteisiin eli tapoihin säästää pätee ihan sama asia: ne saadaan näyttämään houkuttelevilta, mutta suurin osa niistä on aivan liian kalliita. Eivät ne huijausta ole, mutta niistä suurin osa on kehnoja tuotteita eli liian kalliita paketin sisältöön nähden. Miksi maksaa mehulitrasta kolme euroa, jos sen saa naapurikaupasta kahdella eurolla? Säästämistä harkitseva moni kuluttaja saisi paremmin asiaa harkittuaan paljon korkeamman tuoton samankokoisella riskillä sijoittamalla jonkun pankin suosituimman yhdistelmärahaston sijasta esimerkiksi indeksirahastoon.

Rahajutuissa on loppujen lopuksi kyse aivan yksinkertaisista asioista: yhteen- ja vähennyslaskusta, prosenttilaskennan perusteista ja viitsimisestä tehdä vertailua.


Eniten vereni saa kiertämään ihmisille syötetty ylihölmöys kuten se, että puhutaan käsilaukuista ja vaatteista sijoituksena. "Tämä uusi käsilaukku on kallis mutta se on investointi itseeni". No ei se kyllä valitettavasti ole. Investointi on sellainen, joka tuottaa käyttöaikanaan tulovirtoja. Käsilaukku ei sylje rahaa. Investointina voi ajatella myös sellaista asiaa, joka ostetaan koska sen arvon odotetaan nousevan - ja sitten se myydään voitolla. Harvasta käsilaukusta saa viiden vuoden kuluttua enemmän rahaa kuin ostohetkellä. Käsilaukku ja kaikki samankaltainen kulutustavara on siis kuluttamista eli omien rahavarojen vähentämistä ei tulevaisuuden rahavirtojen kasvattamista. 

Mulla itselläni on melko tiivis suhde rahaan. Kyllä, myönnetään! Mietin usein, missä kohtaa voisin vähän säästää, onko puskurirahasto tarpeeksi iso ja mikä toiminta on järkevää rahan kannalta. Tässä kohtaa selitän armaalle puolisolleni, joka välillä huolestuneena kyselee, että miksi sä nyt taas niitä raha-asioita mietit ja stressaat, että hänhän saattaa itse välillä viettää tuntikausia maailman eri verkkokaupoissa ja keskustelupalstoilla vertaillen kameroiden linssejä, jäähakkuja ja ulkoilutakkien vedenkesto-ominaisuuksia. Minä käytän sen ajan rahan miettimiseen; vertailen rahastoja, teen säästötavoitteita ja mietin, miten pitkään mikäkin rahasumma riittää, jos  nyt vaikka sairastuisin. Kilpailutan vakuutuksia ja vertailen luottokorttien hintoja niiden tarjoamiin lisäpalveluihin. Sellaista pientä hinkkaamista. Ei se nyt järjettömän kivaa ole, mutta koen sen tarpeelliseksi.

Olen sitä mieltä, että rahasta pitää puhua ja etenkin luovan alan yrittäjien kuuluu jakaa keskenään tietoja hinnoistaan ja siitä, millä hinnalla kannattaa mitäkin työtä myydä (tästäkin aiheesta lisää tulevassa kirjassa, jee!). Koska mitä vähemmän itse jostakin asiasta puhuu ja siitä ottaa selvää, sen tilan vie joku muu. Jos ei jostain asiasta tiedä, tekee helpommin huonoja päätöksiä ja pahimmassa tapauksessa joutuu muiden ohjailtavaksi ja jopa huijattavaksi.

Ja kuitenkin: raha on tärkeää. Raha tuo turvaa ja antaa rauhan tehdä asioita. Raha  ei tee onnelliseksi ja tietyn tulotason jälkeen lisäraha ei lisää tyytyväisyyttä yhtään mihinkään. Mutta jos rahaa ei ole, se kyllä vetää mielen maihin ja tekee kaikesta tekemisestä  tahmeaa. Kokemusta on siitäkin.


Tapettivalinnoista harvoin riidellään avioeroon asti. Raha-asioista sen sijaan riidellään.  Marja Hintikka Livessä käsitellään tänään rahan käyttöä perheissä. Ihana aihe! Aion katsoa ja katsokaa tekin. Ja puhutaan rahasta sen sijaan, että siitä riideltäisiin. 

22 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja. Osalla kyllä on tällä hetkellä negatiivinen asuntolainan korko joten pois maksamisen mielekkyyttä on ihan hyvä funtsia. Asuntolainan lyhennysvapaa on silti aika halpaa lainaa verrattuna vaikka kulutusluottoon joten tietyissä tilanteissa ihan fiksu tapa lisätä käytettävän rahan määrää (jos vaikka on hoitovapaalla, pitkällä sairaslomalla tms.). Muuten kyllä kannatan asuntolainan jopa nopeampaa pois maksua kuin mikä on suunniteltu aikataulu. Siksi nopeampi lyhennystahti ei saa kyllä maksaa mitään ekstraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Negatiivinen asuntolainan korko - tuo kuulostaa niin oudon paratiisimaiselta täältä "6 % on ihan matala ja hyvä korko" -Islannista :D

      Se on ihan totta että lyhennysvapaa on hyvä ratkaisu tilanteeseen, jossa talous menee ahtaalle ja vaihtoehtona on pikavippi tai kulutusluotto. On vaan niin älytöntä, kuinka hanakasti sitä tarjotaan joka puolella.

      Lainaehdoista sovittaessa on tosiaan hyvä kinuta sinne se ehto, että lainaa voi maksaa nopeammin alas ilman lisäkustannuksia. Me saatiin Islannissa sovittua vain tietty summa, jonka lainaa saa ylimääräisesti lyhentää vuoden aikana ilman lisämaksuja. Eli jos se lottovoitto nyt tulisi, niin asuntovelkaisina säilyttäisiin varmasti edelleen.

      Poista
  2. Asiaa. Olen niin samaa mieltä kanssasi! Mä kuulun siihen (ilmeisesti harvinaiseen) ihmisryhmään, joka todellakin käyttää aikaa asuntolainojen ja vakuutusten kilpailuttamiseen :) Varsinkin asuntolainassa voi säästää isojakin summia pankkeja kilpailuttamalla. Ja samaa mieltä tuosta pankkien 'tarjouksesta', että voi pitää lyhennysvapaata. Vähän samaan kastiin menee korkokatot ja suuri osa pankkien omista rahastoista.

    Tietty pankkien kannalta ymmärrettävää, että jostain sitä tulosta pitää tehdä, kun korot on mitä on. Vaikka tuntuvathan nuo kuitenkin tahkovan hyviä tuloksia vuodesta toiseen markkinatilanteesta riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kilpailuttamalla voi saada tosi paljon paremman diilin. Muutaman prosentin kymmenyksenkin matalampi marginaali tarkoittaa jo isoja summia koko lainaa ja laina-aikaa ajatellen.

      Jep, pankit tekevät läskiä tulosta vuodesta toiseen. Säästötuotteista tehdään ihan tarkoituksella niin monimutkaisia, että kukaan ei jaksa ottaa niistä loppuun asti selvää - ja tajuta, että itse asiassa tulee maksaneeksi ihan turhista asioista.

      Poista
  3. Rahasta puhuminen ei ole seksikästä! Sitä vaan tarvitaan ja siitä pitää pitää huolta. Täyttä asiaa kirjoitit. Itse kuulun ryhmään, jonka mielestä raha rauhoittaa ja vapauttaa mielen muihin kivempiin juttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin munkin mielestä: raha rauhoittaa, silloin kuin sitä on tarpeeksi. Rahan haaliminen raha itseisarvona taas ei oikein aukene mulle. Mieluummin otan vähän vähemmän rahaa ja enemmän vapaa-aikaa/kivemman työn kuin toisin päin.

      Poista
  4. Lisää rahapuhetta, joo! Itse olen just nyt supertuskastunut, kun vielä pari kuukautta elän minisairaspäivärahalla, sen jälkeen toivon että olisi rahkeita opiskella ja tehdä töitä. Vaikka onkin ollut jonkin verran vararahastoa ja se on monesti säästänyt hermot, on puolenkin vuoden sairasloma omavastuineen jne. aika tiukka paikka. Tämän kokemuksen perusteella järkevään palkkaan päästyäni aion vähintään pitää huolen, että vararahasto on olemassa puoleksi vuodeksi. Se on ihan ok olla rahastoissa, mutta kyllä varmaan noita pankin mulle myymiä vaihtoehtoja parempiakin on ja niihin olisi jatkossa syytä perehtyä.

    Odotan myös innolla teidän kirjaa, siinä on paljon muakin puhuttavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Tuulis, että odotat kirjaamme. Mäkin olen siitä ihan täpinöissäni. Just tehdään toista editointikierrosta, jännä :)

      Vararahasto on kyllä niin tärkeä - eikä sitä tietenkään huomaa ennen kuin vasta tarpeen tullen. Mutta onhan sekin tietty monen kohdalla todellisuutta, että kuukausituloista ei mitenkään jää mitään vararahastoon vaikka kuinka yrittäisi.

      Vaikka diggaankin rahasta ja säästämisestä, oon silti kuitenkin vankkumaton hyvinvointivaltion kannattaja, semmoinen vasempaan kallellaan oleva seteleiden hiplaaja kai sitten :D

      Poista
  5. Jengi ei myöskään tajua, että sitä asuntolainaa voi ja kannattaa kilpailuttaa myös myöhemmin kuin vain siinä lainannostovaiheessa. 7-10 vuoden välein nyt ainakin. Ei sitä ikuisesti tarvitse olla sen pankin asiakas jonne vanhemmat ovat aikanaan lapselleen tilin avanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti joo! Me tehtiin viisi vuotta maksettuamme eka kilpailutus ja saatiin korko reilusti alemmas ja maksuehdot paremmiksi. Eikä lainan siirtäminen toiseen pankkiin edes maksanut meille mitään.

      Poista
  6. Tuohon käsilaukkuihin investoimiseen kommenttiin sen verran, että voihan se joskus olla tottakin että ne on investointeja. Käsilaukuista ei ole kokemusta, mutta mies teki takavuosina hyvät rahat ostamalla edullisesti vintage kitaroita ja myymällä ne parin vuoden päästä edelleen pois. Toki tällöin pitää tietää tosi hyvin mitä ostaa ja mihin hintaan ja myös osata myydä ostamansa oikeaan aikaan pois.

    Voisin kuvitella että joidenkin merkkituotteita osalta tuo voisi pitää paikkansa myös Käsilaukuissa, mutta toki varmaan harva tällä tavalla käsilaukku ostaa ja myy.

    Muutoin olen kyllä samaa mieltä kanssasi, rahapuhetta on ihan liian vähän... jotenkin tabu aihe vieläkin vaikka moni voisi antaa kullanarvoisia vinkkejä toisille, miten pikku pääoman pystyy keräämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ehdottomasti - kyllä etenkin vintagekäsilaukuilla voi tehdä businesta, jos vaan tietää mitä ostaa ja osaa huutokauppakeisarina ostaa sellaiseen hintaan että tietää jäävänsä myydessä voitolle. Eikä kai pienestä tuuristakaan haittaa ole...

      Poista
  7. Tosi mielenkiintoinen aihe! Olisi huippua yieyää, miten itse sijoitat, sillä mulla tosiaan pankim rahastoissa, enkä ymmärrä niistä yhtään mitään. Olisi ehkä järkevää jotenkin ottaa aikaa niiden ymmärtämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni ei ole ottanut selvää (minkän ymmärrän, koska aikaa on rajatusti) ja sen takia ne pankkien tarjoamat suosituimmat koko kansan yhdistelmä- ja korkorahastot ovat niin kamalan suosittuja.

      Mä sijoitan itse kolmella tavalla. Mulla on lapsille pitkäaikaissäästötilit Islannissa, koska tienaan kruunuissa. En luota täällä mihinkään rahastoihin tai pörssiin, koska valuutan arvo on keinotekoinen (säännelty, ei määrity vapaasti markkinoilla), inflaatio on välillä kova ja yritykset aika pieniä. Niinpä mun lapsille kerääntyvät säästöt ovat sellaisella inflaatiolta suojatulla pankkitilillä. Sitten mulla on omat säästöt Suomessa Seligson-nimisellä rahastoyhtiön kautta indeksirahastossa, joka seuraa kansainvälisten suurimpia kuluttajayhtiöiden osakkeita; tämä on semmoinen mun oma passiivinen ja pysyvä rahasto, jonne ainoastaan laitan rahaa jos ylimääräistä on. Eli vaikka osakekurssit välillä sukeltaisikin, en myy osuuksia pois vaan ostan ja odottelen ja käytän ne sitten joskus vanhempana tai oikein tiukassa paikassa. Sitten kolmanneksi mulla on muutaman suomalaisyhtiön osakkeita pieniä määriä ihan vaan oman kiinnostuksen takia. Ostin vähän Neste Oilin osakkeita kun ne alkoivat puhua uusiutuvista energianlähteistä, jotta tulisi itse seurattua alaa. Nokiaa ostin sen romahduksen jälkeen koska halusin vähän katsoa, että tuleeko yhtiöstä mitään (olen edelleen tappiolla, heheh) ja Sampoa, koska vaikka en Björn Wahlroosin julkisesta olemuksesta pidäkään, se on yritysjohtajana aika hyvä ja pankki- ja vakuutusalaa tulee seurattua siinä samalla sivusilmällä.

      Muuten! Suomessa on muutama tosi kiva säästämis- ja raha-aiheinen blogi, esim. Tarkan Markan sivusto ja Saituri.org, suosittelen!

      Poista
  8. Loistava ja tärkeä kirjoitus! Miksi tämä aihe on etenkin naisille tabu? Ja miksi esim. naistenlehdet eivät pidä suurempaa meteliä siitä, miten huolettomasti osa naisista hoitaa raha-asiansa ja jää lähes tyhjän päälle erossa tai jos mies kuolee?

    Puhumattakaan niistä köyhistä ja pitkistä eläkevuosista. Me naiset eletään pidempään kuin miehet, mutta köyhemmin.

    VastaaPoista
  9. Pakko tulla vieläkin kommentoimaan kun jäin funtsimaan tätä asiaa. Yksi syy siihen että esim. sijoittamisesta ei pahemmin Jan suuri(n?) osa kansaa on siitä aivan kuutamolla saattaa olla meidän hyvinvointivaltio. Ei ole tarvinnut haalia massia lasten kouluttamiseen, omaan sairastumiseen tai eläkkeeseen kun yhteiskunta on hoitanut tämän kansalaisten puolesta. Toisin vaikkapa Yhdysvalloissa. Sitten tuo ajattelutapa on jäänyt päälle eikä enää oikein osata tai viitsitä kiinnostua raha-asioista. Kunhan käydään töissä, muuten yhteiskunta pitää huolen. Ja kannatan toki erittäin paljon pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa mutta sillä saattaa kyllä olla tämäntyyppinen passivoiva vaikutus ihmisten taloudenpitoon. Ihan oma hypoteesini, tätä ois kiinnostavaa ihan tutkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuohon. Minulla vaikutti myös se, että perheellä oli aina hyvä taloudellinen tilanne. Sillä, etten koskaan nähnyt kituuttamista oli paljon suurempi vaikutus kuin sillä, että meitä opetettiin säästämään viikkorahoja. Ei tajunnut, että raha voi oikeasti loppua kokonaan, sekä itseltä että vanhemmilta että isovanhemmilta, kun aina sitä jolllain oli.

      Herätys tuli sairauksien myötä, se kun on aika arpapeliä mitä hyvinvointivaltio korvaa. Omat hoitokustannukset krooninen migreeni + masennus + levottomat jalat -oireyhtymä olleet yhteensä 30 000-40 000 euroa 27v ikään mennessä. Siitä noin puolet on mennyt verorahoista, jonkin verran esim. lääkkeitä ja fysioterapioita olen maksanut itse ja loput äiti. En tule koskaan saavuttamaan taloudellista itsenäisyyttä, koska esimerkiksi jatkossa hoitona toimivat biolääkkeet maksavat kuukausiannosta kohti nelinumeroisia summia, joten niiden käyttö tulee olemaan valtion harkinnan varassa. Olen joskus ihan tästä syystä miettinyt että pitäisikö yrittää lukea juristiksi tai lääkäriksi, koska en haluaisi olla muiden armoilla, se on pahinta tässä sairaudessa. Ja kummasti alkaa säästäminen ja sijoittaminen ja verotus kiinnostaa, kun koko oma terveys ja toimintakyky sekä itsemääräämisoikeus on niin vahvasti rahasta kiinni. Ikänsä pienituloinen kumppani ei tätä alkuun ymmärtänyt, on elänyt aina kädestä suuhun eikä ota siitä pahempaa stressiä. Mutta terve ihminen voi elää vaikka kuukauden kaurapuurolla mutta minä en voi elää ilman lääkitystä ja hoitoja.

      Poista
    2. Erinomaisen hyvä huomio, pilami. Hyvinvointivaltion turvalla on varmasti vaikutusta. Ei ainakaan lasten opiskeluihin tarvitsee suuria summia säästää rahaa.

      Mieletön migreenikko; voih, mullakin olisi tästä aiheesta niin paljon kerrottavaa. Avaudun siitä joskus omassa postauksessa, mutta noin lyhyesti: mun mutsi sairastaa syöpää ja meille on ollut todellinen järkytys nähdä, kuinka epätasaista syövän hoito Suomenkin kaltaisessa maassa on. Se on ihan tuurista kiinni, minkälaista hoitoa saat (asuinpaikalla on todella paljon väliä) ja onko diagnoosin sattuessa kesälomakausi menossa vai ei. Mutta, mä palaan tähän vielä. Kamalan paljon tsemppsejä sinulle tuohon taistoon; kun yrittää pitää itsensä kunnossa ja kaikki voima ja aika menee siihen, ei mitenkään jaksaisi sitä paperisotaa lääkkeistä ja hoidosta ja niiden korvauksista.

      Poista
  10. Heippa vielä,

    Ikävä kuulla, mutta tsemppiä sinnekin ja luen mielelläni aiheesta lisää! Minutkin on ehkä yllättänyt se, että ei se terveydenhoito niin ilmainen ja tasapuolinen olekaan, vaikka tosi huippu moneen muuhun maahan verrattuna.

    Erityisen ikävää on se, että sairauden ns. huono brändi vaikuttaa niin moneen. Migreenillä on todella vaikea stigma, joka vaikuttaa kaikkeen alkaen siitä, että migreeni sekoitetaan päänsärkyyn ja migreenikohtauksen takia töistä poissaolevaa luullaan näin lintsariksi siihen, että tutkimusrahoitusta ei käytännössä ole vastaavantasoisiin sairauksiin verrattuna ja migreeniin on vain yksi varta vasten kehitetty lääkeryhmä jatkuen aina siihen, että pidempää sairaslomaa, työkyvyttömyyseläkettä tai harkinnanvaraisia tukia esim. tulevien biolääkkeiden käyttöön voi olla mahdotonta saada. Tässä olisi businessnaisella paikka sairauden maineremonttiin, mielelläni työskentelisin vaikka jossain potilasyhdistyksessä tämän parissa jos saksantaito riittäisi!

    Toinen on juuri tämä tappelu. Minkä tahansa pidempikaisesti sairaan taikka vammaisen ihmisen kanssa puhuessa tulee esiin "pyhä kolminaisuus", 1. itse sairaus/vamma ja sen aiheuttama kärsimys 2. kanssaihmisten asenneongelmista, stigmasta ym. aiheutuva kärsimys 3. byrokratian aiheuttama kärsimys. Itsehän olen saanut vuodesta 2011 alkaen ylimmän tai keskitason vammaistukea, mutta lopulta koin mielenterveydelleni armollisemmaksi kattaa hoitokulut opintolainalla. Otin siis mieluummin _velkaa_ kuin "ilmaista" rahaa! En jaksa jatkuvaa väheksyntää ja torjuntaa ja sen vakuuttelua, etten liioittele oireitani ja että tarvitsen vaatimani hoidot. Tätä sopisi monen sellaisen miettiä, ketkä ilman omaa kokemusta syyttelevät sosiaaliturvalla "vapaamatkustamisesta". Usein se on vapaasta kaukana, vaan ihminen voi kokea olevansa täysin nurkkaan ahdistettu ja vailla ihmisarvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja ajatuksia herättävästä kommentista. Monessa kohtaa nyökkäilin, niin tuttuja aiheita. Usein juuri nuo "sosiaaliturvalla vapaamatkustamispuheet" kuulee sellaisten suusta, joille ei ole itselle koskaan tapahtunut mitään sellaista, missä sitä turvaverkkoa olisi toden teolla tarvittu.

      Poista
  11. Tulen vähän myöhässä kommentoimaan, mutta tulen kuitenkin koska kyseessä on myös minun lemppariaiheeni! Etenkin naisten (ja monien miestenkin) tulisi ehdottomasti ottaa parempi ote raha-asioistansa. Monesti vain säästäminen ja sijoittaminen ehkä nähdään Gordon Gekon hämärinä bisneksinä, eikä asiana jota ihan tavis palkansaajakin voi tehdä.

    Kirjoitit tottakai täyttä faktaa asiasta, mutta haluaisin vähän vastakommentoida tuota asuntolainan lyhennysvapaata tai pohtia lähinnä miksi absoluuttisesti kalliimpi ratkaisu ei välttämättä ole kuitenkaan huono (edes taloudellisessa mielessä).

    Pohjaan ajatukseni siihen että miksi ihmiset oikeastaan alunperin säästävät/hankkivat rahaa. Useimmille se liittyy tietynlaiseen taloudelliseen varmuuteen. Siksi ajattelen, että perheelle onnistunein ratkaisu ei välttämättä ole se, joka tuottaa kymmenien vuosien aikajänteellä absoluuttisesti suurimman määrän rahaa vaan ainakin itselleni oleellista on myös elintaso (ja nimenomaan taloudellinen liikkumavara) niinä kuukausina kun sinne kipitellään. En halua kiristää lapsiperheemme budjettia äärimmäisen tiukalle siksi että minulla olisi 50-vuotiaana muutama tuhat euroa enemmän varallisuutta.

    Minä harkitsin vakavasti lyhennysvapaata hoitovapaan ajaksi. Ajatuksena oli elää hoitovapaallakin perusmukavasti, ja korkojen joskus noustessa olisimme jo työurallamme tilanteessa jossa suuremman kuukausierän maksaminen ei tuntuisi enää niin kovalta. Palasin kuitenkin osa-aikaisesti töihin niin asia ei ikinä tullut ajankohtaiseksi.

    Samasta syystä olen itse asiassa valinnut asuntolainaani hiukan pidemmän laina-ajan. Tietysti lainan nettokulut ovat näin suuremmat, mutta jokapäiväinen elämäni on taloudellisesti kevyempää pienemmän kuukausierän ansiosta. En osaa ajatella merkittävänä tekijänä sitä, onko lainani maksettu kun olen 42 tai 45 ja olenko näin maksanut jokusen tuhat euroa enemmän korkoja. Minusta on ihanaa kun pikkulapsiaikanakin on vähän ylimääräistä käytössä ja pakolliset hankinnat lapselle eivät aiheuta paniikkia.

    Mutta niinkuin sanottu, tämä on aivan tietoinen valinta siirtää elämämme kuluja maksettavaksi aikana jolloin siihen on todennäköisesti enemmän rahaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tosiaan saa hyötyä siitä että on pidempi laina-aika tai muutama lyhennysvapaa kuukausi, se mahdollisuus kannattaa toki hyödyntää. Mekin otettiin vähän pidempi laina-aika, jotta kuukausimaksun suuruus ei pääse yllättämään vaikka korot tai inflaatio nousisikin (Islannissa asuntolainoista suurin osa on sidottu inflaatioon; todella omituinen paikallinen erikoisuus).

      Jos lainaa pystyy lyhentämään mahdollisimman paljon korkojen ollessa näin alhaalla kuin ne nyt ovat, kannattaa lyhentää.

      Poista

Mitä tuumaat?