Avaudunpa hieman lempiaiheestani eli työstä. Puhe vapaa-ajasta ja työstä, siis työelämästä ja siitä oikeasta elämästä on minusta aina ...

Unelmahommissa - tavoitteena yksi kokonainen ja kiva elämä

30.11.16 Satu Kommentteja: 15

Avaudunpa hieman lempiaiheestani eli työstä. Puhe vapaa-ajasta ja työstä, siis työelämästä ja siitä oikeasta elämästä on minusta aina tuntunut vähän ahdistavalta. Työtä tehdään valveillaoloajasta yllättävän paljon. Se, että työnteko olisi lähtökohtaisesti kamalaa, stressaavaa tai jopa pelottavaa, tuntuu tällaisesta pohjoisen hyvinvointiyhteiskunnan antimia koko elämänsä nauttineesta kermaperseestä todella tympeältä ajatukselta. 


Se että vain työpaikan ulkopuolella oleva aika olisi mukavaa omaa aikaa, pakkaa ainakin minulle päälle fiiliksen, että vapaa-ajan on oltava todella ihanaa, koska sitä on niin vähän. Luksuhyödyke, joka pitää käyttää viisaasti. Voi pliis. 

Kun eihän elämä koskaan ole pelkkiä todella ihania hetkiä edes vapaa-ajalla. Porua ja vastoinkäymisiä voi tulla ihan yhtä hyvin lauantaina kuin keskiviikonakin. Jos omaan hyvinvointiin liittyvät odotukset lauantaille ovat kovemmat kuin keskiviikolle, lauantaina myös pettyy enemmän, jos asiat eivät menekään kuten suunniteltu. Minua ei lainkaan yllätä, että lauantai on monille viikon stressaavin päivä.

Se, että työn ohella pitäisi olla tarpeeksi aikaa perheelle, ystäville ja jopa omille harrastuksille, tuntuu yhtä käsittämättömältä yhtälöltä sekin. En minä ainakaan ehtisi viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja harrastaa sen 7 tunnin aikana, mitä työpäivän jälkeen kesimäärin ollaan hereillä. 

Olen ravistellut oman kuvioni uusiksi. Olen omassa elämässäni soveltanut melkeinpä läpi aikuisiän sitä periaatetta, että töissä pitää olla kivaa ja siitä pitää saada tarpeeksi rahaa. Kun tietty tulotaso on saavutettu, työnteon mukavuus on paljon tärkeämpi motivaattori kuin raha tai valta. Tuo "tietty tulotaso" on henkilökohtainen käsite, mutta esimerkiksi meidän perheessä se ei ole kovin korkea. Se johtuu ehkä siitä, että emme harrasta mitään älyttömän kalliita juttuja, meillä ei ole isoja lainoja joita pitäisi lyhentää isoja summia joka kuukausi, emme hanki mitään hilavitkuttimia (meillä ei ole edes televisiota) tai uusia maastopyöriä tai - herra paratkoon - uutta autokalustoa muutaman vuoden välein. 

Tienaan varmasti vähemmän kuin keskivertoekonomi 15 vuoden työuran jälkeen. Mutta se ei haittaa yhtään, koska olen saanut rahan sijasta paljon muuta antoisaa.


Kun työni on kivaa, minä en juuri tarvitse harrastuksia. Koska - tadaa - harrastan työaikana tai teen harrastuksistani töitä. Siinä ratkeaa monta potentiaalista solmukohtaa samaan aikaan: Aikaa säästyy kun ei tarvitse harrastaa ja tehdä töitä vaan voi tehdä molempia yhtä aikaa. Kun teen töitä ystävieni kanssa, saan samalla viettää heidän kanssaan aikaa. Säästyy myös kiva tukku rahaa, kun ei tarvitse matkustella kalleimpaan loma-aikaan vaan voi reissata silloin kun tykkää ja tehdä joko matkustelusta työtä tai ottaa työt mukaan matkalle.  

Teen joka päivä aika paljon töitä koneella. Istun tässä työpöydän ääressä välillä pitkiäkin aikoja ja usein olen viimeinen meillä kotona, joka sammuttaa valot ja kömpii lakanoiden väliin. Välillä töissä menee vuorokaudessa 14 tuntia, mutta on paljon päiviä, jolloin teen töitä vain kolme tuntia. Tilanteen, päivän ja fiilisten mukaan.

En tiedä kuulostaako tämä teistä ihan kahelilta sähläämiseltä, mutta minulle tämä kaikki näyttäytyy kamalan yksinkertaisena ja toimivana. Melkein seesteisenä.

Nyt minulla on tästä seesteisestä mututuntumastani myös numerodataa. Ennen Turkin hyvinvointireissua seurasin Firstbeat-mittalaitteella kehoni käyttäytymistä kahden työpäivän ja yhden vapaapäivän aikana. Sykkeen lisäksi laite mittasi tarkasti myös sykevälivaihtelua, mikä kertoi siitä, kuinka nopeasti kehoni palautui stressireaktioista vai palautuiko se ollenkaan.

Alanyassa sain testitulokset kouraan. Ne näyttivät todella hyviltä. Alla ruutukaappaus hyvinvointiraportistani yhdeltä päivältä:


Stressireaktioita kartoittaneissa mittaustuloksissa ei juuri näkynyt eroa lepo- ja työpäivien välillä. Molempina päivinä stressasin noin 30 prosenttia ajasta. Se on reilusti alle viiteryhmäni keskiarvon (47 %). Työpäivääni sisältyy myös palauttavia hetkiä. Huomasin omaa sykettä ja sykeväliä mittaavasta tilastosta, että juuri silloin kun olen kirjoittanut yhtä mukavaa lehtijuttua, olen itse asiassa palautunut tekemällä töitä. Hurjan kiinnostavaa!

Stressireaktioita on kaikilla: keho stressaantuu esiintymisistä, palavereista, keskittymistä vaativista työtehtävistä, hälinässä olemisesta, kiireestä, multitaskaamisesta, paikasta toiseen juoksemisesta ja niin edelleen. Kaikki stressi ei ole tietenkään pahasta. On huolestuttavaa, jos stressireaktioita ei olisi ollenkaan - silloinhan sitä vain nuokkuisi kaikkien päivän hetkien ohi, vaikka olisikin hereillä. Ongelmaksi stressi tulee silloin, jos siitä ei palaudu.


Saamani rapsat tukevat omaa havaintoani: työn ja vapaa-ajan sekoittaminen tekee minulle hyvää. Tämä on juuri se palapeli, joka sopii minun käteeni.

Kaikille ei tietenkään sovi se, mikä sovii yhdelle. Monia varmasti askarruttaa, miten löytää juuri se oma unelmaduuni ja töissä viihtymisen vaihde, kuinka oma haavetila saavutetaan  ja kun se saavutetaan, miten se pidetään yllä. 

Näistä ja monista muista unelmahommiin liittyvistä jutuista löytyy vastauksia ja vertaistukea ensi keväänä ilmestyvässä Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä, mistä pidät -kirjassa. Tänään ilmestyneessä WSOY:n kevään katalogissa pyörimme innoista soikeina kirjoittajakollegani Hannen kanssa. Kansi on upea! 

Se on juuri kuten kirjakin eli "uraopas" meidän makuun. Yhtä aikaa sopivan vakava ja sopivan hauska. Unelmia ja puurtamista. Siinä mennään elämänasenteella, joka on minulle ja Hannelle tuttu: ahkerasti ilon kautta ja mukana pieni ripaus anarkiaa! Valokuvaaja Janita Autio otti nuo upeat kuvat yksi kesäkuun  sateinen päivä ja sen jälkeen Satu Kontinen suunnitteli meillle upean kannen. Lopputulos on yhtä herkullinen kuin pieni pussillinen hyviä irtokarkkeja.


Tähän loppuun vielä pari bonushuomiota hyvinvoinnista ja stressistä palautumisesta. Hyvivointiluennoillamme raapustin muistiinpanoja tekijöistä, joilla voi vaikuttaa omaan stressireaktioista palautumiseen. 

Palautumista hidastavat tekijät - eli pysy näistä kaukana:

- kiire ja stressi
- huono kunto
- sairaudet
- alkoholi
- liian myöhäinen liikunta tai raskas ruoka

Palautumista edistävät tekijät - eli haali näitä elämääsi lisää:

- mahdollisuus vaikuttaa omiin aikatauluihin
- ystävien ja ympäristön tuki
- hyvä terveys ja fyysien kunto
- terveelliset elämäntavat
- myönteinen elämänasenne

Juodaan siis vähemmän viinaa, hallitaan itse omat aikataulumme, vittuillaan toisillemme vähemmän ja nyysitään jostain aikaa liikkumiseen. Niillä pääsee jo aika pitkälle!

Ylin kuva Ömer Acar, kaksi keskeltä Björgvin Hilmarsson ja viimeinen otos a la WSOY

15 kommenttia:

  1. Hienoa, että sulla on kasassa sellainen paketti, joka tuntuu ihan parhaalta!

    Musta unelmahommalle ei kuitenkaan ole mitään tiettyä muottia, koska me kaikki ollaan niin erilaisia. Ite olen just se kasista neljään töissäkävijä (teollisuudessa suunnittelijana) ja omasta mielestäni mun työ on ihan parasta: luovaa, kreisiä, tiimityötä, vaihtelevaa jne. Menen mielelläni töihin, mutta olen mielelläni myös lomalla sieltä :)

    Olen kokeillut muutakin ja mulle harrastuksesta työn tekeminen ei sopinut. Sitä koko päivän kestävää iloa ei tullutkaan, vaan kiva muuttui ikäväksi velvollisuudeksi, koska se oli... noh, velvollisuus. Pakko. Samaan elämänvaiheeseen liittyi eksä, joka oli toimittaja ja vasta eron jälkeen tajusin miten paljon mua stressasi se, että reissut ja pala elämää myytiin aina jollekin medialle ja joka reissulla ja arkena myös piti kuvata niitä v*n kuvituskuvia :D Ei ollut mun juttu.

    Yrittäminen/konsulttihommat sopi jo paremmin, koska siinä sain edes pitää yksityisyyteni. Sen sijaan mua ahdisti se jatkuva varallaolo. Oli asiakkaita jotka soittivat milloin tahansa ja töihin piti ryhtyä yleensä heti. Työt onnistui milloin ja missä vain kunhan tietokone oli käsillä ja asuimmekin pari vuotta maailmalla sen turvin. Silti. Ei mun juttu.

    Nykytyössä voin onneksi olla lomilla joustavasti ja olemme olleetkin pidemmillä reissuilla. En koe että tarvitsen lomaa työstä itsessään, mutta kaipaan sitä että voin tehdä mitä haluan, kun olen lomalla tai vapaalla. Että mulla ei ole velvollisuutta vastata puhelimeen tai varastaa aikaa työn tekoon. Mulle se on vapautta, mutta läppäri kainalossa diginomadina ei ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta kommentista! Olet juurikin asian ytimessä tuossa, että yhtä muottia ei ole. Tärkeintä onkin huomata se, eikä pakottautua mihinkään tiettyyn laatikkoon tai harmistua ja jopa ahdistua siitä, kun se "oma juttu" ei tunnu löytyvän. Joillekin tosiaankin se seiskasta kolmeen tai kymmenestä kuuteen työ voi olla se paras juttu - ja onhan se kuitenkin se työn sisältö joka siinä on tärkeintä, ei niinkään se missä tai milloin sen tekee. Näitä juttuja me käsitellään kirjassa paljonkin.

      Poista
    2. Kyllä. Koen olevani tosi etuoikeutettu, koska mulla on kiinnostava työ mielettömän hienon porukan kanssa ja joustava työnantaja. Itelle deal-breaker on juuri se, että saan pitää niitä palkattomia lomia riittävästi, jotta voin tehdä *muitakin* juttuja joista pidän.

      Mua on oman tien etsimisessä ehkä hiukan risonut se, miten muut ihmiset ovat kuvitelleet mun epäonnistuneen, kun vapaa työ ulkomailla asuen vaihtui normityöaikoihin Suomessa. Mulle se oli hyvä muutos. Tuntuu, että koko omaisuuden myynti ja Aasiaan etätöihin lähtö on nykyajan omakotitalo + farmariauto + 2,5 lasta ja koira. Mutta sama se jos on, toivon ihmisille mahdollisuuksia ja rohkeutta etsiä niitä OMIA unelmia.

      Poista
    3. Siis juuri näin - OMIA unelmia. Ei vanhempien, puolison tai jonkun epämääräisen "trendin" asettamia kuvia unelmista. Viisi kuukautta läppärillä töitä tehden maailman eri kolkissa oli mustakin ihan kivaa sen viisi kuukautta, mutta kauempaa en olisi jaksanut. (Kuuma, hyönteisiä, netti ei toimi, sukulaiset ja ystävät kaukana jne.)

      Poista
  2. Tiedätkös, että kun tuli tieto siitä, että tuollainen kirja on tulossa, jo se tieto on saanut mut miettimään unelmaduuniasiaa ja tekemään töitä sen eteen, että palaudun stressistä, ettei ole niin kiire, ja että on muutenkin parempi olla. Teidän kirjallanne on siis jo nyt vaikutusta, vaikkei se ole vielä edes ilmestynyt.. Odotan innolla kirjan julkaisua, ja että pääsen lukemaan :)

    Kiitos!

    Leila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi herramunjee miten mukava kommentti. Kylläpäs tästäkin sai taas upean paljon motivaatiota jatkaa käsiksen viilausta. Kiitos!!

      Poista
  3. Musta on todella mahtavaa, että sulle sopii tuo homma noin hyvin ja hienoa kuulla myös täällä kommenteissa ym. ihmisistä, joilla on unelmaduuni tai ainakin ok duuni! Valitettavasti perinteisempi media ei oikein tarjoa muuta tulevaisuudennäkymää vastavalmistuvalle kuin tuhatta turhaa työhakemusta seuraava työttömyys. Kiitokset siis vastavoimasta!

    Mun unelmahommat on musiikkia ja sillä alalla alkaa olla vaan ihan käytännön ongelmana se, että ei siellä raha pyöri kovin helposti. Sekin siis vaikuttaa, että mikä se intohimo sattuu olemaan, että pystyykö siitä tekemään työn. Itse en ole ihan varma haluaisinko, toisaalta sun elämä kuulostaa usein mulle unelmalta (siis rakenteensa puolesta, ei niinkään sen, että itse olisin kiinnostunut esim. Suomi-designista), mutta toisaalta olen nyt vuosien opiskelujen ja sitä edeltävän viiden vuoden nolla- ja osa-aikaduunirumban jäljiltä aika väsynyt organisoimaan ja aikatauluttamaan ja stressaamaan. Toisaalta sellainen todella jäykkä työympäristö, missä ei saa yhtä lomaviikkoa päättää itse, ahdistaa myös ajatuksena. Lopulta olen tullut siihen tulokseen, että eiköhän jotain tule sitten jos on tullakseen.

    Tässä vähän tämän kesän ajatuksia aiheesta yhdessä mun postauksessa:

    "Tuntuu myös että suuri osa viime aikojen ahdistuksistani on sitä, että tuntuu että valmistumisen jälkeen minulla pitäisi olla jokin elämää suurempi ura täällä. Eikä ole. Olen tehnyt aivan mielettömästi siistejä juttuja, jeesinyt ihmisiä vaikka missä musiikkiin liittyvässä, tälle tämänkinpäiväiselle tuttavuudelle yritin miettiä keikkapaikkoja, mutta millään siitä ei ole minkään valtakunnan rahallista arvoa. Eikä tarvikaan. Minusta on ihan helvetin hienoa opettaa jollekin laulua, neuvoa lyriikoiden kirjoittamisessa, hankkia kontakteja, tarjota soittovälineitä, mutta se hienous loppuu siihen kun joudun miettimään että saisinko jostain ikinä hankittua tarpeeksi lauluoppilaita että se voisi olla työni. Ja minua vituttaa, että asiat, jotka ovat lempiasioitani maailmassa alkavat maistua paskalta vain koska niistä pitäisi saada rahaa."

    Postaus kokonaisuudessaan: http://migreenikonmieli.blogspot.com/2016/06/hyvan-paivan-ilta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on moni asia tosi hyvin mutta eräs asia on ihan viturallaan: joustamattomuus. Sun pitää olla joko 100 % yrittäjä, 100 % työtön, 100 % opiskelija tai 100 % kotivanhempi, mutta kaikenlainen osa-aikasäätö ja monien eri asioiden tekeminen limittäin ei vain onnistu. Tai siis onnistuu, mutta se siirtyminen on äärettömän vaikeaa esim. verotuksen, sosiaaliturvan ja tukiloukkojen takia. Ilmapiiri on jo muuttunut; freekkutyötä ei nähdä enää amatöörimäisenä säätämisenä tai työnä jota tekevät ne jotka eivät muuta saa. Mutta säännösviidakko kulkee vähän jäljessä, kuten kai aina...

      Asioita voi alkaa tehdä vähitellen, ensin pieniä muutoksia ja vähitellen vähän suurempia. Siihen voi mennä aikaa, mutta kaikkeen menee aina aikaa. Parempi tehdä pieniä mukavalta muutoksia vähitellen kuin heittää koko pakka kerralla uusiksi ja sitten stressaantua siitä.

      Kyllä se sieltä vielä tulee!

      Poista
    2. Kuulin, että vuoden alusta kevyt yrittäjyys on tehty Suomessa helpommaksi. Eli käytännössä ainakin niin, että voi olla kirjoilla esim. Ukko.fi palvelussa menettämättä automaattisesti työttömusstukia. Tosi jees, jos vihdoin tämä helpottaa.

      Mulla on sellainen tilanne , että mun unelma duuni on kasvattaa omia ja muiden lapsia. Oikeasti unelma tilanne nyt. Omat 1-v. Ja 4,5v. Olen kotona ja teen keikkatöitä päiväkodissa. Lisäksi riittää energiaa vielä omiin harrastuksiin. Toivoisin työelämään sitä Sadun kuuluttamaa joustavuutta. Että voisin olla töissä 4-6 tuntia päivässä niiden muiden lasten kanssa ja jäisi vielä energiaa omille lapsille. Sitä ennen on miehelle vielä annettava vuoro nauttia koti arjesta lasten kanssa ja minä tienaan töissä.

      Kiitos Satu, inspiroit mua!

      Poista
  4. Jep, tuo on se suurin kynnys, että yrittäjyyttä ei voi vain "kokeilla" ja on pakko olla aika stabiili elämäntilanne ja säästöjä ennenkuin voi edes alkaa säätämään. Itse asun nyt Saksassa, joten siinä missä Suomessa yrittäminen tuntuisi vaikealta niin täällä se vielä integroitumista hakevalla mamulla olisi sitäkin mahdottomampaa - ja varmasti vielä Suomeakin joustamattomampaa! Silti mulla on ihmeellinen taipumus pistää elämässä milloin mikäkin tuulemaan kun oikein sille päälle satun, joten en rajaa mitään vielä kokonaan pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähänhän voisi kliseisesti sanoa, että rajat on tehty ylitettäviksi ja esteet voitettaviksi ;-) Mutta niinhän se on! Tsemppejä sinne!

      Poista
  5. Mä olen kans miettinyt, että nykyään taitaa olla harvinaisempaa olla oikeasti ylipäätään tyytyväinen työhönsä saati sitten silloin, jos se on lähtökohtaisesti sellaista ysistä viiteen puurtamista. Jos siihen päälle ei ole hyvin uraorientoitunut niin johan olet kummajainen.

    Opiskeluaikana kauhistelin ajatusta tuosta ysistä viiteen duunista. Noh, elämä opettaa ja tarpeeksi monen konsulttivuoden jälkeen nautin tällä hetkellä ihan suunnattomasti ysistä viiteen toimistoajoista, kellokortista, työaikapankista ja ylipäätään siitä, että työ on edelleen tärkeä osa elämää, mutta ei enää lähes koko elämän sisältö vaan aikaa ja paukkuja riittää muuhunkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että viihdyt työssäsi!

      Jos töissä viihtyy hyvin, työn tuloksetkin ovat tutkitusti parempia. Monella firmalla, isolla ja pienellä, on tässä kohtaa ison tuottavuusloikan paikka. Mä olen varma että organisaatiokulttuuria muuttamalla, esimiestyöhön panostamalla ja jo ihan joustojen lisäämisellä saataisiin aikaan paljon enemmän tulosta kuin työajan 20 minuutin nostamisella.

      Poista
  6. Tosi hyviä pohdintoja, puolin ja toisin. Olen ollut friikkuna pitkään ja minua stressasi toimeksiantojen ja tulojen epävarmuus. Olen nyt vakkarina isommassa firmassa ja pidän työstäni ja sen tuomasta varmuudesta.

    Mietin kuinka paljon perhe ja ympäristö vaikutta tuohon tyytyväisyyteen. Jos esimerkiksi jokainen toimeksianto tarkoittaa, paitsi mieluista ja rahaa tuovaa tehtävää, myös stressiä ja jonkin sortin huonoa omaatuntoa, koska esim. lastenhoidon ja kotitöiden luontainen jakaminen ja/ tai delegoiminen ei ole itsestäänselvää eikä yksinkertaista. Huokaus! Ihan oma aiheensa.

    Parasta olisi kai yhdistellä yhtä ja toista. Vakituista ja friikkua ja vaikkapa sitä harrastustakin. Silläkin olen nyt tienannut pikkuisen tämän vuoden alusta alkaen. Ehkä aloitan pikkuhiljaa vielä jotain muutakin. Ideoita olisi kyllä.



    VastaaPoista
  7. Oon kyllä monesti ajatellut, että tuo sinun elämäntyyli on aivan mahtavaa! Hienoa, että saat nauttia elämästä työneen juuri niin kuin haluat. Minä en ole vielä keksinyt ratkaisua omassa elämässäni, mutta täytyypä lukea tuo teidän uusi kirja sitten kun se ilmestyy niin jospas saisin sieltä hyviä vinkkejä ja etenkin rohkeutta :)
    Mukavaa joulun aikaa!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?