Muistatteko viime keväänä, kun talutimme Reykjavikin vanhassa puutalokeskustassa olevan Suomi-design kauppamme tiensä päähä n? Olimme vähä...

Menestyminen on (myös) luopumista

22.12.16 Satu Kommentteja: 6

Muistatteko viime keväänä, kun talutimme Reykjavikin vanhassa puutalokeskustassa olevan Suomi-design kauppamme tiensä päähän? Olimme vähän aikaa aikaisemmin laittaneet putiikin pystyyn Kringlanin ostoskeskukseen ja huomasimme aika pian, että kauppa toimii kunnolla oikeastaan vain siellä. Reykjavikin keskustassa pyöriviä turisteja ei Suomi-design oikein kiinnostanut. Iittalaa ja Marimekkoa enemmän halutaan jotain paikallista (tai "paikallista"): villapaitoja, käsitöitä ja lunnipehmoleluja.

Kuvasta puuttuvat kollegat Maarit ja Piia.
Teimme keskustan myymälästä hauskan pienen turistikaupan ja pyöritimme sitä kevään, kesän ja syksyn eli suurimman sesongin yli. Sitten huomasimme, että perinteiset paikallisten suosimat kaupat yksi toisensa jälkeen keskustasta hävivät. Ja melkein niiden kaikkien tilalle tulee...yllätys, yllätys. Turistimyymälöitä.

Jos myyjien määrä kasvaa liikaa, ei asiakaskakusta kohta riitä tarpeeksi kenellekään. Laskimme yhteen yksi plus yksi ja päätimme laittaa kioskin myyntiin. Ajoitus oli melko hyvä. Kesäsesonki oli juuri ohi ja myymälä hyvässä kunnossa. Ja mikä tärkeintä: Ehdimme kesän aikana tavata melkein kaikki kauppaan eksnyeet paikalliset, jotka vielä etsivät "suomalaista kauppaa". Pääsimme kertomaan heille kasvotusten muutoksista ja siitä, että meidät löytää nykyään suuremmista liiketiloista Kringlanin kolmannesta kerroksesta.

Olihan se tietysti vähän haikeaa. Niitä viimeisiä tavaralaatikoita oli aika moista kantaa pois puutalon kellarista. Vanhoja alekylttejä, pyörävuokrausteline, laatikollinen vesijuoksuvöitä ja paljon maalipurkkeja. Viiden vuoden aikana nurkkiin oli hautautunut jos jonkinlaisia aarteita. Esimerkiksi meikäläiseltä sinne jostain kumman syystä unohtunut  Funkiestin 10-vuotissynttäreiden teepaita. 

Viimeinen siivous, viimeinen roskapussi ja viimeinen vilkaisu yläkerran parven varastoon, että sinne ei jäänyt mitään, minkä ei kuulunut uudelle omistajalle jäädä. Viimeisen myyntipäivän käteiskassa käsilaukussa painoimme Maaritin ja Piian kanssa turkoosiksi maalatun ulko-oven kiinni ja luovutimme avaimet ostajalle.

Niin, olihan se vähän haikeaakin. Mutta. Enemmän tuossa muutoksessa olivat kuitenkin pinnalla ilo, eteenpäin meneminen ja oman tekemisen kirkastuminen. Kun valitsee jotain, valitsee myös aina jostain pois. Jos ei halua luopua mistään, ei kuvioon oikein saa mahtumaan mitään uuttakaan. Jos haluaa muutosta työhön, elämään, parisuhteeseen tai ihan mihin tahansa, pitää olla pokkaa ja tahtoa tehdä se muutos.

Sitä paitsi onhan se vähän niinkin, että rahaahan tässä pitää myös muistaa ja osata ajatella. Kaupan pito on yrittämistä eikä yrittäminen kannata, jos siitä ei saa yhtä paljon rahaa kuin lopettamisesta ja yrityksen myymisestä. Välillä vaan on niin, että best business is sold business. 

Menestyminen tarkoittaa joskus myös luopumista. 

6 kommenttia:

  1. Näin on. Busineksen ison kynnys usein on juuri luopuminen. Mukavaa joulunaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Ehdottomasti joo - ja siinä se iso virhe usein tehdäänkin, kun ei luovuta ajoissa.
      Luopuminen on menestymistä jos sen tekee suunnitellusti. Luovuttaminen on sitten ihan eri juttu :)

      Poista
  2. Näinhän se menee. Hyvää joulua Satu ja kiitos blogistasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Michaela! Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  3. Parole sante... (sanoisi italialainen), taidan laittaa muistiin tuon lauseen että jos ei halua luopua mistään, ei kuvioon oikein saa mahtumaan mitään uuttakaan. Tämä tuntuu tällä hetkellä avainlauseelta itselleni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jebulis! Ei saa palapelistäkään valmista, jos tunkee mukaan liikaa ja vääriä paloja :D

      Poista

Mitä tuumaat?