Olen tässä kuluneen vuoden aikana miettinyt todella paljon sitä, kenellä Suomessa on mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja tehdä sitä, mitä...

Kaikilla samat mahdollisuudet, niinhän?

28.12.16 Satu Kommentteja: 21

Olen tässä kuluneen vuoden aikana miettinyt todella paljon sitä, kenellä Suomessa on mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja tehdä sitä, mitä haluaa. Olenhan koko vuoden ajan kirjoittanut kirjaa unelmatyöstä eli siitä, kuinka todella viihtyä työssään ja tehdä elanto sillä, mitä itse tykkää tehdä. Tehdä jopa työkseen jotain sellaista, josta olisi valmis maksamaan rahaa.

Tuollaisen aiheen kimpussa työskennellessä sitä on ihan pakostakin tullut pohdittua, ketkä pystyvät toteuttamaan itseään ja ketkä eivät. Ketkä voivat valita toisin ja kenellä ei ole omassa elämäntilanteessaan kuin ehkä juuri ja juuri yksi vaihtoehto jos sitäkään. 

Kuva: Pinterest.

Tässä meidän kirjassa on muuten by the way yksi aivan yliveto vahvuus, jonka tajusin vasta nyt tätä blogijuttua kirjoittaessani. Kukaan meidän kirjaamme haastatelluista unelmaduunareista kirjoittajat mukaan lukien ei ole syntynyt se kuuluisa kultalusikka suussa ja takataskussa muhkea perintösalkku, joilla päristellä menemään ja toteuttaa itseään. Omia unelmia on tottakai paljon helpompaa toteuttaa jos raha ei ole este. Niiden toteutuneiden unelmien joukossa olisi varmasti monta upeaa tarinaa kerrottavana. Me emme kuitenkaan niitä tässä kirjassa kerro, koska siitä, miten hyvätuloiset toteuttavat itseään on jo olemassa joku miljardi televisiosarjaa, elokuvaa, kirjaa ja instagram-tiliä. Meitä kiinnosti näin jälkiviisaasti ajatellen nimenomaan se, kuinka ihan tavalliset ihmiset voivat totuttaa unelmiaan työn kautta. 

Kaikki kirjaamme haastatelleet ovat luoneet duuninsa itse ja kokolailla tyhjästä. Yllättävän monet ovat päätyneet omaan unelmaduuniinsa niukkuuden kautta. Heillä ei ollut rahaa ostaa asiaa X, niinpä he päättivät valmistaa sen itse. 

Olen itse nähnyt ja omaa elämää elämällä huomannut, että siihen omaan "unelmaduuniin" voi päätyä hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Samaan aikaan saan kuitenkin näppylöitä kun kuulen ylistäviä sanoja  mahdollisuuksien tasa-arvosta. Se on muuten aika tavalla potaskan kyllästämä sanapari. 

Tuon käsitteen mukaan kaikki he, joilla on samat mahdollisuudet, voivat ponnistaa samalta lähtöviivalta yhtä pitkälle. Kun kaikille on annettu mahdolliseen maksuttomaan yliopistokoulutukseen opintorahan turvin, kyllä kenestä tahansa voi tulla rahoitusjohtaja. Että se on niin kuin itsestä kiinni. Kun vaan rupeaa tekemään, niin voi kuka tahansa saada sen mitä haluaa. 

Höpönhöpö.

Ei muuten oikeassa elämässä mene niin. Vaikka meillä kaikilla (suomalaisilla) on hirveän paljon samoja mahdollisuuksia eli esimerkiksi ilmainen koulutus, sosiaaliturva ja maksuton kouluruoka, ei meillä kaikilla tietenkään ole samoja todennäköisyyksiä päästä yhtä pitkälle. 150-senttinen ei varmasti hyppää yhtä korkealle kuin 180-senttinen, vaikka molemmille annettaisiin samanlaiset lenkkarit. Pienituloisessa perheessä elävällä lapsella, sillä sukunsa ensimmäisellä ylioppilaalla ei tasan tarkkaan ole samaa todennäköisyyttä päästä yhtä nopeasti samaan uraputkeen kuin hyvätuloisen perheen lapsella, joka on koko elämänsä seurannut sivusta vanhempiensa työuraa ja solahtanut jo syntyessään osaksi heidän verkostojaan. Noin yhtenä esimerkkinä.

Kyllä köyhästäkin muksusta voi isona tulla rahoitusjohtaja, mutta se vaatii paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin siltä hyvätuloisen perheen kersalta. 

Jos joku on muita heikommassa asemassa, ei siis reiluuteen pyrkiessä riitä, että saa samat lähtömahdollisuudet. Hänellä pitäisi olla mun mielestä myös realistinen mahdollisuus samaan lopputulokseen. 

Ei saa tietenkään kaikkia ongelmiaan laittaa muiden syyksi, mutta ei kannata toisaalta myöskään syyttää vain itseään siitä, jos hommat eivät menekään aina ihan putkeen, vaikka miten yritti. Koska ei onnistuminen aina ole vain itsestä ja omasta tahdosta kiinni. Se on hyvä muistaa tässä uusia uudenvuodenlupauksia tehdessä. 

Ollaan reiluja itsellemme ja toisillemme. Hyvää uutta vuotta!

21 kommenttia:

  1. Mainio postaus. Ei aiheuttanut samanlaista ärsytystä kuin yleensä nämä tämän aihepiiriin tekstit koska tämä ei ollut niin mustavalkoinen. Yleensä meinaan nykyään joko toitotetaa joko sitä, miten "kaikki on itsestä kiinni ja köyhät on laiskoja" paskaa tai sitten sitä "Suomessa heikompiosaisuus on niin vahvasti periytyvää, ettei kierteestä voi päästä pois". Molemmat on paskaa ja mitätöi esim mun, täysin suomalaisen yhteiskunnan kasvattamaan lasten suojelun moniottelijan ja nykyisen korkeakoulutetun kokemukset.

    Ilman mahdollisuuksien tasa-arvoa, sitä koulutusta ja tukiopetusta ja lastensuojelua, ei olis ollut mitään lähtöviivaa. Mutta, meitä lähtöviivaa olevia on niin monenlaisia. Toisten henkinen resilienssi ei kestä sitä, että ne omat lähtökohdat vaatii enemmän töitä ja siks ne ei myöskään kykene siihen (t. Keittiöpsykologi).

    Yks juttu mikä sun tekstistä mielestäni puuttuu on se, ettei vauraus ole vain rahaa, vaan ennen kaikkea pääomaa. Jos ei ole ketään, joka tukee niissä unelmahommissa, tai edes ketään, joka itse olisi unelmahommissa, on sellaista tosi vaikea kuvitella itselle. Toivottavasti kirjanne on kannustava ja motivoiva, ei säälivä tai syyllistävä, silloin sillä voi olla jollekin elämän mullistava voima.

    (tulipa paatoksellinen, ei ollut tarkoitus. Kiitos mainiosta blogivuodesta ja riemukasta uutta vuotta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo, nimenomaan kannustava ja motivoiva, käytännön esimerkkien kautta. Ei paatoksellisuutta eikä toisaalta myöskään sitä unelmahötön syöttöä, jonka mukaan kaikki on kiinnni positiivisesta asenteesta. Kun sehän ei tietenkään pelkästään riitä.

      Poista
    2. "Jos ei ole ketään, joka tukee niissä unelmahommissa, tai edes ketään, joka itse olisi unelmahommissa, on sellaista tosi vaikea kuvitella itselle."

      Tämä on niin naulan kantaan! Esimerkin voima on huima. On tosi vaikea nähdä oman lähipiirin tilanteen ohi ja yli, vaikka kuinka olisi luonteeltaan eteenpäin pyrkivä ja haluaisi elämältään muuta kuin sitä, mitä lähipiirissään näkee. Kun halun lisäksi pitäisi olla myös uskoa, että hei, tuo voi olla minulle mahdollista, vaikka se ei esim. vanhemmilleni ollut.

      Poista
    3. Kiitos, Anonyymi! Ainakin tässä meidän tulevassa kirjassa on paljon niitä esimerkkejä ihan tavallisista ihmisistä jotka ovat löytäneet ja päässeet unelmatöihinsä. Huikeaa!

      Poista
  2. Tämä sarjakuva tiivistää minusta asian aika hyvin:
    http://thewireless.co.nz/articles/the-pencilsword-on-a-plate

    Taloudellisten lähtökohtien lisäksi minun kokemuksieni mukaan huima vaikutus on kasvuympäristöstä saadulla sosiaalisella pääomalla. Yhtä tuetaan ja rohkaistaan, virheistä ei rankaista vaan kannustetaan yrittämään uudelleen. Toiselle kasvuympäristö välittää nouresta asti viestin, ettei kannata edes yrittää tai epäonnistumisista pilkataan. Enkä tarkoita tällä pelkästään vanhempia, sillä kannustamaan voi riittää myös muutama välittävä opettaja ja samoin lyttäävä ilmapiiri saattaa vallita naapuruston kaveripiirissä. Tämä on osittain silkkaa arpapeliä, ja ihmisen persoonallisuus vaikuttaa siihen, minkä verran on ympäristönsä vaikutuksille altis.

    Olemme kaikki erilaisia ja erilaisuudessamme samanlaisia. Empatiaa ja kuuntelemista kaivataan kautta linjan, siten minä reiluuden ymmärrän. Todella asettuessa toisen asemaan, niin vaikeata kun se välillä onkin, myös tulee tavallaan toteuttaneeksi tasa-arvoa parhaimmillaan: voisin olla myös kuka tahansa muu. Kaikki meistä toimivat pääsääntöisesti parhaansa mukaan. Eväät elämään vaan ovat erilaisia.

    Hyvää uutta vuotta myös sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle! Ja joo, oot erittäin oikeassa. Sillä kannustavalla ja turvallisella ympäristöllä on vähintään yhtä tärkeä merkitys kuin taloudellisella huolettomuudella. Ja raha ja sosiaalinen pääomahan ei tosiaankaa aina kulje käsi kädessä...

      Poista
  3. Täysin totta, kaikilla on samat mahdollisuudet mutta toisten vaan pitää tehdä enemmän töitä asioiden eteen. Itsellä on kaveri jonka mielestä kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja se myös elää sen mukaan, makaa kotona ilman koulutusta ja työttömänä. Ja se on juurikin kultalusikka syntyny suussa, asuu äidin ostamassa asunnossa, matkustaa isänsä kanssa sen maksamana tottakai ympäri maailmaa ja silti sanoo mulle, entiselle sosiaaliturvan asiakkaalle, että ei ole mahdollista pärjätä maailmassa jos ei ole pitkä, rikas ja kaunis.

    Kyllä mä omasta mielestäni olen pärjännyt elämässäni hyvin ja oon onnellinen vaikka en asunutkaan oikeiden vanhempien kanssa ja kiristettiin lapsuudessa kaikesta kun rahaa ei ollut. Kaikki samat mahdollisuudet mulla oli kuin mun kavereillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih tuota kaveriasi, harmittaa tosi paljon hänen omasta puolestaankin... Rahalla kun ei sitä motivaatiota ja intoa tehdä saa mitenkään.

      Poista
  4. hei! yhteiskuntatieteiden näkökulmasta juuri tuo equity on mahdollisuuksien tasa-arvoa - sitä, että jokaiselle taataan mahdollisuudet elää tyydyttävää elämää. sen sijaan usein arkikielessä ja käytännössä puhumme tasa-arvosta equalitynä, eli sinä, että kaikille annetaan samat eväät elämänsä matkaa kulkea. mahdollisuuksien tasa-arvoa nimenomaan olisi, että lukihäiriöinen saa koulussa enemmän tukea kuin lukihäiriötön, että maahanmuuttajaperheen lasta tuetaan koulussa kielen oppimiseksi, että sukupuolivähemmistöön kuuluva pystyy osallistumaan koululiikuntatunneille ongelmitta. Tasa-arvoa, equalityä, on se, että kaikille taataan sama koulutus, sosiaaliturva ja muut hyvinvointiyhteiskunnan palvelut - mahdollisuuksien tasa-arvoa se ei kuitenkaan ole. Ja juuri mahdollisuuksien tasa-arvoa meidän tulisi tavoitella, että ihminen voisi taustastaan huolimatta edetä elämässä opettajaksi, johtajaksi, puutarhanhoitajaksi, lääkäriksi - miksi haluaakaan ja mikä realistista on (sokea tuskin kuitenkaan voi olla lentäjä tai 150-senttinen koripallotähti). Mahdollisuuksien tasa-arvolla tasoitetaan yhteiskunnallisia lähtökohtia jokaisen osallistumisen mahdollistamiseksi. Tällöin virastoihin ja kauppoihin pääsee, olipa urheilija tai pyörätuolilla kulkeva.

    Täten mahdollisuuksien tasa-arvoa lienee turha syyttää potaskaksi - ennemminkin tulisi syyttää nykyisiä tasa-arvopyrkimyksiämme, joissa lähinnä pyritään takaamaan kaikille samat oikeudet, mutta joidenkin ryhmien saama tuki jää liian pieneksi ajatellen mahdollisuutta tyydyttävään elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos hilda termitarkennuksesta! Olet asian ytimessä ja oon sun kanssa samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit.

      Todella usein mahdollisuuksien tasa-arvosta puhutaan siis vähän väärässä yhteydessä
      -> mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu silloin kun kaikille on samat mahdollisuudet (esim. kaikilla ilmainen koulutus).

      Hyvä kommentti sinulta, kiitos vielä :)

      Poista
  5. Erittäin hieno kirjoitus sinulta jälleen kerran ja osuvia kommentteja muilta lukijoilta ! Kädet syyhyten odotan mahdollisuutta päästä lukemaan uutta kirjaasi. Näytin tämän kirjoituksen myös abilleni, joka pohtii parhaillaan omaa polkuaan kohti unelmaduuniaan. Tärkeimpänä pointti on kuitenkin juuri se, että erilaisista lähtökohdista ja "eväistä" huolimatta aitojen "tosiunelmien" eteen joudumme kaikki ponnistelemaan ja ylittämään omia mukavuusalueita.

    VastaaPoista
  6. Niiinpä. Samaa mieltä sinun ja muiden kommentoijien kanssa. Koska teidän kirja tulee ulos? Haluan ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tyypit! :) Kirja ilmestyy maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa. Voitte olla varmoja, että luukutan kyllä blogissa asianmukaisesti heti kun ensimmäinen kappale putkahtaa painokoneesta pahvilaatikkoon :D

      Poista
  7. Olen vahvasti ja omakohtaisesti samaa mieltä taustajoukkojen, erityisesti kodin merkityksestä siinä että uskoo itseensä ja uskaltaa tavoitella unelmiaan. Rahakaan ei korvaa "kritiikillä kasvattamista". Tämän lisäksi on vielä nk. onni eli ajoitus, eli monen menestyjän kohdalla ajoitus on tavalla tai toisella osunut nappiin. Tietty bisnes ei ehkä olisi lähtenyt viisi vuotta aikaisemmin vetämään, mutta nyt oli oikea hetki. Tätä teemaa sivutaan mm. kirjassa "Kuka menestyy ja miksi" (Outliers) eli Malcolm Gladwelliä.

    VastaaPoista
  8. Hei, erinomainen kirjoitus ja hyviä kommentteja muilta lukijoilta. Aihe on pyörinyt (todellakin vain pyörinyt) päässäni jo useamman vuoden. Mutta siis nyt kun on eletty matkalaukkuelämää Suomessa muutaman kuukauden ajan ja seuraavaksi loikataan rapakon taa niin heräsi vain kysymys, että mahtaako näitä sun kirjoja saada e-kirjoina lainkaan? Tykkäisin lukea kyllä oikeita kirjoja, mutta matkalaukkujen sisältö on rajallinen ja näin joulun jälkeen täytynee harkita kirjojen hommaamista jollain muulla konstein kuin itse kuskaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon lukenut Satun kirjat juuri e-kirjoina.Enkä muuten malttaisi nyt millään odottaa uutta kirjaa. Juuri vähän aikaa sitten keskustelimme heistä joiden tiedämme/uskomme tekevän omaa unelmatyötään. Yrittäjiä oli heistä iso osa.

      Poista
  9. Heips, olen itse miettinyt paljonkin tuota onko kaikilla samat mahdollisuudet. Itse erittäin vaikean lapsuuden johdosta sairastuneena en pysty toteuttamaan unelmiani, en taloudellisesta enkä sosiaalisesta näkövinkkelistä. Haaveilen monenlaisesta, osa niistä monen niin sanottua peruselämää. Kyllä se lannistaa, vaikka kuinka yrittäisi ponnistaa, ettei voi yltää yksinkertaisimpiinkaan haaveisiin. Sitten on vaan hyväksyttävä tilanne, madallettava rimaa ja ns. tyydyttävä vähempään. Välillä se on ok ja iloitsee siitä että on hengissä, mutta välillä se vituttaa tosi lujaa. Haluaisin tehdä niin monenlaisia asioita, joihin ei edes tarvitsisi kuin jo omaamani taidot (taide), mutta voimia ei ole. Sitä on yritettävä pitää lippu korkealla, että ehkä joku päivä jaksaa vähän jotain siitä kaikesta kauniista, joka elää sisälläni. Ehkä joku päivä.

    Kiitokset Sadulle blogista kokonaisuudessaan. Innostuin Islannista lapseni koulutyön vuoksi, jolloin eksyin näille sivuille. Ehkä joku päivä Islantiin pääsen, mutta nyt sohvamatkaillaan ja neulotaan lopapeysaa. Pidetään toivo yllä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin mistä puhut; ja se on ihan totta että ihan tavallinen peruselämä on monelle todella iso haaveiden täyttymys. Siis sellainen elämä, missä käydään töissä, rahat ei ole aina loppu ja on terve eikä ole tarvinnut kokea isoja menetyksiä. Itse asiassa sellainen elämä on tosi etuoikeutettuja ja ne, kenellä tuo kaikki on, eivät sitä itse välttämättä edes tajua.

      Voimia sinulle kaikkeen, ja kiitos kiitoksista :-)

      Poista
  10. Uutistamossa oli juuri kirjoitus mahdollisuuksien tasa-arvosta Suomen koululaitoksen kannalta. Ei ehkä uutistamon parasta antia, mutta ihan hyvä kuitenkin:
    http://www.uutistamo.fi/koulutuksen-yhdenvertaisuus-toteudu-suomessa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä linkkauksesta, käyn tsekkaamassa :)

      Poista

Mitä tuumaat?