Opinnot avoimessa yliopistossa ovat siirtyneet suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Usein sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi t...

Yrittäjä eksyi taseeseen

2.11.16 Satu Kommentteja: 12


Opinnot avoimessa yliopistossa ovat siirtyneet suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Usein sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja että kertaus on opintojen äiti. No niinhän sitä sanotaan! Nytpä kerron, kuinka kävi.

                                                                                   Yhteistyössä Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja Suomen Blogimedia

Opiskelen siis Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa Liiketoimintaosaamisen opintokokonaisuutta. Siihen kuuluu neljä kurssia, jotka saa suorittaa melko vapaassa järjestyksessä. Ajattelin, että soitellen sotaan ja härkää sarvista eli ensimmäisenä se kaikista veemäisin osuus. Niin päästin elämääni Laskentatoimen perusteet.

Olen tässä yrittäjävuosien aikana oppinut lukemaan taseita ja tuloslaskelmia, tekemään kannattavuuslaskelmia ja pähkäilemään kassavirtoja. Pienen yrityksen tilinpäätös on ihan peruskauraa lukea. Mutta kun sellaisen pitäisi tehdä itse...

....niin muistan jälleen kerran, kuinka yrittäjän tärkeimpiä kumppaneita maksavien asiakkaiden lisäksi on hyvä kirjanpitäjä. Vaikka olen koulutukseltani ekonomi, en ole laskentatoimen asiantuntija. En osaa tehdä edes osakeyhtiön kirjanpitoa. Eihän minun ole tarvinnut, koska olen ostanut sen palvelun muualta.

Fakta kuitenkin on, että yrittäjän pitäisi nuo perusasiat kuitenkin osata edes pintapuolisesti. Ja jos totta puhutaan, niin kyllä niistä kannattavuuslaskelmien tekemisestäkin on livahtanut luvattoman kauan aikaa. 

Finnska Budin -kaupan laajennuksen aikaan tehtiin tarkkaa budjetointia ja kun myimme perustajafrendini Maaritin kanssa firmasta kolmanneksen uudelle kumppanillemme Piialle, teimme alustavia arvostuslaskelmia, vaikka tarkemman hintalappuarvion antoikin kirjanpitäjä. Hevosmatkoja suunnitellessani mietin katteita ja hinnanasetantaa. Päivittäisessä busineksessä pidän oikeastaan huolta vain kassavirrasta. Siis siitä, että rahaa tulee tarpeeksi sisään oikeaan aikaan, jotta on rahaa tilillä maksaa laskut ja palkat ja matkakulut ja sen sellaiset velvoitteet.


Laskentatoimen perusteissa vaikeinta oli - kuten oli muuten melkein 20 vuotta sittenkin - tilivientien teko ja taseen rakentaminen. Kesti aikansa taas tajuta debetit ja kreditit, kassan ja pankkitilin ero ja myyntisaamisten ja ostovelkojen tiliristikot.

Ymmärrän tilinpäätöstietojen juridisen merkityksen ja sen tarjoaman tiedon eri sidosryhmien näkökulmasta ja sen, miltä riveiltä taseesta näkee nopealla silmäyksellä firman maksukykyisyyden.

Mutta en vaan oikein vieläkään ymmärrä, miten ne tämän vuoden puolella syntyneet mutta ensi vuoden puolella maksettavat eläkemaksut kuuluu tiliristikolla merkitä ja mitä ihan tarkalleen ovat siirtovelat, siirtosaamiset ja pakolliset varaukset. 

Ja kaikki on niin pirun pikkutarkkaa! Minä kun niin kamalan paljon mieluummin maalaan sillä kuuluisalla leveällä pensselillä. 


Miksi ihmeessä siis aloitin laskentatoimen kurssista enkä vaikka markkinoinnista, joka on aiheena minulle paljon mielekkäämpi ja tutumpi?

Sitähän minä itseltäni yksi yö kyselin, kun näpräsin puolenyön jälkeen taskulaskinta, etsin Finlexistä tasepohjaa ja yritin saada numeroita täsmäämään. 


Kyse taisi loppujen lopuksi olla näyttämisenhalusta. Halusin näyttää itselleni, että kyllä minä tämän piruparan selätän. Olkoonkin, että se taroittaa sitä, että istun tässä taskulaskimen kanssa vaikka neljä tuntia putkeen joka ilta kuukaudenpäivät. Ajattelin myös, että kun se vaikein kurssin on suoritettu,  ne muut tuntuvat varmasti paljon mielekkäämmiltä. Se on vähän niinkuin ruokaa laittaessa: ensin on pakko siivota, että on kunnolla tilaa kokata. 

Näin tämän kurssin eteen paljon vaivaa, mutta sain sen suoritettua. Kurssi suoritettiin tekemällä kuuden laajan kysymyksen tehtäväpaketti. Palauttamassani pumaskassa oli 41 sivua. Ihan yhdessä päivässä ei siis tästä savotasta selvitty.

En saanut taseiden loppusummia tasan ja pari laskua meni aivan pieleen, mutta sain silti aivan loistavan arvonan: asetikolla 1–5 minulle annettiin nelonen. Jeijj!!


Tuli hyvä mieli. Ihan yllätyin, kuinka iloinen. Tein pirukseen töitä, mutta se palkittiin. Pääsin kurssista läpi ja sain kuusi opintopistettä rekisteriin. Sain täydet pisteet esseevastauksista, mikä ei yllättänyt. Olen huomannut olevani parhaimmillani tehtävissä, joissa edellytetään lukemista ja luetun yhdistämistä, pähkäilyä, editointia ja omien mielipiteiden esittämistä. Kirjoitan nopeasti ja väliotsikot ja tiivistykset ja sinne sekaan heitetyt mielenkiintoiset esimerkit syntyvät melkein kuin itsestään. Kuuden sivun essee yritysten hyvästä hallintotavasta syntyi parissa tunnissa. 

Huonoimmat pisteet sain laskutehtävistä, joiden eteen olin tehnyt töitä kymmeniä tunteja. Laitoin kurssin vastaavalle opettajallekin arvosanan saamisen  jälkeen viestiä ja kysyin, miksi ne taseet eivät menneet tasan, mitä tein väärin. Haluaisin nimittäin ihan itseni takia tietää, missä se ongelma oli. Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa opettajilla on kuulemma tapana antaa henkilökohtaista palautetta suorituksen jälkeen. En ole vielä saanut kyselyyni vastausta, mutta odottelen.

Opintojen ensimmäistä kurssia tehdessäni huomasin, kuinka tärkeää suunnitelmallisuus on. Uutta asiaa ei pysty omaksumaan tunnissa, ei edes sellaista uutta, josta on joskus pari vuosikymmentä sitten kuullut etäisesti puhuttavan. Vaikka opintoja voi tehdä missä tahansa, on niille aivan pakko varata aikaa. Minä varasin tälle yhdelle kurssille tehtävien tekoon vähintään kaksi tuntia joka ilta noin kuukauden ajan. Lisäksi luin kurssikirjallisuutta valikoiden - en lukenut kaikkea vaan ainoastaan ne kohdat, joita tarvittiin tehtävien tekemisessä. Suoritin kurssia hyvin vaihtelevissa paikoissa. Välillä kotona keittiönpöydän ääressä, mutta useimmiten työpöydällä läppärin kanssa. Sardinian-reissullakin täyttelin muutamia tuloslaskelmia ja lentokoneessa matkalla Helsingistä Reykjavikiin tein ensimmäiset Per Shekkitili An Myyntitili -kirjaukset monen vuoden tauon jälkeen.

Vinkkejä avoimeen yliopistoon aikoville:

- Tee suunnitelma siitä, mitä aiot opiskella seuraavan vuoden aikana.
- Ota hyvissä ajoin selvää miten paljon mikäkin kurssi vaatii tekemistä ja minkälaista tekemistä.
- Pilko seuraava vuosi kuukausiin ja jaa kurssien vaatimukset kuukausitasolle. Lokakuussa oppimistehtävä, marraskuussa essee, joulukuussa kurssikirjojen lukemista jne.
- Sen jälkeen mieti jokaista viikkoa erikseen ja kirjoita itsellesi kalenteriin ylös, minä päivinä aiot opiskella ja mihin kellonaikaan.
- Lisää kaikkiin suunnitelmiin 20 prosenttia lisää aikaa. Ainakin alussa kaikki vie aiottua enemmän aikaa.
- Mieti etukäteen, miksi opiskelet: Tarvitsetko opintopisteitä? Haluatko valmistautua pääsykokeisiin? Teetkö avoimen opintoja osaksi jotain toista tutkintoa? Haluatko päivittää ammatillista osaamistasi? Opiskeletko, koska aihe kiinnostaa?
- Opiskellessasi pidä edellinen kohta mielessä. Kaikkea ei tarvitse suorittaa täydellisesti ja metsästää hyviä arvosanoja. Tee keskinkertaisesti ne asiat, jotka eivät ole sinulle tärkeitä. Säästä paukut niihin kohtiin, joista on sinulle itsellesi eniten hyötyä. 
- Varaa paljon kahvia ja valmistaudu kuluttamaan perslihaksia penkille. Niillä pääsee pitkälle!


Seuraavaksi kohti markkinoinnin perusteita. Se onkin kurssi, josta minulla on valmiina vahva pohja ja paljon sanottavaa. Jos olisin paikalla fyysisesti, olisin varmasti se eturivissä rasittavuuteen asti viittaava tyyppi, jolla on aina kysyttävää luennoitsijalta ja loputon määrä omia kokemukseen perustuvia kommentteja. Hehee.

Tämä kolmiosainen yhteisytöpostaussarja päättyy tämän vuoden osalta tähän. Palaan asiaan keväällä. Silloin nähdään, läpäisinkö muut kurssit ja miten yrityksen strategiat menivät jakeluun vai olisiko tullut konkurssi.

Lue aikaisemmat avoin yliopisto -jutut tästä:


Kuvat: Björgvin Hilmarsson

12 kommenttia:

  1. Hei!

    Ensin: En ole koskaan saanut iPhonellani läpi kommentteja tähän blogiin, mistäköhän kiikastaa?

    Tuttu tunne tuo näyttämisenhalu. Itse järkeilin viimeisen puolen vuoden valinnaiset kurssit niin, että mitä minä sellaisia teen, mitkä ovat helppoja minulle, kun sellaisia asioitahan osaan jo/ minun on niitä helppo itseopiskella. Ja halusin myös murtaa myyttejä siitä, etten oppisi vaikka tietokoneohjelmia ja laskemista sukupuoleni takia. Sitä tulikin sitten painettua verotuksen, rahoituksen, kululaskennan ja SPSS-tilastotieto-ohjelman kurssit (nämä aiheiden omat suomennokseni menevät luultavasti vähän metsään kun olen käynyt koko ohjelman englanniksi).

    Saman kyllä koin itsekin että työmäärä noilla kursseilla oli about tuhatkertainen siihen, että liikesaksan kurssilla opettelin sanastoa ja kielioppia tai tein liike-etiikan kurssille esitelmän päivässä ja luin pari päivää tenttiin. Ja nyt on ihan luksusta päästä kirjoittamaan opparia palkintona! Monella se on kauhistus, minulle taas tuon vuoden autoritäärisen Saksassa opiskelun jälkeen ihan luksusta, vaikka aikataulu onkin aika tiukka.

    Tsemppiä opintojen jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi bersiis, mä luulin että toi kommentointijuttu olisi jo kunnossa. Pitää tsiigata uudestaan mistä koodi puristaa...

      Toi tilastotieto-ohjelma olisi muuten niin nannaa osata. Mä en osaa, en ole koskaan opiskellut. Ehkäpä seuraavaksi sitten... :D (Ei, nyt mä kyllä rauhotun.)

      Poista
  2. Mun syy opiskella laskentatoimen kurssi olisi, että haluaisin ymmärtää. Ja jos kysyttäisiin, kiinnostaako asia itsessään, niin ei. Ei pätkääkään. Mutta asioiden ymmärtäminen kiinnostaa. Olisi todellakin hyvä yrittäjänä ymmärtää näitä asioita paremmin kuin minä nyt, vaikka kirjanpitäjälle minäkin kuitti- ja prujunivaskat lähetän setvittäväksi.

    Mutta ei musta tuohon kurssiin kyllä olisi, ei ainakaan nyt. Mutta siksi lähdin kommentoimaan, että olipas ihana huomata, että selkeästi jokin opiskelijatyyppi sisälläni liikahti. On kiva huomata, että itsestä alkaa taas raskaiden pikkulapsivuosien jälkeen löytyä energiaa miettiä uusien asioiden oppimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei tosi hienoa kuulla! Tämä sitten ensi vuoden projekti, eiks vaan? Tossa avoimessa on kyllä se hyvä, että opintoja voi tehdä omaa tahtia ja ainakin näissä mun kursseissa on vapaat suoritusajat (oman opinto-oikeuden puitteissa tietty, mutta opinto-oikeutta voi hankkia lisää... ü)

      Poista
  3. Itsekin olen tehnyt tänä syksynä verkko-opintoja avoimessa, ensimmäinen kurssi juuri loppui ja toinen (tällä erää viimeinen) alkoi. Itsellä opiskeltava aihe liippaa hyvin läheltä tämänhetkistä työtä, mutta on teoreettisempaa,tutkimusmetodien ym. pohdintaa. Vaikka omassa työssänikin kirjoitan paljon, on tämä todella teoreettisen tekstin lukeminen, omaksuminen ja tuottaminen ollut yllättävän työlästä! Olen ollut erittäin tyytyväinen, etten alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti valinnut haastavampaa itselleni aivan uutta aihealuetta vielä tähän syksyyn. Oma korkeakoulutukseni on projektilähtöinen, ja tällaisessa teoreettisessa, humanistisessa yliopisto-opiskelussa ollut ihan tarpeeksi työtä jo päällisin puolin tutun aiheen kanssa!

    Päivätyön jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin on myös ollut välillä yllättävän väsyttävää alkaa vielä opiskella. Harrastan säännöllisesti työn ohella, mutta yleensä jotain luovaa ja/tai fyysistä, jossa aivotyön jälkeen pään voi nollata. Kurssille tekstejä kirjoittaessa pitäisi aivojen jaksaa sauhuta vielä työajan jälkeenkin.

    Olen kuitenkin ollut hurjan tyytyväinen ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa. Hauska lukea sinun aivan samanaikaisista verkko-opiskelukokemuksistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa kuulla sun kokemuksia! Mä olen ihan samaa mieltä, kyllä tässä tosiaan on tekemistä, vaikka aihealue onkin tutuhko. Etenkin kun ei tähän voi mitenkään täyspäiväisesti tai edes aina osa-aikaisesti keskittyä; työt kun on pakko tehdä ja perheajasta ei halua eikä pysty nipistää. Tsemppiä sun opintoihin!!

      Poista
  4. Hei, olen 56 vuotiaana löytänyt blogisi ja ihan innolla lukenut aiempia tekstejäsi.vuoden 2011 lopussa vinkkasit Hiltusen kirjasta Vilpittömästi sinun. Tuli Katarina Wennstamin kirja Skuggorna mieleeni. Ne ovat aika rajuja. Luen niitä huonolla ruotsillani, mielikuvitus laukkaa vaikkei ymmärtäisikään - tai käännän sivua hurjimmissa kohdissa. Löysin arvostelun http://www.gd.se/kultur/bocker/genialiskt-wennstam
    Kiitos blogista, Eeva
    ps tänään iltalehdessä oli juttu ravintolasta, joka ei päästänyt isää vauvan kanssa sisään. Mielestäni ihan oikein. On ravintoloita, ruokapaikkoja, joissa tiedän saavani purkkaa päähäni ja jaloissani (pöydässä istuessani) juoksevia natiaisia. Sitä en ymmärrä, että yhdeksältä illalla olutravintolassa lapsi tyhjentää kukkapurkin ja pyyhkii kätensä valkoiseen villatakkiini. Äiti hurjistui, kun kysyin lähetänkö hälle pesulalaskun vai haluaako hän itse pestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta!
      Me on käyty muksujen kanssa ravintoloissa ja ainoa paikka jossa ei päästy sisään löytyi Oregonista Yhdysvalloista. Lain mukaan alle täysikäiset ei saa olla paikoissa joissa tarjoillaan alkoholia jonkun tietyn kellonajan jälkeen.

      Mä en ylipäätään tajua miksi kukaan edes haluaa mennä lasten kanssa ulos syömään kello 21. Nukkumassahan silloin kuuluisi olla... Meidän lapsiperheravintolakäynnit sijoittuu aina alkuiltaan.

      Poista
  5. Aloitin vuosi sitten 50 vuoden "kypsässä" iässä tradenomiopinnot AMKssa ja mä taasen olen ollut aivan liekeissä laskentatoimen ja kaikista muista vastaavista taloushallintoon liittyvistä opinnoista ja mielelläni niitä kursseja suorittanut... Markkinointi jne ei ole sitten niin kiinnostaneet, mutta toki niidenkin osalta olen avartanut osaamistani ja oppinut paljon uutta.

    Suorittamiseen olen itse törmännyt sitten usein niiden muiden kurssien kohdalla. Jossain vaiheessa viime lukuvuodella tuli itselle "pakko" saada kaikista kursseista 5, kun olin ekoista kursseista saanut hyvät arvosanat, pyrin kaikin keinoin saamaan myös lopuista... Kun sitten eka arvosana 4 pamahti, olin pari päivää tosi kiukkuinen... sitten alkoi miettiminen... mitä ihmettä yritän todistella tällä arvosanojen hakemisella, eikö tärkeämpää ole oppia itselle merkityksellisiä asioita. Sen jälkeen olen enemmänkin miettinyt sitä mitä kustakin kurssista opin ja pyrkinyt kaikin keinoin omaksumaan ne itselle tarpeelliset asiat.

    Toinen juttu mitä en aina ihan kokonaan ymmärrä tuolla aikuisopiskelijoiden parissa on se, että tullaan opiskelemaan ja sitten halutaan päästä joka ikisestä kurssista mahdollisimman helpolla. Haetaan mahdollisimman moneen kurssiin vapautusta tai vastaavien tietojen näyttöä ilman kurssin käymistä... mitä ihmettä... Mä ainakin olen tuolla opiskelemassa itseäni varten ja koitan löytää kursseja joissa olis mulle jotain uutta ja annettavaa. Ymmärrän toki, että osa porukasta vaan haluaa sen tutkinnon, mutta silti...

    Ja allekirjoitan täysin nuo suunnitelmallisuusasiat. Varsinkin jos on töissä samaan aikaan kuin opiskelee niin on pakko miettiä tarkkaan milloin ja mitä tekee. Mulla on ollut "onni" olla lomautettuna melkein koko opiskeluajan, joten olen voinut opiskella täysipäiväisesti. Silti opiskeleminen vaatii tiukkaa suunnitelmallisuutta.

    Tuloksista ja suunnitelmallisuudesta sen verran että kokopäiväisellä opiskelulla sain viime lukuvuoden aikana suoritettua 153 opintopistettä välillä syyskuu 2015 - juhannus 2016. Tämän syksyn jälkeen opintoja on jäljellä enää 15 op + opinnäytetyö.

    Tsemppiä edelleen opiskeluun sinne Islantiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen huomio tuo hyväksilukemishärdelli.

      Mä ymmärrän että sitä tehdään vaikka silloin kun tullaan yliopistoon ja takana vaikka amk-tutkinto tai kursseja avoimessa ja joitain niitä peruskursseja ei hotsittaisi käydä uudesetaan, jos kurssikirjallisuus on melkein sama kuin vuosi pari aikaa suoritetussa kurssissa. Mutta jos tullaan varta vasten kertaamaan vanhaa tai/ja oppimaan uutta, niin ehkä kannattaisi automaattisesti jättää käymättä ne kurssit kokonaan, joista ei ole itselle hyötyä ja kesittyä niihin, joiden sisältö on itselle relevantti...

      Poista
  6. Hei, Kiva lukea tällaista tekstiä. Olen itse palannut työelämästä vielä kokopäiväopiskelijaksi ja elämänmuutos tuntui suurelta.

    Aiheen vierestä kysyn mielenkiinnosta: Miksi päätit opiskella suomalaiseen yliopistoon etkä islantilaiseen? Tuollaiset rahajutut teidän varmaan pitää lopulta hoitaa paikallisella kielellä kuitenkin, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bisnesyliopisto on täällä pääosin englanninkielinen eli sekään ei olisi islanniksi. Mutta suurempana syynä on tuo joustavuus. Mä halusin rauhan opiskella iltaisin ja viikonloppuisin - arkipäivisin en ehdi eli tuollainen perinteinen ylioipisto-opiskelu ei olisi onnistunut tässä elämänvaiheessa.

      Poista

Mitä tuumaat?