Yrittäjä eksyi taseeseen


Opinnot avoimessa yliopistossa ovat siirtyneet suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Usein sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja että kertaus on opintojen äiti. No niinhän sitä sanotaan! Nytpä kerron, kuinka kävi.

                                                                                   Yhteistyössä Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja Suomen Blogimedia

Opiskelen siis Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa Liiketoimintaosaamisen opintokokonaisuutta. Siihen kuuluu neljä kurssia, jotka saa suorittaa melko vapaassa järjestyksessä. Ajattelin, että soitellen sotaan ja härkää sarvista eli ensimmäisenä se kaikista veemäisin osuus. Niin päästin elämääni Laskentatoimen perusteet.

Olen tässä yrittäjävuosien aikana oppinut lukemaan taseita ja tuloslaskelmia, tekemään kannattavuuslaskelmia ja pähkäilemään kassavirtoja. Pienen yrityksen tilinpäätös on ihan peruskauraa lukea. Mutta kun sellaisen pitäisi tehdä itse...

....niin muistan jälleen kerran, kuinka yrittäjän tärkeimpiä kumppaneita maksavien asiakkaiden lisäksi on hyvä kirjanpitäjä. Vaikka olen koulutukseltani ekonomi, en ole laskentatoimen asiantuntija. En osaa tehdä edes osakeyhtiön kirjanpitoa. Eihän minun ole tarvinnut, koska olen ostanut sen palvelun muualta.

Fakta kuitenkin on, että yrittäjän pitäisi nuo perusasiat kuitenkin osata edes pintapuolisesti. Ja jos totta puhutaan, niin kyllä niistä kannattavuuslaskelmien tekemisestäkin on livahtanut luvattoman kauan aikaa. 

Finnska Budin -kaupan laajennuksen aikaan tehtiin tarkkaa budjetointia ja kun myimme perustajafrendini Maaritin kanssa firmasta kolmanneksen uudelle kumppanillemme Piialle, teimme alustavia arvostuslaskelmia, vaikka tarkemman hintalappuarvion antoikin kirjanpitäjä. Hevosmatkoja suunnitellessani mietin katteita ja hinnanasetantaa. Päivittäisessä busineksessä pidän oikeastaan huolta vain kassavirrasta. Siis siitä, että rahaa tulee tarpeeksi sisään oikeaan aikaan, jotta on rahaa tilillä maksaa laskut ja palkat ja matkakulut ja sen sellaiset velvoitteet.


Laskentatoimen perusteissa vaikeinta oli - kuten oli muuten melkein 20 vuotta sittenkin - tilivientien teko ja taseen rakentaminen. Kesti aikansa taas tajuta debetit ja kreditit, kassan ja pankkitilin ero ja myyntisaamisten ja ostovelkojen tiliristikot.

Ymmärrän tilinpäätöstietojen juridisen merkityksen ja sen tarjoaman tiedon eri sidosryhmien näkökulmasta ja sen, miltä riveiltä taseesta näkee nopealla silmäyksellä firman maksukykyisyyden.

Mutta en vaan oikein vieläkään ymmärrä, miten ne tämän vuoden puolella syntyneet mutta ensi vuoden puolella maksettavat eläkemaksut kuuluu tiliristikolla merkitä ja mitä ihan tarkalleen ovat siirtovelat, siirtosaamiset ja pakolliset varaukset. 

Ja kaikki on niin pirun pikkutarkkaa! Minä kun niin kamalan paljon mieluummin maalaan sillä kuuluisalla leveällä pensselillä. 


Miksi ihmeessä siis aloitin laskentatoimen kurssista enkä vaikka markkinoinnista, joka on aiheena minulle paljon mielekkäämpi ja tutumpi?

Sitähän minä itseltäni yksi yö kyselin, kun näpräsin puolenyön jälkeen taskulaskinta, etsin Finlexistä tasepohjaa ja yritin saada numeroita täsmäämään. 


Kyse taisi loppujen lopuksi olla näyttämisenhalusta. Halusin näyttää itselleni, että kyllä minä tämän piruparan selätän. Olkoonkin, että se taroittaa sitä, että istun tässä taskulaskimen kanssa vaikka neljä tuntia putkeen joka ilta kuukaudenpäivät. Ajattelin myös, että kun se vaikein kurssin on suoritettu,  ne muut tuntuvat varmasti paljon mielekkäämmiltä. Se on vähän niinkuin ruokaa laittaessa: ensin on pakko siivota, että on kunnolla tilaa kokata. 

Näin tämän kurssin eteen paljon vaivaa, mutta sain sen suoritettua. Kurssi suoritettiin tekemällä kuuden laajan kysymyksen tehtäväpaketti. Palauttamassani pumaskassa oli 41 sivua. Ihan yhdessä päivässä ei siis tästä savotasta selvitty.

En saanut taseiden loppusummia tasan ja pari laskua meni aivan pieleen, mutta sain silti aivan loistavan arvonan: asetikolla 1–5 minulle annettiin nelonen. Jeijj!!


Tuli hyvä mieli. Ihan yllätyin, kuinka iloinen. Tein pirukseen töitä, mutta se palkittiin. Pääsin kurssista läpi ja sain kuusi opintopistettä rekisteriin. Sain täydet pisteet esseevastauksista, mikä ei yllättänyt. Olen huomannut olevani parhaimmillani tehtävissä, joissa edellytetään lukemista ja luetun yhdistämistä, pähkäilyä, editointia ja omien mielipiteiden esittämistä. Kirjoitan nopeasti ja väliotsikot ja tiivistykset ja sinne sekaan heitetyt mielenkiintoiset esimerkit syntyvät melkein kuin itsestään. Kuuden sivun essee yritysten hyvästä hallintotavasta syntyi parissa tunnissa. 

Huonoimmat pisteet sain laskutehtävistä, joiden eteen olin tehnyt töitä kymmeniä tunteja. Laitoin kurssin vastaavalle opettajallekin arvosanan saamisen  jälkeen viestiä ja kysyin, miksi ne taseet eivät menneet tasan, mitä tein väärin. Haluaisin nimittäin ihan itseni takia tietää, missä se ongelma oli. Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa opettajilla on kuulemma tapana antaa henkilökohtaista palautetta suorituksen jälkeen. En ole vielä saanut kyselyyni vastausta, mutta odottelen.

Opintojen ensimmäistä kurssia tehdessäni huomasin, kuinka tärkeää suunnitelmallisuus on. Uutta asiaa ei pysty omaksumaan tunnissa, ei edes sellaista uutta, josta on joskus pari vuosikymmentä sitten kuullut etäisesti puhuttavan. Vaikka opintoja voi tehdä missä tahansa, on niille aivan pakko varata aikaa. Minä varasin tälle yhdelle kurssille tehtävien tekoon vähintään kaksi tuntia joka ilta noin kuukauden ajan. Lisäksi luin kurssikirjallisuutta valikoiden - en lukenut kaikkea vaan ainoastaan ne kohdat, joita tarvittiin tehtävien tekemisessä. Suoritin kurssia hyvin vaihtelevissa paikoissa. Välillä kotona keittiönpöydän ääressä, mutta useimmiten työpöydällä läppärin kanssa. Sardinian-reissullakin täyttelin muutamia tuloslaskelmia ja lentokoneessa matkalla Helsingistä Reykjavikiin tein ensimmäiset Per Shekkitili An Myyntitili -kirjaukset monen vuoden tauon jälkeen.

Vinkkejä avoimeen yliopistoon aikoville:

- Tee suunnitelma siitä, mitä aiot opiskella seuraavan vuoden aikana.
- Ota hyvissä ajoin selvää miten paljon mikäkin kurssi vaatii tekemistä ja minkälaista tekemistä.
- Pilko seuraava vuosi kuukausiin ja jaa kurssien vaatimukset kuukausitasolle. Lokakuussa oppimistehtävä, marraskuussa essee, joulukuussa kurssikirjojen lukemista jne.
- Sen jälkeen mieti jokaista viikkoa erikseen ja kirjoita itsellesi kalenteriin ylös, minä päivinä aiot opiskella ja mihin kellonaikaan.
- Lisää kaikkiin suunnitelmiin 20 prosenttia lisää aikaa. Ainakin alussa kaikki vie aiottua enemmän aikaa.
- Mieti etukäteen, miksi opiskelet: Tarvitsetko opintopisteitä? Haluatko valmistautua pääsykokeisiin? Teetkö avoimen opintoja osaksi jotain toista tutkintoa? Haluatko päivittää ammatillista osaamistasi? Opiskeletko, koska aihe kiinnostaa?
- Opiskellessasi pidä edellinen kohta mielessä. Kaikkea ei tarvitse suorittaa täydellisesti ja metsästää hyviä arvosanoja. Tee keskinkertaisesti ne asiat, jotka eivät ole sinulle tärkeitä. Säästä paukut niihin kohtiin, joista on sinulle itsellesi eniten hyötyä. 
- Varaa paljon kahvia ja valmistaudu kuluttamaan perslihaksia penkille. Niillä pääsee pitkälle!


Seuraavaksi kohti markkinoinnin perusteita. Se onkin kurssi, josta minulla on valmiina vahva pohja ja paljon sanottavaa. Jos olisin paikalla fyysisesti, olisin varmasti se eturivissä rasittavuuteen asti viittaava tyyppi, jolla on aina kysyttävää luennoitsijalta ja loputon määrä omia kokemukseen perustuvia kommentteja. Hehee.

Tämä kolmiosainen yhteisytöpostaussarja päättyy tämän vuoden osalta tähän. Palaan asiaan keväällä. Silloin nähdään, läpäisinkö muut kurssit ja miten yrityksen strategiat menivät jakeluun vai olisiko tullut konkurssi.

Lue aikaisemmat avoin yliopisto -jutut tästä:

Miksi menin avoimeen yliopistoon? Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto 
Opiskelu avoimessa yliopistossa ja HOPSin tekeminen

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: , ,