Marimekon karkki talvitakki

Eteisen naulakossa roikkuu nyt täysin uusi asia. Kasa kukkasia. Saanko siis esitellä harkitun heräteostokseni: karkkipäivän talvitakki. 


Minulle käy harvoin niin, että vaatekaupassa tulee vastaan asia, joka on pakko saada. Se johtuu varmaankin siitä, että kaupanpidossa uusia vaatteita ropisee sisään viikoittain ja sitä tekee kaikkensa, että ne häipyvät rekistä yhtä nopeasti kuin ovat sinne tulleet. 

Mutta kun Marimekon tämän vuoden talvimalliston releet saapuivat kaupallemme, toivoin, että se Marimekokn mainosmatskuista erityisesti mieleen jääneen yhden takin koko 36 ei myisi viimeistä kokoa myöten. Että voisin ostaa sen itselleni. (Koska mieluitenhan sen takin myy oikealla katteella eteenpäin.) Odottelin pari viikkoa ja päivää ennen perinteistä syysalepäivää kävin tekemässä kaupat. 

Siinä sitä sitten oltiin. Kukkaprinttiä paperikassissa. Yksiväristen ja sporttisten päällystakkien ystävänä kukkaprintin vetovoima tuli aika tavalla puun takaa. Tai siis ylläribyllärinä laavapellon kolosta, pitäisi kai sanoa. Täällä kun ei niitä puita pahemmin ole. Enpä olisi meinaan ihan äkkiä uskonut, että vedän joskus niskaani talvitakin, jossa on oransseja, keltaisia ja valkoisia isoja kukkia. Ja hei: vaaleanpunaisia yksityiskohtia! Jösses.

Pehmeä, kevyt ja törkeän värikäs tuntui heti ihan täydelliseltä idealta. Tarvittavalta piristysruiskeelta keskelle Islannin hopeansinistä (ja päivästä riippuen sateesta mustaa) talvimaisemaa. 



Väriläiskä on pakkasella lämmin mutta silti superkevyt. Se painaa tyhjänä vähemmän kuin pieni käsilaukku. Isoihin taskuihin voi upottaa puhelimen lompakkoineen ja kädet kyynärpäitä myöten. Muhkealla vyöllä telttamaiseen takkiin saa sidottua vyötärön.

Käytännönläheinenhän tämä ei ole alkuunkaan, sillä se ei pidä vedestä. Eikä tässä ole huppua, jonka vetää pään yli loskaisessa tuulessa. Ei ole edes tuulelta suojaavaa vetoketjua, vaan ainoastaan ihan kevyet nepparit.

Väriläiskä on hyvien talvipäivien ulkotakki. Arjessa vedän niskaani sen viime vuonna hankitun panssarin.  

Vähän niin kuin ajatuksella puuroa arkeen, karkkia lauantaille.

Tunnisteet: ,