Islantilaiset lukijani

Islantilainen voittaa aina -kirjan englanninnos on pari viikkoa julkistuksensa jälkeen löytänyt tiensä alkulähteilleen eli islantilaisten käsiin. Vastaanotto on ollut erinomaisen hyväntuulinen. Paras palaute tuli omalta puolisoltani, joka vihdoinkin pystyi itse lukemaan juttuja, joita olen islantilaisista ja hänestäkin kirjoittanut.


"Sähän oot kyllä tosi hyvä kirjoittamaan! Tätä lukee oikein mielellään."

Vilpitön kiitos! Onhan se nyt varmasti mahtavaa hänellekin saada vaimonsa työnteosta viimein omakohtainen kokemus. Enää ukon ei tarvitse arvuutella, että mitäköhän se siellä ruudun ääressä päivät pitkät näpyttelee, feisbuukissakohan tuo tsättäilee.

Muutamat kirjan yksityiskohdista ovat kirvoittaneet eniten paikalliskommentteja, tässä yleisimpiä:

- Se Víkin kylän pappi oli kyllä aika hölmö tiukkapipo, kun ajoi sinut pois sieltä kirkostaan. Papinhan kuuluisi auttaa!

- Hmmm... Aika rankasti kyllä kirjoitit sun sukulaisista. (Kohdassa, jossa päivittelin islantilaisen lähipiirimme halukkuutta rynnätä synnytysosastolle katsomaan vastasyntynyttä vaikka napanuora oli vasta hädin tuskin ehdotty katkaista.) No, islantilaiset ovat perhekeskeistä porukkaa, joten en yllättynyt tämän kohdan herättämästä keskustelusta.

- Kreetan opiskelijabileet, niin tuttua! (Olen viimeisen parin viikon aikana kuullut monia vastaavia muistoja tyyppien omista bilereissuista. Paras tuli lähipiiristä:) Siis mä olin sillä koulunpäättäjäisretkellä Kreetalla Haniassa silloin 2000-luvun alussa. Ja se oli just tuollaista. Kaikki oli meille puoli-ilmaista ja söimme joka ilta tuoreita hummereita!! (Olen siis hyvin todennäköisesti tarjoillut samppanjaa puolisoni siskon tulevalle aviomiehelle kreetalaisessa turistiravintolassa...oh boy!)

Viime viikolla ilostuin suuresti, kun suosikkisanomalehteni täällä Islannissa soitti ja halusi tehdä minusta kirjaan liittyen haastattelun. Toimittajan mielestä oli aivan älyttömän hauskaa kuulla, että kirjan myynti Suomessa nousi rutkasti viime kesänä Islannin EM-jalkapallohuuman aikaan. Hän vain vähän ihmetteli, miten Islannista kertova matkakirja liittyy yhtään mitenkään jalkapalloon.

Noh. Kaivoin kirjahyllyni uumenista hänelle kirjan suomenkielisen version ja kerroin, mitä nimi tarkoittaa suomeksi. Toimittaja repesi nauruun.

"Siis eikä?! Mahtavaa!! Mun on pakko ottaa tästä kannesta kuva."

Juttua odotellessa! Islantilaisia tuntien taidan jo arvata, miten haastattelu on otsikoitu.

Etenkin kun toimittaja vielä lopuksi kysyi, että eikö sun ole koskaan kova ikävä Suomeen. Voisitteko ajatella muuttavanne perheen kanssa sinne? Vastasin nopeammin kuin tarkoitus aluksi olikaan:

"Ei ole, eikä ole käynyt kertaakaan mielessä!"

Se onkin muuten aihe, joka on ihan oman juttunsa arvoinen. Palaan siihen pian! 

Nyt vielä yksi kuuma kylpy täällä Pohjois-Islannissa ja sitten viikonloppureissumme jatkuu kohti kotia.

(Kuva: Björgvin Hilmarsson)