Tänä syksynä ei korjattu satoa puutarhasta eikä kesällä nautittu kukkaloistosta. En tehnyt takapihan hyväksi elettäkään. Haluaisin hienon p...

Puutarha syksykuntoon

20.9.16 Satu Kommentteja: 5

Tänä syksynä ei korjattu satoa puutarhasta eikä kesällä nautittu kukkaloistosta. En tehnyt takapihan hyväksi elettäkään. Haluaisin hienon puutarhan ja yritinkin, mutta en vaan osaa. En osaa kuokkia oikein tai valita oikeita kasveja. Madot ja jotkut pikkuitikat syövät kaiken kuitenkin. Ei saa lehtikaaleista lehtikaalisipsejä, korkeintan lehtikaalijauhetta. Perunoistakin tulee niitä kuuluisia euron kolikon kokoisia. Menestykseni puutarhassa on kutakuinkin samoilla potturiveillä Katjan saavutusten kanssa.


Tämmöistä tämä nyt vain on! Pihalla säätäminen on kuitenkin kivaa ja lapsetkin tykkää. Miehen nikkaroimaa puutarhalaatikkoa on surku pitää tyhjänä. Tai käyhän tuo naapurin kissa siellä kakalla, mutta ei se ainakaan vielä kukkasia sinne ole mukanaan tuonut.

Eli jotain pitäisi kehitellä.

Niinpä me sitten viime viikonloppuna rykäisimme yhdessä koko perheen voimin, kun aurinkokin paistoi. Kävimme remonttikaupassa katselemassa sahoja ja seinämaaleja, mutta päädyimme ostamaan säkillisen tulppaanin sipuleita. Tällaisia nämä heräteostokset nykyään ovat.



Iskimme sipulit puutarhalaatikkoon kymmenen sentin syvyyteen. Esikoisen tehtävä oli katsoa, että sipulit tulevat multiin oikein päin. Minun tehtävänä oli vastata kaikennäköisiin kysymyksiin vuodenajoista, istutushommissa vastaan tulleiden kastematojen ruoansulatusjärjestelmästä ja kissojen kaulapannoista. Ihan paras oli kyllä se kysymys, jossa pohdittiin, kannattaisiko osa sipuleista kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa kukkalaatikkoon väärinpäin, että kuolleetkin ihmiset saisivat katsella kukkia. Istutuslapion voisi kuulemma laittaa mukaan, jotta tuonpuoleiseen siirtyneillä olisi siellä uudessa puutarhassa tekemistä.





Parin tunnin aikana lapioimme maan sisään satakunta sipulia ja heitimme mullat päälle. Pihapuut näyttävät olevan nyt siinä tilassa, että seuraava kova syysmyrsky heilauttaa leppien lehdet nurmikolle. Teen niistä teen peitteen kukkalaatikon multien päälle.

Jäämme odottelemaan sitä syysmyrskyä. Ja sitten seuraavaa kevättä ja pirunmoista tulppaanien loistoa.



Kuvat: Björgvin Hilmarsson

5 kommenttia:

  1. Ihanaa tulppaaniloistoa! Minä ostin myös täällä etelässä tulppaaneja. SIellä (varmaan) ja Suomessa ainakin ongelmana voi olla routa, täällä taas ei ole lunta eikä kylmä ja jotenkin kai ne silti keväällä nousee. Saas nähdä. Tulppaanikasvatus on kieltämättä salaatteja, tomaatteja ja muita hankaluuksia helpompaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!
      Noissa tulppaaneissa on sitten sekin etu, että kun iso pihaleppä tiputtelee pitkin kevättä ja kesää jotain tahmeaa kasvulaatikon päälle, niitä ei tarvitse pestä pois ennen nauttimista.

      Poista
  2. Mikään ei ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito, eikä sekään kovin tärkeää. Sanoo eräs sananlasku.
    Tulppaanit ovat ekana istutusvuonna lähes takuuvarmoja nousijoita, ellei ole myyriä lähellä herkuttelemassa.

    Tärkeitä ja hyviä kysymyksiä ja huomioita lapsellasi.

    Minulla on osa sipuleista istutettu, osa odottaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ja suosikkikirjailijani Anna-Leena Härkönenkin jossain kolumnissaankin muistutti, että jos ei diggaa puutarhanhoidosta, ei kannata hankkia puutarhaa.
      Se kolumni oli siis tuon yhden virkkeen mittainen. Ihan timanttista :D

      Poista
  3. Ihania pohdintoja! Tuli mieleen Simbergin maalaus, joka on minusta kaunis ja sympaattinen:

    https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/8c/Hugo_Simberg_Garden_of_Death.jpg

    - S

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?