Tänä kesänä olemme viettäneet esikoisen kanssa aikaa yhdessä enemmän kuin koskaan. Aamuisin, päivisin, iltaisin ja kuopuksen nukkuessa p...

Esikoisen vaihtokaupat

3.8.16 Satu Kommentteja: 12

Tänä kesänä olemme viettäneet esikoisen kanssa aikaa yhdessä enemmän kuin koskaan. Aamuisin, päivisin, iltaisin ja kuopuksen nukkuessa puuhastelemme yhdessä kaikenlaisia juttuja. Geokätköilyn ja uimisen lisäksi pelataan Afrikan tähteä ja kävellään puistoissa ja mietitään, mitä ruokaa tilattaisiin (tänään päädyttiin Hanko sushiin).
Olen samalla pistänyt merkille hänessä juttuja, joihin en ole aikaisemmin kiinnittänyt niin paljoa huomiota. Esikoisen päiväkodinopettaja kertoi viimeisessä vanhempaintapaamisessa, että lapsella on poikkeuksellisen vahva mielikuvitus, mikä näkyy leikeissä ja erityisesti piirtämisessä. Häntä kannattaisi tukea mielikuvitusleikeissä paljon ja hankkia niin runsaasti paperia kuin tarve vaatii.

Nyt olen huomannut itse käytännössä, mitä tarhan täti tarkoitti. Esikoisella on joka päivä tapana viettää oma hetki tai parikin. Hän haluaa istua puistossa kuuntelemassa linnunlaulua (ja ymmärrettävästi ärsyyntyy kun kuopus alkaa kiljua kesken meditaatiohetken) ja haahuilla kotona vartin, joskus toista tuntiakin ilman sen suurempaa ohjelmaa. Hän järjestelee esineitä ja kertoo tarinoita itsekseen (ja välillä pyytää minua kirjoittamaan piirtämälleen tarinalle hänen itsensä sanelemat tekstit).

Eilen hän halusi istua Hansan edustalla penkeillä ja katsoa ihmisiä. Siinä kävelykadulla balladeja hoilaava vanha mies on ihan esikoisen idoli. Hän on kuulemma niin taitava soittaja ja laulaa ihanan romanttisia lauluja. (Vähän ajan päästä hän kysyi, mitä romanttinen oikeastaan tarkoittaa.) Sitten kului pieni hetki ja ohi käveli muslimipariskunta, jonka nainen on hunnutettu. Esikoinen katsoi pitkään perään, mutta ei sanonut mitään. Kotimatkalla poikkesimme Saleen. Ruokakaupan jonossa seisoskellessamme lapsi kysäisi, että ovatko jotkut vetäneet päänsä yli huivin siksi, että niillä on huivin alla hassu trollitukka. Samaan hengenvetoon hän tokaisi, että se mieskin olisi ihan hyvin voinut laittaa huivin, koska sillä oli niin sairaan vähän sitä tukkaa. 

Aah, niin paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia kaikkeen mahdolliseen.

Paras tuli kuitenkin tänään päivällä. Äitini lähti käväisemään lekurissa ja minä yritin keksiä esikoiselle paljon tekemistä, jotta sitä ei niin kamalasti harmittaisi mummin hetkellinen poissaolo. No ei mennyt kauaakaan, kun kuulin olkan sohvalta kysymyksen. Mitä sä äiti haluaisit just nyt? Ai elämältä, vastasin. Ei, vaan niinkun jonkun pienen jutun. Noh, vaikkapa hartiahieronnan.

"Okei. Mä hieron sun hartioita tunnin päästä, jos sä annat mun olla siihen asti rauhassa. Mun pitää ajatella ja tsillata." 

Ja niin se hävisi lasitetulle parvekkeelle ja sulki oven perässään.

Tämä kuusi on NIIN ihana ikä.

12 kommenttia:

  1. Ah, just tällainen olin itsekin, joten tottakai peukutan tätä meininkiä. <3 Tuli näistä jutuista mieleen, kuinka duunikaveri kertoi muutama vuosi sitten kuopuksestaan, joka oli eka-tokaluokkalaisena kirjoittanut johonkin "Mitä haluaisit enemmän?" -tyyliseen kysymykseen vastaukseksi vaatimattoman "Aikaa itselleni".

    (Ja totta, balladimies on aika ihana!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin peukutan. Aivan ihanaa :D

      Poista
  2. Aika ihana! Mutta muuten täytyy sanoa, että en omaa kuusivuotiastani tuosta tunnista. Aika erilaisia ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus on tosi erilainen luonteeltaan, joten luulen että ihan samaa settiä ei ole luvassa meilläkään...

      Poista
  3. IHANA! Kyllä noista lapsista löytyy aina niin puolia. Tuo on muuten niin totta, että kun kuopus on vielä pieni ja tarvitsee enemmän sitä jatkuvaa hoitoa niin tietyllä tavalla esikoinen kasvaa siinä vähän huomaamatta ja sitten yhtäkkiä huomaa hänessä ihan uusia piirteitä. Ja vuosien kuluttua kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, havaitset niissä jälleen valtavan määrän ihan uusia näkökulmia ja ajatuksia elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on!
      Onneksi itse en muuten vanhene tai muutu ollenkaan - hahaa.

      Poista
  4. Aah, mikä tyyppi! Ihanaa, että voi oppia jotakin myös itseään noin 45 vuotta nuoremmalta :) Taidanpa ryhtyä tässä tsillailemaan...

    VastaaPoista
  5. Mainio juttu ja niin hyviä huomioita!! Esikoisenne vaikuttaa aikamoiselta kaunosielulta :--) piän tekninen kysymys/huomio tähän väliin: kännykällä blogiasi selatessa on vaikeaa siirtyä postauksesta toiseen. Joudun palaamaan takaisin aloitussivulle, jolta klikkaan uuden postauksen auki. Onko tässä jokin yli hilseeni hujahtanut juju?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja tuosta teknisestä puolesta: sitä mobiiliversiota työstetään parhaillaan. Mä halusin että se toimii kuten desktopissakin eli pari postausta on kokonaan luettavissa etusivulta, mutta nyt se lykkää sinne vain kuvat ja otsikot. It-velhoni työstää tätä parhaillaan ja vian pitäisi olla kohta selätetty :-)

      Poista
  6. Melkein joka kerta kun kirjoitat esikoisestanne, olen aivan myyty. Siis miten ihana tyttö. Voisit ehkä jotenkin hienosti ilmaista hänelle että hänellä on faneja blogin lukijoiden parissa <3 Itse olen 35 vee naishenkilö ja olin pienenä kovin samanlainen lapsi, mutta minua ei rohkaistu millään tapaa olemaan herkkä ja taiteellinen. Nyt on myöhäistä :D

    VastaaPoista
  7. Mainio mukula! <3 Mä olen kans fanikerhossa.
    Oot varmaan kirjoittanut aiheesta jo, mutta mitä kieltä puhutte kotona ja keskenänne? Varmaan nyt suomea, mut jos miehesi olisi mukana niin olisko sit suomea, islantia, englantia sekaisin että mummokin ymmärtää?

    VastaaPoista
  8. Ihana lapsi! Olen fanikerhossa myös. Sun täytyy jatkaa tätä blogia ikuisesti, jotta me tiedetään joskus sitten sekin, mitä hänestä aikuisena tuli!
    Kuusivuotiaiden jutut on ihan parhaita. Meillä tytär sanoo välillä: "äiti voisitko olla hetken hiljaa, mun täytyy ajatella". Ja sitten kun kysyn myöhemmin mitä hän ajatteli, niin se on aina ollut jokin tarina, jonka juonikuviota on pitänyt pohtia. Niitä tarinoita hän myös kuiskailee ääneen itselleen.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?