Geokätköily on mahtava tapa tutustua lähiympäristöön. Helpoimpoia kätköpaikkoja on hauska koluta myös lasten kanssa. Esikoinen on hurahta...

Geokätköilyä lapsen kanssa

31.7.16 Satu Kommentteja: 16

Geokätköily on mahtava tapa tutustua lähiympäristöön. Helpoimpoia kätköpaikkoja on hauska koluta myös lasten kanssa.

Esikoinen on hurahtanut karttoihin ja aarteenetsintään. Hän piirtää päivittäin karttoja ja aina ulkona kävellessämme haalii tavaraa taskuihin, reppuun ja lastenrattaisiin. Sulkia, pullonkorkkeja, hauskanvärisiä lehtiä, pähkinöitä, käpyjä, lasikuulia, joskus kolikoitakin.
Puolalanpuistosta löytyi yksi tosi kiva kätkö...
Tämän kesän ensimmäisellä hevosmatkalla oli mukana yksi geokätköilyn harrastaja, joka vinkkasi harrastuksestaan minullekin. Aloittaminen olisi helppoa. Ei tarvitse kuin rekisteröityä geokätköily-yhteisöön netissä (maksuton) ja alkaa etsiä maastoon piilotettuja kätköjä. Osa kätköistä on pikkuruisia laatikoita, joissa on vain paperilappu, jonne löytäjä jättää puumerkkinsä. Sitten on vähän isompia kätköjä, joissa on lokikirjan lisäksi pientä roinaa, joista löytäjä voi valita itselleen esineen ja jättää tilalle jonkun vastaavanlaisen "aarteen".

Osa kätköistä on vaikeissa paikoissa ja etsijältä vaaditaan kiipeilyä, jalkojen kastelemista ja kekseliäisyyttä. Sitten on olemassa helppoja kätköjä, joinne pääsee pyörätuolillakin. Ja näitä kätköjä on ihan joka paikassa. Reykjavikin keskustassa oli kuulemma poikkeuksellisen hienoja ja kekseliäitä.

Geokätköilijän jutut jäivät mieleen ja suunnittelin koko kesän ajan kätköilyn aloittamista esikoisen kanssa. Sitten ei tullutkaan vastaan ikinä tarpeeksi aikaa tehdä ennakkovalmisteluja ja tutustua harrastukseen kunnolla. Enkä halunnut ehdottaa esikoiselle seikkailuunlähtöä, jos en olisi ollut itse ihan varma, mistä siinä on kyse ja mistä löytyisi ainakin yksi kätköpaikka.

No nyt täällä Turussa otin tämän asiakseni. Emme ehdi lähteä kovin pitkille päiväretkille kotoa ja sama leikkipuistohengailu alkaa monen päivän jälkeen tylsistyttää lastakin. Vaikka olosuhteet ovat juuri nyt vähän hankalat ja huoleton lomailu hieman vaikeaa, olisi kiva tarjota lapsille mahdollisimman mukavaa tekemistä. Tajusin, että juuri nyt tilanne on täydellinen kätköilyn aloittamiselle.

Latasin toissailtana puhelimeeni Geocaching-applikaation (maksuton), ja loggauduin palveluun facebook-tunnuksillani. Näytölle lävähti gps-pisteet kaikista lähialueen kätköpaikoista ja kunkin kätkön kohdalla kerrottiin, millaisessa maastossa se sijaitsee, onko se helppo vai vaikea kätkö, miten suuri se on ja miten sinne pääsee perille. Kunkin kätkön kohdalta löytyy myös liuta muiden käyttäjien kommentteja ja vinkkejä ja tiedot muista kätköllä käyneistä.
Tällainen aarre löytyi yhdestä kätköpaikasta. Vastalahjana jätettiin purkkiin pieni puinen nukke.
Merkinnät vihkoon ja vihko takaisin aarrelaatikkoon.
Valitsin kartalta seitsemän muutaman sadan metrin päässä asunnoltamme olevaa kätköpaikkaa, jonne pääsisi helposti kävellen myös lasten kanssa. Niistä kahdessa oli annettu niin paljastavat vinkit, että luotin löytäväni ne (halusin pari varmaa paikka, koska tiedän, että esikoinen ei innostuisi, jos pelaaminen tarkoittaisi kävelyä tyhjin käsin pettymyksestä toiseen). Katsoin lisäksi, että ainakin yksi kätköistä olisi kooltaan vähän isompi, jossa olisi lokikirjan lisäksi myös vaihtotavaraa (pienelle aarteenetsijälle tärkeä juttu). Sitten lähdimme lasten kanssa matkaan.

Mörssäri istui matkarattaissa, kun me esikoisen kanssa kolusimme kerrostalojen rännejä, kurkimme kivien alle ja kopeloimme roskapönttöjen ja parkkiautomaattien takaseinämiä.

Esikoinen oli tavattoman innoissaan leikistä, ja niin olin minäkin. Kävelimme salapoliiseina ristiin rastiin lähialueita kolmisen tuntia. Kun käsi tavoitti magneetilla laiturin teräsrakenteisiin kiinnitetyn aarrelaatikon, innostus repesi ilmaan voittajahuutona - meiltä molemmilta.
Tämän polun alta löytyi yksi!!
Seitsemästä  kätköpaikasta löytyi neljä. Kolmesta löytämättä jääneestä etenkin kaksi jäi kaivelemaan. Toinen niistä on aivan äitimme talon lähistöllä, lähellä kortteliravintola Kerttua. Imuroimme katseella ja koskettelimme käsin monta kerrostalon seinämää, mutta emme löytäneet kätköä, vaikka älypuhelimeni mukaan olimme juuri oikeassa paikassa. Sitä paitsi applikaation päiväkirjan mukaan ihan pari päivää sitten joku oli viimeksi käynyt tsekkaamassa kätköpaikan. Eli kyllä se on siellä, jossain. Toinen täysin muka selvä mutta meille mysteeriksi jäänyt kätkö olisi pitänyt olla aivan Turun ydinkeskustassa Qwenselin kahvilan tienoilla puurappusten alla. Kolusimme kaikki korttelin puurappuset ja pyllistelimme siellä helteessä mörssärin imeskellessä avaimia rattaissa, mutta emme löytäneet. Niinpä menimme kakkukahville.

Jäi muuten sen verran harmittamaan nämä löytämättä jääneet, että menemme varmasti samoille huudeille nuuskimaan vielä uudemman kerran.
Pidimme Qwenselin kahvilassa kakkutauon.
Lasten apteekki - mainio leikkipaikka Qwenselin kahvilan sisäpihalla. Vahva suositus!
Pokemon-peli ei sytytä esikoista, koska se haluaa löytää oikeita, kädessä pidettäviä esineitä. Eikä hänellä ole vielä omaa kännykkääkään. Siksi halusin kokeilla etsintäpeleistä nimenomaan geokätköilyä.

Siinä saa hyvää liikuntaa ja se pistää mielikuvituksen laukkaamaan kun joutuu pohtimaan mielessään mitä omituisempia keinoja ja paikkoja, joista kätköjä voi löytyä. Voi lähteä monen kilometrin päähän kotoa tai pyöriä kotikorttelissa. Tätä voi harrastaa ulkomaanmatkoilla tai ihan kotona ollessa. Kätköjä on niin paljon erilaisia, että sieltä löytyy etsittävää niin pikkulapsille kuin aikuisille. Ja mikä parasta: tätä voi tehdä mihin vuodenaikaan tahansa, joko vartin tai viisi tuntia kerrallaan eikä harrastus maksa mitään. Eväät vain messiin, niin tuollahan jaksaa pörrätä ulkona vaikka koko päivän.
Etsittiin ja löydettiin!
En tunne geokätköily-yhteisöjä (tai alan slangia) juuri ollenkaan, mutta nopealla googlaamisella löysin useampia harrastesivustoja. Itse loggauduin Geocaching-sivustolle ja latasin luuriini heidän applikaationsa. Mielestäni se toimi hyvin.

Mörssäri muuten nukahti juuri, eli lähdemme taas esikoisen kanssa rännejä hiplaamaan. Heippa!

16 kommenttia:

  1. Kätköily on kyllä mainio harrastus! Meillä etenkin 6-vuotias lähtee aina innolla mukaan. Silmissä kiiltää pienellä etenkin pienet esineet, joita purkeissa toisinaan on. Löytämisen ilo on myös merkittävä!

    Purkkeja olemme etsineet 4 vuotta ja löytöjä on kertynyt noin 500. Suomenkielisistä sivuistosta hyvä on geocache.fi. Tänä kesänä 6 -vuotias sai oman kätköilynimimerkin :)

    Onnea uuteen harrastukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 500!! Vau!!
      Kiitti myös tuosta suomenkielisestä sivustosta, täytyykin tsekata myös se,

      Poista
  2. Itsehän opin tällä viikolla, että kotikaupungistani löytyy myös kulttuurikuntoilureittejä! Eli eri pituisia ja eri teemaisia kävelyreittejä, joiden varrella opastusta voi kuunnella netistä: http://www.turku.fi/vapaa-aika/kulttuuri/kulttuurikuntoilu

    Varsinkin "piiloleikki" voisi sopia myös lapselle, siinä etsitään piilotettuja lasten tekemiä (ja piilottamia) minipatsaita jokivarresta! En ole vielä itse tosin kokeillut, mutta aikomus on!

    t.turkulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli vinkistä, tuo piiloleikki kuulostaa hauskalta!

      Poista
  3. Ja geokätköilyssä on sekin hyvä puoli, ettei haittaa vaikka sen toisinaan täysin unohtaa. Kuten minä aina välillä vaikka vuodeksi. Tosin jälkikäteen joskus ärsyttää, kun tajuaa, että ois voinut sielläkin paikassa sillon kattoa, oisko kätköjä lähellä...
    Ja en todellakaan löydä helppojakaan kätköjä välillä vaklaamatta vinkkejä ja muiden kommentteja, ei kai se ole häpeä?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan :D Mä luin ne kommentit ja kaikki salakirjoituksella väsätyt vinkit heti. Eikä me siltikään löydetty kaikkia haluttuja... Kai tähä harjaantuu ajan myötä.

      Poista
  4. Geokätköily on kyllä kivaa, tosin tähän uuteen puhelimeen en jostain syystä saa ladattua lempiapplikaatiotani, joten homma on vähän jäänyt, kun lataamani toinen versio ei ollutkaan niin hyvä kuin edellinen... Mua kaivelee edelleen Mikkelin kirjaston takana oleva kätkö, jota emme kahden tunnin etsinnästä huolimatta onnistuneet kaverin kanssa löytämään... Ja siitä oli niin huonosti vihjeitäkin, kun oli muka niiiin helppo... Joskus minä sen vielä kaivan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva kuulla, mikä on hyvä appi ja mikä ei. Olen miettinyt monesti kätköilyä ja eilen tämän blogin innoittamana latasin yhden appin, joka ehdottaa nyt kovasti maksullista premuim-pakettia. Ei viitsisi siitä heti aloittaa... Kuitenkaan ilman sitä (tai sitten jostain muusta syystä) en näe suurimman osan kätköjen tietoja.

      Satu T

      Poista
  5. Kätköily on kyllä niin huippua! Ja siihen tosiaan harjaantuu, alkaa kopeloida oikeita paikkoja aika pian ;) Paitsi jos ei, niin se kyllä turhauttaa jos jää löytämättä, samoin jos on unohtanut jossain takuuvarmassa kätköpaikassa katsoa olisiko tarjolla. :D
    Itse en aio Pokemonia edes ladata, jatkan kätköillä :) Ja odotan 2-vuotiaasta innokasta kaveria, vaunuajoista onkin jo helpottanut, kun tuo pääsee nyt omin jaloin lähemmäs eikä kaikkien tarvitse olla esteettömissä paikoissa.

    -paula*

    VastaaPoista
  6. Olen esikoisesi samaa mieltä, että tuo on varmasti monin verroin mukavampi harrastus kuin pokemon -peli. Onnea etsintään!

    VastaaPoista
  7. Kätköily on tosi kiva harrastus lasten kanssa. Me aloittelimme lähemmäs kymmenen vuotta sitten, mutta nyt harrastus on jäänyt aika vähille. Lapsia ei oikein enää jaksa kiinnostaa. Lomamatkoilla kyllä aina käydään edes muutamalla: aiemmin kätkö vei mitä todennäköisimmin hienoon paikkaan. Nykyään niitä alkaa jo olla niin paljon, ettei laatutakuuta taida olla. Kätköjen perässä on kierretty myös erästäkin pientä jäätikkösaarta... Siellä toimi aivan erinomaisesti yhtälö: kätkö = näkemisen arvoinen paikka.

    Ehdottomasti suosittelen Earth-kätköjä, omia ykkössuosikkejani. Hienoja paikkoja, luonnon ihmeitä.

    -Satu

    VastaaPoista
  8. Mä olen kätköilemällä löytänyt niin asuinkaupungistani kuin reissukohteistakin aivan uusia puolia. Monissa kätköissä on paljonkin tarinaa kohteesta - sen maantieteestä tai historiasta, tai jostain aivan muusta.

    Ja siskonlapset ovat aina innolla lähdössä mukaan aarteenetsintään, kun Suomessa käyn.

    VastaaPoista
  9. Meillä on teidän neidin kanssa samanikäinen pojanvesseli, jonka kanssa suunnittelin geokätköilyn aloittamista jo viime kesänä, mutta sitten se vain jäi... Nyt kirjoituksesi innoittamana kirjauduin samaiseen palveluun ja latasin sovelluksenkin jo puhelimeen. Kätkön etsintään ei vielä tänään ehditty, mutta huomiseen aarteen etsintään on jo koordinaatit valmiina - ja vieläpä ihan päivittäisen pyöräreittimme varrelta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa mahtava kuulla, että postaus innosti tähän. Kivaa seikkailupäivää teille!!

      Poista
    2. No onpa mahtava kuulla, että postaus innosti tähän. Kivaa seikkailupäivää teille!!

      Poista
  10. C:geo-sovellus on todettu monen kätköilykaverin kanssa toimivammiksi, suosittelen kokeilekaan!

    Itse hurahdin kätköilyyn joskus alkuvuodesta ja nyt on jo 200 kätköä kasassa. Tykkään eniten luontokätköistä, suosittelen niitä kun niissä se pyllistely ja tuijottelu ei tunnu niin tyhmältä. Kätköjen avulla kyllä löytää aivan upeisiin paikkoihim (mm kiivettiin lapissa meidän vakkarilomapaikan vieressä olevalle tunturille josta ei oltu aiemmin koskaan kuultukaan.. oli muuteen hieno paikka!!). Etenkin jos on luvattu näköala-kätkö niin kannattaa kokeilla. :)

    Sanna

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?