Työkiireeseen tauko - 3 tukkojumin tappajaa

Elämäni on välillä aika haipakkaa, etenkin töiden puolesta. En tee mitään supervaativia töitä - siis sellaisia, joista toisten ihmisten terveys tai henki olisi riippuvainen. En myöskään joudu säännöllisesti työskentelemään hankalina aikoina. Ei siis ole yövuoroja, mutta joskus joudun sanomaan myöhäisillassa hyvälle kirjalle tai telkkariohjelmalle EI KIITOS, kun läppäri vetää magneetin lailla puoleensa.

Päässä on silti sata asiaa yhtä aikaa ja kalenterissa toinen mokoma lisää. Eivät ne kaikki enää mitenkään muistiin mahdu. Pää on niin täynnä asiaa, että jos haluan varmistaa että mikään tosi tärkeä ei unohdu, on pakko kirjoittaa ylös luvatut hommat, dedikset ja projektien osaprojektit.

Aamulla saatan olla kasaamassa jotain raporttia, iltäpäivällä kirjoittamassa kirjaa, illalla blogin kimpussa ja alkuyöstä suunnittelen mielessäni seuraavaa työmatkaa. Seuraavana päivänä luennoimassa, sen jälkeen avaan excelin ja askartelen sen kanssa ja vastaan kymmeniin sähköpostiviesteihin, kirjoitan kirjaa ja teen kirjanpitoa. Ja sitä seuraavana päivänä... Nooooh. Ihan hitokseen kaikenlaista.

Kaiken tämän kiireen ja sähläyksen keskellä pystyn nauttimaan työstäni, kunhan vain pääni ei mene tukkojumiin. Siis sellaiseen olotilaan, jossa tekemättömien töiden määrä ahdistaa eikä innosta. Siinä tukkojumissa mistään asiasta ei tahdo saada otetta ja työhön korvamerkityt vuorokauden tunnit lipuvat ohitse ilman, että saan mitään aikaan.

Tukkojumin välttää parhaiten tuulettamalla välillä omaa päätä. Ainakin minun on pakko saada hetkellisesti aivot keskittymään johonkin ihan muuhu kuin työntekoon, jotta ne jaksavat taas toimia eli tehdä töitäni. En ole tottunut pitkiin kesälomiin tai täysin vapaisiin viikonloppuihin, en tiedä ovatko ne juuri minulle pitkällä aikavälillä välttämättömiä. Ainakaan vielä eivät ole olleet. Mutta joka viikko on pakko saada päälle useampi tauko, jotta ajatus säilyy virkeänä, olo tuotteliaana ja mielessä rauha.

Kolme tukkojumin tappaja -suosikkiani ovat kaikki sellaisia, joissa ajatusteni on pakko hetkeksi aikaa tauota. En mene makaamaan sohvalle kattoa katselemaan, koska tiedän että se ei virkistä minua yhtään. Alan kuitenkin ajatella ja kirjoitella jotain ylös. Aivoja leputtaakseni minun on pakko tehdä jotain, ohjata pään huomio ihan muualle.

1. Laukkaa ylämäessä. Mikä onni, että työ vie minut välillä ratsastamaan. Kun hevosen hoputtaa loivassa ylämäessä laukkaan ja edessälaukkaavan hevosen kavioista rapisee kiviä kypärääni, on pakko keskittyä siihen hetkeen sataprosenttisesti. Se on jännittävää ja vähän hurjapäistäkin. Mutta sen hetken jälkeen olo on järjettömän rentoutunut. Ihan kuin aivot olisivat olleet pesussa, sen jälkeen kuivausrummussa ja vielä lopuksi pehmeässä hieronnassa. Päässä tuntuu levänneeltä.

2. Crossfit. Ne törkeän tehokkaat päivän harjoitukset (WOD, workout of the day), jotka saavat välillä verenmaun suuhun, pissaa punttiin ja sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa. Kun oikein keskityn harjoitukseen ja flirttailen kehoni kansssa äärirajoille, päässäni ei juokse yksikään ajatus. Siinä tilanteessa ei voi keskittyä kuin hengittämiseen. Treenien jälkeen olo on väsynyt mutta sairaan virkeä. Ei ole yllätys, että kirjoitan parhaat juttuni aina iltapäivisin, treenien jälkeen. Aamut teen rutiininomaisia töitä, sitten lähden treeneihin ja vasta sen jälkeen saan luotua jotain uutta.

3.  Kilsa rintauintia. Olen sunnuntaiuimari. Uin kilsan noin 40 minuutissa eli etenen todella hitaasti. Uiminen oli minusta tylsää, koska siinä ei tapahtunut mitään. Pelkkää hidasta etenemistä. Näin siis oletin monta vuotta, ennen kuin keksin, että voin itse asiassa uidessa huljuttaa vedessä myös pääkoppaani. Uintitreeni on minulle fyysinen tauko. Kun olen altaassa, keskityn uimiseen ja siihen, että tyhjennän kauhomalla omaa päätäni ajatuksista. Siinä olo rentoutuu ja mieli kevenee. Melkein joka kerta saan uinnin jälkeen jonkun uuden hyvän ajatuksen. Se voi olla joku tosi pieni juttu; aloitusvirke seuraavaan lehtijuttuun tai jokin tulevan kirjan rakennetta koskeva idea. Mutta joka ikinen kerta kun palaan uimasta kotiin, kotimatkalla pintaan putkahtaa joku levollinen ja asioita järjestykseen laittava ajatus. Se on ihanaa!
Parhaaseen lopputulokseen pääsee, jos nauttii tukkojumitoiminnan jälkeen ison korvapuustin.
Kukaan ei voi olla luova ja kekseliäs ja valmis kaikkeen koko aikaa. Meillä on kaikilla omat keinomme ehkäistä tukkojumia ja ylläpitää työkykyä ja hyvää mieltä. Yksi virkkaa, toinen mene leffaan ja joku siivoaa. Minulla nuo keinot vaikuttavat olevan aika fyysisiä. Joogassa vain ärsyynnyn, sängyllä loikoillessani tylsistyn. Tai nukahdan, ja nukkuminen taas on ihan eri asia kuin oman ajatushautomon tuulettaminen.


Tunnisteet: , ,