Islannissa ei ulkona kasva juuri mikään voikukkaa kummempi. Ei ainakaan samaan tyyliin kuin Suomessa. Jokakesäisiä mansikka-, mustikka- ja ...

Islantilainen raparperipuuro

3.6.16 Satu Kommentteja: 12

Islannissa ei ulkona kasva juuri mikään voikukkaa kummempi. Ei ainakaan samaan tyyliin kuin Suomessa. Jokakesäisiä mansikka-, mustikka- ja vadelmalaatikoita ei siis ilmesty torikuvaan kesäisin. Hei: eihän meillä edes ole toreja!

Mutta raparperia on ja se kyllä rehottaa tässä laavaisessakin maastossa. Jopa meidän omalla takapihalla.

Ei ole sattumaa, että islantilaisten perinteisin hillo on raparperihillo, perinteisin mehu raparperimehua ja perinteisen kahvipöytätarjottavan perinteisimmän kakun hjónabandssælan eli "avioliittoonnen" hillotäyte on raparperiä. Raparperipuuro taas on vanhankoulun jälkkäri. Sellainen, jota tarjotaan mummolassa ja aina kerman kanssa (ihan kuten se skyrkin).

Tänään Reykjavikissa oli harvinaisen kuuma päivä. Kävin lenkillä pelkässä teepaidassa ja lapsi kertoi tohkeissaan, että päiväkodissa päästiin pihalle hihattomissa teepaidoissa. Ajatella!


Kivan päivän kunniaksi lopetin työt tavallista aikaisemmin ja ajattelin repäistä ihan kunnolla. Halusin valmistaa jälkkäriksi islantilaista raparperipuuroa. Laitoin kuopuksen päiväunille ja karkasimme esikoisen kanssa takapihalle saksimaan raparperia. Se kesän tuoksu, joka syntyy kun aurinko hieman kärventää ihoa ja nostaa hien pintaan, on ihana. Kun siihen sekoittuu vähän raparerin pisaroita... miten täydellistä.

Islantilainen raparperipuuro 

1/2 litraa raparperia
1 l vettä
2 dl fariinisokerin kaltaista märkää ruskeaa sokeria eli púðursykuria
sopivasti perunajauhoja tai maizenaa (reilu puoli desiä) veteen sekoitettuna
2 dl kuohukermaa


Pilko ja pese raparperi. Laita kattilaan veden ja sokerin kanssa. Keitä hiljalelleen vartti. Suurusta pieneen vesiliruun sekoitetulla maizenalla tai perunajauhoilla. Vatkaa kerma. Tarjoile.

Puoliso oli iltapäiväpuuhastelustani ihmeissään. Ei se ole tätä koskaan itse kokeillut tehdä. Ja yhtä hyvää kuulemma oli kuin mummolassa.

Kappas vaan, tästähän se voisi lähteä, jos nyt painaisi kaasua. Yllättävän lyhyt matka niihin itsepaahdettuihin mysleihin ja omatekoiseen spelttileipään?

12 kommenttia:

  1. Hetken ajattelin, että nyt tulee jotain uutta ja mullistavaa, mutra sitten tajusin, että Suomessa vastaava tunnetaan nimellä raparperikiisseli :D. Hyvää se toki on!

    Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. :) raparperikiisseliä saa aina kun menee vanhemmillaan käymään kesäaikaan. Mä syön ihan vaan maidon kanssa.

      Poista
    2. Eli tilalle vain suomalaiset raperperit, niin se on siinä :D

      Jännää muuten, että sitä kutsutaan täällä puuroksi. No, tuo täkäläinen on aika paksua, siis ei voi verrata esim. marjakiisseliin.

      Poista
  2. Hei, miten niille siun viime kesäisille istutuksille kävi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule... Ei mennyt ihan putkeen noin kokonaisuutena.

      Tulppaanit kasvaa edelleen, kuin itsestään. Viime kesänä laitoin lehtikaalia ja jotain maustekasveja puutarhaan, mutta lehtikaalit söi suurimmaksi osaksi joku ötökkä ja ne yritit ei koskaan lähtenyt oikein kunnolla kasvuun. Sain yhdestä kasvista lehtiä talteen, jos oikein muistan.. Lehtikaalin lehdistä osa oli ok ja tein niistä lehtikaalisipsejä.

      Tänä vuonna ostan kaupasta, tulee halvemmaksi kuin ne pirun taimet, haha. Islannissa kasvatetaan paljon lehtikaalia eli sitä saa vuoden ympäri.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hjonabandssaela? Mä en oo koskaan kokeillut itse. Käyn anopilla tänään ja pyydän siltä reseptin, postaan sen tänne :)

      Poista
  4. Vinkki raparperin irroitukseen maasta:
    Tukeva ote lehden alta varresta, kierrä vartta kierteelle n. 180 astetta ja vetäise.
    Lähtee irti siististi, ilman saksia ja ilman kyykkimistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiertämällä poimimalla ei myöskään jää jäljelle tynkää, jonka kautta raparperiin voi iskeä kasvitauti tai tuholaisia.

      Poista
    2. Oho! No onpa kiinnostavaa. Mutta se ei siis lähde kuitenkaan juurineen kun noin irroittaa?

      Poista
    3. Raparperin juuret on todella paksut ja laajalle ulottuvat, eli kyllä antaa periksi heikommasta kohdasta, "lehtihangasta". Tosin en ole kovin nuoresta juurakosta raparperejä koskaan kerännyt.
      Mutta luulisin, että huomaat, jos juuret rupeavat vetäessä mukaan tulemaan. Aika nopeasti napsahtaen nuo varret kiertämällä irtoavat.

      Poista
  5. Pauliina ehtikin jo ensin, mutta raparperia ei tosiaan saisi saksia, vaan nimenomaan vääntää varsi irti. Erehdyin penskana näin kerran tekemään ja hyvä, etten saanut mummolta selkääni, kun meinasin pilata sen raparperipehkeen... :) Oppi meni perille kerrasta :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?