24 tunnin pikaloma

Vappupäivän aamuna oli kummallisen kirkas ja raikas olo. Heti silmät avattuani tuntui freesiltä, iloiselta ja pirteältä. Nukuin ensimmäistä kertaa sitten kuopuksen syntymän maaseudun hiljaisuudessa aikuisessa seurassa.
Anoppi siis antoi meille joululahjaksi lahjakortin maaseutuhotelliin, josta on vuosien varrella muotoutunut yksi suosikkikohteistamme Reykjavikin lähiseudulla.

Lahjakortti oli voimassa huhtikuun loppuun, joten vappuaatto oli viimeinen mahdollisuutemme lunastaa lahja. Ja tällaista lahjaa kun ei voi välistä jättää. Hraunsnefin eli "Laavanenän" maaseutuhotelli on nimittäin ihana! Olemme yöpyneet siellä erilaisilla kokoonpanoilla useammankin kerran. Hotellin mainiossa ravintolassa olemme pysähtyneet syömässä melkein jokaisella Islannin maaseutureissullamme. Välillä olen vienyt sinne matkailijoitakin.

Ravintolasta saa hyvää paikallista ruokaa, hotellin pihalla on vieraiden käytössä pari kuumavesiallasta ja joka puolella vallitsee hiljaisuus. Huoneisiin ei kuulu muita ääniä kuin laavapellolta puhaltava tuuli ja lampaiden ja lehmien satunnainen ääntely. Islannin kiertävä ykköstie kulkee hotellin lähellä, mutta autoja menee niin harvakseltaan, että niitä ei oikein edes huomaa. Tilan vanha ja vähän paksu koira pitää seuraa kaikille, joilta irtoaa edes vähän rapsutusta.

Vuorokauden mittainen pikaloma tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Oli mahtavaa mennä nukkumaan ilman iltapala-hampaidenpesu-iltasatu-taivaihtoehtoisesti-iltapuuro-vaipanvaihto-iltamaito-säätöä ja vieläkin ihanampaa oli se aamu. Sai herätä rauhassa hiljaiseen hetkeen, joka jatkui hiljaisena. Ei yhtään koheltamista vaan kiireettömästi sängystä kylppärin kautta vaatteisiin ja sitten siirtyminen rauhalliseen ja valmiiksi katettuun aamiaispöytään. Juttelimme aamiaispöydässä miehen kanssa kahdestaan. Tuntui perin omituiselta, että kumpikin pystyimme keskittymään yhtä aikaa sekä verkkaiseen keskusteluun että syömiseen keskeytyksettä ja rauhallinen aamu vain jatkui ja jatkui ja jatkui. 
Tunsin oloni niin pirteeäksi ja energiseksi, että kävimme aamiaisen jälkeen vielä spurttaamassa yhden tulivuoren päälle ennen kotiin paluuta. Hengittelimme vähän aikaa raikasta vuoristoilmaa, istuimme kivellä ja katselimme vanhoja tulivuoren kraattereita. Paluumatkalla kotiin kävimme lähihuotsikalta ostamassa take away -kahvit ja suunnittelimme ensi kesää ja yhteistä perhelomaviikkoa Islannin maaseudulla. Missä telttaillaan ja jokohan sitä pystyisi tekemään vähän pidemmänkin vaelluksen mörssäri vaellusrinkassa... Siellä laavapeltoa halkovaa autotietä katsellessani päätin, että tästä lähin menen kyllä joka ilta nukkumaan kello kymmenen. Kyllä tämä aikaansaava ja ideoita pursuva olo yökukkumisen ihanuuden voittaa! 

Hyvin piti sekin lupaus taas. Eilen vappupäivänä eli heti sen hotelliloman jälkeen menin suoraan töihin. Remontoimme taas vähäsen. Tällä kertaa rakensimme muun muassa uuden myyntiseinän kengille ja kiinnitimme hyllyjä kipsiseinään (voi helvetti sentään, KIPSISEINÄ!! Nevö forget. Maailmassa ei Olkiluoto kolmosen ohella ole tuskin yhtäkään vittumaisempaa rakennusprojektia kuin hyllyjen kiinnittäminen kipsiseinään.) Kun siinä aamukahden aikaan olin saanut sahanpurut huuhdeltua yltäni suihkukaivoon, kaaduin suorilta jaloilta sänkyyn ja nukahdin peiton päälle. Aamulla kuulin, että olin samassa ryminässä onnistunut herättämään muutama tunti sitten nukahtaneen puolison. Sänkyyn oli tipahtanut myös yksi pieni ruuvi. Luultavasti hiuksistani. Tai ehkä päästäni. The story of my life.
Aamulla saatoin esikoisen silmät ristissä päiväkotiin. Lampsimme hitaasti kirkolle vievää katua ylöspäin, ja minä kiroilin hiljaa mielessäni itse aiheuttamaani väsymystä. Lapsikin vaikutti jotenkin tavanomaista hiljaisemmalta. Kysyin että mitäpä sinä mietit. 

- No sitä mä vaan ajattelin, että meidän isi on kyllä varmaan aika onnellinen.
- Ahaa, no niin se varmaan onkin. Miten sulle se nyt tuli mieleen?
- Kun se saa asua kolmen ihanan tytön kanssa ja käydä sun kanssa vähän lomalla. 

"Vähän lomalla". Ihku. En kestä, miten timanttista settiä!! Ei mua sitten sen jälkeen enää väsyttänytkään yhtään. Ihmeen hauskoja juttuja nuo 24 tunnin lomareissut – ja kotiinpaluut. 

Tunnisteet: