Huh, minkälaisia viime päivät ovat Islannissa olleet . Niistä Panaman Papruista on noussut esiin k...

Koko perhe mielenosoituksessa

4.4.16 Satu Kommentteja: 10

Huh, minkälaisia viime päivät ovat Islannissa olleet. Niistä Panaman Papruista on noussut esiin kaikenlaista mielensäpahoittajamateriaalia. Paitsi että Islannin nykyisellä pääministerillä, sisäministerillä ja talousminsterillä on tai on ollut kytköksiä veroparatiisiyhtiöihin, melko kiinnostava yksityiskohta oli myös se, että täkäläinen pankki, Landsbanki, oli Luxemburgin yhtiönsä kautta perustanut asiakkailleen 9. eniten offshore-yhtiöitä kaikista Euroopan pankeista. Siis maassa, jossa on 320 000 asukasta, vähemmän kuin Helsingin keskustassa asukkaita. Woot!
Merkittävintä tässä koko sotkussa on tietysti se, että tuolla listalla oli myös Islannin pääministeri. (Suosittelen katsomaan tämän suomeksi tekstitetyn Ylen haastatteluklipin aiheeseen liittyen.) Vaikka tutkivien journalistien julkaisemien tietojen mukaan on aivan päivänselvää, että pääministerillä oli osuus yhtiöstä (eikä se ollut vahinko, kuten hän vaimonsa vielä pari päivää sitten yritti väittää), omistusta ei ole raportoitu parlamentin rekisteriin, jonne listataan kaikkien kansanedustajien omistukset (koska yhtiön omisti "vaimoni enkä minä") ja tämä panamalaisyhtiö on yksi Islannin konkurssiin menneen pankin velkojia (eli aviomies käy pankin lukuun neuvotteluja pääministerin ominaisuudessa oman vaimonsa rahoista), ei pääministeri koe tähneensä mitään väärää. 

Tänään päivällä parlamentissa oppositio käytti kymmeniä puheenvuoroja, joissa kaikissa vaadittiin pääministerin eroa. Vihaisissa puheenvuoroissa läksytettiin hallituksen ministereitä siitä, että he ovat onnistuneet saamaan Islannin samaan hämärään tilaan, jossa se oli pankkien kaaduttua syksyllä 2008: kansalaiset eivät luota poliitikkoihin, maassa näyttää olevan vallalla kaksi erilaista todellisuutta - tavallisten ihmisten jotka eivät saa vaihtaa ulkomaanvaluuttaa pankissa kuin lentolippuja vastaan ja niiden, joilla on varaa pitää miljardinsa turvassa tuhansien kilometrien päässä kotisaarestaan - ja kaiken lisäksi pääministerin johdolla maa on saatu taas näyttämään epäluotettavilta ja naurettavilta muun maailman silmissä.


Pääministerin kuunteli läksytystä kädet poskillaan pöytään nojaten ja ilmoittin sen jälkeen, että hän ei aio erota. Samalla hän ihan pokkanan ilmoitti, että ei sinne tämäniltaiseen mielenosoitukseen "kuitenkaan koko Islanti tule".

No ei tullutkaan (mutta melkein joka kymmenes saapui paikalle). Mutta ymmärtääköhän hän myös sen, että vaikka hän on pääministeri, ei koko Islanti ole häntä siihen virkaan äänestänyt? Ja vaikka olisikin äänestänyt, nyt hänet halutaan tehtävästä pois, koska luottamus niin sanotusti lipesi käsistä kuin liukas kala. Hän ei omista pääministeriyttä, vaikka hän niin näyttääkin itselleen uskottelevan.

Ihmiset ovat pöyristyneitä paitsi pääministerin käytöksestä, valehtelusta ja tyhjänpuhumisesta mutta myös ja erityisesti siitä, että hän tuntuu luulevan olevansa kansan ja instituutioiden yläpuolella. Se eilisen uutislähetyksen kanssa näytetty kuvakollaasi, jossa Islannin päämisterin naama keikkuu yhdessä Venäjän, Syyrian, Saudi-Arabian, Irakin, Ukrainan, Iranin ja Kiinan valtaapitävien kanssa, tuntui aluksi kovin hassulta. Että pohjoinen hyvinvointivaltio tuossa seurassa? Sellaisen maan pääministeri, jossa edes poliisi ei kanna aseita, hengaa samassa klubissa noin monen diktaattorin kanssa?

Tarkemmin ajatellen se ei tunnu enää kovin kummalliselta - kyse on aivan samasta asiasta, mittakaava vaan on eri. Kun valta nousee kusen tavalla päähineeseen, valtaapitävä tuntee nousevansa lain ja moraalin ulottumattomiin ja niin kaus oman maansa kansalaisista, että kansan esittämät vaatimukset ovat korvissa pelkkää hyttysen pikkuista ininää. Jopa pääministerin omassa puolueessa on jo alettu vihjailla sivuun siirtymisen tarpeellisuudesta, mutta ei kun EI.

Tänään Islannin parlamenttitalon edustan aukiolla kokoontui paljon väkeä, jotka vaativat hallituksen ja etenkin pääministerin eroa. Hallituspuolueen kannatuslehden (Morgunbladid) mukaan paikalla oli 8 000 ihmistä. Mielenosoituksen järjestäjien laskuissa päästiin 22 000:een. Totuus taitaa löytyä jostain siitä välistä.

Vähintä mitä mekin tänään pystyimme asian eteen tekemään, oli lähteä mukaan miekkariin. Puoliso otti mörssärin rinkkaan, josta se katseli silmä kovana ympäröivää hulinaa. Välillä nukahti kyytiin, välillä löi kädellä tahtia isänsä päähän. Esikoista kiinnosti jo aika paljon itse mielenosoitus. Miksi ne heittelevät kananmunia seinään? Mitä nuo poliisit tekevät? Mitä vaalit tarkoittaa? Mitä uutisissa sanotaan? Miksi se pääministeri ei vaan voi tulla ulos tuon kivitalon parvekkeelle, koska kaikki huutavat sen nimeä?

Hiton hyvä kysymys. Jäämme seuraamaan tilannetta.


Kuvat: Björgvin Hilmarsson

10 kommenttia:

  1. Hemmetti, tuli roska silmään noista viimeisistä riveistä. Miten tärkeää onkaan näyttää ja kertoa jo tuon ikäiselle yhteiskunnan toiminnasta ja toimimattomuudesta. Ottaa mukaan mielenosoitukseen. On jotenkin vaikuttavaa että islannissa kaikki kokevat mielenosoituksen osallistumisen arvoiseksi. Suomessa jos osoitetaan mieltä niin tuntuu että siellä on usein jonkinlainen ääripää. Punaviherkupla perustulon puolesta tai trakkorimarssi suomalaisen ruoan puolesta. Vaikka hallitus on paska niin silti ei saada sellaista mellakkaa aikaiseksi että se eroaisi, koska aina se puhuu jonkun puolelleen.

    -sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tietty auttaa myös pienen maan etu: eli 2/3 maasta asuu tässä muutaman kymmenen kilsan päässä parlamenttitalosta eli paikalle on helppo tulla. Ja etenkin kun tuo pääministeri itse vielä sanoi, että "ei sinne kuitenkaan kaikki tule", into osallistua oli tietysti entistä suurempi. Tässä lasken tunteja, etät milloin se tajuaa ottaa hatkat ja lähteä vaikka lomailemaan sinne Panaman suunnalle :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kooste islantilaisten päällimmäisistä fiiliksistä. On tämä ihan sairaan hullu maailma. Huvittavaa on se, että juuri kun meidät on aivopesty kuvittelemaan, että kaikki rahat on loppu ja maailma kärvistelee lamassa, niin paljastuu helvetinmoiset kätköt jossain perhanan Panamassa.

    VastaaPoista
  3. Nyt meni kieltämättä pääministerillänne vähän metsään. On lopun alkua kieltää faktat ja olla kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Heittäisin ettei kuukautta mene ennen uutta ministeriä tai jopa vaalia..

    Odotan myös mielenkiinnolla millaisia tapauksia Suomesta nousee esiin - nykyinen hallitushan lakkautti harmaan talouden kitkemisohjelman ensitöikseen (mitä niillä isoilla verorahoilla tekee jos pienituloisilta voi ottaa, hmmm) pois hallitusohjelmasta. Just niinkuin tekivät tasa-arvo pyrkimysten kanssa. Saas nähä mihin kolahtaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ole toi kriisiviestintä ihan hänen vahvimpia puoliaan :D
      Tosiaan kiinnostaa kovasti, mitä Suomessa tapahtuu - kyllä sielläkin varmasti jotain kikkareita pinnalle nousee...
      Katja (projectmama) kirjoitti tosi hyvin ajatuksiaan just tästä samasta mutta Suomen näkökulmasta. Suosittelen lukemaan jos et jo ole.

      Poista
  4. Tämä on toimittaja ehkä elämänkaaressani henkilökohtaisesti kiinnostavin tapaus tähän mennessä. Mittakaava voi olla "pienempi" kuin kansainvälisissä kriiseissä ym. mutta tällä on oikeasti sellainen pohja, jonka kautta viimein asioiden taustat tulevat valoon. Kaikkihan "tietävät" että rahaa pestään, korruptiota on ja että valtioiden päämiehet "on rikollisia". Mutta ei kukaan tätä ennen ole sitä voinut kunnolla osoittaa.

    VastaaPoista
  5. Hyva te! Turkki ja Islanti on monessa mielessa kaksi eri asiaa mutta aika monet mielenosoitukset taalla nahneena kehon lapi menee valilla kuumia aaltoja ja kyyneleet nousee silmiin ihan sen takia etta ihmiset yhdistaa voimansa ja jaksaa vuodesta toiseen vastustaa sellaista mika on vaarin. Kun tyttö oli viela vauva oli Turkissa viime vuosien yksi kovimpia mielenosoitusaaltoja, mukaan ei voinut menna joten tyydyin istumaan kotona kaarö sylissa kun joka iltainen puhina alkoi, ne jotka ei paasseet paikalle hakkasivat kotipartseilta ja ikkunoista kattilankansia yhteen ja rapsyttelivat valoja :) Periksi ei saa antaa vaikka tilanne vaikuttaisi toivottomalta.

    VastaaPoista
  6. Tää kysymys ei nyt liity mitenkään postauksen aiheeseen, mutta millainen erikoissairaanhoidon taso Islannissa on? Ihan mielenkiinnosta kyselen näin tosi randomisti. :D

    VastaaPoista
  7. Ompa teillä hyvännäköisiä poliiseja... Onko kaikki islantilaiset miehet tota luokkaa? Eli siis toisin sanoen pitäiskö mun vaihtaa maata? :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?