Ulkomailla syntyneen suomalaislapsen rekisteröinti

Vaikka molemmat lapseni ovat syntyneet Islannissa, viihdyn itse Islannissa, teen töitä Islannissa, pidän Islannista ja puhun islannin kieltä, olen silti ensimmäiseksi aina suomalainen. Puhun lasten kanssa suomea ja toivon että he vastaavat mulle suomeksi. Haluan että he tietävät jotain Suomesta, tuntevat mun Suomen-sukulaiset yhtä läheisiksi kuin islantilaiset sukulaisensa ja että heilläkin on Suomessa omia lempijuttujaan. Ennen kaikkea haluan, että heilläkin on Suomen kansalaisuus.
Suomen suurlähetystö Islannissa.
Noh. Kaverin vinkistä kävin tarkastamassa omat tietoni Suomen Väestörekisteristä. Virallisten tietojen perusteella olen ulkomailla asuva yksinhuoltajaäiti, jolla on yksi lapsi. Ups! Aika korjata tilanne.

Koska lapsemme syntyivät Islannissa ja heillä on islantilainen toinen vanhempi, he ovat automaattisesti islantilaisia. Vaikka toinen vanhemmista on suomalainen, suomalaisuus ei rekisteröidy automaattisesti vaan kansallisuutta pitää hakea. Huolimatta asiasta kuin internet ja tietoliikenne, lapsen syntymä, naimisiinmeno tai osoitetiedot eivät päivity automaattisesti edes Pohjoismaiden välillä. Niipä tuo meidän melkein kuuden vuoden takainen naimisiinmenokin on rekisteröimättä Suomessa.
Raput ylös Suomeen. Suomen suurlähetyöstä Islannissa löytyy ihan keskustan tuntumasta.
Onneksi Reykjavikissa on vielä Suomen suurlähetystö (ulkoministeriön säästöjen takia monia Suomen lähetystöjähän on viime aikoina maailmalla lakkautettu). Se on mukavan pieni - työntekijöitä on vähemmän kuin toisessa kädessä sormia. Asioiminen siellä on ihanan helppoa ja nopeaa. Meitä suomalaisiakin asuu täällä jääpalalla sen verran vähän, että jonoa ei synny edes äänestyspäivinä.

Pyysin lähetystöstä ohjeet a) ulkomailla syntyneen suomalaislapsen rekisteröintiin, b) ulkomailla solmitun suomalaisen avioliiton rekisteröintiin ja c) suomalaisten passien hankkimiseen lapsille.
Tättärää, kohta passeja on kuusi.
Ensin rekisteröitiin meidän avioliitto ja kuopus. Sitä varten tarvittiin Islannin rekisteristä tilattu syntymätodistus ja avioliittotodistus. Nämä sai molemmat tilattua ihanan kätevästi Islannin väestörekisteristä netin kautta, ja ne tulivat kotiin kirjekuoressa postin kantamana. Ei tarvinnut jonottaa missään mitään. Super!

Kun kuopus on saanut suomalaisen sotun, voimme hakea hänelle Suomen passia. Esioisellakaan ei vielä Suomen passia ole, joten käymme hoitamassa senkin asian sitten samalla muutaman viikon päästä. Mukaan tarvitaan yksi passikuva per lapsi, molempien vanhempien läsnäolo ja molempien huoltajien allekirjoitukset passihakemukseen. Passeja voisi hakea tietysti Suomestakin kun me sinne ensi kesänä menemme - passit saisi sieltä myös huomattavasti edullisemmin - mutta en jaksa tuhlata kesästä päiviä passiasian hoitamiseen. Mieluummin hoidan passiasiat lähetystön kanssa ja maksan toimitusmukavuudesta sen korkeamman passimaksun.
Paprujen täyttö lähetystössä kesti noin vartin. Jontousaika: upeat 0 minuuttia!
Nyt on kuopus saatu Suomen kansalaiseksi ja minun siviilisäädyn muutos rekisteröityä. Sitten odotellaan vähän aikaa ja haetaan seuraavaksi ne passit.

Seuraava asia, joka minun pitää hoitaa ennen ensi kesänä järjestettäviä Islannin presidentinvaaleja, on oman Islannin-kansalaisuuden hakeminen. Olinhan tehnyt päätöksen tästä kaksoiskansalaisuusasiasta jo vuosia sitten, mutta jotenkin se papereidentäyttely on päässyt vähän venähtämään. Pakko hoitaa se ensi tilassa, koska näin pienessä maassa yhdellä äänelläkin on ihan oikeasti paljonkin väliä.

PS. Väestörekisterikeskuksen verkkopalvelussa voi muuten käydä tarkastamassa omat tiedot maksutta, eli suosittelen kyllä kaikille, ihan Suomessakin asuville, että käy katsomassa ovatko omat tiedot ajan tasalla. Palveluun voi kirjautua esim. suomalaisilla pankkitunnuksilla.
Kuvassa 1,5 islantilaista...
...ja 1,5 suomalaista. Meininki kohdillaan!

Tunnisteet: ,