Vaikka molemmat lapseni ovat syntyneet Islannissa, viihdyn itse Islannissa, teen töitä Islannissa, pidän Islannista ja puhun islannin kielt...

Ulkomailla syntyneen suomalaislapsen rekisteröinti

20.3.16 Satu Kommentteja: 20

Vaikka molemmat lapseni ovat syntyneet Islannissa, viihdyn itse Islannissa, teen töitä Islannissa, pidän Islannista ja puhun islannin kieltä, olen silti ensimmäiseksi aina suomalainen. Puhun lasten kanssa suomea ja toivon että he vastaavat mulle suomeksi. Haluan että he tietävät jotain Suomesta, tuntevat mun Suomen-sukulaiset yhtä läheisiksi kuin islantilaiset sukulaisensa ja että heilläkin on Suomessa omia lempijuttujaan. Ennen kaikkea haluan, että heilläkin on Suomen kansalaisuus.
Suomen suurlähetystö Islannissa.
Noh. Kaverin vinkistä kävin tarkastamassa omat tietoni Suomen Väestörekisteristä. Virallisten tietojen perusteella olen ulkomailla asuva yksinhuoltajaäiti, jolla on yksi lapsi. Ups! Aika korjata tilanne.

Koska lapsemme syntyivät Islannissa ja heillä on islantilainen toinen vanhempi, he ovat automaattisesti islantilaisia. Vaikka toinen vanhemmista on suomalainen, suomalaisuus ei rekisteröidy automaattisesti vaan kansallisuutta pitää hakea. Huolimatta asiasta kuin internet ja tietoliikenne, lapsen syntymä, naimisiinmeno tai osoitetiedot eivät päivity automaattisesti edes Pohjoismaiden välillä. Niipä tuo meidän melkein kuuden vuoden takainen naimisiinmenokin on rekisteröimättä Suomessa.
Raput ylös Suomeen. Suomen suurlähetyöstä Islannissa löytyy ihan keskustan tuntumasta.
Onneksi Reykjavikissa on vielä Suomen suurlähetystö (ulkoministeriön säästöjen takia monia Suomen lähetystöjähän on viime aikoina maailmalla lakkautettu). Se on mukavan pieni - työntekijöitä on vähemmän kuin toisessa kädessä sormia. Asioiminen siellä on ihanan helppoa ja nopeaa. Meitä suomalaisiakin asuu täällä jääpalalla sen verran vähän, että jonoa ei synny edes äänestyspäivinä.

Pyysin lähetystöstä ohjeet a) ulkomailla syntyneen suomalaislapsen rekisteröintiin, b) ulkomailla solmitun suomalaisen avioliiton rekisteröintiin ja c) suomalaisten passien hankkimiseen lapsille.
Tättärää, kohta passeja on kuusi.
Ensin rekisteröitiin meidän avioliitto ja kuopus. Sitä varten tarvittiin Islannin rekisteristä tilattu syntymätodistus ja avioliittotodistus. Nämä sai molemmat tilattua ihanan kätevästi Islannin väestörekisteristä netin kautta, ja ne tulivat kotiin kirjekuoressa postin kantamana. Ei tarvinnut jonottaa missään mitään. Super!

Kun kuopus on saanut suomalaisen sotun, voimme hakea hänelle Suomen passia. Esioisellakaan ei vielä Suomen passia ole, joten käymme hoitamassa senkin asian sitten samalla muutaman viikon päästä. Mukaan tarvitaan yksi passikuva per lapsi, molempien vanhempien läsnäolo ja molempien huoltajien allekirjoitukset passihakemukseen. Passeja voisi hakea tietysti Suomestakin kun me sinne ensi kesänä menemme - passit saisi sieltä myös huomattavasti edullisemmin - mutta en jaksa tuhlata kesästä päiviä passiasian hoitamiseen. Mieluummin hoidan passiasiat lähetystön kanssa ja maksan toimitusmukavuudesta sen korkeamman passimaksun.
Paprujen täyttö lähetystössä kesti noin vartin. Jontousaika: upeat 0 minuuttia!
Nyt on kuopus saatu Suomen kansalaiseksi ja minun siviilisäädyn muutos rekisteröityä. Sitten odotellaan vähän aikaa ja haetaan seuraavaksi ne passit.

Seuraava asia, joka minun pitää hoitaa ennen ensi kesänä järjestettäviä Islannin presidentinvaaleja, on oman Islannin-kansalaisuuden hakeminen. Olinhan tehnyt päätöksen tästä kaksoiskansalaisuusasiasta jo vuosia sitten, mutta jotenkin se papereidentäyttely on päässyt vähän venähtämään. Pakko hoitaa se ensi tilassa, koska näin pienessä maassa yhdellä äänelläkin on ihan oikeasti paljonkin väliä.

PS. Väestörekisterikeskuksen verkkopalvelussa voi muuten käydä tarkastamassa omat tiedot maksutta, eli suosittelen kyllä kaikille, ihan Suomessakin asuville, että käy katsomassa ovatko omat tiedot ajan tasalla. Palveluun voi kirjautua esim. suomalaisilla pankkitunnuksilla.
Kuvassa 1,5 islantilaista...
...ja 1,5 suomalaista. Meininki kohdillaan!

20 kommenttia:

  1. No jopas! Taidan tulla sinne teidän lähetystöön hakemaan passia sitten kun se on taas ajankohtaista. Täällä tehdään näin: Varaan netissä ajan poliisille; hyvässä lykyssä sen saa kuukauden päähän. Teen netissä hakemuksen pohjat, mikä kuulemma nopeuttaa prosessia - en tiedä. Sitten aikanaan haen passin R-kioskilta parin kilometrin päästä suunnasta, jossa en ikinä liiku. Tietenkään en voi valita luovutuspaikkaa järkevämmäksi.
    Olisithan saanut elämyksiä hoitaessasi passiasiat täällä sydänsuvella.

    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noh, aika säätöä! Mä luulin eka että puhuit Espanjasta tai Kreikasta :D Mutta sitten äkkäsin R-kioskin....

      Poista
    2. Aika erilainen passitarina kuin meillä :D uusimme viime kesänä kahden perheenjäsenen passit ja yhdelle haimme elämänsä ensimmäisen. Katsoimme varauspalvelusta, että lähin vapaa aika olisi parin viikon päästä (siis sellainen, johon työssäkäyvätkin ehtivät), joten menimme meille sopivana ajankohtana jonottamaan poliisilaitokselle. Jonottamiseen meni aikaa n. vartti. Otimme valokuvat ennen sitä valokuvaajalla, joka toimitti ne suoraan poliisille. Kahden päivän päästä haimme passit kätevästi R-Kioskilta parin kilometrin päästä, sillä poliisilaitokselle olisi matkaa ollut 15 kilometriä. Passit eivät olleet pikapassit vaan ihan normaalit (toimitusajaksi luvattiin viikko), hankimme passit heinäkuussa ja asumme pääkaupunkiseudulla. R-Kioskeja on ainakin meillä päin enemmän kuin poliisilaitoksia, joten mielelläni hain passin sieltä ja haen jatkossakin.

      Suomessa pääsee helpolla nykyisin oman passinsa uusimisessa, koska se ei vaadi jatkossa enää edes asiointia poliisilaitoksella. Ja se on mielestäni kyllä varsin kätevää.

      Poista
    3. No siis minäkin asioin poliisiasemalla 15 kilomertin päässä. Vaihdoton julkisen liikenteen yhteys, joten ei paha. Lähempänäkin olisi poliisi, mutta sinne ei ole tolkullista yhteyttä. Ja siis pääkaupunkiseudulla ollaan.

      On hyvä, että voin valita poliisiaseman, jossa asioin, mutta se ylittää ymmärrykseni, miksi en voi valita luovutuspaikkaa - vaikka olin selvittänyt etukäteen, mitkä ärrät tarjoavat tämän palvelun.

      Mutta ettei totuus unohtuisi: mieluummin tarvon sinne ärrälle tuulessa ja tuiskussa kuin jonotan poliisin aulassa tuntikaupalla, kuten edellisellä kerralla hakemusta tehdessäni.

      Mirja

      Poista
    4. En muista enää vaikutinko luovutuspaikkaan netissä aikaa varatessani vai (luultavimmin) poliisiasemalla hakemusta tehdessä. Jotenkin sen täytyi käydä, sillä tein (viime kesänä) hakemuksen Vaasan poliisiasemalla mutta hain passin R-kioskilta Jyväskylästä :)

      Poista
    5. Tosin sitten kun on otettu sormenjäljet ja muut, ja on se nykyaikainen sirupassi (vai mikä onkaan), ei enää tarvi käydä poliisilaitoksella ollenkaan! Passikuvankin voi lähettää sähköisesti.

      En tosin tiedä käytännössä miten toimii, ei ole vielä tarvinnut uusia sen jälkeen nuo systeemit on tulleet voimaan. Jotkut sanovat, että on käteväkin. Ehkä ole varma siitäkään, koskeeko tuo vain aikuisia.

      Ja juu, ne poliisiasemakäynnit voi hoitaa ihan missä vain poliisiasemalla, ei tarvitse olla oman kunnan ;-) Muistaakseni se hakupaikka (R-kioski) määräytyi sen mukaan, mikä on lähinnä kotiosoitetta.

      Poista
    6. Mä en ole ihan varma millaisella jonotuksella tuo passin hakeminen onnistuisi Suomessa kun hakijoina on ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset. Mutta kivaa että sen sai hoidettua kätsysti täällä päässä.

      Poista
    7. Jonotus on ihan sama kuin Suomessa asuvillekin Suomen kansalaisille. Itse varasin ajan Pasilaan Suomessa käydessä, "jonotin" eli odotin aikaa 10 minuuttia, ja kävin hakemassa passin saman päivän iltapäivänä. Maksoin ekstraa express-toimituksesta, mutta sillä lomalla ei ollut aikaa odotella R-kioski-toimituksia.

      Poista
  2. Mulle oli myös todella tärkeää, että lapseni saivat synnyttyään Suomen kansalaisuuden. Oikeiden papereiden ja apostilleleimojen hankkiminen on ottanut kyllä pattiin, mutta se on kuitenkin pieni hinta siitä että lapset sen Suomen kansalaisuuden saavat.

    Passiasiat ollaan kuitenkin jouduttu hoitamaan Suomessa, koska asutaan Uudessa-Seelannissa ja lähin lähetystö sijaitsee Canberrassa... Aika kallis paukku olisi maksaa omat ja kolmen kersan lennot sinne ja passit siihen päälle vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansalaisuushakemus ja syntymätodistus ja kopiot vanhempien passeista, ei tossa Bangkokissa muuta tarvittu kansalaisuuden saamiseksi...

      Poista
    2. Sanna, asutte Uudessa-Seelannissa - ihanaa! Se on maa jonne mä todellakin haluaisin joku päivä takaisin pidemmäksi aikaa. Toissavuonna olimme kuukauden...

      Poista
  3. R-kioskin saa kyllä Suomessa valita. Meiltä täti vielä varmisti passeja haettaessa, että haluammeko varmasti ne juuri tuohon kioskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kätsyä, tykkään! Toinen - oikeastaan tähän täysin liittymätön juttu - on se että Suomessa ei tarvitse enää mennä _Postiin_ lähettääkseen paketteja tai vastaanottaakseen niitä. Upeeta kun voi hoitaa postiasioinnin vaikka Siwassa.

      Poista
  4. Mietin miksi kahdet passit lapsille (tai aikuisillekaan)? Meillä myös lapset kaksoiskansalaisia, mutta passi vain asuinmaasta. Meidän lapsilla ei siis ole suomalaisia passeja ainakaan toistaiseksi. Olisiko niistä jotain lisähyötyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhamaisuudesta, ainakin meillä :D Musta on mukavaa, että kersoilla on violetit EU-passitkin. Islannin passi tosin on yhtä "arvokas" ulkomaanreissuilla kuin Suomen passi, vaikka se ei EU-passi olekaan (mutta ETA-aluetta kuitenkin).

      Ja vähän mukavuudenhaluakin: kun mä reissaan Schengenin ulkopuolelle yksin lasten kanssa, on kivempi että meilä on kaikilla saman maan passit, pääsee vähemmäll selittelyllä rajamuodollisuuksista läpi.

      Poista
    2. Juuri niin. Miedänkin pojalla kahden maan kansalaisuus ja myös suomalainen passi vaikkemme asu Suomessa. Asumme kahden maan rajalla ja on helpompi ottaa lapselle se oman maan passi mukaan, kun meillä on kuitenkin eri sukunimet. Eli kesällä saan tuhlata muutaman tunnin Pasilan poliisiasemalla uutta passia anoen, koska matka Wieniin (yli 3 tuntia) ja passimaksu ulkomailla on järkyttävän kallista.
      -Henrika-

      Poista
    3. Meillä taas sekä itsellä että lapsilla on ainoastaan asuinmaamme passit (EU). Olen vapaaehtoisesti luopunut Suomen kansalaisuudestani, enkä uskaltaisi enää olla Suomen kansalainen idästä tulevan uhan takia. Samasta syystä en halua lapsillenikaan Suomen kansalaisuutta. Saa nähdä kuinka kauan vielä menee ennen kuin Suomi on taas osa idän suurta karhumaata.

      Poista
  5. Minulla ovat molemmat lapset myös suomenkansalaisia (heillä vain asuinmaan passit). Anoin Ruotsin kansalaisuutta n 7 vuotta sitten kun odotin esikoistani jotta lapsilla olisi tulevaisuudessa helpompaa. Tosin matkaamme nyt kaikki kolme Ruotsin passeilla ihan sen passin hakemisen helppouden takia. Suomen passi olisi maksanut minulle Tukholmassta hankittuna n120 Euroa plus matkat Tukholmaan ja vapaat töistä. Ruotsin passin maksoi 35 Euroa :) Tosin minusta on ihan outoa kirjoittaa ruotsi kansalaisuus kohtaan lomakkeissa.
    -Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salliiko Ruotsi kaksoiskansalaisuuden, eli ottaessasi Ruotsin kansalaisuuden, saitko pitää Suomen? Islannissa sallitaan, eli vaikka musta tulee Islannin kansalainen, en silti menetä Suomen kansallisuuttani. Eri maillahan on tähän eri käytännöt...

      Poista
  6. Mä en tätä lapsiasiaa ole (vielä?) päässyt hoitamaan, mutta avioliitto rekisteröitiin Suomeen viime lokakuussa. Asian kanssa ei tullut turhaa hötkyiltyä, kun päätin vaihtaa sukunimeä ja avioliitto lisäksi vaikutti Yhdysvaltain viisumiini. Kiva, että teille ilmeisesti riitti pelkkä Islannin valtiolta saatu paperi. Minä jouduin meidän avioliittotodistuksen kanssa ramppaamaan osavaltion kuvernöörin toimistossa hakemassa apostille-leimoja. :) ...mutta se olikin ainoa vaikeampi osio prosessissa. Hoidin rekisteröinnin Suomessa, ja Helsingin maistraatti saa minulta pelkästään pusuja ja kiitoksia.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?