Aloitan nyt vähän nurjalta puolelta - realisti kun olen. Olen kirjoittamassa kirjaa unelmatyöstä , mutta en silti usko mielen jatkuvasti hu...

Realistisia ajatuksia unelmatyöstä

30.3.16 Satu Kommentteja: 73

Aloitan nyt vähän nurjalta puolelta - realisti kun olen. Olen kirjoittamassa kirjaa unelmatyöstä, mutta en silti usko mielen jatkuvasti huumaavaan unelmatyöhön. Kuten en mihinkään muuhunkaan unelmahöttöön, jossa kaikki asiat muka loksahtelevat kohdalleen kunhan vain jaksaa hymyillä, kääntää naaman aurinkoon, ostaa tuoreita kukkia ikkunalaudalle ja naulata olohuoneen seinään positiivisia myötähäpeää aiheuttavia iskulausetauluja. En usko pelkkiin unelmiin ja positiivisuuteen. Nö-höy. Uskon suunnittelun voimaan, kärsivällisyyteen, ahkeruuteen, kymmensormijärjestelmään ja hyviin perslihaksiin. Ja siihen, että aina voi mennä vähän päin vittua, mutta ei se silti maailmanloppu ole, ja viivan alle jää silti enemmän plussaa kuin miinusta.
Sain joululahjaksi kalenterin, jossa on joka toisella sivulla motivointilause (en ole varma, miten suhtautua).
Kyllä minullakin tulee välillä arjessa eteen hetkiä, jolloin työnteko tuntuu totaalisen ärsyttävältä, vaikka minä niin kovasti tästä sekalaisesta työstäni tykkäänkin. Yksi päivä on totisesti erilainen kuin toinen: eli joka päivä voi siis ärsyyntyä vähän eri asiasta (onhan siinäkin puolensa, ei kyllästy). On kirjoitushommaa, some-suunnittelua, valokuvausten säätämistä, luennointia, opastusta, hotellientestausta - liian harvoin, varsinkin luksushotellien -, sisäänostoa, kaupanpitoa, lattianpesua, pahvienkierrätystä, tavaran roudaamista, postimerkkien ostoa... You name it, I do it.

Suurin osa ajasta töissä on kivaa. Minulla on niin kivaa, että mielelläni tekisin töitä vähän enemmänkin kuin mitä nykyinen elämäntilanne antaa myöten. En haaveile kasvavasta työmäärästä pelkästään mahdollisen lisätienestin toivossa, vaan ihan sen työntekemisen mukavuuden takia. Yhdeksän tuntia ei nimittäin tunnu yhtään pitkältä ajalta, kun tekee sitä, mistä pitää.

Ja nyt paluu sinne alkuun: unelmaduuninkin tekeminen voi välillä tuntua ikävältä. Se ei saa tulla yllätyksenä, joka aiheuttaa pettymyksiä vaan luonnollisena osana arkea. Työnteko, ihmissuhde, kasvislasagne, irtokarkit - suurimman osan aikaa ihan täydellistä, mutta välillä myös totaalisen tylsää ja mitäänsanomatonta. Niin on työntekokin. Mutta siinähän se elämän onnellisuus minun mielestä juuri piilee: pienen laskun jälkeen nousu tuntuu taas ihan törkeän hyvältä ja toisin päin. Välillä on karkkia syödessä pakko juoda vähän vettä, että maut erottuvat paremmin. Pienen päähänottamisen ei saa antaa häiritä upeaa kokonaiskuvaa.
Tässä mietelauseessa on ihan hyvä pointti kyllä.
Minulla on eräs keino, joka pitää ainakin tämän naisen perustyytyväisenä ja motivoituneena kaikessa tekemisessä.  Säädän odotukset sellaiselle tasolle, josta tiedän voivani ne ainakin teoriassa joku päivä saavuttaa. Työelämässä se tarkoittaa sitä, että en haaveile ison firman toimitusjohtajan tittelistä, edustusillallisista ja työsuhdemersusta, koska niitä ei tässä nykyisessä työpaletissa ole koskaan tulossa. (Kehtaan väittää, että tienaisin tällä kokemuksella ja näillä taidollani varmasti paljon enemmän jonkun ison korporaation palkkalistoilla, ehkä ihan helposti kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Mutta kun en halua lähteä tavoittelemaan sitä. Tämä nykyinen lifestyleyrittäjän paletti tuntuu niin hyvältä.)

Sen sijaan haaveilen vielä muutaman kirjan kirjoittamisesta, sellaisenkin, josta tulee supermenestys ulkomailla, joka myy enemmän kuin Harry Potterit. Tai vähintään yhtä paljon. Okei, edes puolet siitä olisi erinomaista! Se on teoriassa mahdollista: osaanhan kirjoittaa, minulla on hyviä ideoita ja vähän vinksahtanut huumorintaju, jonka turvin uskallan sanoa välillä ääneen kaikenlaista noloakin. Toki siihen tarvitaan paljon muutakin kuin hyvä käsis: sitä että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kontakteja ja ihan helvetin paljon hyvää tuuria. Nykytilanteessa minulla ei ole mitään mahdollisuutta Supercellin toimitusjohtajaksi, enkä siitä siksi viitsi päiväunissani edes haaveilla. Nykytilanteessa mahdollisuus besteseller-uraan on olemassa, vaikka se mahdollisuus onkin toooodella pieni. Siitä joskus haaveilen. Haavetta tavoitellessani teen kiitollisia ja järkeviä välitavoitteita: 1000 myytyä kirjaa, 3000 myytyä kirjaa, käännösoikeudet, uusi kannattava myymälä, twiitti jonka joku idolini retwiitta... Ja kun niistä välitavoitteistakin saavutan jonkun, saan lisää bensaa koneeseen ja taas mennään!
Siinä on jonkun unelmatyö: maatilallinen.
Loppunen lopuksi nämä kaikki unelmaduunitekemiset kiteytyvät ainakin seuraavaan kolmeen asiaan eli nämä on keskeistä ymmärtää: mitä itse haluaa tehdä, mitä pystyy tekemään ja miten sillä tekemisellä tehdään rahaa.

Kelailimme näitä ja muitakin ajatuksia yhdessä Hannen kanssa pitkäperjantaina, kun istuimme Skype-palaverissa. Koska oli pyhäpäivä eikä kumpikaan ollut toimistolla, työskentelyolosuhteemme olivat omaperäiset: Hanne vanhempiensa firman takahuoneessa, minä esikoisen liian matalalla kirjoituspöydällä. Jos olisimme odottaneet hetkeä jolloin molemmat ovat saman pöydän ääressä palaveriviineri nenän alla, ehtisimme tavata ehkä joskus ensi syksynä. Siis silloin, kun käsiksen pitäisi olla jo valmis. Työteon muodot venyvät ja työntekopaikat joustavat. Unelmatyötä voi välillä joututa tekemään tavallista kekseliäämissä paikoissa. Mutta hei, aloittihan Steve Jobskin autotallista!! Me olimme sentään jo suunnitteluvaiheessa päässeet Hannen kanssa sisätiloihin: pitseriaan ja lastenhuoneeseen.
Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki (Hellaakoski)
Kävimme siinä pitsantuoksussa ja Pets Shop -leluja varpaiden välissä läpi tähän astista tekemistä eli sisällysluetteloa, aikatauluja ja ihmisiä, joita haastatella kirjaa varten. Sisältösuunnitelmaa ja unelmatyön tekemisen fiiliksiä pyöritellessä palasi molemmille mieleen kaksi kysymystä: Mitä tästä puuttuu? Mitä emme ole tulleet ajatelleeksi?

Yleensä 85 000 ihmisellä on enemmän ajatuksia kuin 2 ihmisellä. Siksi haluamme kysyä teiltä: Mitä sinä haluaisit tietää "unelmaduunin" tekemisestä? Siis hauskasta ja antoisasta työstä? 

Emme tietenkään odota, että ideoitte kirjan puolestamme, sisältö on jo kuta kuinkin naulattu kohdilleen. Mutta muutama aukko siellä vielä on ja niihin aukkoihin haluaisimme ottaa mukaan aiheet, joista on mahdollisimman monille mahdollismman paljon hyötyä ja iloa.

Vastaajien kesken arvon aiheeseen sopivan kirjan: Elä enemmän, stressaa vähemmän (WSOY, kääntänyt Tommi Uschanov):

"Jokainen meistä on joskus kokenut hetken, jolloin kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen; koemme muutaman silmänräpäyksen ajan tyyneyttä ja sisäistä rauhaa ja haluamme jäädä tuohon tilaan Tiedät epäilemättä mitä tarkoitamme - muutama sekunti täydellistä rakkauden ja ilon tunnetta yhdessä lastesi, kumppanisi tai lemmikkisi kanssa, tai vaikkapa yksin luonnossa kulkiessasi. Tuollaisena hetkenä olet saanut pienen maistiaisen tietoisesta läsnäolosta."

Kuva: Susan ja Mats Billmarkin FB-sivu "Lär dig Liva"
Ei varman yllätä, että en yleensä ole tällaisten elämäntapaoppaiden suuri ystävä. Syy, miksi kiinnoistuin juuri tästä kirjasta, löytyy sen tekijöistä. Kirjan kirjoittajat, Susan ja Mats Billmark, ovat ruotsalainen pariskunta, joka koki päivätyössään burnoutin. Kokemuksesta selvittyään he päättivät julkaista omilla säästöillään opaskirjan kaikille stressistä ja murehtimisesta kärsiville. Ja tadaa: omalla budjetilla tehdystä kirjasta tuli hitti, Ruotsin viime vuoden myydyin kirja. Sitä meni kaupaksi ensimmäisten kuukausien aikana yli 100 000 kappaletta. Nykyään tyypit työskentelevät vapaina kirjoittajina ja kouluttajina. Siis tekevät luultavasti juurikin sitä omaa unelmaduuniaan.

En ole kirjaa itse vielä lukenut, mutta lupaan jäädyttää itseni tästä arvonnasta ja hankkia sen toista kautta. Arvonta suoritetaan 6. huhtikuuta, ilmoitan voittajan täällä blogin puolella ja Facebook-sivuilla.

PS. Hannen tontilla on käynnissä samasta aiheesta arvonta. Siellä voi voittaa ihanan Astrid Lindgrenin juuri ilmestyneen elämänkerran (se on muuten ihan superrrrrhyvä, luin pääsiäislomalla).

73 kommenttia:

  1. Tietääkö ihminen tekevänsä unelmatyötään vai luuleeko vain? Voiko tajuta vasta jälkikäteen olleensa unelmatyössään? Osaako ihminen arvostaa mahdollisuutta tehdä "unelmatyötään"? Vaihtuuko unelmatyö perhetilanteen, elämäntilanteen, ajan myötä ja miten se ilmenee? Maksetaanko unelmatyöstä aina rahallista korvausta? Voiko unelmatyö periytyä? Entä jos muut ihmiset, erityisesti läheiset, eivät arvosta unelmatyötäsi, mihin se vaikuttaa? Miten erilaiset luonteenpiirteet vaikuttavat unelmatyöhön? Voiko unelmatyö olla jollain tapaa omalla epämukavuusalueella? Minkä ikäisenä/millaisessa elämäntilanteessa tyypillisesti ollaan unelmatyössä? Tässä muutamia kysymyksiä mitä pikaisesti pohdittuna tuli mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wohaa, ihan todella hyviä. Iso kiitos! (Kynäni suhisee kun kirjoitan näitä muistiin...)

      Poista
  2. Itse olen paljon miettinyt sitä, voiko työstään omalla asennoitumisellaan tehdä unelmatyönsä. Omaan toimeentuloon liittyy sekä palkkatyötä, että yrittäjähenkistä säätöä, josta suurin osa on tullut puolivahingossa, ja jota en ikinä olisi edes kuvitellut työkseni tekevän. Enkä sitä kuitenkaan pois vaihtaisi, vaikkei se kyllä ole sitä mistä olen unelmoinut (ehkä siksi, että näin omituisia unelmia ei edes kieroutunut mielikuvitus keksisi). Eli missä se unelmatyönsä ja työn välinen raja menee? Voiko työstään saada unelmaduunin, vaikkei se sitä alun perin olisi ollutkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaista pohdintaa - KIITOS! (Tähän vähän liittyen: nautin kyllä siivoamisesta työpaikalla, mutta en kotona, hehe)

      Poista
  3. Miten paljon unelmatyön saavuttamiseen eteen kannattaa uhrata? Onko mahdollista, että koko elämänsä voisi tehdä unelmatyötään (yhtä tai useampaa eri ajanjaksoina)?

    En odota saavani näihin kahteen kysymykseen mitään absoluuttista vastausta (koska sellaista ei ole olemassakaan), mutta aiheeseen liittyvää pohdintaa olisi kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nämä ovat hyviä kysymyksiä. Ja niihin vastausten kaivelu kiinnostaa meitäkin!

      Poista
  4. Olis kiinnostavaa lukea siitä, miten perheessä kumpikin vanhempi voi tehdä unelmaduuniaan. Teidän omaa pohdintaa, haastattelu jostakin pariskunnasta tai muuta vastaavaa.

    Tää on meidän perheessä luultavasti kohta ajankohtaista, joten kiinnostaa. Kumpi joustaa, miten ja milloin, mitä vaihtoehtoja, kun isovanhemmat asuu satojen ja kausittain tuhansien kilometrien päässä, mistä repiä aikaa kaikkeen kivaan. Sellanen tsemppi on tarpeen, et kuulis monen onnistuneen tässä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on mahtava, kiitos! Meille tulee itse asiassa yhden "unelmatyö"pariskunnan haastattelu. Katsotaan, mitä kiinnostavia aineksia siitä saisi :-)

      Poista
  5. Miten omasta työstä saisi unelmaduunimpaa? Miten opiskelijana kasata järkevää palettia opintoja jos ei vielä tiedä mikä se unelmaduuni on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja tosi hyvä näkemys tuo opiskelujen huomioiminen.

      Poista
  6. Minä kuulisin ehkä mielellään ympäripyöreän "usko unelmiisi ja mene kohti sitä, mikä kiinnostaa" sijaan, miten pala palalta käytännössä päädyit tilanteeseesi. "Aloin blogata" esim. on aika ympäripyöreä, ammattimaiseen bloggaamiseen ja somemarkkinointiin vaaditaan valtava määrä osaamista, mistä se tuli? Minkä kaiken olet tehnyt itse? Mitä olet opiskellut, oletko? Missä olet saanut apua? Keneltä? Missä tapasit ihmiset joilta sait apua? Maksoitko siitä vai autettiinko hyvää hyvyyttään, tarjositko jotain omaa osaamistasi vaihdossa? Tai miten käytännössä, askel askeleelta, päädyit kirjoittamaan kirjaa?

    Minua häiritsee aina ihmisten urapolkuja lukiessa se epämääräisyys, sieltä puuttuvat juuri ne käänteentekevät oikeasti konkreettiset asiat motivaatiolässytyksen sijasta. Niistä olisi siksi myös huikean mielenkiintoista lukea! Luulen että konkretian puute on myös se mikä monella johtaa siihen toisen palvelukseen menemisessä - motivaatiota ja osaamista ja ideoita voi olla, mutta on helpompaa kun joku muu tarjoaa ne käytännön raamit, kouluttaa puuttuvan osaamisen tai tarjoaa tiimin niihin osa-alueisiin mitä ei itse hallitse jne.

    Samasta syystä vihaan reppureissukertomuksia, koska niissä aina esitetään suurimpana saavutuksena se halu ja päätös lähteä. Kamaan, aika paljon on varmaan ihmisiä jotka lähtisivät vuodeksi matkustelemaan jos voisivat. Miten onnistui käytännön puoli, mistä rahat, millaisesta työpaikasta lähdettiin ja alettiinko uutta järjestää jo reissun aikana, mihin lemmikit hoitoon vai annettiinko ne pois, entäs lapsi, tuliko se mukaan jne. Luulen että tällaisilla neuvoilla lähtisi useampikin matkustelemaan kuin jollain carpe diem -paasauksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan! Se ympäripyöreä "lässytys" on just sitä unelmahöttöä pahimmillaan. Ei sellaisesta kukaan halua maksaa, eikä sellaisesta mun mielestä kenenkään edes kuuluisi maksaa tai laittaa sellaisen lukemiseen omaa aikaansa. Eli ihan saletisti sellaista _ei_ ole tiedossa. Johan mä räjähtäisin kappaleiksi sellaista kirjoittaessa :D

      Poista
  7. Mun unelma duuni on ja oli pistää fyysinen ja psyykkinen jaksaminen äärirajoille ja keikkua burnoutin rajalla, hommata sydämen vajaatoiminta ja vuotavat suonikohjut. Sairasta, mutta mua ei tyydytä 8 tunnin päivä, kolmella lakisääteisellä tauolla höystettynä. Joku vetää viinaa, toinen kokkelia ja joku saa kiksinsä 387 työtunnista kuukaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän sua niin hyvin!!!

      Poista
  8. Mun unelma duuni on ja oli pistää fyysinen ja psyykkinen jaksaminen äärirajoille ja keikkua burnoutin rajalla, hommata sydämen vajaatoiminta ja vuotavat suonikohjut. Sairasta, mutta mua ei tyydytä 8 tunnin päivä, kolmella lakisääteisellä tauolla höystettynä. Joku vetää viinaa, toinen kokkelia ja joku saa kiksinsä 387 työtunnista kuukaudessa.

    VastaaPoista
  9. Unelmatyö harvoin on se ihka ensimmäinen työpaikka. Toteutuuko vanha slogan "vaikeuksien kautta voittoon", eli pitääkö vähän (tai paljon) kärsiä, jotta saavuttaa sen unelmatyön?
    Onko asenne tai mukavuudenhalu esteenä unelmatyön saavuttamiselle? Ei lähdetä pois siitä tämän homman ainakin osaan -työpaikasta, ettei tarvitsisi opetella uutta/tehdä virheitä.
    Usein kuulee kommentin, ettei tämä nyt mikään varsinainen unelmatyö ole. Joo-o, ajattelitko tehdä asialle jotain? Usein kuitenkin tavoite ilman suunnitelmaa on kuitenkin vain toive.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi sun vika laise: ihan timanttinen tiivistys!!

      Poista
    2. Siis lause (hiton kännykkäkommentointi ü)

      Poista
  10. Joku tätä sivusikin, mutta mua häiritsee suunnattomasti se,että unelmaduuni yhdistetään nykyään by default yrittäjyyteen. Että palkkaduuni olisi jotenkin vähempää, että se ei voisi olla unelmaduuni. Kuvitellaan, että palkkaduunissa "pitää" tehdä, yrittäjänä "saa" tehdä.
    Olen itse unelmaduunissa, palkkaduunissa, ja vaikka monesti olen kuullut, että olisin hyvä yrittäjä, nautin, mitä teen. En ikinä olisi saanut itse kehitettyä tätä unelmaduunia itselleni, ja tietenkään kaikki ei ole joka päivä täydellistä. Välillä on pakkaspäivän mutta "perhettä penkkiin" asenteella työt tulee tehdyksi ja huippusäässä yleensä seuraa vähän huonompaa. Joku kerran tokaisi mulle, että "hyvähän se sun on" viitaten mun uraan, liksaan, työmatkoihin mielenkiintoisiin paikkoihin. Mutta ei tämäkään ilmaiseksi tule, painat duunia joskus 24/7, istut joskus puhelimessa duuniasioissa, kun muut nostelee skumppamaljoja naapurihuoneessa jne. En istu tuntikausia lounaalla / kahvilla työkavereiden kanssa, teen lisäarvoa silläkin aikaa ja saan työt tehtyä aiemmin, paremmin, tehokkaammin. Ehkä se on mulle just sitä sisäistä yrittäjyyttä, että tekee työtä ja vain asioita jotka tuottavat jotain, suoraan tai epäsuorasti. Ajan niitä kohden, ja valitsen itse mikä vie eteenpäin. Ja teen asioita, päätöksiä ja vien ne maaliin.
    Tämä ei nyt ollut kysymys, sori, mutta ehkä summauksena - unelmaduuni on aina kovaa duunia, hyonojakin hetkiä, paljon asioita, jotka vaan pitää tehdä ja oikeiden asioiden tekemistä. Ja ennenkaikkea, oman vastuun ymmärtämistä - kukaan muu ei ihmiselle tee/luo/anna unelmaduunia kuin ihminen itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon niin samaa mieltä - unelmatyötä voi tehdä kuukausipalkkalaisenakin, tottakai! Kiitos ajatuksista ja toiveista

      Poista
    2. Mua alkoi tämän luettuani pohdituttamaan, onko aina pakko painaa töitä niska limassa ja muun elämän ajoittain unohtaen päästäkseen unelmaduuniin? Tai pitääkseen siitä kiinni?
      Itse yritän juuri hapuilla ensiaskelia unelmaduunini suuntaan, mutta en millä hinnalla hyvänsä. Meillä on kolme pientä lasta enkä halua missata heidän lapsuuttaan edes unelmatyöni vuoksi. Enkä ole myöskään valmis joustamaan esim yöunistani, ts. tekemään toista työ"päivää" illalla lasten mentyä nukkumaan. I want to have my cake and eat it, too! Mutta onnistuuko se nykytyöelämässä? (Palkkatöissä) Onko siis aina työ laitettava ykköseksi, jos mielii unelmaduunin saavuttaa?

      Poista
  11. Mistä aloittaa unelmatyön rakentaminen? Erityisesti aiemmin jo mainittu konkretia ja käytännön puoli kiinnostaa tosi paljon?

    Nimimerkki: Insinööri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toive huomioitu! Mäkin rakastan konkretiaa!

      Poista
  12. Mua kiinnostais tietää, miten päätellä, mikä se unelmatyö voisi konkreettisesti olla. Tarkoitan kysymyksellä tämäntapaista dilemmaa: tiedän, että pitäisin vähän siitä, tästä ja tuosta asiasta, mutta en tiedä, onko edes olemassa sellaista työtä, joka nuo kaikki yhdistäisi (hiukan epämääräinen kandidaatin tutkinto ei asiaa auta, myh...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä minuakin kiinnostaisi. Siis, mistä tiedän, mikä se unelmaduunini on? Miten voin työskennellä saavuttaakseni unelmaduunini, jos en tarkalleen tiedä, mikä se tavoitteeni on? Tykkään monistakin eri asioista, mutta mitä niistä haluaisin oikeasti tehdä työkseni ja miten? Onko unelmaduuni sittenkin vain sattumankauppaa? Hapuilua erilaisissa työtehtävissä, kunnes jossain kohtaa tärppää?

      Aiemmin joku jo mainitsikin opiskelijanäkökulman ja sekin näin opiskelijana kiinnostaisi. Miten voin maksimoida todennäköisyydet sille, että vielä joskus päädyn sellaiseen työhön, jota voin kutsua unelmaduunikseni?

      Poista
    2. Kiitos!! Tätä "löytämisasiaa" me jo vähän pohdittiinkin eli siitä on tulossa jotain asiaa varmasti :) Tosi kiva nähdä että se kiinnostaisi.

      Poista
    3. "Löytäminen" tosiaan kiinnostaa täälläkin. Ja myös se, että mitä tehdä, jos huomaa vasta kolmenkymmenen vuoden työnteon jälkeen, että eihän tämä ollutkaan ihan sitä mitä halusin tehdä eikä enää oikein ehdi aloittaa uutta unelmauraa... Mihin siinä tapauksessa kanavoida voimavarat ja innostus? Tosin eläkeikähän nousee koko ajan, niin että uusi ura saattaa olla ajankohtainen vielä päälle kuusikymppisenäkin.

      Poista
  13. Tuo oli mielenkiintoinen näkökulma aikaisemmissa kommenteissa, ettei unelmatyö aina ole yrittäjyyttä. Mie taas tässä elämäntilanteessa ajattelin jotenkin automaattisesti, että unelmatyö on sellaista, jonka luo itse, ja siitä tahtoisin tietää samaa mitä on jo aiemminkin toivottu, että mistä aloittaa? Miten unelmayrittäjyys alkaa (jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mä en usko että sillä työntekemisen muodolla on loppujen lopuksi kamalasti väliä. Tässä ois tietty monella työnantajallakin oppimisen paikka: miten rakentaa sellainen työympäristö johon hakeutuu ihmiset jotka haluaa tehdä just sitä eikä mitään muuta, motivoituneena ja iloisena omasta roolista tiimissä. Ei välttämättä mikään kauheen helppo juttu... Mut mä uskon et sellainen kuukausipalkkamuotoinen mut "freelancehenkinen" tekeminen ois mahdollista, ei ehkä ihan joka toimialalla tai joka firmassa, mutta kuitenkin...

      Poista
  14. Olen itsekin kirjoitustyöläinen ja pidän kovasti teidän molempien blogeista, joten varmasti tulee kirjakin luettua. Omassa työssäni olisi mahdollista viedä työnkuvaa pitemmälle lisäämällä näkyvyyttä somessa, perustamalla blogi ym. Tällainen tuntuu kuitenkin pelottavalta, koska se vaatii oman persoonan laittamista likoon eri tavalla kuin nykyisessä tavassani tehdä työtä. Voisitteko kirjoittaa siitä, millä tavalla unelmatyö (nykymaailmassa, jossa brändätään ja sometetaan) vaatii itsensä pistämistä likoon ja "paljastamista", ja miten sen kanssa pärjää? Ja miten uskaltaa, jos joutuu menemään tosi vahvasti epämukavuusalueelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan tuore idea, kiitos tästä!! Tärkeä aihe kaiken kaikkiaan.

      Poista
    2. Tässä oli aika mielettömän kiinnostava tarina musiikkimaailman puolelta

      http://deepdivemarketing.com/2009/07/20/the-new-music-business-model-imogen-heap/

      Monessa vaaditaan nykyään juuri sitä oman itsen likoon laittamista, mutta omasta mielestäni siitä itsestä voi silti lohkoa suurelle yleisölle vain sellaiset palat kuin haluaa ja koittaa sitä kautta pitää sen työ/muusikko/tms. -minän erossa arkiminästä. Toisaalta on jotenkin lohdullista ja hienoakin, että ihmiset haluavat päästä käsiksi siihen mm. artistin tavallinen tallaaja -puoleen. Paljon puhuttiin alkuun siitä miten somemaailma kannustaa ihmisiä kiiltokuvamaisuuteen ja asioiden kaunisteluun, mutta toisaalta tämäkin blogi on saavuttanut suosionsa varmasti juurikin realististen arjen kuvauksien takia eikä niinkään sillä että kirjoittaja osoittaisi jotenkin statustaan ja ylemmyyttään. Näyttäisi siis kääntyneen koko homma päälaelleen!

      Poista
    3. Kiitos linkistä!

      Se että on hyvä henkilöbrändi (en väitä, että mulla välttämättä on), ei ykskantaan tarkoita sitä, että antaisi itsestään kaiken henkilökohtaisimmankin.

      Poista
  15. Virkamies eli opettaja täällä ja unelmatyössään. Tärkeätä varmaan on se, ettei ota unelmakseen jonkun muun unelmaa. Ja ei kai kukaan aina tunne olevansa unelmatyössä? Pääsääntöisesti, mutta ei aina. Ja yleensä unelmaansa tavoitellessa tai sitä työtä jo tehdessään vaaditaan paljon työtä. Ja unelmatyö kehittyy, vaihtuu, jopa täysin muuttuu ajan mittaan. Sen kehittymisestä ja muuttumisesta ilman täydellistä muuttamista ja uudelleen kouluttautumisesta olisi kiva lukea. Ja nimenomaan ei höttöä, maailman kirjakaupat on sitä jo pullollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä ainakaan, arki tulee joka paikkaan väistämättä, ainakin mulla. Ja se on ihan ok, on "kivaa että on välillä tylsää ja tasaista". Jos olisin kokoajan täpinöissä elämästä, mähän väsähtäisin :D

      Poista
  16. Mua ehkä kiinnostaisi myös (kävin jo Hannen tontille kertomassa osan toiveistani, voin jatkaa tänne :D ) unelmaduuni jonkun toisen alaisuudessa. Jos ei ole itse itsensä pomo, miten saa äänensä kuuluviin ja miten on mahdollista vaikuttaa siihen, mitä, milloin ja millaisessa ympäristössä sitä duuniaan tekee? Joku varmasti rakastaa työtään, mutta unelmaduuniin kun ei ehkä riitä se kiva tekeminen. Ainakin itse koen työympäristön ja monet muutkin asiat oleelliseksi osaksi unelmaduunia, sen työn sisällön lisäksi. Tietty jos olet kirurgi, niin työ on mitä on, mutta entä se kaikki muu?

    En oo varma saiko tästä nyt mitään selvyyttä, kun ajatukset on vähän hajanaisia ja niitä on paljon juuri nyt, kun työtä on vähän niinkuin hakusessa ja toisaalta opintoihinkin pystyy vielä vaikuttamaan sen verran, että jos keksisi sen unelmaduuninsa, niin voisi paremmin suunnata opintojaankin johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Kollegat, se missä työtä tehdään jne. vaikuttaa kaikki varmasti siihen. Työhyvinvoinnistahan on kirjoitettu aika paljon, joten me tuskin sitä sivuamme tuossa meidän kirjassa, mutta ilman muuta huomioimme sen, että unelmaduunia voi tehdä palkkatyössäkin. Ei sillä työnteon virallisella muodolla mun mielestä ole juurikaan väliä, jos ehdot muuten ovat kunnossa (eli lähinnä se, että panoksesta saa oikean korvauksen).

      Poista
  17. Minä kaipaisin jonkinlaista to-do -listaa siitä mitä oman firman perustaminen vaatii? Onko järkeä ottaa erillistä henkilöä hoitamaan taloutta vai voiko sen oppia ite?

    nimimerkki tuleva yrittäjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tää on varmasti tulossa ja luultavasti by Hanne. Koska Islannin yrittäjyysmeininki ei kosketa kauhean suurta lukijakuntaa Suomessa...

      Poista
  18. Minusta tärkeintä on löytää se oma unelmaduuni, joka ei välttämättä ole sellainen kuin muut sen ajattelevat olevan. Yleinen hyväksytty määritelmä unelmaduunille tuntuu olevan, että jotenkin toteutat itseäsi, luot jotain uutta, vedät tukka suorana uraputkessa tms.

    Voihan jonkun unelmaduuni ihan oikeasti olla se kaupan kassa, mutta sitä ei varmaan kovinkaan moni tunnustaisi ? Olisikin mielenkiintoista kuulla pohdintaa siitä, miten sukulaisten/kavereitten/yleinen mielipide vaikuttaa mielikuviin unelmaduunista ja sitä kautta omiin päätöksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä - muiden odotukset! Eli se, että ihan joka neuvoa ei kannata ottaa tosissaan.

      Poista
  19. Teidän kirjoittajien tarinat olisi kiva kuulla kirjassa. Miten päädyit itse omaan unelmaduuniisi? Miten olla stressamaatta töistä? Lienee yksi unelmaduunin piirteistä sekin...
    Nimim.Mutsi M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tästä on tulossa juttua, ainakin jossain muodossa.

      Poista
  20. Mun mielestäni olisi myös mielenkiintoista pohtia sitä onko unelmaduunilla lainkaan merkitystä? On varmasti paljon ihmisiä, joille töissäkäynti on vain pakollinen pahe ja he keskittävät energiansa johonkin muuhun mikä tekee heidät onnelliseksi. Tästä esimerkkinä pätkätöitä tekevät reissaajat, jotka eivät todellakaan etsi mitään unelmaduunia – duuni vain mahdollistaa muuten ”unelmaelämän”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Very good! Tää pointti tulee varmasti esiin, koska mulla istelläkin on paljon sellaista "kuonaa" tarjottimella joka ei kauheasti hotsista, mutta siitä saa rahaa, että voi keskittyä niihin kivoihinkin asioihin.

      Poista
  21. Mua kiinnostaa unelmaduuneissa ja ihmisissä se mikä motivoi huonona aikana jatkamaan. Onko se se rakkaus lajiin, ettei sitä huonoa ihmissuhdettakaan dumppaa huonona hetkenä vai löytyykö muitakin syitä. Samoin jos ekat ja monennet ehdotukset ei mene läpi, mistä löytyy vielä intoa ja uskoa puskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli motivaatioasiaa, pistän muistiin!

      Poista
  22. Unelmatyöstä puhutaan paljon, mutta onko mahdollista että kaikki voisivat löytää sen unelmien työn. Olisiko aika puhua siitäkin, että jotkut työt vaan täytyy jonkun tehdä. Tai kääntäen, onko mistä tahansa työstä mahdollista tehdä unelmatyö? Voiko sekin olla unelmatyötä, että ajattelee tekevänsä oman osuutensa yhteiskunnan hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on hyvä, ja aika filosofinen kysymys - kiitos!

      Se, että "jotkut työt on vaan tehtävä" on musta kans hyvä aihe, mutta en tiedä sopisiko se tähän kirjaan; ehkä johonkin kohtaa? Koska kyllä mä törmään tohon, en nyt ehkä ihan päivittäin mutta aika usein. Välillä pesen vessoja, roudaan kamaa, kuskaan roskia ja muuta vähemmän hohdokasta, koska ne nyt vaan kuuluu siihen omaan duuniin. Että ei se "tosi kivalta" tuntuva työkään voi pelkästään olla sitä tosi kivaa, vaan siellä on myös osasia, jotka ei välttämättä ole niitä maailman kivoimpia. Joillekin puhelimeen vastaaminen tai uusien ihmisten tapaaminen on kaameaa, mutta ehkä pakollinen osa muuten mukavaa työtä. Joku toinen sitten taas ei kestä siivoamista tai ei haluaisi herätä aamukuudelta tekemään jotain hommaa.

      Poista
  23. Voisiko unelmatyö olla vain joku työ, jonne on ihan kiva mennä aamuisin ja jota ei tarvitse ajatella työpäivän jälkeen? Lisäplussaa voisi antaa siitä, että työajat olisi suunnilleen 8-16 ma-pe, eikä työ olisi fyysisesti liian kuormittavaa. Ja lisäksi ehkä työn pitäisi palvella jotain järkevää päämäärää? En tiedä, onko tällaiset toiveet liian vaatimattomia unelmatyön määritelmäksi, mutta just nyt ainakin tuntuu, etten oikeastaan kaipaa muuta. Käytännössä teen Exceleitä, mutta mun Exceleitä oikeasti luetaan (ja niiden lukeminen jopa edistää terveyttä!), joten musta tuntuu, että tämä nykyinen työ on ainakin lähempänä unelmaa kuin se edellinen, ehkä "hienompi" työ, jossa käytännössä tein Word-tiedostoja, joita kukaan ei jaksanut lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan sun unelmaduunilta, siis! Mahtavaa että oot löytänyt palkitsevan työn.

      Poista
  24. Mä haluaisin tietää pikemminkin siitä unelmaduuniin löytämisestä/pääsemisestä. Että jos huomaakin opiskelleensa "väärää" alaa ja bongaa todellisen (oletetun?) unelmaduuninsa ihan toisaalta, niin kuinka sinne pääsee? Miten lähteä tavoittelemaan unelmaduunia, jos uusi (vuosien) opiskeluputki ei ole syystä tai toisesta mahdollinen? Miten raivata tiensä akateemisessa maailmassa/työssä pohjalta huipulle (eli haluamalleen tasolle) käytännön kautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio! Itsehän olen koulutukseltani ekonomi, mutta ei oikein napannut ne perinteiset ekonomin hommat... Eli jotain juttua tästä on varmasti tulossa!

      Poista
    2. Kommentoinkin jo aiemmin liittyen "sisäiseen yrittäjyyteen" ja jin tämän aloituksen tiimoilta miettimään tätä juttua vielä paljonkin. Mietin, miksi itse asiassa olen unelmaduunissa palkkatöissä, ja onko tämä "unelmaduuni"? Mitä on unelmaduuni?
      Minulle se itse asiassa ei niinkään ole tämä firma tai tämä positio, vaan se, että koen voivani hyödyntää omia vahvuuksiani (eikä pelkästään kiinnostuksenkohteitani) ja kokea niistä onnistumisen elämyksiä. Mutta se(kin) vaatii jatkuvaa "itseään niskasta kiinni ottamista". Mietin nimittäin kolleegoja, jotka aloittivat amoihin aikoihin samankaltaisissa positioissa. Osa on vaihtanut firmaa, osa lähtenyt YT-kortti käsissä, osa valittaa kurjuuttaan ja työn tylsyyttä. Minä olen sen jälkeen vaihtanut hommia useammin kuin asuntoa (jota sitäkin on tullut vaihdettua paljon useammin kuin keskivertoihminen).Kaikki vaihdokset eivät ole suoranaisesti olleet vapaaehtoisia, mutta olen aina mennyt ylöspäin lasikattoon asti. Miksi minulle "kävi" näin hyvin, miksi minä en jäänyt junnaamaan alkukuvioon? Ehkä siksi, että olen koko ajan tehnyt kybällä kaikki eteentulevat hommat (huom - ei vain annetut hommat, vaan myös ne, jotka olen itse havainnut tarpeelliseksi tehdä). Ja ehkä siksi, että olen aina vapaaehtoistanut itseni uusiin juttuihin, että olen ottanut hommia omaan vastuualueen ulkopuolelta, olen aina "valinnut" mitä teen. Ei unelmahomma ole sitä, että saa tehdä vain kivoja asioita, se on sitä, että tekee asioita niin, että kokee ne mielekkääksi - paskaduunitkin voivat olla mielekkäitä, kun tietää, mikä niiden "korkeampi" tarkoitus on. Mun mielestä yksi menestynyt kuvataiteilija sanoi hienosti, kun kertoi, että hän inhoaa myymistä ja rakastaa maalaamista, ja on siksi kuvataiteija. Mutta että hän voisi olla kuvataiteilija, hänen pitää myydä, koska pyhällä hengellä ei elä. Niinpä hän oli tehnyt itselleen säännön, johon ei ollut poikkeusta. Joka päivä hän aloitti myynnillä ja siihen liittyvillä hommilla klo 14 asti. Vasta sen jälkeen hän antoi itselleen luvan maalata. Jos ei ollut myyntiä, ei ollut maalausta. Minusta juuri se oikea duuninteon asenne, ja samaa asennetta itse käytän tässä unelmapalkkaduunissa. Unelmahommassa voi olla paljon skeidaa eikä se vähennä ollenkaan duunin ihanuutta. Unelmahomma ei ole vaaleanpunaisia höttöpilviä ja automaattisia rahatulvia, kun pääsee tekemään just sitä, mikä on kivaa.

      Poista
  25. Mua kiinnostaa se, milloin harrastus muuttuu duuniksi, josta kuuluisi saada palkaksi muutakin kuin hyvää mieltä. Pohdin myös käsiteparia unelmaduuni ja kutsumus. Tuntuu että kutsumuksesta puhutaan sellaisten duunien yhteydessä, joissa palkka ei oikein vastaa vaatimustasoa ja odotetaan, että kutsumus ikäänkuin paikkaa palkan pienuutta (esim. hoivatyö, opettajat jne.). Tykkään siitä, että sun jutuissa usein tulee ekonomin näkökulma, musta on tärkeää reippaasti puhua myös siitä, että työstä kuuluu saada kunnon korvaus ja pohtia, miten palkan reilu taso määräytyy. Siihen liittyen kiinnostaa myös investoinnit, millä tavoin sijoittaa oman osaamisen, verkostojen, näkyvyyden yms. kehittämiseen ja miten arvioida tällaisten sijoitusten kannattavuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Ja kyllä: kun jossain sanotaan "kutsumus", mun tekee aina mieli vähän oksentaa. Etenkin jos sillä ikään kuin oikeutetaan matalaa palkkaa tai muuten paskoja työehtoja.

      Poista
  26. Eniten olen kiinnostunut siitä, miten tällainen tavallinen duunari voisi löytää unelmaduunin. Useimmat meistä on opiskelleet itseä kiinnostaneen ammatin, mutta unelmatyöhön kun koitat hakea niin hakijoita on 200 muutakin...

    hippohiiri at gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Just tänään muuten juttelin yhden kaverini kanssa siitä, kuinka tekisimme todennäköisesti tuhansia euroja kuussa enemmän nettona, jos olisimme opiskelleet putkimiehiksi. Työajat voisi yksityisyrittäjänä päättää itse, samoin kollegat. Viemäreiden kaivelu ei välttämättä ole se mielikuvissa hohdokkain homma, mutta voi juma siitä maksetaan hyvin (ainakin täällä Islannin-päässä jossa rakennusbuumi on juuri nyt kova). Että rahan puolesta ois kannattanut itse mennä täällä ammattikouluun ja vetää haalarit päälle..

      Poista
  27. Unelmaduuni vai unelmaduunipaikka? Olentehnyt mielenkkiintoista työtä kammofirmassa ja tylsää ihan unelmafirmass. Ei liene vaikee arvata kumpi parempi...

    VastaaPoista
  28. Kuten Satu sanoit, ei ole mitään duunia, jossa voi olla päivästä päivään suupielet korvissa. Realismi peliin. Mielestäni unelmaduuni voi olla mitä vain; jollekin vähän työtä, jollekin intohimo ja toiselle... Itselle on ollut vapaus aina tärkeää. Vaikka olen tehnyt palkkatyötä elämäni, niin onneksi olen aina saanut ollut oman työni herra (niin paljon kuin se isossa konsernissa mahdollista). Silloin kun on todella tympinyt ja väsymys on ollut päällä, olen ajatellut ympärillä olevia ihmisiä, joita tapasin päivän mittaan ja heidän duunejaan: taksikuski, lentoemäntä, lääkäri, kaupan kassa..
    Jos tulee mieleen vaihtaa johonkin tapaamiseesi, et totisesti
    ole unalmaduunissasi.

    VastaaPoista
  29. Miten välttää se että duuni, jossa viihtyy, tuntuisi myös vuoden tai kahden päästä edelleen unelmalta. Että muistaisi miksi siihen tiettyyn työhön on pyrkinyt, miten sitä voi edelleen kehittää, ettei leipiinny. Ja tietysti se sattumanvaraisuus aina kiehtoo, miten olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja vielä tajuta avata suunsa. Sillä yllättävistäkin tilanteista voi poikia jotain jänskää!

    VastaaPoista
  30. Unelmaduuniin haluaa väistämättä käyttää kaiken aikansa ja toisaalta jos haluaa pitää myös perheensä yhtenä onnen lähteenä, miten voi olla mahdollista yhdistää nuo kaksi. Jotenkin tuntuu että kaikkeen pätee "kaikkea ei voi saada". Onko tosiaan mahdollista saada molemmat ja molemmista tarpeeksi.

    VastaaPoista
  31. Mä mietin sitä, että mistä kaikesta unelmaduunin takia pitää luopua? Lähinnä mietin oman elämäntilanteeni kautta, sillä valmistun kohta yliopistolta ja ainakin tällä hetkellä opiskelu+oman alan osa-aikatyö+vaativa vapaaehtoistyö+murheita lähipiirissä on kombo, joka vetää oman jaksamisen lujille ja tiedostan, että unelmaduunia varten pitäisi tehdä peliliikkeitä ja töitä, mutta samalla pelkään burn outia. Parisuhde on onneksi niin vakaa, että se selvinnee aikamoisesta hullunmyllystä ja taloudellisesti elämä on siedettävää.

    VastaaPoista
  32. Mitä jos on allerginen kaikille "unelmaduuneilleen" (eläin,-pöly,-ruoka-aine ym.) tai jokin muu terveyteen liittyvä asia estää kaikkien unelmatöiden tekemisen (krooninen ihosairaus, liikuntarajoite, astma, sokeus, you name it. Pitääkö unelmista vain luopua? Voisiko unelmatyö olla terveyttä edistävää? Sen sijaan, että saisi rasitusvammoja ja kiputiloja staattisista työskentelyasennoista näppäimistön äärellä tai unettomia öitä ja väsymystä liiallisen työtaakan alla, voisi työpäivään sisältyä sopivasti "terveellistä", fyysistä kuormitusta(vähän kuin menisi kuntosalille) ns. henkisen työn lisäksi.

    VastaaPoista
  33. Moi!

    Olisi todella, todella mielenkiintoista kuulla ihan konkreettisia lukuja siitä, mitä erilaisista projekteista maksetaan. Ja käytännön vinkkejä myös palkkaneuvotteluihin. Raha ja palkka ovat Suomessa vähän tabuja, mutta veikkaan niiden kiinnostavan kaikkia. Esimerkiksi bloggaamisesta tuntuu liikkuvan ajatus, että sillä tienaa 5000 e kuussa kun vähän makoilee kalliolla muotivaatteissa, vaikka todellisuus on varmasti aivan toinen. Konkreettista puhetta rahasta on siis toiveeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Hinnoittelusta varmasti tulee. Mun lempiaihe :)
      Ja joo, ei tästä bloggaamisesta kyllä noin paljon rahaa saa kuin ihan kovalla työllä (siis yli 40 h viikkotunneilla ja usein se on vaatinut muutaman vuoden tekemistä ilman palkkaa). 5000 on pajlon rahaa jos sen saisi palkkana, mutta jos se tulee laskutuksena, ja siitä pitäisi maksaa itselle palkka, sos.kulut ja muut menot, se on itse asiassa aika maltillinen määrä rahaa täyspäiväisestä työstä.

      Poista
  34. Kannattaako unelmatyön vuoksi ottaa taloudellinen riski taantuman aikana, vai odottaa nousukautta, jonka alkamisesta ei ole Suomessa tietoakaan? Kuinka paljon unelmatyön saavuttamiseksi pitää olla valmis tekemään ilmaista työtä (tai nimellisellä pullakahvit tms. korvauksella) vaikka vuosikymmenen kouluttautumisen ja työkokemuksen myötä on kertynyt erityisosaamista, josta pitäisi pystyä maksamaan kunnolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, konkretiaa laskutuksesta ja rahasta on varmasti luvassa :)

      Poista
  35. Miten nuori esim. lukiolainen löytäisi sen oman kipinänsä? En tiedä millainen on nykyinen opo-systeemi, mutta aikanani vuosituhannen vaihteessa se ei ollut kyllä häävi. Tehtiin joku vähintäänkin arvelluttava soveltuvuustesti eri ammatteja ajatellen ja sitten vaan sokkona pääsykokeisiin. Oma intohimo oli onneksi, täysin sattumalta, löytynyt vain muutama kuukausi ennen suuria päätöksiä ja sillä tiellä ollaan edelleen! Reilun kymmenen vuoden aikana on tullut tehtyä monenlaisia omaan alaan liittyviä töitä ja tällä hetkellä teen erityispätevyyttä, joka toivon mukaan jalostuu yrittäjyyden kautta sitten lopulta unelmatyökseni! On kuitenkin ollut aikoja, jolloin se kipinä ja oma haave on ollut hukassa. Kuinka sen löytäisi? Konkreettisia vinkkejä, kiitos :)

    VastaaPoista
  36. Pitääkö unelmatyön olla aika- ja paikkariippumatonta yksilötekemistä vai voiko sairaanhoitaja, luokanopettaja tai tuotekehitystiimin jäsen tehdä unelmaduunia? Miten tunnistaa mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä, tyyliin onko minulle tärkeämpää voida nukkua myöhään vai saada työskennellä ihmisten kanssa yhdessä, onko tärkeämpää saada määrätä vapaasti omista työajoista vai että ne olisivat joka päivä samat, onko minulle tärkeämpää saada tehdä projektiluontoisia tehtäviä vai pitkäjänteisesti kehittää jotain?

    VastaaPoista
  37. Kiinnostaisi erityisesti lukea kontaktien luomisesta sekä oman osaamisen markkinoinnista ja myymisestä. Innolla odotan kirjaanne :)

    VastaaPoista
  38. Arvonta suoritettu! Kirjan voitti Krisse (Puikoista-blogi). Onnea!

    VastaaPoista
  39. Luulen että en yhdestä asiasta saisi koko elantoa, mutta pitää monen eri projektin langat käsissä? Miten jakaa luovaa energiaa useaan projektiin, miten miettiä useaan eri asiaan ratkaisua samaan aikaan?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?