Oi mutsi mutsin Elsa haastoi hauskaan kirjahaasteeseen! Lukeminen on ihanaa ja teen sitä missä milloinkin. Iltaisin muiden nukkuessa, hart...

Bloggaajien kirjahaaste 2016

19.1.16 Satu Kommentteja: 15

Oi mutsi mutsin Elsa haastoi hauskaan kirjahaasteeseen! Lukeminen on ihanaa ja teen sitä missä milloinkin. Iltaisin muiden nukkuessa, hartiat jumissa imettäessä ja välillä myös autossa istuessa matkalla jonnekin - sillä on syynsä että kutsun kuskin vieressä olevaa paikkaa lukijanpaikaksi.

Luen pääasiassa kotimaista kirjallisuutta kuten proosaa, dekkareita ja vetäviä tietokirjoja. Kansainvälisistä suosin helppoa perusviihdettä, useimmiten dekkareita. Tietokirjojakin joskus ja ihan perusdraamaakin, mutta melkein aina suomeksi käännettynä. Kirjallisuuden suhteen olen aika kaikkiruokainen. Niinpä tartuin tähän viiden kohdan haasteeseen haukkana.
Hankin heräteostoksena joululomalla Turusta. Kannatti.

1. Kirja, jota luet juuri nyt: Likainen Harri. (Harri Nykänen)
Tästä minun piti kirjoittaa blogiin muutoinkin, mutta tulkoon nyt tämän haasteen yhteydessä kun tuo erinomainen kirja on vielä muutaman sivun verran kesken. Kirja kertoo menestyksekkään uran tehneen rikostoimittajan Harri Nykäsen työvuosista Hesarissa. Kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti ja likaisiakaan yksityiskohtia säästämättä erilaisten rikosjuttujen taustoja ja sitä, millaisia ongelmia arkojen juttuaihden kanssa on tullut vastaan. Etenkin silloin jos työn alla oleva juttu käsitteli valtaapitävää ja pelottavan hyvin verkostoinutta johtajaväkeä. Kirja on älyttömän kiinnostava katsaus tutkivan journalistin työn arkeen. Mutta ennen kaikkea kirja valaisee minusta todella hyvin suomalaista korruptiota. Kun valta (ja raha) keskittyy liikaa yksiin käsiin, lopputulos ei voi koskaan olla hyvä. Tässä kirjassa uskalletaan kertoa siitä tarkkojakin esimerkkejä.

Taitavana toimittajana Nykänen tietysti sanoo esipuheessa kirjan olevan nimenomaan hänen tarinansa. Matti Ahteella, Janne Virkkusella ja muilla kirjan sivuilla sapiskaa saaneilla on varmasti oma versionsa kerrottavana.

Kirja on myös loistava aikalaiskuvaus siitä, millaista toimittajan työ Suomen suurimmassa päivälehdessä oli joskus kultaisella 1980-luvulla ja millaista se on nykyään. Nykäsen kaltaisia tutkivia toimittajia toki on edelleen, mutta media-alan vaikeuksien takia pitkää perehtymistä vaativat jutut kärsivät aika- ja rahapulasta ja median ansaintalogiikan muutoksesta. Siis kärjistettynä: toimituksissa tehdään nykyään suhteessa enemmän nopeasti hotkittavia klikkiuutisia nettiin kuin pitkäaikaista paneutumista vaativaa tutkivaa journalismia, joka pyrkii valottamaan monimutkaisia kokonaisuuksia, paljastamaan epäkohtia ja ihan rehellisiä kusetuksiakin.

Tiivistettynä: Ai juma, miten hyvä tietokirja! Suosittelen.

2. Kirja, josta pidit lapsena: Kaikki Minttu-kirjat (Maikki Harjanne).
Lapsuuden rakkaimmat kirjamuistoni liittyvät kotikuntani vanhaan kirjastoon. Se sijaitsi puutalossa, jossa oli natisevat lattiat. Muistaakseni väriltään haaleansiniset. Lainaustiskillä kirjastovirkailija pujotti kirjan viimeisessä sisäkannessa olevaan paperitaskuun vaaleanpunaisen lainauskortin, johon oli lyöty leimalla palautuspäivämäärä. Se oli hieno! Tammelan kunnan vanha kirjasto oli pieni ja pieni oli lastenosastokin. Siellä oli vain muutama hyllyllinen kirjoja. Valikoima ei siis ollut iso, mutta sieltä löytyivät ne tärkeimmät: Mintut.  Ei ole lastenkirjoissa Mintun voittanutta, enkä tiedä tuleeko. Hehkutin Minttua ja Mintun mutsia aikanaan tässä kirjoituksessa. 
Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mahtavaa viihdettä. Suosittelin kirjaa blogissa ja jutusta osa päätyi lainauksena kirjan takakanteen. Vau!

3. Kirja, joka jäi kesken: Myyrä (Jari Tervo)
Monet ovat kehuneet Tervon 1900-luvun Suomeen sijoittuvia historiaallisia tiiliskiviromaaneja, siis Myyrää, Ohranaa ja Troikkaa, mutta minä en koskaan päässyt niihin sisälle. Kokeilin Myyrää useamman kerran kirjana ja kerran jopa äänikirjana. Mutta turhaan. Ehkä tämä pitää ottaa jonkun hiljaisen kesän projektiksi kera Alastalon salissa ja Kalle Päätalon tuotanto. Sellaista kesää odotellessa...

4. Kirja, joka teki vaikutuksen: Kiinalainen rakkaustarina. (Sami Sillanpää)
Huikaiseva, jännittävä ja koskettava tietokirja mahtivalta Kiinan poliittisesta todellisuudesta. Sen luettuani meni muutama päivä ajatellessa ihan vain kirjaa, sen kertomia tapahtumia ja esittelemiä henkilöitä. Todella laadukas tietokirja, joka ansaitsisi tulla käännetyksi valtakielille ja löytävän myös suuret markkinat. Kehuin kirjaa aikaisemmin blogissa. 

5. Kirja, johon palaat uudelleen: Sudenmorsian (Aino Kallas).
Tämä on yksi suomalaisen kirjallisuudenhistorian upeimpia teoksia. Upea, upea kieli ja mahtipontinen tarina, joka sijoittuu 1600-luvun Viroon. En lue hirveän paljoa runoja, mutta tämä balladinomainen feministinen teos vuodelta 1928 jostain syystä kolahti. Palaan aina sen ääreen kun haluan lukea jotain fantastista. 

Haastan tähän viiden kirjan haasteeseen mukaan Project Maman Katjan (koska haluan tietää, mitä hän lukee), Kirsin kirjanurkan (kirjablogi, jota luen itse eniten), siskoni Kabulissa (koska puhumme yhdessä aivan liian harvoin emmekä juuri koskaan kirjoista), toimittajakollegan Paulan (jolla on äitiysblogi) ja ihanan Valeäidin, joka johtaa busineksia ja rakentaa taloa (eli on varmaan ihan hitosti aikaa lukea).

15 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Pitääpä tarttua tähän vielä (olen jo tehnyt tämän Facebookissa ihan yksityishenkilönä) blogissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoista tekoihin: http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html

      Poista
  2. Kiitokset Pekka Hiltunen vinkistä aiemmin, erittäin hyviä kirjoja :)

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mahtavaa että löysit kiinostavia kirjoja tätä kautta.

      Poista
  3. Päädyin tämä postauksen innoittamana lukemaan sen vanhemman Minttu-postauksen ja tuli mieleen että mikset sinä, kirjoittamisen sekatyöläinen, kääntäisi Minttuja islanniksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mutta mä en osaa islantia tarpeeksi hyvin että pystyisin kääntämään, pitäisi olla natiivi. Kääntäminen suomesta islantiin onnistuisi paremmin...

      Poista
  4. Mainitsit ohimennen Alastalon salissa. Kirja on jostain syystä saanut aika oudon maineen, mutta se on tosi vetävä! Vaikka pintatasolla ollaan yhtenä päivänä yhdessä salissa, äijät kertovat - tai muistelevat päässään - ihan huimia juttuja. Lisäksi kyseessä on kokous- ja neuvottelutaidon käsikirja: jokainen tyylillään pohtii toisten motiiveja ja yrittää viedä tilannetta suuntaan, jossa itse näkyy edullisessa valossa.
    Suosittelen lämpimästi!

    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mainettaan parempi tapaus siis :) mä luulen että mua on siinä etäännyttänyt se pituus. mutta kyllä vielä joku päivä tartun siihen!

      Poista
  5. Sudenmorsian on aivan mahtava! Luin sen aikanaan exälle ääneen, ja tottakai tyylilleni uskollisena puolivälistä eteenpäin ja sitten alusta sinne puoliväliin asti :D
    Ihan huikea tapaus, siihen tulee itsekin palattua aina välillä uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sudarifaneja on muitakin, se on kerta kaikkiaan hieno kirja!

      Poista
  6. Kakkoskohdasta tuli mieleeni: Vaikka suhteeni Forssaan on kaikkea muuta kuin lämpöinen, niin Forssan pääkirjastosta ei ole mitään pahaa sanottavaa. :) Se tarjosi jokaiselle ikävaiheelle jotain uutta ja ihmeellistä sekä toimi ylipäätään sellaisena kakkosolohuoneena tyypille, joka ei halunnut hakeutua iltapäiväkerhoihin tai nuorisotalolle (en tiedä, miten tuollaisia oli edes tarjolla mun aikaan). Huhhuh, tulipa nostalgiavyöry ihan puun takaa! Sääli, ettei koskaan tullut edes vierailtua noissa lähikirjastoissa, Tammela-kuvaus kuulosti ihanalta. :)

    Ja hei, Sudenmorsian. Muistan, kun luin sen ensimmäistä kertaa ja olin ihan että MITÄ minä luen! (Siis positiivisessa sävyssä. :D) Ja että miten en ole lukenut tätä aiemmin ja miten kaikki suomalaiset ei oo lukeneet tätä! Se kirja on sananmukaisesti elämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Miksi sitä ei lueta kouluissa? Tai meillä ei ainakaan luettu... Mä törmäsin siihen ekaa kertaa kirjallisuudenopinnoissa yliopistossa.

      Forssan kirjasto oli tosiaan upea paikka! Me käytiin lapsena Tammelan kirjastossa (siinä "uudessa" siis yli 20 vuotta nyt jo vanhassa mä en oo käynyt, mutta se vanha maalaiskirjasto oli tosiaan ihana.) Forssan kirjasto tuli tutuksi opiskeluaikoina. Siellä mä luin kaikkiin tentteihin ja tankkasin pääsykoekirjoja, että pääsisi muuttamaan Forssasta pois. :D Kirjastossa oli ainakin tolloin 1990-luvun lopulla kiva kahvila josta sai hyviä pullia. Ja siellä ostoskärry josta sai ostaa poistohintaan kirjoja - niitä mulla taitaa olla hyllyssä vieläkin...

      Poista
  7. Done and done! Ja katos kenen kirja pääsi (tavallaan) messiin :)

    http://valeaiti.blogspot.fi/2016/01/entinen-lukutoukka-ja-sen-aiti.html

    VastaaPoista
  8. Näitä haastevastauksia on aina kiinnostavaa lukea! Harry Quebertin tapaus odottaa edelleen hyllyssä, olen arkaillut sen lukemista, mutta ehkä sille täytyy antaa mahdollisuus. Myös Sudenmorsian kiinnostelee. Tervoa olen tainnut testata yhden kirjan verran, ei ollut minun juttuni ainakaan sillä hetkellä. Päätalolle kannatti antaa mahdollisuus, yhdeksäs osa menossa ja hyvin maistuu :) Ja lapsuuden kirjasto (joka on minun tapauksessani myös tämänhetkinen kotikirjastoni) ja ne lapsuuden kirjastomuistot <3 Sinne on aina ilo mennä.

    Niin ja vielä lopuksi onnittelut menestyksestä Blogistanian Tieto -kisassa! Minäkin tykkäsin kovasti kirjallisesta nojatuolimatkasta Islantiin :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?