Maailmassa on monta asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi. Kuten esimerkiksi karvapohjasukset. Sukset pihalla, hiihtäjä munkilla. ...

Karvaiset mummosukset

30.12.15 Satu Kommentteja: 18

Maailmassa on monta asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi. Kuten esimerkiksi karvapohjasukset.
Sukset pihalla, hiihtäjä munkilla.
Hiihtomaajoukkueemme.
Myönnän ihan alkuun, että en tajua suksista mitään. On pitovoidetta, luistovoidetta,  eri mittaisia suksia, erilaista suksen jäykkyyttä (wtf?!), kaikennäköistä pinnoitetta, siteitä ynnä muuta härpäkettä. Laduilla on niitä tyyppejä, jotka neonvaaleanpunaisissa hiihtopuvuissaan pyyhältävät tuhatta ja sataa niin ylä- kuin alamäessä ja jättävät jälkeensä vain vienon hienajun ja tuulenpuuskan. Sitten laduilla on näitä meikäläisiä, mummohiihtäjiä, jotka diggaavat hiihtää mutta eivät oikein osaa ja vielä vähemmän uskalla. Kuulun itse heihin, jotka arvostavat enemmän hidasta vauhtia kuin vauhdin hurmaa. Siis pitoa luiston kustannuksella.

Tällä tämänvuotisella hiihtolomalla päädyimme vetäisemään vuokravarusteilla. Syitä oli kolme: Halusin matkustaa kevyesti. En osaa ostaa sopivia suksia saati voidella niitä. Enkä halua että hiihtopäivät menevät pilalle epäsopivien varusteiden takia.
Pätkällekin löytyi Sportshopista hiihtokamat.
Menimme koko porukalla Äkäslompolon Sportshoppiin* suksia vuokraamaan (sinne menimme viime kerrallakin). Ennen kuin ennätin kengänkokoani kertoa, mainitsin, että en tajua tästä hiihtämisestä edelleenkään oikein mitään paitsi sen, että en halua mennä liian kovaa ja pelkään alamäkiä. Sitä paitsi synnytyksestä on kolme kuukautta eikä keskivartalolihaksista ole oikein tietoakaan. Tasapainonkin kanssa on vähän niin ja näin. Menen siis mielelläni oikein tooooooosi hitaasti.
Isä-tytärjuttuja.
Sportshopin pojat olivat taas ihanan avuliaita. Ehdottivat, että kannattaisi kokeilla karvapohjasuksia. Olen käyttänyt tarralla kiinnitettäviä karvoja suksien alla Islannissa maastohiihtovaelluksella, mutta enpä tiennyt, että niitä on ihan tavallisellekin murtsikkaladulle. Perinteiseen murtsikkahiihtoon soveltuvia karvapohjasuksia eli skin-suksia ostetaan kuulemma nykyään aika paljon. Etuna on, että toimivat kuulemma joka säällä. Mitään voiteita ei tarvita milloinkaan. Idea myyty! Päätin kokeilla.
Skin-suksien pohjissa on noin 20 cm pitkä karva.
Kysyivät vielä painoakin. Kun kerroin, että noin 68 kiloa, sain käyttööni 60 kilon painoiselle henkilölle suunnatut sukset. Syynä se, että jos haluan oikein kovasti sitä pitoa, kannattaa käyttää kevyemmälle henkilölle tarkoitettuja suksia. Isomman painolastini alla ne pitävät entistä paremmin.

Niinhän siinä kävi, että sain melkoiset muumosukset. Ja ne ovat kuulkaa ihan loistavat. Pito on ollut täydellinen. Olen päässyt helposti hiihtämään ylämäet ja ne kaksi kolmen kilometrin mittaista alamäkeä Kotamajalta takaisin Äkäslompoloon valahtivat ohi hitaasti kuin suojalumeen jumahtanut potkukelkka. Sain juuri sen mitä hain. Ei pelottanut alamäissä, eikä tarvinnut ihan joka ylämäessä askeltaa ankka-asennossa keskipolkua pitkin.
Onnea on.
Kovassa pakkasessa vaihdoin sormikkaat Marmotin superlämpimiin kuorihanskoihin (sain ne lainaksi puolisolta, joka käyttää niitä jäätikkövaelluksillaan), jotka pistin tavallisten talvihanskojen päälle. Yhden villapaidan ja yhden tuulitakin lisäksi vetäisin ylleni ylimääräisen villakalsarikerroksen - mutta sain silti pakkasenpuremat etureisiini (on ihan pro-olo). Suksiin sen sijaan ei tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Ne toimivat ihan yhtä hyvin jäätävässä kylmyydessä kuin tänään, kun lämpömittari laskeutui enää vain viiteen pakkasasteeseen.
Kun katsoo kuvasanakirjaa kohdasta "kaunis", siellä kyllä pitäisi olla tämä kuva. Kotamajan piha vuoden toiseksi viimeisenä päivänä.
Myönnän olevani ainakin näin loma-aikaan vähän hassu ihminen. Tulen tavattoman onnelliseksi karvaisista mummosuksista. Suu on nauramisesta melkein kipeä.

*) Sain välineet maksutta lainaan viikoksi, koska halusin kirjoittaa suksivuokraamisesta blogiini.

Kuvat: 3, 4 ja 6 Björgvin Hilmarsson, loput omia.

18 kommenttia:

  1. Täysin aiheeseen liittymätön kommentti, mutta sain juuri luettua loppuun "Islantilainen voittaa aina", ja vitsi se oli hyvä! Tykkään kirjoitustyylistäsi blogissakin, mutta tämä astetta kaunokirjallisempi teksti sai mut toivomaan, että voin parin vuoden päästä lukea sun seuraavan teoksen, ehkä jopa fiktiota..? :) Erityispojot "Luonnon voima" ja "Tundran wall street" -luvuista. Ihan mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta palautteesta :) Eräänlaista jatkoa on luvassa; saan kertoa lisää tammikuussa...

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mitä kautta sinne Kotamajalle oikein uskaltaa hiihtää kyliltä / mitä kautta uskaltaa hiihtää takaisin? nimim. toinen mummo-hiihtäjä. Kun tuolla näyttää olevan tuota punaista pätkää kilometritolkulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me mentiin Kotamajalle Karilan Navettagallerialta (mutta ei Kukas-tunturille, se olisi ollut ainakin mulle ihan liian vaikea, vaan sitä seuraavaa reittiä). Se oli loivaa nousua melkein n 3 kilsaa putkeen, ja vain yksi vaikea lasku lopussa sinne Kotamajan pihaan (kaaduin neljä kertaa, vaikka jarrutin - katsojien mielestä kaaduin _koska_ jarrutin, olisi pitänyt kuulemma antaa vaan tulla vauhdilla alas). Sitten takaisin mentiin reittiä Hangaskurun laavulle ja se taas oli melkein koko matkalta loivaa laskua. Mä luulen että ne on punaisia eli keskivaikeita reittejä juuri noiden pitkien nousujen takia. Eli vaatii kuntoa, mutta korkeuserot eivät ole kamalan jyrkkiä. Paljon vaikeampaa on musta hiihtää Velhon kodalle, jonne lasku on tosi jyrkkä.

      Tsemppiä, kyllä se siitä menee! Mäkin selvisin, varmastikin noiden mummosuksien ansioista :D

      Kotamajan ympäristö oli tosi kaunis, eli suosittelen.

      Poista
    2. Jees, kiitos tiedoista ja tsempeistä :) Josko huomenna siis yrittämään, munkin kiilto silmissä.

      Poista
    3. No ehdottomasti :) Meillä on huomenna vähän iisimpi päivä; otetaan esikoinen pulkalla mukaan. Ehkäpä Tunturijärvelle päin..

      Poista
  4. Siis bistan niin hattua teille kylmässä viihtymiselle. Kun pakkanen kipuaa -10 alapuolelle, en voi ajatellakaan hiihtämistä. Liian kylmä juuri etureisille ja keuhkot ja kurkku huutaa hoosiannaa. Tosin hiihtäminen mulle tarkoittaa vapaata tyyliä ja lujaa eteenpäin, mistä seuraa se, että kunto loppuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tuli ihan sairaan kylmä heti kun pysähdyttiin. Semmoinen rauhallinen murtsikkavauhti riitti pitämään kehon lämpimänä. Vaikeinta oli näppien kanssa. Koska jos ne jäätyy, niin olen ihan toimintakyvytön.

      Poista
  5. Reidet ja takamus pysyy lämpimänä, kun on toppahame. Me ollaan hiihdetty ennen tätä lauhaa päivää 3pv toppahameissa. Olemme keränneet katseita ja tuvilla kysymyksiä, mutta paikat ovat pysyneet lämpimänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkokin suositteli sellaista, mut mä ajattelin ettei täällä nyt _niin_ kylmä ole.... Näin jälkeenpäin ajatellen ois ollut ihan fiksu veto. Ootteko kauan täällä? :)

      Poista
    2. Miehesi onkin arktinen retkeilijä. Hameet on niissä piireissä kuuminta hottia :)

      Jos menee muutaman asteen alle kymmenen pakkasasteen, hameesta on iso ilo. Täällä hiihdellään lauantaihin asti. Onneksi, sillä oon vasta hiihtänyt Velhonkodan ohi muutaman kerran eli niiden munkki on vielä syömättä.

      Poista
  6. Mahtavaa lomailua teillä! Kyllä tuota talvista ja lumista maisemaa suomalainen kaipaa nykyisisin täällä etelässä. Pitänee itsekin yrittää sovittaa itsensä joskus lapin lumille.
    Oikein hyvää vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle :) Lumiterapia on kyllä tarpeen tässä pimeydessä.

      Poista
  7. Myös ratsastajat, lenkkeilijät ja pyöräilijät käyttää täällä Lapissa toppahametta. Googleta esim. Uhip

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis vau! Noihan näyttää hyviltä. Tätähön vois käyttää talvella ihan kaupunkikäytössäkin, eiks vaan? Diggaan vaatteissa monikäyttöisyydestä, nimittäin...

      Poista
  8. Musta olisi tosi hienoa jos viitsit vaikka reissunne jälkeen tehdä postauksen lomailusta Ylläksellä ihan ylipäänsä.
    Ollaan monesti mietitty että sinne olisi kiva lähteä, mutta aina se töppää siihen samaan - siellä tuntuu kaikki olevan niin kaukana toisistaan ja "levällään".
    Verrattuna siis esimerkiksi vaikkapa Leviin, jossa on ihan selkeä keskusta.
    Olettaen siis että olette lomailleet muutenkin kuin hiihtäen :)

    Hyvää loppulomaa!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?