Olin jo unohtanut, kuinka pikkuvauvat villiintyvät visuaalisista kontrasteista ja isoista kuvioista. Pari päivää sitten laitoin mörssärin s...

Silmäkonvehteja

15.11.15 Satu Kommentteja: 14

Olin jo unohtanut, kuinka pikkuvauvat villiintyvät visuaalisista kontrasteista ja isoista kuvioista. Pari päivää sitten laitoin mörssärin sitteriin laittaessani ruokaa. Yhtäkkiä kuulin lattiantasosta innostunutta kalkatusta. Tyyppi potki ilmaa, viuhtoi käsillään ja päästeli suustaan naurunkaltaisia pyrskähdyksiä. Ihmetytti, mistä moinen purkaus. Katselin vähän aikaa ympärilleni ja  ymmärsin yskän. Syy oli niinkin yksinkertainen kuin mustavalkoinen keittiöpyyhe, jonka olin unohtunut patterille kuivumaan.
Eturivin paikka.
Tyyppi tuijotti keittiöpyyhettä keskittyneesti varttitunnin. Siinä ajassa ehdin paistaa jauhelihan ja sipulit, latoa lasagnen valmiiksi ja työntää vuoan uuniin.

Kokeilin lisää ärsykkeitä. Pienikuvioiset pyyhkeet eivät saaneet aikaan mitään reaktiota. Marimekon raidallinen yöpaitani kirvoitti muutamat ilmapotkut. Laupuan Kankureiden ruskeavalkoinen villapeitto nosti desibelit kattoon. Sohvan yli heitetty viltti nauratti kuin Pulttiboisin uusinnat. Tuo villainen viihdepläjäys toimi viihdyttäjänä melkein puoli tuntia.

Parin ensimmäisen kuukauden aikana vauvat näkevät todella vähän. Tarkimmin ne näkevät 20-40 senttimetrin päähän, mikä on suunnilleen matka tissiltä äidin naamaan. Pienet yksityiskohdat eivät vielä erotu. Isot graafiset kuviot ja selkeät muodot mustavalkoisena ovat 1-2 kuukauden ikäisen vauvan lempikamaa, ja yleensä vasta yli kahden kuukauden iässä ne alkavat erottaa värejä. Visuaalinen maailma avautuu vauvoille vähitellen.

Minä osaan aavistaa, miten mahtavalta se tuntuu. Sain nimittäin ekat rillini seiskaluokalla. Optikon tuolissa testikakkulat nenällä meinasi lähteä hämmästyksestä taju. Onko maailma oikeasti näin kirkas? Eivätkö ne kaksi alinta riviä näkötestitaulukossa olekaan vitsejä, vaan ihan oikeasti mahdollista nähdä? Kylläpä punainen näyttää, noh, punaiselta! Kas kummaa, mustan ja valkoisen välissä ei olekaan harmaata löllöä vaan rajahan on terävä. Erotan täältä parin metrin päästä jopa optikon silmärypyt. Ooh.

Vähän sama ahaa-elämys toistui kuopuksen kanssa yösyötöissä. Esikoisen ollessa vauva näköni oli huonontunut jo lähelle miinus kasia. Ilman silmälaseja en nähnyt edes ovea. Vauvan herätessä ensin piti etsiä jostain rillit. Väsymyksestä sekaisin ja täyspimeässä on aika vittumaista etsiä pieniä asioita. Niinpä imetin usein öisin ilman silmälaseja. Mielikuvat ovat ymmärrettävästi noilta hetkiltä todella hämäriä. Nyt on ihan toista.

Kävin pari vuotta sitten laserleikkauksessa, joka onnistui erittäin hyvin. Kun nyt avaan yöllä silmät, näen heti kaiken. On järjettömän ihana tunne huomata heti, missä olen, miten päin ja missä on vauva. Vauva, tissit ja puklurätti löytävät toisensa hämärässäkin ja kaikki on kirkasta - jopa yöllä. Ihanaa! Melkein tekisi mieli potkia itsekin ilmaa.
Prime-time.
Postauksen otsikkoa ei kannata ihmetellä. Kyse ei ole silmistä Pandan joulusuklaarasiassa, vaan kauniista, silmää miellyttävistä asioista. Islanniksi tälle on ihan oma sanansa: augnakonfekt. Eli silmäkonvehti.

14 kommenttia:

  1. Augnakonfekt! Rakastan näitä islanninkielen sanoja. Islanninkieli on ihanaa, mut niin hemmetin vaikeaa! Varsinkin kun ei ole paikan päällä oppimassa. Kirjoista se niin paljon hankalampaa.

    VastaaPoista
  2. Silmäkonvehdit kuulosta kyllä paljon hienommalta, sopivammalta ja jotenkin herkullisemmalta kuin silmänruoka, mistä tulee jostain syystä mieleen makaronilaatikko. Weeteeäf? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee silmänruoasta mieleen suuri kasa mättöruokaa. On nämä mahtavia :D

      Poista
  3. Itse olen kokenut tuon näkemisen ihmeen jo kohta parikymmentä vuotta sitten kun leikkautin likinäköiset silmäni. Elämäni paras päätös (jota harkitsin ainakin pari vuotta ennen kuin uskalsin sen tehdä). Muistan kun leikkauksen jälkeen taksissa suunnilleen ihmettelin ääneen että "näen lukea tuon kadunnimen!" ja taksikuskia huvitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella ihmeellistä nähdä selvästi. Mä toivon että omalla kohdallani ei ns. vanhuusnäkö iske vielä vähään aikaan että saisin nauttia tästä leikkauksen tuloksesta mahdollisimman pitkään.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. No niinpä! Kumpikohan kieli on lainannut kummalta?

      Poista
  5. Minäkin sain seiskalla ekat silmälasit. Olin aina peilannut omaan näkökykyyni sen, kuinka hyvin vastapäisestä kerrostalosta näkyy omaan huoneeseeni. Voin sanoa, että olin lievästi paniikissa, kun katselin uusilla silmälaseillani naapuritaloon. Olin surutta kulkenut vähissä vaatteissa, kun eihän sieltä voi nähdä meille, jos minäkään en näe sinne. =(

    VastaaPoista
  6. Minun lapseni oppi jo parivuotiaana kiikuttamaan varovaisesti äidille silmälaseja: olen todella likinäköinen minäkin, mutta johtuen silmien rakennevirheistä ei silmiä voi leikata ainakaan nykyisillä tekniikoilla :-(. Niin ja sitä näöntarkastuksen alinta riviä en näy millään keinolla, mutta viitsiikö sitä nyt kaikkea katsellakaan :-). Lapseni tosin lohduttaa, että minulla on ketun kuulo ja vihikoiran hajuaisti. Toivottavasti hän sitten murkkuiässä ymmärtää, ettei meidän torpasta kannata yrittää hiipiä salaa mihinkään :-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikkia silmiä ei voida leikata. Onneksi ennakkotarkastukset ovat aika tarkat ainakin oman kokemukseni mukaan, ettei leikkausta yritä jos se ei sovi silmälle. Ja voihan noita komplilaatioita silti tulla, vaikka ennakkoon kaikki näyttää hyvältä ja riskit on pienet...

      Poista
  7. Minulle on sanottu, ettei miinus kasin silmiä saa täydellisiksi laserleikkauksella, vaan miinusta jää silti 1-2? Pitääkö tämä paikkansa?

    VastaaPoista
  8. Mulle sanottiin esitarkastuksessa että oon sillä rajalla, pikkuisen jos ois ollut heikompi näkö ei ns. täydellistä lopputulosta olisi voinut taata eikä leikkausta siksi välttämättä olisi kannattanut tehdä. Mä en tiedä vaihteleeko se raja leikkaustekniikoittain.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?