Aloitin eilen treenaamisen, melko tarkalleen 8 viikkoa synnyttämisen jälkeen. Juuri nyt olen yhtä aikaa todella väsynyt ja törkeän energine...

Haaveissa crossfit-loma (ja keskivartalo)

17.11.15 Satu Kommentteja: 39

Aloitin eilen treenaamisen, melko tarkalleen 8 viikkoa synnyttämisen jälkeen. Juuri nyt olen yhtä aikaa todella väsynyt ja törkeän energinen. Kaikki isot lihakset ovat ihanasti kipeät, mutta hartioita ei särje yhtään. Ehkä en huomaa jomotusta koska reisilihakset, tai siis se mikä niistä vielä on jäljellä, tuntuvat vieläkin rasittuneemmilta. Oli miten oli, tämä tunne on mah-ta-va!
Ne ensimmäiset treenit alkoivat eeppisellä tavalla. Lämmittelyssä piti tehdä muutama burbee eli perusliike: seisoma-asennosta lankkuun, punnerrus ja hypäten takaisin seisoma-asentoon. Nooh. Hyppäsin kyllä omasta mielestäni varsin kevyesti lankkuasentoon, mutta samassa sekunnissa läsähdin mahalleni lattiaan. Siinä turpa, kannut ja etureppu kiinni lattiassa kiitin itseäni siitä, että olin ottanut alleni pehmeän maton. Keskivartalolihasten paluuta pitää siis vielä jonkin aikaa odotella.

Tein kaikki nostoharjoitukset pelkällä tangolla, leuanvedot salin paksuimmalla kuminauhalla ja kahvakuulasta valitsin kaikista pienimmän, sen kuusikiloisen vaaleanpuanisen pienen pallukan, johon ei mahdu edes aikuisen ihmisen kaksi kämmentä vierekkäin. Pidin siitä kiinni kummankin käden kolmella ensimmäisellä sormella.
Hophop...
Tässä täytyy nyt vain olla kärsivällinen. Oikoteitä ei ole, eikä kiirehtiä saa. Juttelin treenien jälkeen valmentajan kanssa, jolla itselläänkin on pieniä lapsia. Hän kehotti tekemään ahkerasti keskivartalonlihaksia mutta treenaamaan muuten varsin kevyesti. Ei mitään takakyykkyennätysyrityksiä seuraavaan puoleen vuoteen.Yleensä raskautta edeltävään fyysiseen kuntoon pääsemisessä kestää noin vuosi, jos treenaa useammin kuin kahdesti viikossa. Aluksi ihan vain pari treeniä viikossa ja pitkiä kävelylenkkejä. Muutaman viikon kuluttua, joskus vuodenvaihteen jälkeen treenikerrat voisi nostaa kolmeen tai neljään omia fiiliksiä kuunnellen. Tärkeintä on juoda himopaljon vettä joka päivä, jotta treenaus ei vaikuta imetykseen.

Huomasin tässä taannoin yhtä lehtijuttua tehdessäni, että suomalainen, urheilumatkoihin erikoistunut PWT Urheilumatkat -matkatoimisto järjestää ensi maaliskuussa crossfit-loman Teneriffalle. Vielä pari vuotta sitten olisin nauranut pitkästi moiselle lomakonseptille, mutta nytpä on tässä kellossa ääni hieman muuttunut. Kahden lapsen hoitamisen, kuopuksen imetyksen, esikoisen päiväkoti- ja tanssiharrastusaikojen, kauppojenpyörityksen, kirjoitushommien ja miehen työaikataulujen manageerausviidakossa on hemmetin hankalaa löytää aikaa omalle urheiluharrastukselle, vaikka kyse onkin vain yhteensä noin kuudesta tunnista viikossa. Aion säätää viimeiseen asti, että saan ne tunnit itselleni, mutta ei se helppoa ole.

Juuri siksi ajatus seitsemästä päivästä YKSIN vain treenaten, aurinkoa ottaen ja syöden kuulostaa juuri sellaiselta luksukselta, jota nyt kaipaan. Illan luppoajan voisin käyttää vaikka kirjoittamiseen ilman keskeytyksiä. Yöt saisin nukkua kokonaan ilman herätyksiä ensimmäistä kertaa vuoteen. Minusta tämä kuulostaa jokseenkin täydelliseltä talvilomalta.

Ongelma vain on se, että en ollut varma pärjäisinkö eturepun kanssa reissussa, onko kuntoni liian surkea. Koska ajatus auringosta, urheilusta ilman aikataulupaineita ja omasta vapaa-ajasta ei jättänyt rauhaan, päätin ottaa selveää. Laitoin reissutreenien vetäjälle, Crossfit Herttoniemen perustajalle Antti Akonniemelle viestiä. Olen kerran yhdellä Suomen-visiitillä osallistunut Antin vetämiin treeneihin, joten kaveri oli ennestään tuttu. Laitan tähän alle minun ja Antin välisen kirjeenvaihdon, jos teistä jota kuta sattuisi aihe kiinnostamaan. Huomasin nimittäin matkanjärjestäjän sivuilta, että reissu järjestetään jos mukaan saadaan vähintään 10 osallistujaa. Toivon, että se tulee täyteen, sillä minähän olen jo varannut oman paikkani :)
1. Millaisella kunnolla tuollaiselle reissulle uskaltaa lähteä? Saattaa nimittäin olla että en saa tehtyä edes yhtä leukaa ilman maailman vahvinta kuminauhaa.
Crossfitin peruskurssi pitäisi olla suoritettuna, mutta muita vaatimuksia ei ole. Treenejä pystytään skaalaamaan tarvittaessa helpommiksi ja sopivat kaikille lähtötasosta riippumatta.
2. Missä me treenataan?
Treenejä on paikallisella crossfit-salilla ja rannalla. Teemme myös aamulenkkejä ulkona. Mahdollisuuksien mukaan myös salin treeneistä osa tehdään pihalla. Lämpötilan takia nesteytyksestä huolehtiminen on erittäin tärkeää, joten siihen kannattaa päivien aikana kiinnittää huomiota. Lämmössä on myös hyviä puolia, koska se laskee loukkaantumisriskiä venähdysten ja revähdysten osalta.
3. Kuinka monta tuntia päivässä on treenejä?Päivän aikana on mahdollisuus osallistua aamulenkille, kahteen treeniin (joista toinen muutamana päivänä joogaa, pelailua tai visiitti toiseen treenipaikkaan) ja kehonhuoltoa on joka päivä. Kaikki treenit ovat valinnaisia, eli jokainen voi itse päättää kuinka paljon haluaa treenata.
4. Millaiset tyypit lähtevät crossfit-lomalle?
Erittäin hyvä kysymys :D Uskon, että matkalle lähtijoita on laidasta laitaan. Monelle matkan pointtina on se ettei tarvitse itse miettiä tai suunnitella reissussa mitään. Käy treenaamassa sen verran kun tuntuu mukavalta ja nauttii auringosta sekä hotellin palveluista. Lomalla palautuminen on myös nopeampaa, kun keskimäärin unta ja lepoa saa enemmän kuin arjessa.
Jos joku kiinnostui, niin speksit kyseiseen reissuun löytyvät täältä. Minä käyn nyt vähän venyttelemässä tuolla olohuoneen lattialla, että pääsen huomenaamulla sängystä ylös omin jaloin. Mutta täytyy kyllä vielä erikseen korostaa, että voi taivas miten tämä tekemisestä aiheutunut lihaskipu on ihanaa! 

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (istumakuvat otettiin taannoisella viikonloppureissullamme Pohjois-Islannissa, pullistelukuva on viime kesältä). 

39 kommenttia:

  1. No huh huh. Mulla on hieman rennommat lomasuunnitelmat. Mutta onneksi löytyy jokaiselle jotakin. Tuon matkan jälkeen olet varmasti kuin uudelleen syntynyt. Aivan mahtavaa. Toivottavasti matka toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivotaan :) En kyllä ajatellut ihan joka treeneihin osallistua. Lököily hotellin uima-altaalla kuuluu myös suunnitelmiini...

      Poista
  2. Olen uskollinen lukijasi ja olen yleensä kanssasi samaa mieltä asioista, mutta tässä jutussa mielestäni huolenaiheesi on aivan väärä. Mietit, oletko tarpeeksi kunnossa reissuun lähteäksesi. Mielestäni sinun pitäisi ennemminkin miettiä, onko ihan OK, että jätät vielä pienen vauvan viikoksi. Olisihan sitä kiva karata hullunmyllystä (itselllänikin on kaksi lasta, joista toinen puolivuotias), mutta realiteetit ovat realiteetteja. Vauvat tarvitsevat äitiä - enkä puhu ainoastan syöttämisestä yms, jota kuka tahansa voi tehdä.Ei se kauaa pieni ole, sitten voi taas huidella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvalla on myös toinen vanhempi, isä, joka on tuon viikon kotona. Kyllä ne pärjäävät keskenään siinä missä minäkin. Meillä on lapsenhoitovastuu jaettu puoliksi ja konkreettisimmillaan se tarkoittaa tällaisia järjestelyjä, enkä näe siinä mitään kummallista.

      Poista
    2. Vauvat tarvitsevat äitiä?! Mihin se isä tässä unohtui? Ihan yhtä lailla isä sen vauvan hoitaa kun äiti, imetystä lukuunottamatta. Ei sylissä pitämiseen / läheisyyden antamiseen, ruokkimiseen, vaipanvaihtoon, seurusteluun / leikkimiseen, nukuttamiseen äitiä tarvita vaan rakastava vanhempi.

      Poista
    3. Kyse ei ole siitä, etteikö isä voisi yhtä hyvin hoitaa lastaan kuin äitikin ja tyydyttää kaikki perustarpeet. Ongelmana on se, että vauva muodostaa kiintymyssuhteen ensisijaiseen hoitajaansa, joka useimmiten on äiti ihan jo imetyksestä johtuen. Jos äiti katoaa viikoksi maisemista, on se kova kolaus pienelle. Ei hän pysty sellaista aikaa käsittämään ja ymmärtämään, että äiti tulee takaisin. Kiintymyssuhteesta on paljon tutkimustietoa olemassa, asia on ns peruskauraa. Minusta suhdetta lapseen ei kannattaisi vaarantaa vain siksi, että perheessä saadaan jaettua menot tasan. Ihannetilanne olisi, että kumpikaan vanhempi ei poistuisi lapsen luota noin pitkäksi aikaa eikä se, että molemmilla on oltava siihen oikeus. Eri asia on pakkotilanne esim sairaalaan joutuminen. Eikö sinne lomalle voisi ottaa koko perhettä mukaan ja sopia, että äiti pääsee treenaamaan ja lepäämään niin paljon kuin haluaa?

      Poista
    4. Meillä on alusta asti lasta hoitanut sekä isä että äiti, ja se on ihan luonnollista peruskauraa meille. Uskon ihan vilipittömästi että koska me molemmat olemme olleet yhtä paljon läsnä lapsen kanssa syntymästä asti, lapsi kokee ihan samanlaista kiintymystä isäänsä kuin äitiinsäkin. Rintapumpun ja tuttipullon avulla se ei ole edes "vaarantanut" rintaruokinnan jatkumista.

      Itse asiassa mieheni oli juuri neljä päivää poissa kotoa ja vauva oli siitä vähän äreänä, venkoili hieman nukkumisen kanssa iltaisin jne. Kun isä palasi kotiin, kaikki palautui ennalleen. Minä lähden ensi viikolla kolmeksi päiväksi esikoisen kanssa matkalle tapamaan siskoani ja kuopus jää isän kanssa kotiin kahdestaan. Meille tämä on ihan normaalia perhe-elämää, muut saavat toki tehdä erilaisia valintoja :)

      Enkä tosiaankaan haluaisi ottaa perhettäni tuolle matkalle mukaan ja syitä on useita. Vieraassa ympäristössä kombo kaksi lasta ja yksi vanhempi on paljon vaikeampi kuin sama kombo kotioloissa ja varmasti myös stressaavampaa lapselle. Matka ei olisin sen jälkeen myöskään enää minun omaa aikaani vaan perheloma. Ja perhelomalle lähdemme mieluummin kohteeseen josta kaikki tykkäävät ja joista kaikki saavat itselleen kivaa tekemistä ja perusoletus on se, että ollaan yhdessä. Tällainen räätölöity sporttiloma on sitä paitsi vähän liian kallis kompromissilomaksi...

      Poista
    5. Jos vauvan kiintymyssuhde äitiin vaaraantuu yhdestä viikosta erossa niin huhheijjakkaa. Kannattaa ehkä jokaisen sitten miettiä lapsia tehdessä, että voiko lupautua pysymään varsinkin ensimmäiset pari vuotta naperon kanssa ihokontaktissa. Tämä on nyt erittäin kärjistettyä, mutta entäpä kaikkien narkkareiden ja muiden spugejen lapset, joita ei välttämättä huostaan oteta ja vakaata elämää ja rakkautta ei ole näköpiirissäkään. Kyllä noistakin lähtökohdista tervejärkisiä ihmisiä kasvaa. Eri asia jos kyseessä olisi ihan pikku vauva, mutta tässä tapauksessa ei ainakaan ole. Ja ihan hyvä vaan, että lapsi saa aikaa tasapuolisesti sekä äidin että isän kanssa.

      Tosin mitäpä sitä lapseton parikymppinen tietää. Mutta saa sitä maalaisjärkeä käyttää ja pistää asioita oikeaan kontekstiin ja mittasuhteisiin. Eikun vaan mamma jumppalomalle maaliskuussa, jos vaan onnistuu! :D

      Poista
    6. En nyt ota alkuperäiseen asiaan kantaa, mutta haluaisin oikaista käsityksesi siitä että "narkkarien" ja "spugejen" lapsista kasvaa tervejärkisiä ihmisiä. Huonot lähtökohdat elämälleen saneilla, liian paljon vastuuta kantaneilla, vaille perusturvaa jääneillä lapsilla on monien tutkimusten ja kokemusten perusteella erittäin paljon enemmän ongelmia elämässään kuin muilla. Jotkut yksilöt ovat tietenkin vahvoja ja selviytyvät, mutta suurimmalla osalla on vaikeuksia. Tässä tapauksessahan kuitenkaan ei ole kyse ko. perusturvan vaarantamisesta.

      Poista
    7. Blogin perusteella Satun esikoinen, joka on ihan samoilla periaatteilla kasvatettu, vaikuttaa todella mahtavalta ja onnelliselta lapselta. En olisi ihan hirveän huolissani tästä toisestakaan. Äitimyytti elää vahvana...

      Poista
  3. Ihanaa lomaa ja akkujen latausta sinulle!
    Perhe pärjää varmasti, (vaikka äidit välillä luulevat olevansa korvaamattomia :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä ne pärjää. Onhan mun mieskin välillä työn tai loman takia pois eikä silloinkaan kukaan epäile meidön pärjäämistä - vaikka syytä olisi mun mielestä silloin paljon enemmän, haha :)

      Poista
    2. Kiitos Satu tästä pointista. Kun äiti jää pesueensa kanssa kaksin miehen lähtiessä työmatkalle, viikonloppureissuun tai minne vaan, on se täysin normaalia ja naisen pärjättävä. Kun hommat on sitten toisin päin, nousee asiasta hirvee älämölö. Millä vuosituhannella me oikein eletään? Nauti lomasta!

      Poista
  4. Kuulostaa mahtavalle! :) Aiotko lopettaa imetyksen ennen reissua vai pumppailla reilusti pakkaseen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon luultavati tuolloin jo lopettanut, ainakin osittain. Bebe on silloin 7 kk ja se saa nyt jo korvikemaitoa rintamaidon ohella - tyypillä on sen verran kova ruokahalu että mun omat tarjonnat ei yksin enää riitä...

      Poista
  5. Samaa ihmettelen minäkin, niin kui tuolla yllä.. että kuinka jättää pieni vauva viikoksi, vaikka edes isälle. Suosittelen tutustumista kiintymyssuhteen muodostumiseen ja turvalliseen kiinnittymiseen. Vauvan tarpeet menevät tuossa edelle, eikä äidin.

    Treenaamiseen sen verran, että nimenomaan vatsalihaksia ei kannata treenata vielä moneen kuukauteen erkautumavaaran takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syviä vatsalihaksia, lantionpohjan lihaksia ja lankkua on kyllä käsittääkseni ihan turvallista ja hyödyllistä tehdä (sain samat ohjeet kätilöltä, lekurilta ja valmentajalta jolla myös itsellä lapsia).

      Mä en nyt ikävä kyllä näe tässä valintaa äidin ja lapsen tarpeiden välillä. Miksi luoda ristiriitoja ja paineita jos niitä ei ole? Ei ihme että äidit stressaa ja ovat mestareita syyllistämääm itseään kun saa osakseen tällaisia kommentteja. En ihan oikeasti ymmärrä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että meillä on alusta asti molemmat ruokkineet, nukuttaneet, antaneet vierihoitoa ja ollut lapsen kanssa. Miten tällaisessa tilanteessa voi sanoa, että äidin viikon poissaolo on lapselle huono asia? Kukaan ei nosta mitään kiintymyssuhdemeteliä jos se poissaolija olisikin isä.

      Poista
  6. Antti vois jatkojalostaa treenilomaa hommaamalla paikan päälle lapsenvahdin. Esikoisen synnyttyä on yhteiset treenit jääneet väliin, niin mikäs sen mukavempaa olisikaan ku pääsis yhdessä kumppanin kanssa lämpöön ja treeneihin kun joku vahtis babyy sillä välin. Samalla sais koko perhe myös lomailla. Uskoisin että meitä crossfit perheitä on aika paljon ja yhteiset treenihetket kiven alla arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikäpä sen kivempaa, tämä voisi toimia monilla erinomaisesti :) Meidän lapset, tai no esikoinen on ainakin sen verran ujo, että ei mielellään jää enkä mä mielellään jätä lapsenvahdin kanssa joka ei ole ennestään tuttu. Ja mun mies taas ei tajua tätä harrastusta ollenkaan, eli se ei edes haluaisi mukaan :) Vaikka musta olisi kyllä kiva tehdä yhteistreenejä, mutta kaikkea ei voi saada... Tasapuolisuuden nimissä täytyy kyllä sanoa että en mäkään sinne käätikölle lähtisi vapaaehtoisesti telttailemaan.

      Poista
  7. no hyvänen aika. vaikka meillä äidin viikon poissaolo ei onnistuis varmaan vieläkään (kolmas on 1 vee) niin ei se nyt kenenkään kiintymyssuhdetta vaaranna, hyvänen aika...jos kerran isä on näitä nukutuksia, hoivaamisia ym tasapuolisesti hoitanu niin eikun matkaan. kades olen. mua sitten ärsyttää tämä äitiyden glorifiointi ja jalustalle nosto....isä on ihan just yhtä hyvä. hauskaa matkaa!! leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Minustakin isä on ihan yhtä hyvä. Kun mä olin lapsi, mutsi teki kaikki kotityöt ja hoiti kasvatuksen. Siinä oli ihan hitosti hommaa kun oli kuitenkin muutkin työt siihen päälle. Olen onnellinen että meillä on toisin, pystytään jakamaan vastuu jne.

      Poista
  8. Todellakin lähtisin vastaavalle sporttilomalle mielelläni. Kuulostaa ihanalta. Me ollaan miehen kanssa tehty itse räätälöityjä "sporttilomia", joissa päivät täytetään jollain fyysisillä harjoitteilla ja illalla kaadutaan väsyneinä sänkyyn. Parasta. ;)

    Ja sitten siihen toiseen aiheeseen...mahtavaa, että teillä on tuollainen kaikkia tyydyttävä vastuunjako mitä lasten hoitoon tulee. Olennaisintahan näissä on, että tehdyt ratkaisut on omalle perheelle sopivia. Mulla on kolme lasta ja vaikka väitänkin olevani ns moderni nainen ja mieheni pärjää lasten kanssa kaikin tavoin siinä missä minäkin on mulle imetys tärkeää, enkä halua sitä pitkillä poissaoloilla liian aikaisin vaarantaa. En myöskään itse pystyisi olemaan pienestä erossa viikon mittaista aikaa, vaikka kaikki kotona sujuisikin. Mies tekee omat ratkaisunsa ja oli pienimmän vauvan ollessa kuukauden vanha kaksi viikkoa poissa. Eipä siinä mitään, saisin itsekin mennä, mutta en pysty. :D Siksipä tähtäänkin ajatuksissani vasta vuoden 2017 Islanninmatkallesi. On se pieninkin mamman mielestä tarpeeksi iso. ;)

    Sylvia

    P.s Kaunis nimi tuli mörssärille. <3

    VastaaPoista
  9. Mun on pakko kirjoittaa kommentti, että saan jäsennettyä omia ajatuksia tähän case treenilomaan liittyen.

    Kritisoijilla on tietoa kehityspsykologisista teorioista, joissa korostetaan suhdetta vauvan ja ensisjaisen hoitajan välillä, siis että vauvan maailmaan mahtuu ensin vain yksi suhde ja vauva ”on olemassa” vain tässä suhteessa (koska hän ymmärrä olevansa vielä oma, erillinen yksilönsä). Näihin teorioihin nojaten ensisijaisen hoitajan kuuluisi olla pienen vauvan (alle 1v) saatavilla mahdollisimman paljon.

    MUTTA ne ovat teorioita, eikä ihmisen psyykkisestä toiminnasta voi laatia aukottomia teorioita, eikä teorioita ole mahdollista aivan suoraan soveltaa käytäntöön. Vauva ehkä kärsii äidin poissaolosta, ehkä ei , etenkin kun paikalla on kuitenkin lapsen toinen vanhempi, tuttu ympäristö ja tutut rutiinit. Kyse ei kritisoijilla todennäköisesti ole niinkään siitä, etteikö isä voisi olla hyvä ja riittävä vanhempi äidin ohella, kritiikki pohjautuu tuohon edellä raapaisemaani kehityspsykologiseen tietoon yhdestä ensisjaisesta suhteesta.

    Aiemmin on vahvasti ajateltu varhaisten kokemusten määrittävän elämää pitkälle aikuisuuteen. En osaa sanoa, miten asia nykyisin kehityspsykologiassa nähdään, mutta oma teoriani on, että mahdollisia syntyneitä psyykkisiä vahinkoja on mahdollista korjata, ei kai täysipäisiä aikuisia olisi muuten olemassakaan, lapsen voi pilata niin monella tavalla:)

    Uskon kritiikin esittäjien tuntevan aidosti huolta lapsesta. Kyse on ehkä enemmän vaikeudesta nähdä asiaa eri näkökulmista kuin syyllistämisen halusta. Blogin perusteella olen saanut kuvan, että olette rakastavat vanhemmat tytöillenne . Uskon, että se antaa hyvät eväät tehdä päätöksiä, jotka ovat sopivia teidän perheellenne.

    Kiitos kun sain ”ajatella ääneen” tämän asian tällaisena kommenttina! Kiitos ajatuksia herättävästä ja viihdyttävästä blogista.



    VastaaPoista
  10. Hei niin ja näitä parjattuja kehityspsykologian teorioita lienee kuitenkin kiittäminen siitä, että meillä nykyisin on näin pitkät äitiysvapaat: varmaan kaikki allekirjoittajat nykyään sen, että vauvalle on parasta olla vanhempiensa hoidossa sen sijaan, että kahden kuukauden ikäinen kärrättäisin päiväkotiin ja äiti painelisi töihin, kuten aiemmin tehtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä Sadun valinnan arvostelussa on luultavasti kyse myös kulttuurieroista, sillä Suomessa äitiä pidetään automaattisesti ensisijaisena hoitajana, puhutaan äitiys- eikä vanhempainvapaista jne. Tällöin vauvan isän reissaamista ei pidetä minään, mutta kun äiti "hylkää" alle 1-vuotiaan isänsä hoiviin, ollaan aivan kauhistuneita.
      Muistaakseni Sadun perheessä mies on pitänyt suurimman osan vanhempainvapaista molempien lasten kohdalla, joten kyseessä ei todellakaan ole mikään vieras hoitaja, jolle vauva lykätään viikoksi...
      Sadulle toivotan oikein mukavaa ja rentouttavaa lomaa! Ihanaa, että talven pimeyden keskellä on jotain mitä odottaa. :)

      Poista
  11. Mahtava homma!
    Treenausta pohdin vain tuosta lankusta, mulle synnytyksestä palautumiskurssilla ohjaaja neuvoi, ettei lankuttaa saisi vielä, koska siinä vatsanontelon sisäinen paine nousee niin kovaksi, että painaa liiaksi juurikin vatsalihaksia ja lantionpohjaa. Suositteli ekat 3-4 kk synnytyksen jälkeen lankuttamaan ns. konttausasennossa, jottei paine ole liian suuri/raskas. Mutta tästä lienee eri käsityksiä/koulukuntia ja tietty tää riippuu jokaisen henk.koht.tilasta, onko erkaumaa, treenitausta, lantionpohjan kunto.
    Näitä sun treenailuita on mahtava lukea, koska meidänkin kuopuksella on sama synttäripäivä :D
    -Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En mä sitä lankkua kyllä pystyisi vielä perinteisesti ees tekemään, suorilta käsin oon tehnyt melkein enemmänkin seisova koira -jooga-asennossa kuin vartalo suorana.

      Poista
  12. Apua, katosikohan juuri kirjoittamani kommentti... Noh, koitan tiivistää nopeasti. Näin liikunta-alan ammattilaisena on pakko todeta, että valitettavan tietämättömiä ollaan edelleen keskivartalon palautumisesta niin terveydenhoito- kuin liikunta-alallakin.

    Suosittelen lämpimästi tutustumaan tällaiseen tuoreeseen oppaaseen:
    http://www.trainingcorner.fi/RaskausliikuntaOpas.pdf
    Ja jos laajemminkin kiinnostaa:
    https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53798/Suorienvatsa.pdf?sequence=1

    Itsellenikin treenaus on henkireikä vauva-arjen keskellä, mutta edelleen (vauva 7kk), teen keskivartalotreenit erittäin huolellisesti omaa kehoa tarkkaillen ja kevennetysti.

    Nautinnollisia treenejä!

    Ps. Kumpparileuanvedossa vatsalihastesi väliin näyttäisi muodostuvan vielä harjanne (tai sitten kuvan valot ja varjot hämäävät). Mutta tuota ei saisi syntyä, eli kannattaa seuraavalla kerralla kiinnittää asiaan huomiota. Ja lankku tosiaan on vielä huono liike perinteisimmillään, kannattaa aloittaa se ihan seisten, seinään nojaten.

    VastaaPoista
  13. No onpas tästä asiasta noussut täällä haloo! Mä luin sun postauksen ekaa kertaa ja jossain takaraivossa käväisi ajatus että vauva on vielä maaliskuussa aika pieni, mutta sitten unohdin koko asian. Minä itse en haluaisi/pystyisi/voisi jättää niin pientä lasta, mutta mä en olekaan sinä ja mun perhe ei ole sun perhe. Sitä mä en vaan ymmärrä että miksi meidän naisten pitää aina olla susia toisille naisille? Eikö vaan voi sanoa, että Satu hei, tosi siistiä! Meiltä ei onnistuisi, mutta kiva että teiltä onnistuu!

    Joten, minä toivon sulle ihanaa ja rentouttavaa matkaa ja toivon isälle ja tytöille ihania hetkiä keskenään. Mikä mahtava mahdollisuus vahvistaa (entisestään) isän ja lasten suhdetta!!

    T.Sanna

    VastaaPoista
  14. Oho, mikä meteli tästä nousi. Eipä kukaan kritisoi sitä, että mies lähtee (työ)reissuun viikoksi ja jättää äidin pärjäämään yksin pienen kanssa. Onhan tohon 7 kk ikään mennessä jo luotu sen verran vankka kiintymyssuhde, ettei siinä kohtaa sitä enää pilata yhden viikon reissulla. Ainakaan sillä, että isä hoitaa lasta. Myönnän kyllä, että olen joskus ihmetellyt (en varsinaisesti kritisoinut), kun vanhemmat lähtevät yhdessä reissuun (oisiko ollut häämatka?) ja jättävät alle puolivuotiaan viikoksi isovanhempien luokse hoitoon...

    VastaaPoista
  15. Satu mä niin pidän sun blogista! Ja siitä miten annat äänen meille tasajako parisuhteille. Ja niille äideille äänen, jotka eivät ole kadonneet äitiyteensä vaan, pitävät kiinni omasta itsestään ja elämästään.

    Näissä syyttävissä keskusteluissa puhutaan aina äidistä ja äidin ja lapsen suhteesta! Mutta kun sillä isälläkin on oikeus siihen primääri suhteeseensa sen lapsen kanssa. Tää ei oikeesti ole yksin äidin oikeus vaan kummankin vanhemman oikeus. Tässä kohtaa on mellä suomessa ja länsimaissa sen todellisen asennemuutoksen paikka. Olen ihan varman että jos niille isille annettaisiin tilaa olla isä niin ei tarttis ihan niin kamalasti marttyrisoida sitä omaa äityittään ja jaksamistaan. Ja kyllä olen nainen ja äiti :-)

    Voitaisko me tukea perheitä ja heidän vanhemmuuttaan, niin kui se on heille parasta, eikä määritellä ulkoa mitä se hyvä vanhemmuss on. Silloin saadaan niitä täysjärkisiä lapsia kasvatettua!

    Sulle Satu loistavaa reissua reenaa nuku ja nauti!!

    Ilona

    VastaaPoista
  16. Monesti Suomessa asuvilla unohtuu se, että Suomen pitkät vanhempain- ja hoitovapaat ovat pohjoismainen erikoisuus, eli siis POIKKEUS verrattuna esim. niinkin lähelle kuin Keski-Eurooppaan. Täällä vanhempainvapaa on vain muutamia kuukausia ja täten NORMI on että suurinta osaa lapsista hoitaa alle 6 kk iästä joku muu kuin oma vanhempi. Minusta on upeaa että Satu elää omannäköistä elämää lapsiperheellisenä. Ja että hän uskaltaa vähän herätellä/ravistella käsityksiä siitä mitä äiti "saa" tehdä. Parhaimmassa tapauksessa lukijat heräävät tarkastelemaan omia valintojaan ja mitä niiden taustalla on. Kenties tunne siitä etten voi lähteä yksin lomalle/urheilemaan/jättää lasta muiden hoiviin onkin vain omassa omassa päässä oleva lukkiuma, ja mahdollisuus toisenlaisiin ratkaisuihin olisikin kun tajuaisi vaan tehdä/ehdottaa. Lempeyttä ja ymmärrystä muihin ja heidän erilaisiin ratkaisuihin ja kriittisiä tilannekatsauksia omiin ratkaisuihin sopivin aikavälein (toimiiko tämä systeemi vielä, haluanko/tarvitsenko muutosta?).

    VastaaPoista
  17. No huh, olipas tosiaan höykytystä ja melkoiset kaksoisstandardit. Itse olen sattuneista syistä lapseton ja tulen todennäköisesti sellaiseksi jäämäänkin, mutta jos voisinkin lapsia joskus hankkia tai saada niin ihan ensimmäinen edellytys olisi että minulle jäisi oma elämä enkä jäisi kodin ja kakkavaippojen vangiksi. Nykyään suurimman osan avioeroista ottaa nainen ja yksi suurin syy on se, että moderni nainen ei halua enää jämähtää kotirouvan rooliin (usein vielä omien töidensä päälle) vaikka miehille tämä olisi vielä ihan jees jos ei olla omassa kodissa opittu siivoamaan ja laittamaan ruokaa saati pysty ottamaan vastuuta lasten hoidosta. Oma kumppani on asunut lapsuudessaan vanhempiensa avioeron jälkeen isänsä kanssa ja yksi suurin syy miksi olen suhteessa niin onnellinen on, että meillä ei ole mitään naisten ja miesten töitä, on vain kotitöitä, ja kaikki hommat menevät suurinpiirtein tasan, kumpikin tukee toistansa yhtäläisesti silloin jos toisella on enemmän haipakkaa opiskelujen/töiden kanssa ja uskon että sama pätisi siinä teoreettisessa tilanteessa että meille tulisi lapsia.

    Mitään täydellistä vanhempaa ei olekaan ja joku tuolla hyvin sanoikin että myös psykologian teoriat ovat vain teorioita, maalaisjärjen käyttö on sallittua ja aika vaikeaa kuvitella että lapsi traumatisoituu jos on viikon rakastavan isänsä kanssa.

    VastaaPoista
  18. Ah, tulee niin mieleen oma viiden viikon fillarireissu Irlannissa pienimmän muksun ollessa vielä alle 1 vee. Ja toki tänäkin vuonna tuli otettua melkein kolmen viikon oma haikkaus pyrähdys (työmatkojen päälle) ja hyvinhän tuo perhe täällä pärjäsi. Ja kovasti on se pieninkin pakkaus meikäläiseen kiintynyt, toki isäkin kelpaa. Ihanaa reissua sulle, toivottavasti matka toteutuu! Itse suunnittelen taas innolla ensi vuoden "suurempaa seikkailua" ilman perhettä. Mitähän sitä keksisi seuraavaksi.... :)

    VastaaPoista
  19. ---

    Jostain syystä tämä kommentti ei ilmestynyt tänne palstalle vaikka siitä tuli kopio meiliini. Laitanpa sen tähän nyt kuitenkin kun sisälsi niin hyviä linkkejäkin :)

    Apua, katosikohan juuri kirjoittamani kommentti... Noh, koitan tiivistää nopeasti. Näin liikunta-alan ammattilaisena on pakko todeta, että valitettavan tietämättömiä ollaan edelleen keskivartalon palautumisesta niin terveydenhoito- kuin liikunta-alallakin.

    Suosittelen lämpimästi tutustumaan tällaiseen tuoreeseen oppaaseen:
    http://www.trainingcorner.fi/RaskausliikuntaOpas.pdf
    Ja jos laajemminkin kiinnostaa:
    https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53798/Suorienvatsa.pdf?sequence=1

    Itsellenikin treenaus on henkireikä vauva-arjen keskellä, mutta edelleen (vauva 7kk), teen keskivartalotreenit erittäin huolellisesti omaa kehoa tarkkaillen ja kevennetysti.

    Nautinnollisia treenejä!

    Ps. Kumpparileuanvedossa vatsalihastesi väliin näyttäisi muodostuvan vielä harjanne (tai sitten kuvan valot ja varjot hämäävät). Mutta tuota ei saisi syntyä, eli kannattaa seuraavalla kerralla kiinnittää asiaan huomiota. Ja lankku tosiaan on vielä huono liike perinteisimmillään, kannattaa aloittaa se ihan seisten, seinään nojaten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuohon siis vastauksena että tossa leuanvetokuvassa oon vielä paksuna, siksi tuo mahapullistuma :)

      Poista
  20. Uskon, että Satu on sinut oman vanhemmuutensa kanssa, eikä anna turhan kritiikin aiheuttaa harmistusta. Ei ole yhtä oikeaa vanhemmuuden mallia. Toivon, että jokainen meistä vanhemmista osaisi olla sinut oman elämänsä kanssa ja saada rauhan tehdä omannäköisiä valintoja.

    VastaaPoista
  21. http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi/2014/01/lomalla-ilman-vauvaa.html

    Tässä oli tosi kivasti ja rauhallisesti kerrottu, miten vanhempien häämatka sujui ilman vauvaa (ja imetyskin jatkui matkan jälkeen). Oli avartavaa lukea, suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille vaikka aihe ei olisikaan itselle ajankohtainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi! Huomasin liikenteen blogiini täältä ja voin kertoa, että sydän jätti pari löyntiä väliin.Sen verran paskaa sain kyseisein postauksen jälkeen niskaani! Mutta mitään en kadu ja kyseinen vauva on jo 2,5 vuotias ihana taapero, joka edelleen rakastaa mummiaan toooooosi paljon <3

      Poista

Mitä tuumaat?