Kyllä niistä kuuden vuoden takaisista tapahtumista on sittenkin joku muistijälki. Palasi nimittäin taas kirkkaana mieleen se mieltä nost...

Elämän seesteisintä aikaa!

4.5.15 Satu Kommentteja: 6


Kyllä niistä kuuden vuoden takaisista tapahtumista on sittenkin joku muistijälki. Palasi nimittäin taas kirkkaana mieleen se mieltä nostattava ajatusleikki pulujen potkimisesta. Ah.
Tässä raskaanaolossa ei nimittäin ole mitään v*tun järkeä! Eilisiltana vedin jostain ihan järjettömästä syystä kilarit koko perheelle ja painuin nukkumaan kesken kaaoksen. Aamulla heräsin puoli viisi enkä saanut enää nukahdettua. Kotona hipsiminen kiristi hermoja. En pystynyt jauhamaan kahvipapuja tai tekemään aamupalasmoothieta, kun jo pelkkä murojen rouskunta kaikui aavemaisesti seinissä. Tai ainakin omissa korvissani. Pyörittelin siinä aikani peukaloita ja koitin keksiä jotain tekemistä.

Sitten muistin, että ekat treenithän on aamukuudelta. No lähdin sitten sinne vetämään leukoja. Minä, joka en voi edes kestää aamu-urheilua. Kello 11 on juuri ja juuri niillä rajoilla.

Ja nyt kello on puoli kahdeksan, takana 52 leukanvetoa (tosi paksulla kuminauhalla), 1,2 km juoksulenkki ja 63 kahvakuulaheittoa. Olen jo taas takaisin kotona, käynyt suihkussa ja rouskuttanut päivän toisen kulhollisen lesemuroja ja noi muut nukkuvat vieläkin! Heräisivät jo, että voisi pyytää anteeksi sitä eilistä. Ehkä pitäisi tehdä niille aamiainen valmiiksi. Tai jotain.

Tämän pitäisi olla sitä seesteistä aikaa - joo todella.

6 kommenttia:

  1. Kun minä olin raskaana asuin käytännöllisesti katsoen yksin, koska tuleva isä oli armeijassa. Meillä oli silloin tosi kiltti koira, jota minun piti ulkoiluttaa vähintään 3:sti päivässä. Kyllä otti päähän, ja kostin sen koiralle hississä, astuin aina sen varpaille. Kyllä helpotti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi koirarukkaa. Toivottavasti sille ei jäänyt traumoja :)

      Poista
  2. WAU, kyllä helpottaa, etten ole yksin pulunpotkija. Kaameita otuksia!!!
    Tosin kuvittelin niistä päässeeni kun muutin Helsingistä Espooseen. Vaan eikös mitä, nyt pihapuussa kukertaa nuoripari sepelkyyhkyjä, joita ei voi potkia, mutta joita voi hakata haravalla ihan vaikka ei ole raskaanakaan. Leppoisaa (pulutonta) raskausaikaa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vertaistuki on niin ihanaa!
      Onneksi täällä pitää puluja ihaillakseen nähdä vähän vaivaa, niitä ei keiku pihalla eikä tuossa ihan lähikaduillakaan. Ihan hyvä molemmille osapuolille.

      Poista
  3. Uh, uh... Kokisin vielä ihan mielelläni kolmannen synnytyksen, mutta EN kolmatta raskautta ENKÄ kolmatta vauva-aikaa. Se synnytys menee kuitenkin muutamassa tunnissa (tai päivässä) ohi. Raskausaika on sellaista hidasta kiduttamista....

    VastaaPoista
  4. Hahahaha, oli ihana törmätä tähän tekstiin! Mun eilinen vika ei-äitienpäivä meni hampaita kiristellessä ja itkua pidätellessä. Pitäisi tuollaisten päivien varalta olla muitakin kuin hermoja vaativia liikuntaharrastuksia... Alkoholiton olutkaan ei oikein poista v***tusta :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?