Monet raskaana olevat myöntävät himoitsevansa ruokaa. Karkkia, limpparia, suolakurkkuja, kasvishernekeittoa ja mielellään kaikkia edellä ma...

Potkaisen paksua pulua

17.11.09 Satu Kommentteja: 13

Monet raskaana olevat myöntävät himoitsevansa ruokaa. Karkkia, limpparia, suolakurkkuja, kasvishernekeittoa ja mielellään kaikkia edellä mainittuja sekaisin. Minun tekee mieli potkia puluja. Noita saatanallisia harmaita perseenkeikuttelijoita ja päännykijöitä, joilta ei voi kaupungissa asuessaan välttyä. Ja olen muuten huomannut, että en ole ajatukseni kanssa yksin.

Kerrottuani pulufantasiastani kavereilleni,  sain mm. seuraavanlaisia kommentteja:

”Mulla oli raskausaikana suuri fantasia potkaista lihavia sorsia. Kerran suihkulähteen reunalla nukkui silleen yhdellä räpylällä, nokka siiven ala, läski sorsa ja jouduin tosissaan pidättelemään itseäni etten käyny monottamassa sitä sinne altaaseen. Joku raskaushormonijuttu varmaan :)”

“jostain syystä halusin potkasta jaloissa pyöriviä puluja ihan täysillä vaan kuullakseni, että millainen tuff-ääni sieltä kuuluisi ja kuinka pitkälle lentäisi”

Mahtavaa!

Hetkeä ennen kuin oma moottorini leikkaa kiinni, ajattelen eteeni lihavan ja pyylevän pulun. Sorsakin käy. (Mutta varis ei jostain syystä aja samaa asiaa.) Pulun ilmalentoa kuvitellessani panta pään ympärillä helpottaa. Mammajoogassa muuten kysyttiin tänään, että mikä ajatus  teitä rentouttaa parhaiten, ehkäpä auringonpaiste tai veden solina. En viitsinyt mainita pulunpotkintafantasiaa, olisi saattanut lävähtää porttikielto.

Tänään siis vitutti suunnattomasti se, että vanhat LÖKÖFARKUT eivät enää mahdu jalkaan. Siis lantiomalliset housut koko erittäin large eivät enää suostu menemään kiiinni. Epäilen vahvasti, että vauva on muuttanut kohdusta perseeseeni asumaan.

Mikä teitä jeesaa kun vituttaa niin että soi?




*Kirjavinkki*

Ärsyttävä kirjavinkki ärsyyntyneeseen mielentilaan: Heli Laaksosen mikä tahansa runokirja. Aiheeseen sopien kamalin valinta olisi tietenkin kirjailijan esikoisteos Pulu uis.

Miksi lounaissuomen murteella runoileva Laaksonen ärsyttää? En ylipäätään pidä runoista (paitsi Kyllikki Villasta ja Edith Södergranista). Se etten pidä runoista johtuu varmaan siitä, että en yleensä tajua niistä mitään. Minusta se on hieno ajatus, että runot ovat helppoja sanoja vaikeista asioista. Mutta kärsivällisyyteni vaan ei riitä vaikeisiin asioihin, olen liian perusproosaa.

Yksi syy dissata Laaksosen tuotantoa on myös se, että murre-”mikätahansa” on minusta ärsyttävää pelleilyä. Kirjoittakaa kirjakielellä saatana! Ei siitä turun, hämeen tai tampereen murteesta tai slangista kukaan mitään kirjoitettuna tajua. (No nyt tuli yleistettyä. Teki hyvää.)

Sen vielä sanon, että inhoan Hämettä ja hämäläistä mentaliteettia (viha-rakkaussuhde vanhaan kotipaikkaani on valitettavan yksipuolinen = pelkkää vihaa). Jos joku keksii kirjoittaa hämeen murteella runon puluista, en vastaa seurauksista.

Ihanaa iltaa kaikille :)

13 kommenttia:

  1. Mä löysin viime perjantaina (13. päivä!) vitutusavuksi ihan täysin yllättäen tällaisen kuvan: http://omglol.kerrolisaa.com/1/5011.jpg. Jostain syystä se toimi.

    Hmm, Kyllikki Villan runot. En ole koskaan niitä lukenut (muuta Villaa kyllä ja tykkään kovasti. Ihana, rehellinen kirjoittaja.), mutta mieleeni on jäänyt joku taannoinen haastattelu, jossa Villa sanoi, että runokirjan kirjoittaminen oli hänen ainoa vaihdevuosioireensa. Pitäisi vissiinkin tutustua noihin oireisiin? Tykkään nimittäin myös Södergranista.

    VastaaPoista
  2. Ahhhahhaa, mä en kestä, ihan huippukuva! Helpotti. Iso KIITOS.

    Kiinnostavaa, että Villa sanoi runokirjastaan noin. Kertoo jotain hänen asenteesta runouteen :-) Mulla on Villalta semmoinen teos kuin Ei eilistä, ei huomista, se taitaa olla kokoelma, ja sisältää kyllä hyviä juttuja. Sitä joskus lueskelen, eikä mene hermot ollenkaan, jotenkin tajuan mitä hän sanoo. Ja se tietysti auttaa mua pitämään keskittymiskykyä yllä...

    VastaaPoista
  3. Ilo oli väkevästi myös minun puolellani. :)

    Oletko lukenut Villan matkakertomuksia tai sitä ns. romaania (jonka fiktiivisyyteen en sivumennen sanoen usko pätkääkään)? Suosittelen sitä ns. romaania, sillä on hieno nimikin: Elämän korkea keskipäivä. Luin sitä pitkään ja hartaasti pikkuriikkisissä pätkissä, kun en tahtonut sen loppuvan. Mua ihastuttaa Villan omakohtaisissa kirjoituksissa erityisesti se, että niissä Villa reflektoi avoimesti omia epävarmuuksiaan ja inhimillisiä heikkouksiaan ja sallii ne itselleen eikä jää niihin tai niiden korjausyrityksiin jumiin. Ihanaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä, kuulostaa just hyvältä. Tutustun kirjaan heti kun mahdollista. Tämähän on itse asiassa mainio joululahjatoive - täytyykin laittaa muistiin!

    VastaaPoista
  5. Kohtalotoveri Hämeestä11/18/2009 4:09 ip.

    Holjaa puluna olla vois,
    panis vain lentäen poi(e)s,
    ei tarttis piileksiä puskasa,
    täsä kaikesa elämän tuskasa.
    Mut mää oon tällanen kesseli vaan,
    sidottu kanta-Hämeen kamaraan.

    Anteeks ja kiitos päivän parhaista nauruista!

    VastaaPoista
  6. Lohdullista tietää, että myös näin voi käydä raskauden aikana. ...se on ilmeisesti niitä tekijöitä, jonka piikkiin voi laittaa aivan kaiken. Kuten lihavuuskin, jonka piikkiin voi laittaa niin ihottuman nilkassa kuin huonon palkkatasonkin.

    Kiitos jälleen rehellisestä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  7. "Mut mää oon tällanen kesseli vaan,
    sidottu kanta-Hämeen kamaraan."

    Lotta, mä en kestä, ulvon vaan naurusta :D Siis tää on niin HUIPPU. Ehkä sun pitäis alkaa kirjoittaan murrerunokirjaa??

    Unikas, joo raskauden piikkiin voi laittaa vaikka mitä. Vaikka eihän se kovin reilua ole miestä kohtaan heilua kotona psykopaattina ja pyytää sitä ymmärtämään :-)

    Kiukuttelin ensimmäiseksi tänään aamulla niistä pieneksi jääneistä housuista. Hän koitti selittää, että kun bebe kasvaa, niin se voi kuulemma vaikuttaa lantionkin kokoon. Se soitti jopa synnyttäneelle siskolleen ja kysyi siltä ja sai asialle varmitsuksen. Lantioluut kuulemma jotenkin "leviää" raskaana ollessa tai jotain. Kuulostaa kyllä hurjalta, mutta voihan tuo olla tottakin.

    No niin, ehkä voisin taas keskittyä olennaisuuksiin, ryhdistäytyä ja jättää pulut rauhaan. Luen muuten just ihan hiton hyvää kirjaa, joka sijoittuu Afghanistaniin, lisää yksityiskohtia seuraavassa viestissä.

    VastaaPoista
  8. Voi hitsi, kirjoitat niin hauskasti blogiasi! :D Niitä sokerikuorutettuja ruusunpunaisia "äitiys on niiiiin ihanaa (vaikka mikä olis)" -blogeja onkin luettu jo ihan tarpeeksi. Realismia ja varjopuoliakin esiin! JEES!

    Kehon muuttuminen on kumma juttu. Paino nousee, vaikka vielä ei edes välttämättä maha ole kasvanut. Itselläni raskaus loppusuoralla, painoa kertynyt varmaan 15 +kg. Läskiä on tullut, valitettavasti, halusinpa tai ei. Jo ennestään rehevä lantio on levennyt (läskiä), mutta niin on rintakehänympäryskin levennyt (sinne ei ole tullut läskiä!)

    Osa vaatteiden kutistumisesta selittynee siis rehellisellä lihomisella, osa kehon hormonaalisilla muutoksilla. Itseasiassa, luut eivät varsinaisesti leviä, vaan luuliitokset löystyvät hiljalleen. Lantiorengas koostuu kolmesta eri osasta, joita luuliitokset pitää paikoillaan.
    http://www.bartleby.com/107/illus242.html

    JOkatapauksessa, en malta odottaa, että saan kehoni omaan käyttööni ja pääsen ihmettelemään kuinka raihnaiseksi ja "epämuodostuneeksi" se muotoutuu raskausajan/imetyksen jälkeen...

    VastaaPoista
  9. Onkohan mulla tullut joku riippuvuussuhde tähän blogiin, kun käyn ihan liian usein katsomassa, joko on tullut uusia juttuja... Että näköjään onnistut kirjoittamaan ihan koukuttavasti. :) Olenko keksinyt omasta päästäni, vai onko sulla LA joskus tammikuussa? Tahtoo kysyä, että miten pitkällä teillä mennään.

    VastaaPoista
  10. Moi Elina! LA - luulin ensin että tarkoitit lauantainta :-D Kesti vähän aikaa tajuta; taidan käydä aika hitaalla työviikon jälkeen... Viikonloppu tulee tarpeeseen. Eli LA on helmikuussa, siinä joskus puolivälissä eli vajaa 3 kk. Jaiks!

    Kivaa, että pidät blogista, tätä on hauska kirjoittaa. Paineiden purkaminen tekee hyvää - ei tarvite mennä potkimaan niitä puluja, hehhe..

    Hyvät viikonloput sinne, viimeistelen just uutta postausta eli palaan pian!

    VastaaPoista
  11. LA - mä ajattelin los angeles.

    VastaaPoista
  12. [...] liivejä. Vauva alkaa saada kerralla tarpeeksi ruokaa. Voin heittää rintapumpulla vaikka pulua. Life is [...]

    VastaaPoista
  13. Tuli tästä pulujen potkinnasta mieleen Angry birds!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?