Olen yrittäjä, joka yrittää pitää työpäivänsä mahdollisimman lyhyinä. Työni on sen kaltaista, että omaan tehokkuuteen ja tekemisen nopeutee...

Arvokas lounashetki

19.11.14 Satu Kommentteja: 8

Olen yrittäjä, joka yrittää pitää työpäivänsä mahdollisimman lyhyinä. Työni on sen kaltaista, että omaan tehokkuuteen ja tekemisen nopeuteen on mahdollista vaikuttaa. Saatan tehdä viidessä tunnissa työt, joihin saisi helposti kulumaan kahdeksankin tuntia. Yksi tärkeimpiä minimiin vetämiäni aikasyöppöjä on lounastunti. Puoli tuntia lounasruokailuun? Ainoastaan silloin, jos lounas on samalla myös palaveri.

Koska olen hurahtanut urheiluun, yritän syödä kaikilla aterioilla paljon. Mandariini tai voileipä ei ole minulle ateria, ne ovat naposteltavaa. Ajansäästön ja ravinnonhimon takia lounaani onkin yleensä edellisen illallisen rippeet muovirasiassa: se menee mikrosta mahaan kymmenessä minuutissa. Illalla sitten hifiestellään ja tehdään kunnolla hyvää ruokaa - josta voi nauttia myös seuraavana päivänä läppärin ääressä.
Sausagelfie.
Mutta eiväthän tämmöiset säännöt olisi mitään, jos niistä ei välillä tekisi poikkeusta. Elämän mielekkyys on nimittäin vaihtelussa. Siksi kävin viimeksi tänään vetäisemässä huiviini perinteisen islantiaisen pikalounaan: pylsan (eli hodarin), kevytkokiksen ja yhden juotavan skyrin. Kyllä oli hyvää. Ja onhan makkarassakin valkuaisia :)

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin. Oon vakaasti sitä mieltä että SS pylsa laittaa näihin jotain riippuvuutta aiheuttavaa ainetta.

      Poista
  2. hih, ranskalainen ei ikinä tyytyisi kymmenen minuutin lounaaseen. Tunti se olla pitää ja perjantaina vaikka vähän enemmänkin. Jopa tiistaisella patikkareissulla pysähdymme lounaalle vuoristossa tunniksi! Minä suomalaisena tietysti syön lounaani paljon nopeammin ja olisin valmis jatkamaan matkaa jo puolen tunnin jälkeen, mutta muu porukka istuu rennosti ja seurustelee, nauttii jälkiruoasta ja ehkä oikaiseekin pitkäkseen hetkeksi. Että sellaista urheilua. Aika herkullisen näkönen tuo hodari kyllä on, njam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ymmärrän hyvin. Ranskalaiset, espanjalaiset ja italialaiset pyörtyisi, jos niille yrittäisi tarjota tätä konseptia.

      Mähän siis rakastan pitkiä ja myös kosteita lounaita, jos ne ei osu työpäivään

      Poista
  3. Meille kuuluu tunnin ruokatunti, mutta eihän sitä niin kauan yleensä jaksa lounaalla olla. Puoli tuntia on max., mutta sen kyllä yritän olla pois pöytäni äärestä. Ja noin minullakin yleensä on eilisen jämät eväinä, mutta joskus on ihana herkutella jollain erikoislounaalla ja käydä kavereita treffaamassa. Huomenna kokeiluvuorossa nepalilainen ravintola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin jos töistä ei voi kuitenkaan lähteä ennen tiettyä kellonaikaa, lounashetki kannattaa ilman muuta hyödyntää :)

      Poista
  4. Nami, juuri tässä yksi päivä sanoin miehelleni että tuli mieleen miten hyviä hodareita syötiin kun oltiin Reykjavikissa! Sinne hodari grillille haluan joskus uudestaan :D Ja kun kirjoitit niistä jätskikiskoista harmittelin ettei mulle pistänyt yksikään silmään siellä ollessa, mutta ensi kerran kun toivottavasti sinne päästään niin etsin ne käsiini-ihan pakko!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän innoittamana mun pitääkin tehdä ihan oma jäätelöbaaripostaus kohta Reykjavikista, matkavinkkinä nääs.

      Poista

Mitä tuumaat?