Olen ollut vankasti sitä mieltä, että prinsessavermeet eivät ole pakollisia tyttölasten leluarsenaalissa. Että mitään vaaleanpunaisia glitt...

Glitteripölyä

15.10.14 Satu Kommentteja: 31

Olen ollut vankasti sitä mieltä, että prinsessavermeet eivät ole pakollisia tyttölasten leluarsenaalissa. Että mitään vaaleanpunaisia glitteripieruja ei kyllä hankita. Ikinä. Sitä ympäri kämppää leviävää kimalletta on vähän vittumaista hangata irti sohvasta ja omista vaatteista. No sitten tuli tämä Lontoon-reissu ja Frozen ja yksin asia johti toiseen. Löysin itseni höyläämässä Visaa Oxford Streetin Disney-kaupan kassalla. "Tajusitko, että maksoit just kolmekymmentä puntaa kimaltelevasta prinsessa-asusta", sisareni tiedusteli ostoksia katsellessani.

No joo.
Toisen Lontoo-hetki: Elsa-puvussa karuselliin.
Siis kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun lapsi alkoi muutama viikko sitten lauleskella päiväkodista tultuaan jotain kummallista laulua, josta erotin tavut lerit koo. Sitten tulivat Elsa ja Anna -roolileikit, joku hassu poro ja jatkuva tiedustelu, milloin tulee talvi ja jäätä. Ei ollut hajuakaan, mistä oli kyse.

Lopulta älysin kysyä muutamalta kanssamutsilta, onko niiden lapsilla tavattu samoja oireita. Kuulemma on. Sain tietää, että on olemassa tämmöinen uusi Disneyn elokuva nimeltään Frozen. Sitä kuulemma leikitään joka puolella (myös pojat) ja tunnarissa hoilataan siis Let it go.

Ihan mielenkiinnosta hain hain naapurtalon leffavuokraamosta dvd:n ja katsoin elokuvan. 
Näin jälkikasvu minua nykyään tervehtii. (Kuva: Disney/Frozen)
Yllätyttekö jos sanon, että tykkäsin leffasta? Syystä että kyseinen elokuva on todiste siitä, että Disney on tullut tälle vuosituhannelle. Frozenin tarinassa ei ollut passiivisia ja typeriä prinsessoja, jotka ainoana valtakunnassa eivät tajua, ettei värttinään kannata koskea. Sadun suurinta ongelmaa ei ratkaise pussaamaan kiirehtivä prinssi, vaan sisarusten välinen rakkaus. Nainen voi pelastaa naisen, nainen voi tehdä romanttisia ehdotuksia ja laukoa vitsejä. Ja se tarinan pakollinen komea mieskin on tällä kertaa onneksi riuska poromies eikä mikään siloteltu prinssi rypyttömissä silkkipöksyissä. Jess!
Hyllyn viereen asetellussa lapussa kerrottiin, että näitä saa ostaa korkeintaan kaksi kappaletta per asiakas.
Näissä emansipatorisissa tunnelmissa päädyimme sitten sinne Disneyn kauppaan. Kersan hiplatessa mekkoja karmeassa lauantairuuhkassa ajattelin, että menköön tämän kerran. Sadussa on hyvä sanoma ja feministinen pohjavire - mietin vaikka sitten sitä, kun hermot kiristyvät sen ilmassa pöllyävän glitterin eksyessä omaakin pyllyvakoa kutittamaan.

Ja niinpä se siskokin pian vilautti omaa luottokorttiaan. Nyt on eteisen naulakossa kaksi vannehametta. Aamuisin kun laitan valot päälle, kimalteet heijastelevat hopeista valoa puoleen asuntoon. Onhan se toisaalta ihan kätevä ase kaamosta vastaan. 
Pahoittelut tärähätneestä kuvasta. Äidille tuli vähän vapinaolo karusellissa. 

31 kommenttia:

  1. Mä lähinnä haluaisin tietää miten ihmeessä oot pitäny glitterit, hilpetöörit ja prinsessa jutut aikaisemmin kurissa?
    Meille niitä kantaa koko suku ja mitä useampi tietää mun mielipiteen niistä niin sitä rivakammin niitä lapselle kantaavat, kun "pitäähän sillä nyt olla pinkkiä ja glitteriä"

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä on saanut leikkiä pääosin vain mummin luona Suomessa :)
      Me on ostettu aika vähän leluja muutenkin, eikä niitä ole tullut kauheasti lahjaksikaan, kun useammin ihmiset tuovat vaatteita tai piirustusvälineitä. Mikä on ollut erittäin jees...

      Poista
  2. I feel you (toi Frozen pitääkin selvästi tsekata, kuulostaa kiintoisalta). Siis minä joka olen ollut no hello kitty, no glitter jne löysin itseni surffaamassa nettikauppoja etsien tytölleni (2,5v.!) barbinukkea. Siis kun hän on jostain saanut päähänsä (veikkaus on päiväkodin ryhmän isommat tytöt) että se olisi mahtavinta ikinä ja paijaa mummolassaan siskoni vanhoja barbeja kaipaavasti joka kerta kun vieraillaan. No, vaikka meinasin ostaa barbie pörssimeklarina (tms. vastaava ammatti) nuken (kasvatuspropaganda mielessäni), niin tilaukseen lähti lopulta ballerinamekkoinen barbie (mun raja menee siinä että niitä minareihin pukeutuneita "kaunottaria" en osta). No joo, tää menee kyllä osin siihen luokkaan, että lapsi saa kun minä en pienenä saanut (nimimerkillä oon metsästänyt söpösiä 80-luvun my little poneja, mutta oikeastaan tajuan että siinä oma sisäinen lapseni tekee hankitaa, oma tyttöseni saa keksiä itse omat traumakohteensa, ts. jotain mitä vanhemmat ei suostu hankkimaan).

    Edelliselle anonyymille kommenttina, että meillä tää on onnistunut puhumalla glitteriä ja pinkkiä vastaan hyvin suorasanaisesti suvulle ja sitten kun luupäisimmät (=isovanhemmat) sitä kamaa roudaavat, niin se piilotetaan vaivihkaa komeroon ennen kuin lapsi ehtii kiintyä (ts. annetaan sen leikkiä hetki vierailun aikana, kiinnitetään huomio vieraiden lähdettyä johonkin muuhun ja kiikutetaan kaappiin hämäyksen aikana, sit jos lapsi ei muista saamaansa krääsää enää hävitetään se, jos taas muistaa, niin sitten se saa tovin olla leikeissä, jolloin paljastuu onko se tosirakkautta vai ohimenevä ihastus...sit kaappisäilytyksen kautta kiertoon menee ne jotka ei suosioon jää). Mutta tosiaan meillä on varmasti pahin glitter-kausi vasta tulossa, että helppo tässä on varmaan puhua (ja ei mulla se glitter niin tee pahaa, vaan se isovanhempien tuoma muoviroska joka tuhlaa luonnonvaroja, hajoaa tyyliin tokana päivänä ja sisältää ties mitä kemikaaleja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Frozenia, se oli oikeasti hyvä stoori & toteutus.
      Uskomatonta, että mä sanoin tuon äskeisen, mutta niin se vaan oli :)

      Poista
  3. Heheh. Onneks mulla ei oo tyttöjä, tää pinkki-glitteri-prinsessateema ei ole tavoittanut kotiamme eikä varmasti tavoitakaan. Voin vain sivusta ihmetellä. ;)

    Mutta muuten olen sitä mieltä, että on myös tärkeää suoda lapselle näitä "sain jotain superihqua jota en normaalisti saa" -tyyppisiä hetkiä silloin tällöin. Sehän voi muistaa sen vielä aikuisena. Miten mahtavaa oli olla karusellissa toi puku päällä. Meillä lanseerattiin alkusyksystä "herkkupäivä" ja kun näin miten ikionnellinen 4-vuotias voi olla siitä konseptista, niin aattelin tosiaan että liika tiukkuuskin on aika arsesta. (syötiin meillä herkkuja ennenkin, kesällä liikaakin ja tää herkkupäivä oikeastaan vain rajasi tän nyt järkevästi. mutta selkeästi lapselle on tärkeämpää säännöllinen herkkupäivä pienellä herkulla kuin se, että voisi saada silloin tällöin herkkuja (määrällisesti jopa enemmän), mutta ilman sille dedikoitua päivää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväperheemme 8-vuotias poika on rakastanut glitterimekkoja siitä asti kun oppi kävelemään. Oma tyttäremme on aina ihan pähkinöinä kun menemme sinne kylään, koska se tietää mitä kaikkea kivaa pojan vaatekaapista löytyy :) Mutta yleisemmin ottaen noi glitteriröyhelöt on kai tyttöjen suosiossa. Mutta musta on ihan mahtavaa, että pojan vanhemmat eivät ole friikahtaneet vaan antavat lapsen olla sellainen kuin hän haluaa olla.

      Oon samaa mieltä special treatment -päivistä, kyllä niitä voi välillä olla. Eikä sen ole pakko olla mitään kallista tavaraa tai isoja tapahtumia, vaan just vaikka munkki-kaakaokahvit ulkona tai jonkun herkun ostaminen kaupasta.

      Poista
    2. Mun mielestä on ihan normaalia, että poika pitää hametta, kun se on meillä ajoittain päivittäistä. Menee päiväkotiinkin se päällään. Mutta onneksi ei tartte olla kimalletta eikä röyhelöä. Eurolla kirpparilta ostamani trikoohame ajaa tän asian. :) Jotenkin musta silti tuntuu että tää prinsessa-pinkki-kimalle-harsoilu on nykypäivänä suurempaa kuin omassa lapsuudessa. Kuvittelenko vain? Onko kyse siitä, että nyt tällaisiin on enemmän varaa (ei mulla ainakaan mitään ton tyyppistä mekkoa ollut lapsena lähellekään) vai kannustetaanko tähän jotenkin (en itse muista koskaan tollasia edes halunneeni) vai onko markkinakoneistot kehittyneempiä? Meillä ei silti lapsella ole ollut vielä yhtään "pakko saada" juttua. Ei se tiedä edes cars-autojen nimiä. Siksi mä olen vähän miettinyt kun olen kuullut esim. Parivuotiaiden hyväksyvän vain jonkun angry birds paidan tai muun vastaavan päälleen, että voiko siinä kuitenkin olla joku tiedostamaton lapsen opettaminen tällaiseen? En tarkoita tässä että sulla olisi näin, mutta yleisellä tasolla. Kun muutenkin kulutus on niin paljon suurempaa kuin joskus 80-luvulla ja jos esim. Shoppailu on ajanvietettä vanhemmille niin tuleehan kaiken haluamisesta helpommin ehkä sen lapsenkin käyttäytymismalli. En tiedä, mietin vaan.

      Poista
    3. Kyllä sitä varmasti on nykyään enemmän, tarjonnan määrä (ja ihmisten varallisuus) on kasvanut niin hurjasti. Leikin lapsena jonkun verran barbeilla, ja niillä oli kimallemekkoja, mutta omia rooliasuja ei ollut. Tuskin niitä olisi Forssan kaupoista edes saanut siihen aikaan...

      Poista
  4. Ennen esikoisen syntymää olin vakaasti sitä mieltä, että meillehän ei sitten mitään pinkkiä ja Hello Kitty krääsää tule. Miten väärässä voi ihminen ollakaan. Nyt tyttöjä on kaksi ja koti pursuilee Hello Kitty / prinsessa / My Little Pony / you name it pinkkiä sälää. Jonkinlaista siedätyshoitoa tässä matkan varrella on saanut itsekin, kun ihan vapaaehtoisesti olen noita itsekin tullut ostaneeksi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mäkin niin elävästi muistan vannoneeni "meille ei sitten koskaan". Joojoo :D

      Poista
  5. Meillä on glitteri ja prinsessaroina pysynyt aika aisoissa, mutta miusta tuntuu, että pahin hörselökausi on vasta tulossa. :D Onneksi äidin kimallelangasta virkkaamat kruunu ja taikasauva tepsivät vielä akuuteimpaan prinsessointikaipuuseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että osaat tehdä tuollaisia itse!

      Mä en uskalla edes ajatella mitä ainesosia kaverini Kempparin Noora löytäisi noista tehdasvalmisteisista glitteritylleistä :D

      Poista
  6. Meillä kans molemmat (4 ja 2v) laulaa ja tanssii kuorossa "wariggoo!!" :D yllä mainitsemiesi positiivisten asioiden joukkoon voi lukea myös esikoisen lempivärin vaihtumisen pinkistä siniseksi! Äiti tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, se mekkohan on _sininen_ :D

      Poista
  7. Minäkin muistan, kuinka joskus uhosit prinsessahameita ja -tilpehööriä vastaan...ja ajattelin, että kaipa sitten "osaat" kasvattaa lapsesi toisin. :) Jotkut tytöt on prinsessoja, toiset ei yhtään. Niin se kai vaan menee. Ja olkoon niin.
    nimim. neljän äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten tuli päiväkoti, toisten lasten vaikutteet ja pilasi kaiken :D

      Poista
  8. Itse asiassa Disney on jo pitkään tuottanut minun mielestäni aivan passeli-elokuvia, jotka alkavat olla aika kaukana siitä perinteisestä Tuhkimo/Prinsessa Ruusunen-meiningistä, jopa siinä määrin, että minusta tämä perinteinen feministinen Disney-kritiikki alkaa, ainakin joiltain osin, olla aikansa elänyttä. Sanon tämän ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä, koska esikoisen syntyessä (2006) minulla oli aivan samantyyppinen käsitys Disneystä ja prinsessoista, mutta jouduin pikaiseen toteamaan sen vanhentuneeksi. Suosittelen katsomaan vaikka Mulanin tai omat suosikkini, Tinker Bell-elokuvat. Ei se kovin huono ole Tähkäpääkään tai vaikka Merida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan samasta vielä että sen sijaan en tykästynyt esim. noihin tuoreempiin Barbie-elokuviin yms jotka ovat selvästi sitä stereotyyppisempää ja materialistisempaan naiskuvaa. Tässä kohtaa siis nämä Disney-laatuelokuvat vetävät jopa ohi! :-D Sitten on monia ei-prinsessa Disney-elokuvia jotka ovat aika hyviä, mm. Monster Inc, Finding Nemo, Ratatouille, Up, etc joista ainakin meidän 7v tykkää :)

      Poista
    2. Kylläpäs innostuin :-D Tällaiselta naiskuvaus-kannalta omat suosikkini ovat erityisesti siis tuo Disneyn Mulan vuodelta 1998, mutta lisäksi olin siis tosiaan erityisen positiivisesti yllättynyt leffasta Tinker Bell and the Lost Treasure, sekä kyseisen 7v:n suosikki Tinker Bell and Secret of the Wings. Näissä leffoissa Tinker Bell on siis sellainen itsepäinen ja sisukas käsistään taitava artesaani/mekaanikko :) Yllätyin ylettömästi!

      Poista
    3. Meilläkin onneksi Helinä-keijukin on kova sana. Niitä katson itsekin mielellään. Samoin Totoroa, Kikin Lähettipalvelua ym Studio Ghiblin juttuja :)

      Poista
    4. Hienoa saada näin paljon vastaavia esimerkejä! Tässä omassa avauksessani näkyy just se, että Disney-näkemys perustuu siihen, mitä itse in nähnyt. Lapsena tuhkimot ja arielit, sen jälkeen on ollut hiljaiseloa. 25 vuodessa on näköjään tapahtunut paljon hyvääkin kehitystä, sitä ei vaan ole itse huomannut kun ei ole kuulunut kohderyhmään.

      Poista
    5. Alkuperäinen anonyymi vastaa toiselle anonyymille: Studio Ghiblin leffat ovat tosi tosi hyviä!!! Ja Satu: Noin juurikin siis kävi täällä :-D

      Poista
  9. Brave! Viikinkiprinsessa kilpailee omasta naimaluvastaan koska ei halua naimisiin :) lähinnä leffan teema taitaa olla erilaisuuden hyväksyminen tms mutta aivan mahtava prinsessa pääosassa!

    -Sup

    VastaaPoista
  10. Itse vaan tallaisena keski-ikaistyvana homomiehena ihailen teita nykyaiteja, miten avarakatseisesti kasvatatte lapsenne. Itse en koskaan ollut mikaan prinsessamekkopoika, mutta nukenvaunut halusin ehdottomasti (omista saastoista sain sitten ostaa). Kun miettii miten raskas taival on ollut sopeutua tahan yhteiskuntaan kokien etta homoudessa on jotain vaaraa tai piiloteltavaa (vanhempien alkuperainen asenne joka jatkui ensimmaiseen poikaystavaan johon kummatkin vanhemmat hurahtivat) niin iloitsen jokaisesta lapsesta joka saa elaa itsenaan, ja saa tukea vanhemmiltaan siina mita he haluavat milloinkin tehda. Siita kasvaa vahva ja terve itsetunto. Mietin aina valilla miten erilainen olisi ollut oma elamani ja urani (ihan oikein hyvin menestyvana Lontoo -pankkiirina tana paivana) jos en salaa ajatuksissani yhakin pyytaisi anteeksi olemassaoloani, ja vaaranlaisuuttani. olisin kenties lahtenyt jopa sellaiselle alalle jossa olisin onnellisempi (ja ehka jopa entistakin menestyksekkaampi) jos minun ei tarvitsisi todistaa itselleni maskuliinisuuttani joka paiva esim sellaisella valineella kuin tykkikovan pankkiirin ura. Onnekseni minulla on n. 15 vuotta nuorempi miesystava, jonka kanssa ollaan jo lahes 10 vuotta heilasteltu - hanessa nakyy jo yhteiskunnan muutos parempana itsetuntona ja terveempana suhtautumisena omaan seksuaalisuuteensa joka on johtanut tasapainoisempaan kokonaisuuteen - vaikka hankin on pankkiiri. Nyky-yhteiskunnassa en koe edes tyomaailmassa syrjintaa ulkopuolelta - niinkuin viela 90-luvulla - vaan se kovin ahdistus kumpuaa omien korvien valista. Kaikki on siis oikein hyvin - uskon vain etta teidan lapsenne tulevat olemaan onnellisempi kuin itse olen ollut. Nykyaan kaikki on suuressa mittakaavassa hyvin, mutta omia asenteitani itseani kohtaan joutunen viela tyostamaan seuraavat vuosikymmenet. Toivottavasti paadyn joskus istumaan samaan poytaan jonkun lapsenne kanssa kun he aikuistuvat ja saan nauttia ja ihailla sita elinvoimaa joka hyvasta ja terveesta itsetunnosta kumpuaa. Pyydan anteeksi avautumistani, mutta koen etta asia on tarkea. Hyva Satu kun ostit prinsessamekon. Mut tuntevat voivat tilata niita lisaa taalta Lontoosta, vinguttelen korttia ihan mielellani, menee sitten tytoille tai pojille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on tosi tärkeä, kiitos kun avauduit. Halaus <3

      Poista
  11. Ihana prinsessa teillä! Kyllä se taitaa olla joka tytöllä tuokin ikä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä on vaihe. Tai sitten pitää alkaa tilailla noita isompia kokoja Lontoon-kavereilta ;-)

      Poista
  12. Olin päiväkodissa 11 viikkoa harjoittelussa viime keväänä ja karjuma versio taaaaaksejääästä tai letitkooosta sai loppuvaiheessa korvat vuotamaan verta. :D

    Viime viikolla törmäsin omiin fiiliksiin sopivampi versio ko. kipaleesta ja nyt se soi opiskelurutistuksen taustaraitana:
    http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/kun-opiskelumotivaatio-tormaa-seinaan

    VastaaPoista
  13. Meilläkin on prinsessa-fani, mutta lupaukseni ennen tytön syntymää olen pitänyt - eli yhtäkään polyester-prinsessamekkoa ei ole meille tullut :D Syy on se, että tyttö on tosi tarkka vaatteen mukavuudesta ja itse on hypistellyt, että ai tää kutittaa. Sen sijaan on ostettu Frozen-hahmot ja muut prinsessat nukkeina ja niillä onkin sitten leikitty oikein olan takaa :)
    Muuten, yks päivä oltiin kaupungilla ja nähtiin ambulanssin tulevan ja parkkeeraavan meidän lähelle pillit vinkuen. Lapset kinusivat että mennään kattomaan! Mä sanoin että ne ambulanssimiehet haluaa tehdä hommansa rauhassa eikä kaipaa siihen mitään pällistelijöitä, niin tyttö korjasi "tai ambulanssinaiset" :D - Äitiä vähän nolotti...

    VastaaPoista
  14. Tässä kolme vuotiaan "pinsessoista" innostuneen äitinä mietin, että tekeekö poika-lapsien äidit sellaisia päätöksiä, että "meille ei sitten mitään autoja/carseja/batmaneja tule?"

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?