älleen on tullut se aika vuodesta, jolloin lahjotaan päiväkodin henkilökuntaa. Kävin ruokatunnilla alkoholikaupoilla ja ostin askartelukaupasta paperipussit ja pienet pakettikortit. Koska en osallistu vanhempainyhdistyksen toimintaan, ilmottaudu oppaaksi lasten maaseuturetkelle enkä ihan aina muista kaikkia erityispäiviä punaisten sukkien perjantaista yöpukupäivään, koen oloni mukavammaksi kun petraan päiväkotisuhteissa kaksi kertaa vuodessa. Jouluisin vien lapsen päiväkotiryhmän opeille pullot punkkua, kesän kynnyksellä kuivaa kuoharia. Elettäni on arvostettu.
Huomenna on viimeinen päiväkotipäivä. Viikon kuluttua lähdemme kolmeksi viikoksi Suomeen kesälomalle. Kouvolan kaupunginkirjastosta on varattu pino dekkareita ja lapsi laskee jo päiviä mummin tapaamiseen. Luultavasti käymme kerran Forssassa, muutaman kerran Kouvolan torilla Allun Grillillä, kerran Muumimaailmassa ja kerran Tykkimäellä. Loppuajan hengaan jokakesäiseen tapaan ABC:llä kirjoitushommissa ja luen dekkareita äidin sohvalla. Eipä oikeastaan kummoisempaa kesäreissua voisi toivoakaan.