aitoin blogiini viime viikolla skyr-kakun ohjeen . Muutamassa postauksen kommentissa ja Instagram-tillläni  huomautettiin, että Suomessa m...

Islantilainen skyr valmistetaan tanskalaisesta maidosta

8.7.14 Satu Kommentteja: 35

L aitoin blogiini viime viikolla skyr-kakun ohjeen. Muutamassa postauksen kommentissa ja Instagram-tillläni huomautettiin, että Suomessa myytävä skyr on purkin valmistajatietojen mukaan tehty Tanskassa. Tieto yllätti, koska skyriä markkinoidaan niin selkeästi islantilaisuudella: "Skyrin juuret ovat puhtaassa, islantilaisessa luonnossa ja islantilaisessa lehmärodussa, joka on säilynyt entisellään saaren asuttamisesta asti." (lähde: skyr.fi)
Skyr-hylly Reykajvikissa (kuva muutaman vuoden takaa).


Lähdin selvittämään asiaa ja sain vastauksia kysymyksiini sekä Suomen markkinoista vastaavalta Skyr Finlandilta että skyrin valmistajalta, Islannin "Valiolta" eli Mjólkursamsalanilta (MS). Suomessa myytävästä skyristä valtaosa tuodaan kuulemma Tanskasta. Kyse on lisensoidusta valmistuksesta, eli tanskalainen yritys valmistaa skyriä islantilaisella reseptillä tanskalaisesta maidosta. Skyrissä käytettävä hapate - joka on erilainen kuin esim. maitorahkassa käytetty hapate - tulee sen sijaan edelleen Islannista. Tuote on siis ainakin osittain islantilaisista raaka-aineista tehty, vaikka sen pääraaka-aine eli maito on tanskalaista.

Minua alkoi tietysti heti kiinnostaa, miksi näin on. Tanska on logistisesti järkevämpi paikka valmistaa tuotteita Euroopan-myyntiin kuin Islanti. Kustannussäästöt eivät kuitenkaan ole järjestelyn (ainoa) syy, vaan EU-kiintiöt. Mjólkursamsalan vientipäällikkö kertoi, että Islanti ei voi tuottaa enempää maitotuotteita EU-myyntiin EU-säännösten takia. Islanti ei ole EU-maa. EU:ssa rajoitetaan EU:n ulkopuolelta tulevien maitotuotteiden tuontia, minkä takia esim. Islannista ei kuulemma voida tuoda kysyntää vastaavaa määrää skyriä, vaan se pitää tuottaa EU:n sisällä, siis Tanskassa. Lisätietoja näistä EU:n ulkopuolelta tulevien maitotuotteiden tariffeista löytyy mm. täältä.
Meillä syödään skyriä noin kilo viikossa.

Skyrin kysyntä on kasvanut viime vuosina todella paljon. Skyrin kulutus ei ole juurikaan kasvanut Islannissa, mutta sitäkin enemmän Suomessa, Norjassa ja Sveitsissä. MS:n markkinanennusteen mukaan tänä vuonna MS myy 60 miljoonaa skyr-purkkia ja niistä 8 miljoonaa purkkia myydään täällä Islannissa. Iso osa tästä kahdeksasta miljoonasta purkista myydään MS:n omien arvioiden mukaan Islannissa käyville matkailijoille.

Islantilaisesta skyristä on siis tullut niin suosittua, että sitä ei voida enää valmistaa Islannissa. En oikein tiedä, pitäisikö tilannetta paheksua vai olla siitä iloinen. Skyr on tavallaan ihan terveellinen superruoka (jos syö puhdasta skyriä, jossa ei ole sokeria tai muita makeutusaineita) ja Islannissa maitotilat ovat pieniä ja lehmiä näkee vielä ulkonakin. Maitotuotteet  ylipäätään ovat Islannissa todella maukkaita. Minusta on hieno juttu, että islantilaiset yritykset ja tuotteet pärjäävät maailmalla. 

Mutta toisaalta hommasta jää vääjäämättä vähän hassu sivumaku, aivan kuten monesta muustakin globaaliin bisnekseen lähteneestä brändistä, jota myydään paikallisilla mielikuvilla, ikiäaikaisella käsityötaidolla ja paikkakuntasidonnaisella tietotaidolla, mutta todellisuudessa tuote valmistetaan jossain ihan muualla. 
Islantilainen maitotuotehylly.


Jos skyriä myytäisiin vain pieniä määriä, se voitaisiin valmistaa alusta loppuun tässä Reykjavikin kupeessa. Silloin sitä luultavasti ei saisi Islannin ulkopuolelta ollenkaan. Jos Iittalasta ei olisi tullut maailmalla tunnettua design-brändiä, Teema-kuppeja saatettaisiin vieläkin valmistaa jossain söpössä pikkupajassa maaseudulla, jonne voisi tehdä kivan sunnuntaipyöräretken. Mutta niitä kuppeja ei voisi silloin ostaa kuin viideltä jälleenmyyjältä Etelä-Suomesta. 

Kun pitää hahmottaa liiketoiminnan ja talouspolitiikan realiteetit, on ihan ymmärrettävää, että Iittalan tuotteista iso osa valmistetaan Thaimaassa, Marimekon tekstiileistä vain pieni osa valmistetaan enää Suomessa tai että Suomessa myytävä skyr valmistetaan Tanskassa. Mutta silti tämä kuvio vähän kaivelee. 

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

35 kommenttia:

  1. Kyllä todella kaivelee! Teeman Muumimuki, aitoa Thaimaan tuontia...hinta 25e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Mutta jos tuo kuppi tuotettaisiin Suomessa, se olisi niin kallis, että valtaosa ei olisi valmis maksamaan. Globaali tuotanto on niin kimurantti juttu. Tavallaan me otamme siihen kaikki osaa ihan joka päivä, ja kuitenkin siinä on niin paljon asioita, jotka kaivelevat (tunnetason asiat) ja paljon myös asioita, joita ei yksiselitteisesti voi edes hyväksyä (ääripäänä tuotantolaitosten ympäristö- ja ihmisoikeusrikkomukset).

      Poista
  2. Tiedätkö, en oikein voi uskoa että Suomessa ei voitaisi teollisesti ja kannattavasti tehdä 25 eurolla yhtä kuppia. Ei hintataso ole parissa vuodessa voinut niin paljon nousta. Ja jos tuo olisi teollisen tuotannon normihinta, niin silloin Suomessa ei kyllä olisi mahdollista tehdä tai tuottaa mitään. Ei ruokaa, vessapaperia, kynttilöitä tai minkäänmoisia vaatteita. Itse ostin just Suomessa tehdyn hameen (ja kangaskin oli tietäkseni kotimainen) alle 50e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tunne Fiskarsin kustannus- ja tuotantorakennetta yhtään, joten en osaa enkä edes halua kommentoida tähän mitään heidän puolestaan. Kyse on kuitenkin isoista tuotantolinjoista ja tuotantomääristä, ei pelkästään yhden kuppimallin valmistamisesta.

      Poista
    2. Tämä kommentoimattomuus ei kyllä ole yhtään sinun tyyliäsi :( Totta on, että kyse on isoista määristä ja siksi luulisi, että Suomessa olisi kannattavaa (ainakin noilla hinnoilla) tehdä kuppeja. Jopojenkin valmistus palautettiin Suomeen juuri suuren kysynnän vuoksi ja näin tuettiin kotimaista työtä. Muistaakseni itsekin joskus teit jutun siitä, missä maissa kaupassasi myydyt tuotteet oli tehty ja harmittelit ensinnäkin sitä, että kuinka vaikea todellista valmistusmaata oli selvittää ja toiseksi sitä, että suomalaiseksi mielletyt tuotteet eivät todellakaan olleet välttämättä suomalaisia. Ymmärsin silloin, että halusit omalta osaltasi tukea suomalaista työtä ja teollisuutta. Niin ja pientuotantoa myös.

      Poista
    3. Parasta, että selvennän vähän kantaani.

      Väitit, että muumikupin voisi tuottaa Suomessa samoilla kuluilla (eli myyntihinta pysyisi samana) kuin vaikka siellä Thaimaassa. Mä en tiedä, onko näin, joten siksi en asiaa kommentoi. Mun tapana ei ole kommentoida asioita, joista en tiedä mitään. Mä en ihan oikeasti _tiedä_ mikä on esimerkiksi Fiskarsin tuotanto- ja kustannusrakenne, joten siksi mä en lähde kommentoimaan sen järkevyyttä mitenkään.

      Mä en tiedä, olisiko esim. muumikuppeja mahdollista tuottaa Suomessa siten, että kupin hinta voisi Siwassa olla 14,90. Jos sä tiedät, niin kerro toki ja näytä laskelmat, minua kyllä kiinnostaa - ja uskoisin että aika montaa muutakin :)

      Totta kai minua harmittaa, että monia suomalaiseksi miellettyjä tuotteita ei enää tuoteta Suomessa vaan jossain muualla. Ajattelen näin sekä kauppiaan että kuluttajan näkökulmasta.

      Kauppiaan näkökulma: Kun tuotantoketju on jossain hevon kuusessa, on kauppiaana laatua vaikeampi valvoa, kaukaa tuleville tuotteille on erilaiset tullisäännöt kuin esim. EU-maasta tuleville, tilausehdot ovat erilaiset, tilausajat ovat pitkiä. Jne. Monilta osin kaukana tuotettu tuote vaikeuttaa kauppiaan roolia. Jos tuotanto on Suomessa muutaman ihmisen käsissä, yhteydenpito on helpompaa, tietoa saa nopeammin ja lähetys- ja tullikulut ovat ihan eri luokkaa.

      Mutta joskus se omaa kotinurkkaa kauempana tapahtuva massatuotanto tekee kauppiaan olon myös helpommaksi. Jos voin myydä eettisesti Suomen ulkopuolella tuotettuja luomulastenvaatteita puolet edullisemmin kuin eettisesti Suomessa tuotettuja luomulastenvaatteita, niin totta kai valitsen ensiksimainitun, koska siihen on useammilla kuluttajilla varaa.

      Kuluttajan näkökulma: Suosin suosin lähellä tehtyä, koska tuotantotavat on helpompi itse selvittää, kun voi vaikka soittaa suunnittelijalle tai ompelijalle. Mutta en mä kuluttajana(kaan) ensisijaisesti tuomitse kaikkea, mikä on tehty jossain muualla kuin Suomessa. Tärkeintän on, että tuote on laadukas, se on valmistettu eettisesti ja se sisältää sen, mitä se lupaa.

      Tuen mielelläni suomalaista työtä ja teollisuutta - ja sitä on tässä viime vuosina tehty ihan olan takaa. Tuen yhtä mielellään pien- ja suurtuotantoa, koska arvioin molemmilla tuotantorakenteiden synnyttämien tuotteiden hyvyyttä aina samojen linssien läpi: eettisyys, kestävyys, laatu, tuotannon läpinäkyvyys, hinta.

      (Koska ikävä kyllä pientuotantokin voi olla joskus täyttä skeidaa...)

      Poista
    4. Kiva kun viitsit kommentoida. En minä tosiaankaan tiedä kaikkea, mutta varmaan sitä voi olla jotain mieltä, vaikkei kaikkia yksityiskohtia tiedäkään? Pääasiassa koitan tukea suomalaista tai muuten eettiseksi luulemaani vaihtoehtoa, vaikken tosiasiassa kaikkea tuotteen tuotantotavoista tiedä. Esim.kahvi. Jos paketissa on Reilun kaupan merkki, joudun uskomaan sen mitä olen joskus kuullut reilusta kaupasta. Ei minun tarvitse kaikkea siitä tietää tai laskea sen kustannuksia. Jos Suomessa on myyty kympillä Suomessa tehtyjä muumimukeja, en voi käsittää, että hinta olisi tuotantokustannuksiltaan kaksinkertaistunut lyhyen ajan sisällä eikä sitä tuolla parilla kympillä voisi kotimaassa tuottaa. Googlettelin asiaa ja tästä muumimukien valmistusmaasta on adressikin olemassa, etten toki ole ainoa, jota se kiinnostaa.
      Kommentoinnista vielä, mielestäni sinäkin olet kommentoinut asioita, joista et ole niin perillä ollut (vaikkapa papit ulkomailla ökyautoineen) ja olet kyselleyt täällä blogisi seuraajien mielipiteitä. En minä ainakaan oleta, että sinun pitäisi tietää kaikki kaikista kirjoittamistasi asioista. Tunteen pohjaltakin voi kirjoittaa, niinhän me ostopäätöksiäkin usein teemme. Totta on, että kun kirjoittaa asioista, joista on ottanut selvää, niille tulee ihan eri tavalla painoarvoa. Silti ajattelen, että minä voi ihan pelkällä tunteella toivoa, että muumimukit valmistettaisiin Suomessa ja ääneen sen sanoa, eikä minun tarvitse ottaa harteilleni ja huolekseni Arabian tuotantoketjua tai sen talouslaskelmia.
      Ja todellakin olen huomannut, että tuet suomalaista työtä ja teollisuutta ja puhut sen puolesta :)
      Terveisin Katjastiina

      Poista
    5. Olen toki kanssasi samaa mieltä siitä, että asioita voi ja pitää kommentoida, vaikka asiasta ei tietäisikään kaikkia mahdollisia faktoja. Muutoin olisi keskustelu esim. uskontoon, tunteisiin ja muihin subjektiivisena koettuihin asioihin aika vaikeaa. Mutta joku melko yksityiskohtainen asia (kuten vaikka tässä tietyn tuotteen tuotantokustannukset) on sellainen, jota en lähde kommentoimaan, jos en tiedä faktoja. Pitäisin sitä epäuskottavana hakuammuntana. Myönnän olevani näissä euroihin liittyvissä avauksissa aika pedantti - syytän koulutustani. Mihinkä ekonomi karvoistaan pääsisi, haha.

      Mitä niihin pappeihin ja niiden hienoihin autoihin tulee, niin se oli asia, jonka omin silmin olin havaitsemassa - ja toin nämä havaintoni tekstissä esiin. En esim. kommentoinut asiaa kuulopuheiden perusteella. Ei minulla kyllä mitään tilastotietoa ollut havaintojeni tueksi, mutta en niin tekstissä väittänytkään. Tässä mielesssä olen siis eri mieltä siitä, että olisin kommentoinut asiaa, josta en ollut niin perillä. Olin mielestäni erittäin perillä omista havainnoistani : )

      Poista
    6. Katjastiina, olisin vielä halunnut lisätä -ettei jää epäselväksi- että en siis mitenkään halua dumata sinun ajatuksia muumikuppien valmistuksesta. Minustakin olisi ihanaa, että ne valmistettaisiin Suomessa. Tarkan euron talousminäni vaan syttyy tällaisista aiheista ;-)

      Poista
    7. Jonkun suomalaisen firman joku pomo (sori epätäsmällisyys, tämän paremmin ei jäänyt mieleen) kommentoi oman tuotteensa kustannuksista että lopputuote Suomessa valmistettuna kustantaisi kuluttajalle 1-2 € enemmän kuin halpamaassa, mutta tuo 1-2 € on heidän katteensa, minkä takia valmistus Suomessa söisi tulosta. Ilmeisesti tarkoittaa sitä etteivät kuluttajat heidän arvionsa mukaan ole valmiita ostamaan tuotteita yhtä paljon jos hinta olisi pari euroa kalliimpi.

      Poista
    8. Thaimaassa valmistetun kupin 25€ hinnasta jää brandin omistajalle viistoista egee. Suomessa tehdyn kupin hinnasta jäisi vitonen.

      Poista
    9. Sikavanha kommentti, mutta mulla oli jäänyt tämä huomaamatta, ja tekee mieli vielä kommentoida :D

      Ei voi jäädä brändin omistajalle 15 euroa, koska tiedän mikä tuon mukin sisäänostohinta on kauppiaalle/tukulle ja se ei tosiaan ole 15 euroa. Ja siitä tukkuhinnasta pitää valmistajan maksaa vielä kaikenlaisia kuluja (valmistus, logistiikka, muumilisenssi, työntekijöiden palkat jne...) eli se tukkuhinta ei jää valmistajalle voittona.

      Poista
  3. Iittalan astioiden valmistus Thaimaassa sotii sekä työntekijöiden oikeuksia (muistaakseni ollut ongelmia tehtaissa) että ympäristöä vastaan, mutta Tanskassa valmistetun Skyr-rahkan osaltahan tuotanto on siirtynyt lähemmäs kuluttajia, eli ekompaan suuntaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan totta, että skyrin tuotanto on siirtynyt lähemmäs suomalaista kuluttajaa. Lyhyemmät kuljetukset, vihreämpää logistiikkaa...

      Poista
  4. Skyriä myydään myös kalifornialaisissa perusmarketeissa ja se on tähän mennessä paras (ja eniten suomalaista rahkaa muistuttava) hapatettu maitotuote, mitä olen täältä onnistunut löytämään. Mutta joo, islannista tätäkään ei tuoda vaan itärannikolta.

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli muuten mieleeni, että olen nähnyt jenkeissä myös muita skyr-valmistajien kuin MS:n tuotteita, tosin en ole päässyt kokeilemaa niitä ja vertaamaan :)

      Poista
  5. Kiitos Satu, että tartuit kommenttiini ja innostuit selvittelemään skyrin tuottamista. Vaikka itse asiassa hieman jää kävelemään, ettei Suomesta voi saada islantilaista skyriä, selitys on sen verran looginen, että tyydyn tilanteeseen. Ottamatta kantaa EUhun ja/tai muiden maiden tuonti/vientisäännöksiin, on hyväksyttävä se, että kasvavaan kysyntään on vastattava, tavalla tai toisella. Koska tanskalainen skyr ei muuten taida olla eettisesti epäilyttävää, syön mieluummin sitä kuin olen ilman!
    Terveiset helteiden paahteisesta Kouvolasta! Allun laajentunut terassi on täynnä iloisia ihmisiä, ja torilla on ihania, makeita mansikoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ehdottomasti, olen samaa mieltä :)

      Poista
  6. Kyllä Suomesta saa myös islantilaista Skyriä. Osassa purkeista lukee, että ne on valmistettu Islannissa ja mikä hauskointa, näissä purkeissa lukee myös missä Islannin kolkassa kyseisen purnukan Skyr on valmistettu. Suurin osa toki tulee Tanskasta, mutta silloin tällöin näihin aitoihin islantilaisiinkin vielä törmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mullekin kerrottiin - että niin paljon kuin voidaan tuoda Islannista, niin tuodaan. Mutta suurin osa tulee Tanskasta. Pitääkin joskus verrata keskenään Tanskassa ja Islannissa valmistettua skyriä ja katsoa, maistanko eron. Voihan olla, että makueroa ei edes ole...

      Poista
  7. Ai!? (=hämmentynyt huokaus...). Siis nyt täytyy ruveta tsekkaamaan jokaikinen skyr-purkki toiveikkaana....? Missäköhän kaupassa ois parhaat skyr-valikoimat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että se on valikoiman laajuudesta kiinni vaan siitä, mikä erä päätyy minnekin myyntiin. Ja voihan tosiaan olla, kuten tuossa aikaisemminkin pohdin, että makueroa ei edes ole. Olisi kyllä kiinnostavaa kokeilla :)

      Poista
    2. Sekoitin kaksi asiaa samaan kommenttiin, sori. Siis jälkimmäisellä valikoima kommenteilla jäin pohtimaan maustettujen skyrien osalta, että missä kaupassa/kauppa ketjussa olisi parhaat valikoimat eri makuisia (valmistus maasta viis) skyriä. Välttelen kaikkien ketjujen hypermarketteja kuin ruttoa, ja käyn ostoksilla pienemmissä kaupoissa ja marketeissa. Fyysisesti lähimmässä kaupassa (pikkukauppa) ei ymmärrettävästi ole skyriä lainkaan, seuraavaksi lähimmässä (se saksalainen kauppaketju) on skyriä, mutta makuina vain ananas, kuningatar ja uuniomena. Vanilja puuttuu ja maustamaton, tosin siihen en ole Suomessa törmännyt vielä lainkaan.

      Poista
    3. Maustamatontakin Skyriä on ainakin saanut Suomesta CityMarketeista. Suosittelen kyllä Skyr-retkeä isoon markettiin aina silloin tällöin. t. Anonyymi tuosta yläpuolisesta kommentista. :)

      Ja vielä makuasiasta islantilaisen ja tanskalaisen välillä täytyy sanoa, että se ei ole ainakaan niin huomattava, että ilman rinnakkainmaistelua huomaisi. Jos Jompi kumpi Satu päätyy niitä maistelemaan näin, jakakaa ihmeessä kokemuksia!

      Poista
    4. No prob, Satu - mäkin tajusin nyt, mitä tarkoitit. Tosiaan, oon kuullut että sitä maustamatonta saa joistain kaupoista, ei kaikista.

      Kiitos muuten vielä Satu sinulle kun nostit tämän tanskalaisuusasian esiin, muuten olisi jäänyt koko asia minulta huomaamatta.

      Tulemme ensi viikolla kersan kanssa Suomeen. Pitääkin ostaa täältä muutama skyr-purkki mukaan ja tehdä vertaileva maistelu suomalaisen ruokakaupan antimien kanssa. Raportoin sitten :)

      Poista
    5. Anonyymi ja Satu; tästä sainkin oivan kesäprojektin; löytää oikeaa islantilaista skyriä suomalaisesta kaupasta ja tehdä makutesti. Toinen - sitäkin houkuttelevampi- vaihtoehto olisi ottaa äkkilähtölennot Reykjavíkiin ja viedä tanska-skyriä vertailuun.... Tai paras vaihtoehto on varmaan tyytyä asiantuntijatuomioon, eli Satun erehtymättömään autenttisuustuomioon. Siis odotan.
      Ja odotellessa skyrsmoothievinkki; 1 uuniomenaskyr, 1 omena kuorittuna, 1 avokado, omenamehua. Niuhoperheeni sanoi: " kuin kermaa". Minä sanoin: " ihanaa"

      Poista
    6. Herkun kuuloinen resepti - testaukseen menee. Tattis!

      Poista
    7. Anonyymi ja Satu; tästä sainkin oivan kesäprojektin; löytää oikeaa islantilaista skyriä suomalaisesta kaupasta ja tehdä makutesti. Toinen - sitäkin houkuttelevampi- vaihtoehto olisi ottaa äkkilähtölennot Reykjavíkiin ja viedä tanska-skyriä vertailuun.... Tai paras vaihtoehto on varmaan tyytyä asiantuntijatuomioon, eli Satun erehtymättömään autenttisuustuomioon. Siis odotan.
      Ja odotellessa skyrsmoothievinkki; 1 uuniomenaskyr, 1 omena kuorittuna, 1 avokado, omenamehua. Niuhoperheeni sanoi: " kuin kermaa". Minä sanoin: " ihanaa"

      Poista
  8. Skýr on sitte ostoboikotissa niin kauan että islanti saa tuoda vapaasti maitoa tuon tekemiseen, se että tehtäisiin tanskassa on ok, mutta maidon PITÄÄ JA TÄYTYY tulla islannista. niin kauan tuo tuote jää kaupan hyllylle minun osaltani. törkeätä vedätystä islannin nimissä, ainakin vielä aiemmin kun ostin oli IS valmistajan kehässä, viimeisin ostokerta oli tarpeeksi kun hoksasin DK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skyristä on tullut liian suosittua :)
      Skyrin islantilainen valmistaja ei siis voi tuoda maitoa Islannista EU:hun (eli esim. Tanskaan) enempää kuin mitä se nyt tekee. EU:n maatalouspolitiikalla on monenmoisia vaikutuksia...

      Poista
  9. En ymmärrä miksi (Suomessa myytävä) Skyr pitää makeuttaa sokerin sijasta makeutusaineilla :( Jää sen vuoksi kauppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä sokerillisiakin Skyrrejä.

      Poista
  10. Kyllähän tässä harhautetaan kuluttajaa, kun Skyriä mainostetaan puhtaalla islantilaisella luonnolla ja islantilaisella alkuperäislehmärodulla! Viime viikolla ostaessani tuotetta huomasin että purkkien alkuperämaa olikin Tanska lukuun ottamatta veriappelsiini-Skyriä. Tänään paikallisessa marketissa otin veriappelsiini-Skyrin ja kas! Nyt sekin oli alkuperämaaltaan tanskalainen. Ainostaan hapate siis onkin islantilainen... Tokihan tanskalaisia tuotteita voi ostaa mutta ostanpa sitten kuitenkin mieluummin suomalaisia tuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se kieltämättä vähän omituista... Syy on kuitenkin varsin yksinkertainen: islantilaisten vientikiintiö on täynnä ja siksi tuotantoon on osittain pakko käyttää tanskalaista maitoa.

      Poista
  11. http://www.iltalehti.fi/pippuri/2015100720484062_ah.shtml

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?